LUE VALLAN VAAN ENSIO OLUTTA, NIIN LUULET ENEMMÄN KUIN OLET LUULLUTKAAN! TEKSTEISSÄ ON JOSKUS MYÖS HIEMAN ULKOMAANKIELTÄ, JOTTA ULKOMAASSAKIN VOI LUKEA ENSIO OLUTTA!
Kannattaa
uskoa ainakin joulutonttuun, sillä joulutonttu saattaakin olla Ensio Olut!
Karvanaama piipulla, joulutontuksi luulemasi, saattaakin olla Ensio Olut!
Näin
ihmeellisesti todellakin kävi Kotkan Hirssaaressa jouluaaton aaton aamuna vuonna 2011; lue tuo hyytävän karmivatarina alla olevasta linkistä.
ENSIO OLUT: PIKKUSISKO JA JOULUTONTTU: Pieni farkkuihin pukeutunut mies ja Plondi-Riitta Bimbo-Pirjon isokokoinen pikkusisko, Plondi-Riitta, sipsutti jouluaaton aatto...
Tomte on – kuten kaikki Ruotsin lapsukaiset
tietävät – se taruhenkilö, joka asuu Ruotsinmaalla Tomtelandissa i Sollerön
kommun ja jakaa Jouluna kaikille Ruotsin
kilteille lapsille lahjojaan.
Ruotsalaiset ovat – kuten kaikki suomalaiset taas
tietävät – siis ainakin hieman, no miten sen nyt sanoisi, no siis hieman
”sellaisia” .
Klaus Tomte. Varmin tuntomerkki: irroitettava parta
Tomten etunimi – tätä taas läheskään kaikki eivät tiedä
– on Klaus, tämän Ruotsin joulutontun nimi on siis kokonaisuudessaan Kaus
Tomte.
Tomte lukee hämmästyen naamakirjaa
Tai paremminkin oli, siis tähän Jouluun 2013 asti,
tai siis ainakin siihen lokakuun päivään asti, kun otti ja näki
suureksi hämmästyksekseen naamakirjassaan saksalaisen lentoyhtye
Lufthansan Tukholman haarakonttorin julkaiseman mainoskamppanjan: ” Då kan det
bli du som flyttar till Berlin för gott.
Vi betalar allt. Enkel biljett, boende i ett år, och allt annat du behöver för
att starta ett nytt liv i en av världens
roligaste städer. Men först måste du bevisa att du verkligen vill bli en äkta Berlinare. Och det gör du genom att
byta namn. Till Klaus-Heidi.”
Tämä henkilö ei olekaan Klaus-Heidi Tomte, vaan hänhän on Heidi Montag!
Suomeksi: ”Juuri sinä voit olla etsimämme henkilö,
joka muuttaa lopullisesti Berliiniin. Me maksamme kaiken. Menolipun,
majoituksen vuodeksi, ja kaiken muun mitä tarvitset aloittaaksesi uuden elämän
yhdessä maailman hauskimmista kaupungeista. Mutta ensin sinun täytyy todistaa, että todella haluat
tulla aidoksi berliiniläiseksi. Voit tehdä tämän muuttamalla nimesi Klaus-Heidiksi.”
Klaus Tomte siitä suin päin Sollerön – Tomte on
kirjoilla Sollerössä – kirkkoherran virastoon nimen vaihtoon.
Solleröns kyrka
-Jaha,
ja kukas tonttu se sieltä tepsuttaa ja tepsuttaa, kysyi Sollerön kirkkoherran
viraston kanslisti ilikuri äänessään.
-Etkö
sie nyt minnuu tunne? Tomteha mie oon, vai, siehä sie vast vempula olet, vai et sie minnuu tunne, Tomteha se mie, kasoha sie nyt oikee tarkkaa, ja vaik iha molemmiil silmil, nii Tomte, Tomte Klaus, sehä se mie täs oon, ja ihan ihte ja ite ihka ilm ihka elvänä, Klaus Tomte ihmetteli soldmålin
murteella.
Sollerön kirkkoherranviraston kanslisti
-Ja
mitäs tontulla olisi asiaa, kanslisti nyt virallisemmin.
-Nimmeehä
mie, lissää nimmee ja valla kauhialla kiiruulla.
-Ja
mikä olisi tämä nimen lisäys?
-Heidiihä
mie siihe Klausi perrää tarvihen, ja välviiva kans, siis Klaus-Heidi Tomte,
sil viisii mie oon sen miun kohallain aatelt.
Ameriikan Pukki ja Ameriikan auto
-Hieman
on harvinainen nimiyhdistemä tuo Klaus-Heidi. Minkä ihmeen takia juuri
Klaus-Heidi? Eikö esimekiksi Klaus-Helge, niin kuin Helige Klaus, hieman kuten
sillä Amerikan pukilla, kollegallasi, siis sillä Santa Clausilla?
-Ehä
mie mihinkää Ameriikkaa oo mänös, ko Saksaa, Berliiniihä mie, ja sinnehä mie en
pääse, jos mie en oo Klaus-Heidi, usot sie?
-Jaa,
jos näin on asian laita, niin kuten Ruotsin korkein hallinto-oikeus on Ruotsin Kunigaskunnan oikeuskäytännön nimilakiin vedoten 28. syyskuuta 2009 asiassa 2893-09, kun
Jan-Olov Madeleine Ågren sai oikeuden tulla kutsutuksi koko etunimellään,
päätti, että 18 vuotta täyttänyt transsukupuolinen henkilö voi muuttaa nimensä
lähes millaiseksi yhdistelmäksi tahansa, että siitä sitten vaan täyttämään tämä
nimenmuutoskaavake, että voin siltä pohjalta kirjoittaa virkatodistuksen. Onhan
tämä tuleva ”Klaus-Heidi” Tomte jo
täyttänyt 18, eller hur?
