ENSIO OLUT, BRIGITTE BARDOT JA BB-TALO

...ja Jumala loi naisen!

Kun Ensio Olut oli lähes melkein jo nuorukainen - tai no, ihan aikusten oikeesti vasta 6 vuotta - tuli vuonna 1956 elävien kuvien teattereihin elokuva ”...ja Jumala loi naisen” (ransk. Et Dieu... créa la femme), jossa elokuvaohjaaja Roger Vadim loi ja toi nuorten miesten ja miehen alkujen – juuri sellaisten, kuin Ensio Olut oli silloin – päiväuniin tähtösen, seksisymbolin vallan, 22 -vuotiaan Brigitte Bardot’n, BB:n.

Marilyn, Marilyn, milloin?
No, vuonna 1962.

Olihan noita muitakin, oli mm. amerikkalaiset Marilyn Monroe ja Jayne Mansfield, italialaiset Gina Lollobrigida ja Sophia Loren, mutta kyllä BB oli ehdoton ykkönen!

Paula-tyttö -60 -luvulta

Seura-lehdestä leikattiin BB:n kuvia ja ulkovessan seinälle niitä sitten laitettiin Pauligin Paula-tyttöjen sekä Elovena-tyttöjen joukkoon, ja vähän päällekin. Viimeksi mainittuja kuviahan meidän sen ajan poikien äidit laittoivat ulkohuussien seinille poikiensa iloksi ja katseltaviksi.

Brigitte

Siinä Tex Willerien, Villilänsi-, sekä Viidakko –lehtien – taisipa huussissa olla, jos tämän kirjoittaja ei vallan väärin muista, niin myös sekä Pecos, että Buffalo Billejä – lukutaukojen aikana sitten vilkaisimme joskus seinältä Brigitte Bardot’a. Jos ei muuten, niin viimeistään sitten takapuolta pyyhkiessä vanhoista sanomalehdistä – joita oli aina pino siinä huussin penkillä – revittyihin pyyhkimispapereihin.

Brigitte Bardot'n
kapea uuma

Taisipa Ensio Oluen isä ja ukkikin BB:n kapeaa uumaa joskus ainakin vilkaista. Tuolloin Ensio Olut ei ollut siitä varma, epäilipä vain, mutta ei tohtinut kysyä. Jos olisi kysynyt, niin vastaus olisi ollut todennäköisesti jonkinlainen tuhahdus. Nyt, kun Ensio Olut itsekin on jo ukki-iässä, epäily on muuttunut varmuudeksi; kyllä ne vilkaisivat, ehkä katselivat joskus pitemmänkin ajan.

Vanhemmasta velipojasta Ensio Olut ei tiedä; sehän luki vaan koko ajan jotain tähtitiedettä, kai huussissakin. Ja lähti sitten töihin Ruotsiin.

Oikein iltapäivälehdestä on nyt saanut lukea, että ovat rakentaneet Suomessa Brigitte Bardot’ille – sen Brigitten eläkepäiviksi kai, tai jos ei muuksi, niin museoksi – oikein talon, ihan oman talon, sellaisen BB-talon! Siellä nyt sitten kai Brigitte Bardot’n elokuvia katselevat ja näköiskilpailuja järjestävät, kun se Brigitte ei tänne kylmään Suomeen sitten ole kai tullut.

                                Tällaista oli meno BB-talossa 
                                  Brigitten ja Ensio Oluenkin 
                                           nuoruudessa
                        

Järjestänevätkö siellä BB-talossa ”Nuori Brigitte Bardot” –näköiskilpailuja,vai ”BB mummona” –näköiskilpailuja, mene tiedä, mutta BB:n elokuvia ainakin katselevat; mitäs muutakaan BB-talossa voisi tehdä?

Tant de beauté
terrestre est perdu.

Kuten muinaiset roomalaiset tuon tuostakin tapasivat sanoa: Tam terrenum decor perit (niin katoaa maallinen kauneus), tai tässä yhteydessä lienee asianmukaisempaa sanoa tuo ranskaksi: Tant de beauté terrestre est perdu..

Eräs maksu-TV –kanaali mainostaa, että kylkiäisenä tulee BB-taloa vallan 24/7! Tämä tarkoittanee, että kahtenakymmenenäneljänä päivänä näytetään telkkarissa seitsemän tuntia päivässä niitä samoja Brigitte Bardot’n elokuvia, joita näytetään siellä BB-talossakin.

Sitten tarina, vakavamielinen tarina vallan valtameren takaa:

Eräs isä New Yorkissa, nimeltään One Beer Please, Amerikassa, oli USA:laisessa R-kioskissa laittanut -60 –luvun alussa Amerikan-loton vetämään ja sanoi kotiin tultuaan 21-vuotiaalle pojalleen Two Beers Please’lle:

Brigitte vähissä
vaatteissa

–         Poikani Two Beers Please, jos minä voitan lotossa päävoiton, niin pääset kanssani loistoristeilylle Ranskaan; siellä syömme Entrecôte-pihvejä ja Béarnaise-kastiketta sen päällä, juomme jääkylmää samppanjaa ja juhlimme kaiket yöt vähäpukeisen Brigitte Bardot’n kanssa. Eikä äiti tule sitten mukaan!

–         Mutta isäni One Beer Please, mitä me sitten teemme, jos sinä et voitakaan päävoittoa; jos tuleekin vaan neljä ja lisänumero oikein?

–         No, sitten me menemme lautalla Brooklynin puolelle, siellä syömme makkarasämpylää ja ketsuppia ja juomme taskulämmintä Budweiseria. Niin, ja äiti tulee sitten mukaan.

Lopuksi, tämän vakavamielisen jorinan jälkeen, kun tuli kerran tuo Tex Willer puheeksi, niin älyttömän hauska tositarina, jota tosin Pikku-Kalle –vitsinä on tätä nykyisin joskus on kuultu kylillä kerrottavan, Pikku-Ensio Oluen keskikouluajoilta, toiselta luokalta.

Oli siveysopin – sellainenkin oppiaine siihen aikaan oli – oppitunti. Siveysopin opettaja, kappalainen Korpisen rouva, kappalaiska Korpinen aloitti oppitunnin:

–         Kuten varmaan muistatte, niin viimetunnilla oli puhe sukupuolten välisistä eroavaisuuksista. Kuka osaisi kertoa jotakin näistä asioista? No, Pikku-Ensio Olut näyttää tietävän, kun niin kovin viittaa.

Tex Willer

–         Tex Willer!

–         Mitenkäs ihmeessä Tex Willer sitten liittyy sukupuolten välisiin eroavaisuuksiin?

–         No, Tex Willerille ei kannata juurikaan vittuilla!

No niin, nyt on sitten sekin vähä äly Suomesta kadonnut! (lat. Puteum iam parvulas intellectus Finnia perditur!)