KOLME ILOISTA ROSVOA

COOP Extra

Viimevuoden syyskuun lopulla kolmen naamioituneen miehen pistooleilla aseistautunut rosvokopla – uskoaksemme asialla olivat taas ja jälleen kerran Kasper ja Jesper ja Jonatan – ryösti COOP Extra -myymälän arvokuljetuksen Ruotsissa Sollentunan Rotebrossa saaden saaliikseen säkillisen Ruotsin kruunuja.

Kamomillan kaupungin ratikka

Pakoautonaan rosvoilla oli, ei sitten niin yhtään huomiota herättävä tulipalokunnanpunainen avoauto, joten Ruotsin poliisi pääsi kuin pääsikin pian rosvojen jäljille, ja pystyi jäljittämään junaratojen yli käyneen huiman ajojahdin jälkeen ryöstäjiksi epäillyt lopulta yksityisasunnolle – ei, ei, rakkaat Ensio Oluen lukijat, ei Kamomillan kaupunkiin, joka on siis suomeksi tuo meille kaikille -50- ja myös ehkä nuoremmille -60-luvulla syntyneille jo lapsuudesta tuttu Kardemumman kaupunki (”Me hiljaa, hiljaa hiivitään näin Kardemumman yössä…”) – vaan ovelasti yllättäen Upplannin Väsbyhyn.

Tulipalokunnanpunainen
avoauto

Tulipalokunnanpunaisen avoautonsa rosvot hylkäsivät Rotebron torille, koska se oli syttynyt palamaan – voi, voi, nyt Ensio Oluelle tuli tuohon tuollainen alkeellinen predikaattivirhe! No, korjataanpa tuo viittaus torin tulenarkuuteen heti; Rotebrossa siis auto, ei suinkaan tori, oli syttynyt palamaan – ja rosvokopla jatkoi sieltä jalkapelillä ratapihan yli.

Murtaessaan ratapihalla arvokuljetuslaukkua auki Sollentunalaisesta työkaluvuokraamosta ihan omilla nimillään vuokraamillaan voimaleikkureilla rosvojoukko oli jäädä junan alle. Leikkuri ja 6.600 Ruotsin kruunua laukun murron yhteydessä lauenneen väripanoksen värjäämiä seteleitä löytyi radalta.

Rotebron ratapiha sata vuotta sitten,
eli vuonna 1913

Ruotsin rautateiden (SJ) junankuljettaja näki, kuinka junan alle jäämiseltä juuri ja juuri välttyneet roistot hyppäsivät toiseen autoon. Junankuljettaja kirjoitti tuon auton rekisterinumeron Ruotsin kaunokirjoituksella sinikantiseen vihkoonsa, josta hän sen sitten sujuvasti luki soittaessaan poliisille.

SJ:n junankuljettaja

Junankuljettajalta saamansa auton rekisterinumeron perusteella Ruotsin poliisi pystyi selvittämään, että auto oli rekisteröity Väsbyläiselle miehelle, ja pystyi näin roistoja jahdatessaan seuraamaan näiden jälkeensä jättämää tuoretta jälkeä, joka johti Rotebron ratapihalta suoraan Upplannin Väsbyhyn erään kerrostalon pihaan. Edellä mainittu auto löytyi omistajansa kotiosoitteesta kerrostalon pihasta Väsbystä. Auton moottori oli poliisin ehtiessä paikalle yhä lämmin.

Jo ulos kerrostalon pihalle raikui talon B-rapun neljännen kerroksen avoimesta ikkunasta sekaääninen hoilotus:

” Ja vaatetta kai tarvitsee myös rosvo lämpimikseen.
Jos turkin sieppaan, haittaa tee ei tuo kun muu jää sikseen.
On oiva kauppa tuolla päin, se oitis tarpeet täyttää näin.
Vaan muuten vie piukkaakin hiukkaakin niukemman
Kasper ja Jesper ja Jonatan.”

 

Kolme iloista rosvoa,
Kasper, Jesper ja Jonatan

Laulu jatkui poliisin noustessa kerroksiin ja suunnistaessa sen asunnon ovelle, jonka takaa kuului:

”No nyt on säkki pullollaan ja kannu laitaan asti.
Vaan kultaa vielä tarvitaan, pois sitten sukkelasti.
Suun mieliks` muonaa muhkeaa nyt onkin helppo valmistaa.
Vaan muutenpa hiukkaakin niukemman tekevät
Kasper ja Jesper ja Jonatan.”