Transsu
-Vai
oonks mie täyttänt kaheksaatoist? Kaikkee sie kans kysyt! Miehä mie oon varmaa
jo neljäsattaa ja kaheksatoist, kyl sie sen tiiät! Ja hittoikaa mie en mistää
transsukupuolest tiiä, sellasel mie anna hitot! Vaa voiha mie sellane transukupuolinenkii
olla, mäne häntä tiiä, mutt Berliinii mie tahon ja Berliinii mie kans mänen, sen tautta miun etunime
tarvihtoo olla Klaus-Heidi, eikä mikkää muu, jote annaha sie tyttö ja vähä kiiruust
tänne se kaavake!
-Tässähän
tämä. Mutta, jos saan vielä kysyä, niin miksi sillä nimiasialla on niin kiire?
Ruotsalaisia poliiseja
-Siehä
sie oot, ko et lopeta, vaa ko valla aikaa kyselet, et minä takkii ja minkä takkii. No mie siulle
sen sanon, et miu täytyy saaha uus ulkomaa passi tai sellane kuvalline henktovistus
Mora polliisilt, miss lukoo täll uuvel nimel, et Klaus-Heidi Tomte viel tännää,
ja polliisiasema hää mennöö kiin koht
sillee kello kolmelt, sit miu tarvihtoo viel ehtii iha ensimäisen Klaus-Heidin
Arlanda lentokentäl Lufthansa tiskil,
ennekui kukkaa toine Klaus-Heidi sinne kerkijää,
jote kiiruust nyt, lyö leima tuoho paperi kulmaa, sit mie lähe! Helikopter
vuottaa jo!
-Siihen
virkatodistukseen täytyy vielä saada kirkkoherran allekirjoitus, muuten se ei
ole virallinen virkatodistus.
Tomten helikopteri
-Ei
miul oo aikaa täs mittää herroi tai narrei ootella ja niihe kans sit pelehtii
ja pokkuroiha, "kyllä herra ja kyllä herra", mie heijä konstit kyl tunnen, ja siihe ku mie en rupia, usot sie! Miul kuule on
helikopter tyhjäkäynnil tuos pihal ja
bensiin hää on kallist. Kyl hyö polliisit siel Mora poliisiasemal nyt Tomteen viel uskoot!
Mie ko mänen sinne ja kysyn hienost iha kirjakielel, et ”onkos täällä
kilttejä poliiseja”, ja sanon, et kyl tääkii tää virkatovistus sit sinne peräst tulloo,
et laittakaas vaa passi täl Klaus- Heidi
Tomtel; mie ko passikuvaskii jo kävin.Sie
vaa sit lähetät sen tovistuksen postis sinne peräst päi, nii kyl hää sinne pia tulloo. Ja nyt mie mään, että hyväst siulle vaa!
Nisse-Nasse
Tomte ehti, kuin ehtikin esimmäisenä
Klaus-Heidinä Arlandan lentokentälle ja riensi oitis Lufthansan asiakaspalvelun
tiskille, esitti upouuden kuvallisen henkilöllisyystodistuksensa, virkatodistuksen
nimenmuutoksesta ja kaivoi taskustaan tonttu Nisse-Nassen saksaksi – tonttu Nisse-Nasse on lukenut koulussa pitkän saksan – kirjoittaman lunttilapun, josta
tavasi:
-Ich
habe jetzt meine Name als Klaus-Heidi geändert. Habe ich die erste Stelle?
-Eikös
tuo ole se meidän Tomte, Lufthansan virkailija kuiskasi esihenkilölleen Magnus
Engvallille riikinruotsiksi.
Klaus-Heidi Tomte
-On
se se, Tomte, kato, irtoparta mukana ja kaikki! Miten se on mennyt nimensä
Irtoparta
muuttamaan? Jos minä oikein arvaan,
niin se haluaa Berliiniin. Ja jos niin on – onhan se ensimmäinen Klaus-Heidi,
eikä ole meidän asiamme arvostella edes taruolentojen sukupuolista
suuntautumista – meidän on julistettava se kisan voittajaksi. Sanotko sinä
sille, vai sanonko kuitenkin minä senior marketing specialistina. No okei, okei, minä sanon, ei tarvitse tyrkkiä.
Lufthansas senior marketing specialist Magnus Engvall
-Jag
är Lufthansas senior marketing specialist i Stockholm och jag heter Magnus
Engvall. God dag. Onneksi olkoon herra Klaus-Heidi
Tomte – vai pitäisikö sanoa neiti – sinä olet ensimmäinen Klaus-Heidi, joten
olet voittanut menolipun Berliininlennolle senaattoriluokassa, vuoden oleskelun ja täyden ylläpidon Lufthansan kustannuksella täysin
kalustetussa 70 neliön kämpässä neljännessä kerroksessa Berliinin trendikkäimmässä
kaupunginosassa sekä nimikoidun polkupyörän! Vielä kerran, onneksi olkoon!
Lufthansan senaattoriluokka
-Ja
hitot mie annan sille polkupörälle, vaan kuin mie siel Saksassa ollessain ossaan ees kaupassa käyvä, kun mie en haasta saksan sannaa…
-Palkintoon
sisältyy – meinasi vallan unohtua – vielä saksankielen intensiivikurssi, joten kyllä alkaa saksa Tomtelta kohta luistaa, kuin norjalaisen hiihtäjän suksi ennen dopingtestiä!
Pakaasit
-A vot vällee, kylhä mie sitte siel varmaan pärjäjän… Millo mie saan lähtee, miul on täs kyll jo pakaasitkii mukan!
-Ihan
vaikka seuraavalla Lufthansan lennolla. Mutta kuka sitten jakaa lahjat ensi
Jouluna kaikille Ruotsin kiteille lapsille, kun sinä lähdet Berliiniin, senior
marketing specialist Magnus Engvall ihmetteli.
Suomen Joulupukki pajassaan
-Kyl
mie kasson, et nisset ja nasset sen hoitaat. Ja Suomen Joulupukki, hää ko on ennenkii minnuu
auttant, tonttui on pant asseille. Koht ko mie hänel kännykäl täst vaa sinne häneJoulupuki pajjaan pirrautan, nii hää ko lähettääp Ruottin puolel niit sellasii tonttui, jotka puhhuup suomeruottia, sitä muuminkieltä, kyl sie tiiät, nii jo vunukat tykkäjäät! Joks mie täst lähen lähtöaulaa? Myyäänkö siel terävii kans, esmerkiks Kossuu ja tallouskaljaa, miul alkaap olla hakkaava jano?
