NALLE PUH

Kerran, jos toisenkin, varsinkin ennen konttien tuloa merikuljetuksissa käyttöön, saattoi rahtilaivan kappaletavaralastin purun, eli lossauksen, kuten satamaslangilla sanotaan, yhteydessä sattua, että kuljetuslaatikko vallan särkyi.

Niinpä tapahtui erään kerran Kotkan Kantasataman Härniemen laiturilla, että ihan Ameriikasta asti tullut, pehmoleluja sisältänyt laatikko meni sitten aivan kokonaan rikki ja särki, ja pehmolelut pääsivät siitä kenenkään huomaamatta karkaamaan.

Urhean nallen johdolla pehmolelulauma piiloutui ensihätään siihen aikaan ajanmukaisen ” Creighton Vulkan” – merkkisen satamanosturin taa.

Creighton Vulkan

Nyt tämä kyseinen ”Creighton Vulkan” – nosturi on merimuseoitu Härniemen laiturille merimuseo Vellamon ja museojäänmurtaja Tarmon väliin. Se on se mereltä katsottuna se oikeanpuoleinen. Vai olisiko se kuitenkin se toinen? Tiedä häntä.

Tex Willer

Nalle Puh

Tuo urhea nalle, joka johdatti pehmolelut piiloon, oli saanut lelutehtaan välivarastossa nimen ”Puh”, kun se oli pelannut korttia Tex Willer – nuken kanssa. 

   Kun nalle oli voittanut "Hullunkurissa perheissä" kaikki Tex Willerin leikkirahat, Tex Willer – nukke oli nojautunut tuolissaan, laittanut kätensä päänsä taakse, ja huokaissut raskaasti: ”Puh huijaa”. Tuosta korttipelistä lähtien tuo urhea nalle on tunnettu nimellä ”Nalle Puh”.

Viimeisenä nosturin taa ehti aasi Ihaa; sen nuppineulalla kiinnitetty häntä oli juuttunut kaikessa tohinassa nosturikiskoon ja irronnut paikaltaan. Onneksi kyseessä ei ollut junarata, sillä satamaraiteilla kulkevat junat muuttuvat harvoin.

Koska yksikään pehmoleluista ei osannut sanoa, missä kohdassa aasia Ihaalta irronnut häntä oli ollut, sen laittaminen takaisin aasiin meni ihan munille. Ja sekös vasta sattui.

Kaksi kokenutta satamatyöläistä
Pimpo-Pirjo ja Plondi-Riitta

Onneksi paikalle osui kaksi kokenutta satamatyöntekijää, Pimpo-Pirjo ja Plondi-Riitta. Irroitettuaan aasin hännän asiantuntevin ottein paikasta, johon häntä ei kuulu, he toimittivat Ihaan operoitavaksi KOKS:in lastenosastolle.

Tuntikausia kestäneen, kivuliaan, ilman kokovartalopuudutusta suoritetun toimenpiteen aikana häntä oli ollut milloin Ihaan korvassa, milloin vasemmassa takareidessä. Olipa häntä ollut lasten mehuhetken ajan jopa aivan väärässä päässä, Ihaan turvassa, keskellä aasin naamaa, sierainten välissä! Ja lapsilla oli ollut hauskaa.

Ihaa

Viimein, kun häntä oli saatu asennettua siihen paikkaan, missä aasit noin yleensä ottaen häntäänsä pitävät, Ihaa pääsi palaamaan lelutovereidensa pariin puolen hehtaarin Härniemen laiturille.

Elämä asettui vähitellen rauhallisiin uomiinsa puolen hehtaarin Härniemen laiturilla. Ihaa oli huolestunut, 

Kengu ja Ru

Tikru

Nasu

Möhköfantin
kiikkulauta

Pöllö

Kengu ja Tikru hyppivät sekä pomppivat päivät pääksytysten, Nasu yritti keinua Möhköfantin kanssa keinulaudalla, ja Nalle Puh etsi itsekseen hyreksien mehiläispesiä löytääkseen ”hinajaa”, kuten hän lystikkäästi nimitti hunajaa.

Pöllö sen kun vain puissa huhuili.

Sitten eräänä päivänä idylli särkyi, kun Kani ryntäili kauhusta valkeana kuin mummon kapiolakana pitkin laituria huutaen suureen ääneen:

Kauhistunut Kani

Puh-Veli

               –     Nalle Puh, Nalle Puh, tule hätiin, veljesi Puh-Veli on tullut perässämme ihan Ameriikasta asti, ja on nyt löytänyt hinaajan, ja haastaa sitä nyt puskukilpailuun!

–            Voi, voi, tätä ilon ja onnen päivää, onko veljeni Puh-Veli tullut ihan Ameriikasta asti ja löytänyt hinajaa! Nalle Puh riemuitsi.

Iso-Pukki

         –   Hinajaa, hinajaa ja aina vaan, ja joka päivä, sitä sun vitun hinajaas! Sulla ei ole muuta mielessäs, kuin se helkkarin hinaja! 


    –   Mutta kun Puh-Veli ei ole löytänyt hinajaa, vaan hinaajan! Nyt on kysymyksessä siis ihan oikea hinaaja, satamahinaaja, Alfons Håkansin Iso-Pukki!