Poliisi koputti kohteliaasti pampulla asunnon ovea, ja oven sisäpuolelta kuului kohtelias vastaus:

”Kom bara in, var så god, dörren är inte låst”

 

Rahan pesu

Poliisin tullessa tupahan, astuessa aimo miehen asunnosta löytyi Kasper pesemässä rahaa vessan lavuaarissa, Jesper ripustamassa seteleitä kuivumaan narulle, osin lattialle, ja Jonatan silittämässä silitysraudalla vielä hieman kosteita kruunuja.

 

Pestyä rahaa

Lähes koko ryöstösaalis – lukuun ottamatta niitä 6.600 väripatruunan värjäämää kruunua, jotka olivat löytyneet ratapihalta – löytyi asunnosta; vain 252 kruunua jäi uupumaan.

Nämä kolme iloista rosvoa kielsivät olleensa missään tekemisissä minkään ryöstön kanssa, olivatpahan ihan muuten vaan pesemässä likaista rahaa, kun se oli päässyt jollain kummallisella tavalla, josta heillä ei ollut mitään tietoa, likaantumaan; likaisen rahan pesu toki kuuluu vallan luonnostaan ruotsalaisen kansankodin hyvään ja siistiin taloudenpitoon!

Kardemumman kaupungin
poliisimestari Paavali

Tämä kaikki on luettavissa – ei poliisimestari Paavalin, joka on, kuten tiedämme, Kardemumman kaupungin poliisimestari, kirjoittamista – vaan Sollentunan rikospoliisin rikoskomisario Ingemar Larssonin kirjoittamista, syyttäjä Jenny H. Karlssonille toimitetuille tutkintapöytäkirjoista.

No, ehkä nuo laulunpätkät on Ensio Olut niihin pöytäkirjoihin lisäillyt, kun ne siihen niin hyvin sopivat. Kaikki muu on totta ja tapahtunutta.

Jos et usko, niin lue esim. Stockholm News 11.02.2014 11:32.

Irvitäänpä sitten lisää ruotsalaisia, kun kerran alkuun päästiin:

Suomalainen ruotsalainen ja norjalainen haaksirikkoutuivat pienelle saarelle.

Saarella asui alkuasukkaina villi ihmissyöjäheimo, jonka vangeiksi kaverukset joutuivat. Ihmissyöjät antoivat heille kullekin viimeisen toivomuksen.

Ensin kysyttiin norjalaiselta. Norjalainen halusi vielä kerran syödä turskaa. Saarelaiset lähtivät kalaan ja norjalaiselle saatiin turska. Turskan syönyt norjalainen syötiin ja hänen nahastaan tehtiin kanootti.

Kanoottia käyttävä alkuasukas

Suomalainen tahtoi vetää vielä yhdet perskännit. Suomalaiselle tuotiin iso kannu paikallista ponua. Sen juotuaan umpikännihinen suomalainen syötiin ja hänen nahastaan tehtiin kanootti.

Kun tuli ruotsalaisen vuoro, hän tahtoi saada haarukan. Saarelaiset ihmettelivät, mitä ruotsalainen haarukalla. Haarukan saatuaan ruotsalainen alkoi tökkiä sillä itseensä reikiä, ja huusi: ”MINUSTAHAN EI NIIN VAIN KANOOTTIA TEHDÄKÄÄN!”

Suteettisavolainen

Mitä suteettisavolainen ihmissyöjä sanoi, kun ruotsalaista kehonrakentajaa söi?

     –       Että ossaakin olla kovvoo hommoo!


Ruotsalainen kulki tiellä ankka kainalossa. Tuli Ensio Olut vastaan.

–        Mistä sinä löysit tuon apinan, Ensio Olut kysyi.

–        Se on kylläkin ankka, väitti ruotsalainen.

–        Turpa kiinni, ruotsalainen! Minä puhun ankalle.

Viissatanen €uroina

Ruotsin Riksbankenin pääekonomisti Gunnar Medelsvenson oli poikennut Kotkassa Sportti Pubiin. Sportti Pubin lähes vakioasiakas – jonka nimeä emme tässä sattuneesta syystä mainitse – ehdotti hänelle näyttäen viidensadan euron seteliä:

–        Saat tämän viissatasen, jos saan iskeä kymmenen tyhjää kaljapulloa rikki päähäsi.

Ruotsin Riksbankenin pääekonomisti Gunnar Medelsvenson mietti hieman, ja – osittain muun asiakaskunnan vaatimuksesta – lopulta suostui.