-Tuosta
vaan turvatarkastuksen kautta. Kyllä sieltä saa kaikkea, talouskaljaa, maitoa, Kossua ja Absolut vodkaakin löytyy! Niin, ja tietysti Lufthansan piikkiin! Trevlig resa and happy landing, kuten meillä on
tapana täällä sanoa!
Talouskaljaa
-Noist
häpylöist mie ko en ymmärrä, enkä landikii ylleensä oo juur käyttänt, enkä maituukaa oo ikuna juont, mut tallouskaljaa ja Kossuu mie tykkään juua. No se on heiku kei teil sit vaa, ja viel hei teijän heiluvil!
Tuon sanottuaan Klaus-Heidi Tomte siirtyi – kuten
neuvottu – turvatarkastuksen kautta lähtöaulaan, eikä palannut enää milloikaan takaisin Ruotsiin.
Der Weihnachtsmarkt vor dem Roten Rathaus in Berlin
Joku ruotsalainen turisti kertoi myöhemmin
nähneensä jotenkin tutun näköisenhahmonilman partaa, mutta pipolakki päässään ja punanuttu tutusti yllään joulumarkkinoilla
Berliinin Punaisen Raatihuoneen edustalla nauttimassa suurella halulla Glühweinia.
Saattoi tuo kuulemma olla Klaus-Heidi Tomte, mutta saattoipa tuo olla joku
muukin.
Heidi Klum punaisessa nutussa
Kukaties se oli Heidi Klum punaisessa nutussa.
Tähän vielä jos näin tarinan lopetukseksi Saksanmaalla erittäin suosittu Joululaulu.
"Ensio Oluen" kirjoittaja kirjoittamassa "Ensio Olutta"
Amerikan joulupukki Nicholas Claus – tunnetaan
kotikonnuillaan paremmin lempinimellään Santa, joten myös me käytämme jatkossa
Nicholas Clausista tässä tuota kutsumanimeä – oli pelaillut pörssissä koko 2000-luvun
– hyvin huonolla menestyksellä – ensin hän oli sijoittanut pikavoittojen
toivossa kiinteistöihin ja niiden rakentamiseen kymmeniä, jopa satoja
miljardeja dollareita toinen toisensa jälkeen.
Asuntojen hinnat olivat nousseet – ja
asuntolainakorot siinä mukana sitä mukaa – kun Santa työnsi löysää rahaa
rakennus- ja kiinteistömarkkinoille.
Ketuillehan se meni. Kun asuntokupla sitten vuonna
2006 puhkesi, Santalle jäi käsiin satojatuhansia
myymättömiä asuntoja ja keskeneräisiä rakennuksia.
Santan ruostunut Fordsonni
Tuon kuprun jälkeen Santa sijoitti
maanviljelykseen, mutta kuivuus vei sekä maissi- että vehnäsadon; Santalle jäi
käsiin vain erään sadon menetykseen kyrpiintyneen jyväjemmarin ruostunut
traktori.
Santalla oli vielä pääomaa, niinpä hän innostui
vipurahastosijoituksiin, jotka olivat tuolloin in ja pop.
Hedge- eli vipurahastot ovat rahastoja, jotka
sijoittavat varsinaisten omaisuuserien kuten esimerkiksi osakkeiden, maan tai
kullan sijaan johdannaisiin.
Johdannaisilla tarkoitetaan välineitä tai
sopimuksia, jolla osapuolet sitoutuvat käymään joskus tulevaisuudessa kauppaa
pelkästä kohteena olevan omaisuuserän arvonmuutoksesta ilman että itse
omaisuutta täytyy kummankaan omistaa.
Tällaisissa sopimuksissa ostetaan
esimerkiksi oikeus ostaa tai myydä jokin osake tiettyyn hintaan tiettynä
päivänä.
Santa sijoittikin varansa siis pääosin
kultajohdannaisia ja palkkasi ikätoverinsa Yhdysvaltain keskuspankki Fedin entisen pääjohtajan ikälopun Alan
Greenspanin neuvonantajakseen.
Alan Greenspan
Alan
Greenspanin ja Santan pitkän tähtäimen näkemys kullan hinnan
nousuun perustui keskuspankkien huikeaan lainanannon ja rahoituksen lisäämiseen
vuoden 2008 jälkeen.
Miehet
arvioivat, että kun pankit laittavat kriisien rahoittamiseksi valtavasti rahaa
markkinoille, keskuspankkien taseet paisuvat. Se on varmaa, kuin kiinanpommi!
Kiinanpommi
Kun
usko rahan oikeaan arvoon alkaa horjua, inflaatio eli rahan arvon väheneminen
kiihtyy. Tällöin paperirahan houkuttelevuus vähenee ja kullan arvo nousee
kohisten, miehet päättelivät.
Ja taas meni ketuille; mm. kullan hinta romahti
ja vipurahastot menettivä arvonsa.
Kun kaikki Santan aiemmat pomminvarmat
sijoituskohteet, kuten Lehman Brothers, WorldCom, Inc., Enron Corp.,
Conseco, Inc, Texaco, Inc., Financial Corp. of America, Global Crossing Ltd.,
UAL Corp., Adelphia Communications Corp., Pacific Gas and Electric Co. ja MCorp olivat menneet konkurssiin, oli Santan
rahapussi pohjiaan myöten tyhjä, eli parilla sanalla, herra Nicholas Claus oli loppukesästä
vuonna 2013 persaukinen jätkä – ei yhtään rahaa,
Kun se Chewbacca on niin hiton ruma, niin tässä on sen sijaan samasta elkouvasta prinsessa Leia
ja pankki oli vienyt kaikki
porot ja ajelivat kaiken päälle vielä parran ja myivät sen peruukkitehtaalle
Halloween Chewbacca naamareiden raaka-aineeksi. Viimein veivät Santalta housutkin jalasta.
