ENSIO OLUT JA LIIVIJENGIT

Patricia-liivijengin
jengiliivi

Livejä on Suomessa käytetty suurin joukoin ilman minkäänlaista häiriökäyttäytymistä, tahikka eripuraa jo ainakin toistasataa vuotta tekemättä niiden käytöstä sen kummempaa numeroa. Nyttemmin, kun liivien käyttäjät ovat jakautuneet jengeihin ja ryhtyneet käyttämään jengiliivejä, on tästä seurannut kaikenmoista häsäkkää ja närää; jopa rikollista toimintaa. Tällaisia liivijengejä löytyy tänä päivänä jo lähes kaikkialta maastamme.

Figura-iivijengin
jengiliivi

Ensio Olut on käy jo seitsemännettä vuosikymmentä, joten ei ole kovinkaan perehtynyt nykypäivän liivitrendeihin, mutta – mikäli uutisvälineisiin on uskominen – niin vallankin keski-iän kriisiä lähenevät kaljupäiset, kaljamahaiset ukot oikein kylillä julkisesti mainostavat ryhtyneensä käyttämään liivejä. Ja vasta äskettäin oppivelvollisuusiän taakseen jättäneet, ilman jatkokoulutusta ja näin elämän oikeaa sisältöä jääneet peräkammarien poikamiehet, joille ei vielä saa myydä edes tupakkaa, pyrkimällä pyrkivät tällaisiin liivijengeihin!

Liivijengien levinnäisyys
Suomessa

Ensio Oluelle ei ole selvinnyt, millä perusteilla kukin liivijengiläinen on liivijenginsä valinnut; onko perusteena liivimerkki, vai liivimalli. Sitten nämä liivijengit vielä rähisevät keskenään, minkä jengin liivit ovat oikein ne parhaat.

Ryhmä 1)

Ennen vanhaan – siis silloin, kun Ensio Olut oli nuori ja liivien käyttäjät eritoten kiinnostivat – nämä silloiset liivien käyttäjät jakautuivat kolmeen pääryhmään: oli niitä, 1) jotka käyttivät rintaliivejä ja erillisiä sukkanauhaliivejä,

Ryhmä 2)

 niitä, 2) jotka käyttivät rintaliivejä ja housuliivejä, 

Ryhmä 3)

sekä niitä - vaikka tässä viimeisenä, mutta  ei suinkaan jengeistä vähäisempänä, 3) jotka käyttivät kokovartaloliivejä, eli kureliivejä.

 Kureliivijengiläiset nyörittävät veljellisesti aina ennen moottoripyörille nousua toistensa korsetit kireälle; joskus saattavat piloillaan kuroa jonkun toverinsa liivin niin kireälle, että jengitoveri saattoi tuskin hengittää, ja solmi nyörit umpisolmuun.

Onko näin yhä, mene tiedä, mutta tästä tämän päivän liivijengiytymisestä lienee syytä syyttää sukkahousujen kehittäjää Ernest G. Rice’ä, joka haki patenttia näille kaiken romantiikan ja jännityksen miehen elämästä tuhonneille paholaisen keksinnöille vuonna 1956 nimellä "Yhdistelmä Sukat ja Pikkuhousut".

Vuotta 1970, jolloin sukkahousujen myyntiluvut ensimmäistä kertaa ohittivat Amerikassa erillisten sukkien, liivisukkien myynnin, voitaneen pitää vähemmistöön jääneiden sukkanauha- ym. liivien käyttäjien vastaiskun, eli liivijengien sikiämisen alkuna.

Sukkanauhat takaisin!

Tätä eriytymistä sukkanauhat vs. sukkahousut vastaan kävi – käynee yhä – torjuntataistelua mm. jatkosodan käynyt lehtimies ja kirjailija Aake Jermon (1920 – 1980) -70-luvulla perustama ”Sukkanauhat takaisin -yhdistys”.

Tuon ansiokkaan yhdistyksen jaloa aatetta pyrkii ylläpitämään facebook-ryhmä SUKKANAUHAT TAKAISIN! 

https://www.facebook.com/groups/495170797319371

Kiristäjä kiristämässä

Nyt, kun on uutisoitu, että jotkut liivijengiläiset ovat erikoistuneet kiristykseen, on kysymyksessä varmaankin ryhmän 3) liivien käyttäjät, eli kureliivijengiläiset.

Anttilan postimyyntiluettelo
vuodelta 1957

Liivijengiläiset kokoontuvat, kuten tunnettua, ns. ”liivipuodeissa”, joissa asialleen vihkiytyneet ja koulutetut asiantuntijat sovittanevat kullekin jengiläisille oikeankokoiset ja hyvinistuvat liivit. Viimeaikoina virkavalta on ratsannut näitä liivijengien kokoontumispaikkoja eripuolilla armasta kotimaatamme. Ratsioissa poliisi on saanut haltuunsa monenmoista liivijengimateriaalia – erityisesti mainittakoon tässä häveliäisyyssyistä vain haltuun otetut Anttilan 50-luvun lopun sekä 60-luvun postimyytinluettelot, ja vallankin niistä skannatut liivimainokset.

Laitetaanpa tähän vielä jutun jatkoksi yksi kaunis ja suloinen prinsessa ja sammakko juttu:

Asuipa kerran kauan, kauan sitten kaukaisessa valtakunnassa kaunis ja suloinen - ja vieläpä omapäinen prinsessa. Tämä suloinen prinsessa rakasti eläimiä ja oli pakottanut koko hovin kasvisravinnolle.

Kerran, kun tämä suloinen prinsessa istuskeli ajatellen saasteettomia luonnonsuojeluajatuksia puhdasvetisen lammen rannalla keskellä viheriää niittyä lähellä linnaansa, hänen luokseen loikki sammakko. Sammakko hyppäsi suloisen prinsessan syliin ja alkoi puhua:

Tarina ei kerro tästä suloisesta prinsessasta;
tämä prinsessa ei kuulu mihinkään
liivijengiin - tuskin edes
pikkuhousujengiin!

-     Oi kaunis ja suloinen prinsessa, kauan, kauan sitten ilkeä noita taikoi minut sammakoksi. 

-    Jos nostat minut kauniisiin pehmeisiin käsiisi ja suutelet minua noilla ihanilla huulillasi, joita suloisempia en ole ikänäni nähnyt, niin minä muutun takaisin siksi komeaksi ja jaloksi prinssiksi, joka minä olin ennen kuin noita taikoi minut. Sitten me voimme asettua asumaan minun äitini kanssa minun linnaani, jossa Sinä voit onnellisena tehdä meille ruokaa, siivoilla, kantaa minun lapsiani ja siellä voit huolehtia minusta ja minun äidistäni.

-     Enpä oikein usko, kaunis ja suloinen prinsessa naureskeli itsekseen illalla linnassaan kauden viiniä maistellessaan syötyään illalliseksi voissa paistettuja kevyesti konjakilla flambeerattuja sammakon reisiä sipulikermakastikkeen kera.