Nimeltä mainitsematon Sportti Pubin lähes vakioasiakas iski ensimmäisen pullon Ruotsin Riksbankenin pääekonomisti Gunnar Medelsvensonin päähän, sitten toisen ja niin edelleen, mutta lopetti iskettyään rikki yhdeksän pulloa.

–        No, milloinkas sinä isket päähäni sen viimeisen pullon? Ruotsin Riksbankenin pääekonomisti Gunnar Medelsvenson kysyi.

–        En minä sentään mikään hölmö ole, nimeltä mainitsematon Sportti Pubin lähes vakioasiakas vastasi, silloinhan joutuisin antamaan sinulle tämän viissatasen.

Oscar Svensson Lillköpingistä oli mennyt päivällä vihille morsiamensa Lena Johanssonin kanssa. Oscar Svensson soitti hääyön jälkeisenä aamuna äidilleen:

Kivettynyt Oscar Svensson

–        Mamma-kulta, kyllä Sinä olit aivan oikeassa, kun varoitit katselemasta alastomia naisia; ja jos kuitenkin minä edes vahingossa näkisin naisen alasti – niinhän sinä minulle aina sanoit – muuttuisin siinä paikassa kivi­patsaaksi. Vain harras polvirukoilu ja ihme pelastaisivat minut tältä kivettymiseltä!

Oscar Svensonin kivettymisen
syy, vastavihitty morsio
 Lena Johansson

    –        Kun morsioni Lena sitten alkoi illalla riisuuntua, niin minä houkka vahingossa vikaisin, ihan vaan aivan pikkiriikkisen vilkaisin, ja heti tunsin, kuinka kivettyminen salakavalasti alkoi minun jalkojeni välistä. Ja minä pelkäsin, että ki­vettyminen leviäisi muualle ruumiiseeni! Minä olen nyt rukoillut polvillani sängyn vieressä koko yön, ja minusta tuntuu, että ihme tapahtuu, kivettyminen alkaa jo hieman helpottaa!

SAS:n lentokapteeni Sven-Arne Svensson oli lähdössä Arlandasta lennolle päämääränä Rovaniemen lentokenttä. Lennonselvitys muistutti vielä kerran lentokapteeni Sven-Arne Svenssonia, että Rovaniemen lentokentän kiitorata on hyvin lyhyt, joten laskeutumistelineiden pyörien tulee koskettaa kiitorataa heti sen alussa ja sitten on jarrutettava täysillä, jotta kone pysähtyy ennen kiitoradan päätä.

 

SAS:n lentsikka

Sven-Arne Svensson tuo koneensa alas aivan heti, kun kiitoradan asfaltti alkaa, jarruttaa rajusti ja saa kuin saakin koneensa pysähtymään ennen kuin päällyste päättyy.

    –        Huh, huh, Sven-Arne Svensson huokaa ja pyyhkii hikeä otsaltaan.

    –        Onpa tämä kiitorata tosi lyhyt!

–        Mutta pirun leveä tämä on, Börje Johansson, lentoperämies, huomaa katsoessaan ulos lentokoneen sivuikkunasta.

Sven-Åke Börjesson kutsui Lundin yliopiston suomalaisen kurssitoverinsa Ensio Oluen ja ylioppilasasuntolan huonetoverinsa Gustaf Lindströmin kokoamaan juuri kaupasta ostamaansa palapeliä.

–        Oj, mielelläni, minkälainen kuva siitä pitäisi syntyä? Gustaf Lindström kysyi innostuneena, kun Sven-Åke Börjesson kaatoi jo laatikon sisältöä pöydälle.

Tiikeri

–        Tiikeri, tuollainen hieno tiikeri, kuin tuossa kuvassa on!

–        Kuulkaahan Sven-Åke ja Gustaf, annetaan olla, eiköhän me laiteta nuo Kellogg’s Corn Flakesit vaan takaisin pakettiin, Ensio Olut ehdotti.

Tanskalainen, saksalainen ja Ensio Olut –  tuo suomalainen sahtikuurnan suvereeni sulttaani – menivät yhdessä kotkalaiseen ravintolaan, kävelivät baaritiskille ja tilasivat ruotsalaiset oluet. Baarimikko ihmettelemään:

–        Hei kuulkaa jätkät, onks tää nyt joku vitsi vai?

Kuten huomaamme, totuus ruåtsalaisista on paljon hauskempaa, kuin mitkään vitsit.