Santan asuisija – Santa’s sompio – oli
rakennettu pohjoisnavan merijäälle. Jää oli ilmaston lämpenemisen seurauksena kesänmittaan sulanut Santan sompion
alta, sompio oli meren pohjassa ja näin ollen arvoton. Santa oli nyt siis koditon,
työtön ja syrjäytynyt. Monet tontutkin – ainakin ne, jotka eivät hallinneet
muuta kädentaitoa, kuin lahjojen paketoinnin – olivat nyt
työttömyyskortistossa.
Iskä jouluostoksilla WalMart-tavaratalossa
On luojan lykky, että Amerikoissa tavaratalot
aloittavat joulusesonkinsa jo hyvin varhain syksyllä, ja tätä kautta Santakin
sai henkilöstövuokrausfirman kautta pätkätöitä maanlaajuisen
WalMart-tavarataloketjun tavaratalosantana. ”Talon” puolesta Santa sai
käyttöönsä työpuvun, pipon ja irtoparran. Puku oli kovin löysä nälissään laihtuneen
Santan yllä, eikä irtopartakaan tahtonut pysyä Santan riutuneella naamalla.
Amerikan pukki ottaa reippasti häppää
”Kyllä Santa siitä taas kohta ennalleen
paaristuu. Aina Walmart ja Coca Cola Company nyt yhden Santan paaristavat;
onhan meillä Santan kanssa takavuosilta paljon yhteistä”, kuten Coca-Cola Companyn hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan
vakanssilta eläkkeelle jäänyt herra Douglas N. Daft ja Wal-Mart Stores, Inc. pääjohtaja,
toimitusjohtaja sekä toimeenpanevan
komitean hallituksen puheenjohtaja herra
Michael T. Duke aivan kuin ydestä suusta sanoivat.
Tonttutytö ja hanuri
Santa näpelöi tonttutyön hanuria
Vaan musiikki, eritoten joulumusiikki, ja
haitarilla soitettu, se on Santalla kuin verissä. Ja kun tonttutyttö siinä
vieressä hanurilla joulusäveliä veteli, Santa pyysi, että saisiko hän myös
hieman sitä haitaria näpelöidä.
Seuraavan päivän New York Daily News jo revitti
etusivullaan kissan kokoisin kirjaimin: ”Santa tarttui tonttutytön hanuriin!” Kuvakin oli jutussa, mutta ei oikeasta tapahumasta.
Valitettavasti Santan hanurinsoittotaito rajoittuu yhteen kappaleeseen, nimittäin siihen ”Kulkuset,
kulkuset, ne kilvan,,, jne.” ja siitäkin se osaa vain sen ”eiku”-version.
Punkkari on nylkenyt Santa Clausin!
Joulu painoi jo päälle, kun Amerikan taaproiden
vahempien yhdistyksen (Association of American Toddlers’ Parents AATP) sihteerin
Enoch Beerin poika Pikku-Enoch Beer havahtui huomaamaan kadulla muovipussissa
pukin pukua kantavan harjaspään ja siitä tuli pojalle tietysti hätä, että kuka
se nyt lahjat jakaa, kun punkkari on nylkenyt Santan!
Tuostapa Enoch Beer tokeni muistamaan serkkunsa
Ensio Oluen Suomesta ja heti soittamaan, josko tällä olisi tietoa, että jos
vaikka se Korvatunturin Joulupukki ehtisi hätiin.
”No jo vain on tietoa Joulupukista, meillä on
täällä jo kolmatta viikkoa sukuloimassa kaukainen sukulaistyttö Anni Ahkioluöhkkä Savukoskelta, ihan siitä Korvatunturin naapurista, kyllä
tyttö Joulupukin tuntee, hyvin tunteekin, on näetsen Joulumuorin siskon
tyttärentyttären jo ties kuinka monennessa polvessa tyttären tytär.”
”Jos se Anni siitä Joulupukista, kun poika
tuossa…” Enoch Beer väliin.
Mököttää, kun mökötyttää
"Jakkas minä kysyn siltä. Puhelias ja ahkera tyttö tuo Anni,
ja aamuvirkku; joka aamu se herää ennen muita, ja aina sillä on ollut kahvi
valmiina. Paitsi tänäaamuna, nyt se vaan makaa sohvalla ja mököttää eikä puhu meille mitään.”
”Jos minä hälle puhuisin, jos hän minulle tässä
puhelimessa”, Enoch Beer taas.
”Tules Anni puhelimeen, serkkupoika Amerikasta
kyselee Joulupukista.”
”Mikäs tytöllä, kun mökötyttää?” Enoch Beer kysyi puhelimessa Anni Ahkioluöhkkältä, kun tyttö tuli puhelimeen.
Joulukaltio
”Näillä lantalaisilla oli täällä eilen pikkujoulut ja
vieraita. Minä kun sitten aamulla heräsin ja aioin kahvivettä kaltiosta – niin
kuin isoäiti jo Savukoskella opetti, että paras kahvi tulee, kun veden hakee kaltiosta eikä ota kraanasta –
minä huomasin, että joku perskeles on paskonut kaltioon.
Lahjojen jakamisen
perinne joulukuussa kilteille lapsille on suhteellisen sama riippumatta siitä
minne maailmassa menee, aina tulee joku Jouluhemmo, joka tuo lahjat. Kuka missäkin tuo Jouluhemmo on, voi vaihdella melkoisesti
maittain. On totta, että amerikkalainen versio Joulupukista, Santa, on nopeasti
levinnyt ulkomailla, mutta suomalainen Oikea Korvatunturin Joulupukki on
monissa maissa se aito ja oikea Joulun tuoja.
Onhan maailmalla toki Jouluhemmoina erilaisten Joulupukkien lisäksi
myös ilkikurisia tonttuja ja ystävällisiä joulunoitia, sekä kammottavia vuohen kaltaisia
olentoja, jotka seikkailevat kymmenissä Joulutarinoissa ympäri maailman.
Coca Colan Jouluhemmo
Joku Jouluhemmo
kuitenkin jakaa joulukuussa joka tapauksessa eri puolilla maailmaa lapsille
lahjoja lähes kaikissa maissa. Amerikkalainen Coca Colan mainosmiesten keksimä
Santa on valitettavasti levittänyt lonkeronsa moneen maahan pyrkien
syrjäyttämään näiden maiden omat satuolennot; nämä kuitenkin elävät ja voivat
jopa hyvin, koska useimmat niistä kuitenkin jollakin satumaisella tavalla on
totta.
Aloitetaampa
Islannista:
Jólasveinarnir
-jouluhemmot tai joulutontut.
Islannin Jouluhemmot
Jólasveinarnir on kolmentoista ilkikurisen olennon ryhmä, joka on potkinut ylen aikaa Amerikan Santaa munille Islannin Joulun juhlinnassa. Näiden Joulupoikien vanhenpina on kertoman mukaan peikot Grýla ja Leppalúði.
Näiden
Islannin joulutonttujen ulkonäkö juontaa juurensa kolmekymmen
luvulle, jolloin islantilainen kirjailija Jóhannesar úr Kötlum
koosti lyhyen runon, jossa kuvataan Jólasveinarnir-hemmojen roolia
Joulussa.
Grýla ja Leppalúði sekä Jólköttinn
Sittemmin nämä hemmot ovat käyneet läpi monia inkarnaatioita alkaen rakastettavista lahjojen
antajista ärsyttäviin riiviöihin; heitä on kuvailtu jopa verenhimoisiksi
olennoiksi, jotka öisin sieppaavat ja syövät lapsia.
Jólköttinn, Joulukissa
Islannissa elelee kuuleman
mukaan myös Jólköttinn, Joulukissa, jonka sanotaan olevan sellainen hirmuinen, nälkäinen peto, joka
on tunnettu tavastaan myös syödä tuhmia lapsia!
Enimmäkseen
kuitenkin Jólasveinarnir-hemmot ovat enemmälti sellaisia leikkisiä luonteeltaan.
Kullakin näistä kolmestatoista
on erilainen, usein vallan outokin rooli. Muutama esimerkki tässä:
Gluggagaegir, Ikkunastakurkkaaja
Ketkrokur
(Lihankoukkaaja) käyttää pitkää koukkua, jolla se kähveltää lihaa, kun taas
Gluggagaegir (Ikkunastakurkkija) vakoilee ihmisiä kurkkimalla ikkunoista löytääkseen
jotain, mitä voisi sitten yöllä vaikka varastaa.
Stekkjastaur, Aidantolppahemmo
Stekkjastaur (Aidantolppahemmo)
puolestaan kävee puujaloilla ja ahdistelee lampaita.
Jólasveinarnir-hemmot
eivät ole vain kummallisia keppostelijoita – he antavat myös lapsille lahjoja. Lapset
laittavat pienet kenkänsä ikkunalaudoille kolmenatoista yönä ennen Jouluaattoa
ja Jólasveinarnir-hemmot laittavat niihin kilteille lapsille pieniä, kivoja lahjoja.
Tuhmat lapset saavat sitten kenkiinsä vain raakoja perunoita.
Sitten Tomte-hemmo ja
meidän oma rakas Joulupukkimme:
Kaksi maahista
Tomte-legenda löytyy
Skandinavian maista, kuten Norjasta ja Ruotsista. Tämän hemmon varhaisimmat ruumiillistumat
olivat viikinkiajan Tomtet (nämä hemmot tunnetaan myös nimellä Nisse). Tomtet olivat alun alkaen pieniä maahisia, jotka vartioivat perheviljelmiä. Tomtet olivat
yleensä ystävällisiä, ,huolehtivaisia ja näyttivät pieniltä ihmisiltä, mutta he
olivat lyhytpinnaisia ja olivat ärhäköita kiusaamaan ja tekemään ilkeitä konsteja
niille, jotka eivät hoitaneet hyvin viljelysmaataan.
Ajan myötä Tomte
tuli lopulta osaksi perinteistä Joulujuhlaa.
Suomalainen alkutonttu
Tomte-hemmon ulkonäkö
muuttui ja sai enemmän inhimillisiä piirteitä, ja lopulta Tomten roolin otti
suomalaisten alkutonttujen, sauna- tupa- navetta- mylly- yms.-tonttujen Ylipäällikkö, kaikkien
lasten ja lastenmielisten ystävä, se ainoa Oikea ,Korvatunturin Joulupukki.
Suomalainen
Joulupukki syntyi aikoinaan toimintoja tehostamalla, eli vähentämällä Pukkien
määrää. Kun moninaiset Kekri- eli Köyripukit ja Nuuttipukit pakkoliitettiin
Savukoskeen – ja kun samoihin aikoihin torjuttiin keripukki, saatiin synnytettyä
Korvatunturin Joulupukki.
Sairaalloisen ylilihava Amerikan Santa
Suomalainen
Joulupukki ja Ruotsin Jultomte-hemmo eroavat amerikkalaisesta Santasta monin tavoin. Merkittävät
eroavaissudet ovat, että kumpikaan – ei Joulupukki, eikä hänen virkaveljensä
Jultomte – ei yleensä ole sairaalloisen lihava, ja vaikka niistä jokainen ajaa
Jouluna poron vetämällä reellä, se reki ei, eikä poro lennä.
"Haloo, onkos Santa himbessä, olis ruoka-aika!"
Kumpikaan näistä
Pohjoismaiden Jouluhemmoista ei asu iglussa pohjoisnavalla.
Korvatunturi
Suomalainen Oikea
Joulupukki asuu – kuten kaikki maailman kiltit lapset tietävät – Lapissa Urho
Kekkosen kansallispuistossa sijaitsevalla Korvatunturilla rajavyöhykkeellä Savukosken
kunnassa.
Ruotsalaisen Tomten
asuinsijan varmaa sijaintia Ensio Olut ei tiedä. Kai se on jossain päin
Ruotsia.
Korvatunturin Joulupukki jakamassa lahjoja; oikea Joulupukki ei ole ketkuhemmo!
Erilaista Amerikan
Santan käytökseen on myös, että vaikka Joulupukki ja Tomte tuovat lahjoja
kilteille lapsille, he eivät livahda taloon ketkun salakavalasti savupiipun
kautta Joulupäivän vastaisena yönä, vaan tuovat lapsille lahjoja henkilökohtaisesti
jo hyvissä ajoin Aattopäivänä ennen iltamyöhää, ennen nukkumaan menoa.
Osassa Saksaa,
Itävallassa Italiassa ja Brasiliassa Joulujuhlien
juhlakalu on mielikuvitusjouluhemmo Christikind, "Kristus-lapsi".
Christikind
Martti Luther halusi
tehdä Christikind-hemmon suosituksi uskonpuhdistuksen merkeissä 1500-luvulla,
koska hän toivoi, että enemmän uskontoon perustuva jouluhemmo auttaisi
kitkemään kansan keskuudesta lahjotaan perustuvan katolisen St. Nikolauksen vaikutuksen. Koska tämän hemmon on tarkoitus kirjaimellisesti olla Jeesus-lapsi,
Christkind on yleensä kuvattu pienenä
hurskaana lapsena, jolla on vaaleat hiukset ja enkelin siivet selässä.
Christikindin vaikutus
ainoana jouluhemmona on vähentynyt Santa Clausin kasvavan suosion mukana,
mutta se on edelleen laajalti juhlittu, varsinkin enemmän pitkälti katolisilla
alueilla Etelä- ja Keski-Amerikassa.
Kolme viisasta hemmoa itäisiltä mailta
Toisin, kuin muita
joululahjojen antajia, Christikindiä oikeastaan kukaan ole ikunaan nähnyt. Lahjojen tuojina pidetäänkin Itämaan
Tietäjä-hemmoja, koska Christkind itse ei koskaan ilmesty paikalle, ja lapsille
valehdellaan usein, että tämä hemmo livahti pois vain hetkiä ennen lasten paikalle
tuloa.
Saksassa Itävallassa
Argentiinassa ja Yhdysvalloissa (Pennsylvanian hollantilaisilla alueilla)
esiintyy sitten Belsnickel.
Belsnickel on legendaarinen
hemmo, joka liittyy saksalaiseen Joulupukkiin tietyillä alueilla Euroopassa,
sekä joissakin pienissä hollantilaisissa yhteisöissä Pennsylvaniassa.
Belsnickel ja tuhmat riiviöt
Kuten Krampuksen
Saksassa ja Itävallassa, tai La Pere Fouettardin Ranskassa, Belsnickelin rooli on
olla tärkein kurinpitäjä saksankielisen Joulupukin – der Weihnachtsmann –
lähipiirissä Hänet on yleensä kuvattu vuoristolaisena
turkispukuisena hemmona, tai jopa piruna. Joskus Belsnickel käyttää naamiota ja hällä on yleensä hyvin pitkä kieli.
Toisin, kuin Weihnachtsmann’in,
joka on tarkoitus olla lapsia rakastava Jouluhemmo, Belsnickel on yleensä pelottava,
ja monella alueella Belsnickelin työnkuva on olla eräänlaisena uhkana ja
varoituksena, joka pakottaa lapset ja nuoret olemaan erityisen kiltteinä.
Vaikka Belsnickel
yleensä esiintyy negatiivisena hemmona, joillakin alueilla hänet tunnetaan myös
lahjojen antajana. Saksassa kiltit lapset saavat yöllä salaa esimerkiksi karkkia
ja pieniä lahjoja St. Nikolauksen päivänä, 6. joulukuuta.
Tuhmat lapset saavat puolestaan hiilenpaloja tai vitsoja,
ja paikoin lapsukaiset voivat jopa saada vieraakseen itsensä Belsnickelin
varoittamaan heitä tuhmuudesta.
Espanjankielisten
alueiden Le Papa Noel ja Le Pere Fouettard Ranskanmaalla.
Le Père Noël ja Gui-aasi
Espanjankielinen
Joulupukki, Papa Noel on yksi suosituimmista St. Nikolauksen inkarnaatioista,
ja Père Noël Ranskasta on eräs kuuluisimmista Papa Noel -versioista. Le Père Noël muistuttaa
Joulupukkia ulkonäkötään, mutta poron vetämän reen sijaan hän ratsastaa Gui
-nimisellä aasilla; Gui on mistelinoksa ranskankielellä.
Kuten monissa maissa,
joillakin alueilla Ranskassa myös juhlitaan joulukuun viidettä Pyhän
Nikolauksen päivänä.
Joulunajan viettoon
yhdessä perinteisen Sant Nikolauksen kanssa kuuluu kuljeksivan Ranskassa myös hemmo nimeltä
Le Père Fouettard (Ruoskijaisä). Kuten Belsnickel, hän on hemmo, jonka tarkoitus
on pelotella tuhmia lapsia. Tarina Le Père Fouettard’ista perustuu hänestä
kerrottaviin taustatarinoihin, joten on helppo havaita, miksi tämä hemmo on
suosittu.
Le Père Fouettard ja Sant Nikolaus
Suosituimman version
mukaan vuonna 1100 Le Père Fouettard ja hänen vaimonsa sieppasivat ja murhasivat
kolme nuorta miestä ja sitten keittivät näistä lihamuhennosta. Kun uhrit –
eli se muhennos, kai syötynä – sitten löydettiin, herätti Pyhä Nikolaus ne nuoret miehet taas
henkiin. Nyt hyväntahtoiseksi muuttunut Le Père Fouettard katui pahoja tekojaan
ja vannoi palvelevansa apulaisena Pyhää Nikolausta aina hamaan maailman tappiin. (Heh,
heh ja voi, voi näitä ranskiksia, kohta ne keksivät kai ”taikajuoman”, joka
tekee heistä ”voittamattomia”).
Kuten
Sinterklaasissa ja monissa muissa muunnelmissa Joulupukista niin
Le Père Noël, kuin Pyhä Nikolaus saattaa hyvinkin laittaa
pieniä lahjoja ja karkkia takan viereen jätettyihin kilttien lasten
kenkiin.
Ranskanmaalla polkupyöräilevä Le Père Fouettard
puolestaan on hieman vähemmän iloinen tapaus. Le Père Fouettard kantaa ruosteisia kettinkejä ja risuja sekä jakelee selkäsaunoja
lapsille, jotka ovat olleet tuhmia. Joissakin tarinan versioissa hän on vielä
brutaalimpi, hänen sanotaan leikkaavan kielen lapsilta, jotka ovat jääneet kiinni
valehtelusta.
Italiassa vaikuttaa Jouluna puolestaan noita-akka La Befana.
Muuten Joulupukin tyylinen, mutta aivan eri näköinen Befana-noitahemmo on päässyt Italiassa suureen osaan Joulunajan juhlallisuuksissa. La
Befana-tarina vaihtelee, mutta suosituin versio kuvailee hänen olleen alun
perin nainen, joka antoi ruokaa ja suojaa kolmelle Viisaalle Miehelle itäisiltä mailta, kun nämä älypäät olivat matkalla vierailulle sen Jeesus-lapsen
tykö.
La Belfana, nuoruusaikainen kuva
Aivan kuten
amerikkalainen Halloween-noita ja enempi eurooppalainen Pääsiäisnoita, La
Befana kuvataan vanhana akkana, joka ratsastaa luudalla. La Befana on yleensä
pukeutunut mustaan huiviin ja kuljettaa pussissa lahjoja. La Befana ei muka halua,
että hänet nähtäisiin, ja sanotaan, että hän läimäyttää hänen liikkumistaan
vakoilevaa lasta luudallaan – epäilemättä fiksu tapa pitää lapset sängyssä kun
vanhemmat järjestelevät lahjoja yöllä.
Kuten Amerikan Santa
Claus, La Befana muka kiipeää alas savupiipusta tuodakseen lapsille lahjoja. La
Befanan tiedetään myös jättävän lahjojen sijaan palan hiiltä tai tuhkaa niille
lapsille, jotka ovat olleet tuhmia.
Legendaarista La Befanaa
pidetään parhaana taloudenhoitajan mallikuvana kaikkialla Italiassa. La Befanan
tiedetään jopa lakaisevan lattian savupiipun ympäriltä aina ennen kuin lentää
taas piipusta ulos.
Krampus, Itävalta,
Saksa ja Unkari.
Krampus
Alppimaiden
Joulupukki, Weichnahtsmann, on suunnilleen sama kiltti, hilpeä vanha lahjojen
antaja, jollainen Joulupukki on Pohjoismaissa. Mutta on yksi keskeinen ero on,
hänellä on mukanaan pelottava, verenhimoinen hirviö nimeltä Krampus. Krampus-nimi
juontuu saksankielisestä sanasta "raapia".
Krampus on saksalaisen
Joulupukin jengin pahin pahis, joka järjestelee pahoinpitelyjä ja muita
keskiajan tyylisiä rangaistuksia, kuten venytyspenkkijuttuja tuhmille lapsille.
Tämä Krampus-legenda
juontaa juurensa parin sadan vuoden taa 1800-luvulle, jolloin katolinen kirkko
joutui loppumaan suurimmasta osasta vaikutusvaltaansa. Tänään Krampus on
edelleen vähäinen jouluhemmo joissakin osissa Baijeria ja Itävaltaa, missä
"Krampuspäivää", das ist auf Deutsch "Krampustag", pidetään 5.
joulukuuta.
Krampus ihan itse ja jojo Krampusparaatissa.
Onko Teillä jo jojo?
Auf Deutsch:
Haben Sie Schon ein Schon-Schon?
Ihmiset pukeutuvat Krampusksiksi ja kulkevat paraatissa
läpi kaupungin pelottellen ihmisiä. Onpa olemassa jopa joitakin kaupunkeja,
jotka pitävät Krampukselle omistettuja festivaaleja ja juhlivat Krampusta vallan
historiallisena hemmona.
Kuten sanomattakin
lienee selvää, lahjat eivät oikeastaan kuulu Krampustyyliin. Perinteisessä kansanperinteessä Krampus
paljon todennäköisemmin antoi koivuniemen herran laulaa tuhmien lasten
pakaroilla, ennemmin kuin antoi lahjoja, tai, jos tuhmat kakarat olivat
onnekkaita, he saivat vain ankaran suusanallisen varoituksen.
Tarinan hirvittävimmässä
versiossa Krampus saattoi jopa siepata tuhmimmat kaupungin lapsista, laittaa heidät
perunasäkkiin ja heittää jokeen.
Puola, Makedonia,
Serbia, Bosnia, Venäjä, Ukraina ja muut entisen Neuvostoliiton tasavallat,
näiden maiden Jouluissa vaikuttavat Pakkasukko, ”Ded Moroz” ja Lumineito,
”Snegurochka”.
Pakkasukko on perinteinen
Jouluhemmo slaavilaisen Itä-Euroopan maissa. Kuten Joulupukilla, on Pakkasukolla päällään
punainen puku ja myös hänellä on valkoinen parta. Mutta Pakkasukko ei käytä
poron vetämää ahkio- eli pulkkakyytiä. Joulupukin porovaljakon sijaan Pakkasukko
ajaa perinteisen venäläisen nelivaljakon, troikan vetämällä reellä.
Mielenkiintoisin osa
Pakkasukon tarinassa on hänen taustansa. Tarinan mukaan hän oli kerran paha ja
ilkeä velho, ”Ded Moroz” joka sieppasi lapsia ja vaati heidän vapauttamisestaan
niin lahjoja kuin lunnaitakin.
Pakkasukko ja Lumineito
Ajan myötä tarinaa
uudistettiin ja nyt Pakkasukko antaa lahjoja lapsille sovittamaan hänen kerran
tekemänsä pahat työt. Myös ainutlaatuinen osa ”Ded Moroz” -legendaa on Pakkasukon
tyttärentytär ”Snegurochka”, Lumineito, joka seuraa mukana Pakkasukon
matkoilla.
Joulupukista
poiketen Pakkasukko saapuu uudenvuoden aattona tai uudenvuoden päivänä. Kuten Joulupukki,
Pakkasukko tuo lahjat lapsille, mutta yleensä laittaa ne Amerikan tyyliin uudenvuodenpuun juurelle; tosin joissakin versioissa Pakkasukko ja Lumineito ilmaantuvat ihan ilmielävinä juhliin ja jakavat lahjat niiden saajille henkilökohtaisesti.
Sinterklaas ja ”Zwarte Piet”, Musta Pekka, Alankomaat,
Flanderi.
Sinterklaas on hollantilainen
versio Joulupukista. Sinterklaasilla on päällään perinteinen punainen puku, valkoinen
parta ja Sinterklaasin käytös on kaiken kaikkiaan hilpeä. Sinterklaas muistuttaa
Pohjois-Amerikan Santaa ja monet ovat väittäneet että Sinterklaasilla on suurin
vaikutus Santan, nykyajan Saint Nikolauksen luomiseen. Toisin kuin Santa,
Sinterklaas tulee Alankomaihin joka vuosi jo marraskuun lopulla.
Sinterklaas saapuu
höyrylaivalla Espanjasta ja rantautumisen jälkeen hän elvistelee kaupungin
kaduilla, jotta hän voi tervehtiä kaikkia Hollannin lapsia.
Sinterklaas jaZwarte Piet
Sinterklaas ei käytä
tonttuja, vaan häntä avustaa ”Zwarte Piet”, eli Musta Pekka, pieni musta poika, joka auttaa Sinterklaasia
lahjojen ojentamisessa.
On olemassa monia
versioita kuinka Musta Pekka tuli Sinterklaasille hommiin; jotkin versiot olivat varsin kiistanalaisia. Takavuosina
kerrottiin, että Musta Pekka oli Sinterklaasin musta palveluspoika, tai jopa
hänen neekeriorjansa, joidenkin versioiden mukaan hän on eräänlainen demoni.
Koska vanhoissa
Musta Pekka tarinoissa oli rasistisia vivahteita, viime vuosina hänen taustansa
on muutettu, ja hänet kuvataan nyt usein pienenä nokipoikana.
Toisin kuin Joulupukki,
joka tuo lahjat Jouluna 24. päivänä iltapäivällä ja Santa 25. joulukuuta vasten yöllä, Sinterklaas tuo lapsille
lahjoja jo viidentenä joulukuuta historiallisen henkilön St. Nikolausksen
juhlapäivänä. Lapset laittavat kenkänsä takan eteen, sekä joitakin porkkanoita
Sinterklaasin hevoselle, ja jos he ovat olleet kilttejä, aamulla kengissä on
karkkia ja lahjoja.
Sinterklaas ei
jätä lahjoja itse, vaan Musta Pekka kiipeää alas savupiipun kautta tuoden
lahjoja kilteille lapsille ja hiiltä, tai pussit suolaa niille kakaroille,
jotka ovat olleet tuhmia.
Vanhemmissa tarinan versioissa
”Zwarte Piet” olisi hiilien
ja tuhkapussien tuonnin sijaan kidnapannut tuhmat lapset ja vienyt nämä vallan
hirvittävänä rangaistuksena Espanjaan.
Viimeisenä tulee sitten
Father Christmas, eli se Santa Claus, jonka vaikutusalueena on Iso-Britannia,
Ranska, Espanja, Portugali, Italia ja monet muut maat.
Sinterklaas-hemmolla
yhdessä Father Christmas’in kanssa on ollut suurin vaikutus amerikkalaisen
Santan luomiseen. Father Christmas’in modernia versiota, Santaa on usein
mahdoton erottaa Father Christmas’ista, koska näiden Jouluhemmojen alkuperätarinat ovatkin
oikeastaan vain melko vähäisiltä osiltaan erilaiset.
Saiturin Joulu
Varhaisten
versioiden Jouluhemmo 1600-luvulta kuvaa Father Christmas’in iloisena, vihreäkaapuisena
vanhana miehenä. Tuolloin häntä ei pidetty lahjojen antajana, vaan joulun ilosanoman
henkilöitymänä ja ilon tuojana. Tämä inkarnaation on tehnyt tunnetuksi Charles
Dickensin tarina ”Saiturin Joulu”, jossa Dickens käytti yleistä käsitystä
Father Christmas’ista esikuvana ja mallina "Joulun Henki" –hemmolle.
Joulun Henki
Sittemmin Father Christmas kuitenkin on sulautunut Amerikan Santaan, Suomen Oikeaan Joulupukkiin ja Hollannin Sinterklaasiin
tehden nuhraantuneesta, ettenkö vallan sanoisi, että apeasta Father Christmas'istakin modernimman, iloluontoisen lapsille lahjoja tuovan Jouluhemmon.
Moderni versio Father
Christmas’ista poikkeaa hyvin vähän Santa Clausista lahjojen tuontimenetelmien
osalta. Kuten Santa, Father Christmas ajaa porojen vetämässä lentävässä reessä ja
kiipeää alas savupiipusta jättääkseen lahjoja kilteille lapsille. Perheet usein
jättävät välipaloja Father Christmas’ille ja hänen poroilleen; nämä tavat vaihtelevat
maan mukaan. Joulupukkien asuinpaikka ja ulkonäkö poikkeavat samoin.
Vihreäpukuinen Santa baby-hemmo
Joidenkin maiden
versioissa Joulupukki sekä muut Jouluhemmot pukeutuvat vihreään pukuun; useimmissa maissa yleisempi asu
on punainen, eikä Joulupukki asu pohjoisnavalla - siis merijäällä- muualla, kuin USA:ssa.
Jotkin tietämättömät pöljät mainitsevat Grönlannin Joulupukin kotina, mutta oikeasti Joulupukki asuu –
tämähän toki lähes kaikkialla tiedetään – missäs muualla, kuin kotonaan Korvatunturilla Lapin
läänissä Suomessa!
Marilyn kuiskii sitten tämän tarinan onnellisen lopun