ENSIO OLUT, HALLOWEEN JA THANKSGIVING

Kotkan himmelit

Ensio Olut harppoi sunnuntaina 28.10.2012 juuri ja juuri puolen päivän jälkeen totuttuun reippaaseen ja ryhdikkääseen tapaansa hieman yli metrin askelin Kotkassa Keskuskadun lehmuskujaa katsellen oikealle yläviistoon puistotoimiston lehmuksiin jo ripustelemia, alkavaa Joulun aikaa ennustavia himmeleitä.

Siinä jaloja, ylväitä ja vallankin puhtaita ajatuksia ajatellessaan katse suunnattuna näihin himmeleihin Ensio Olut törmätä pumpsautti, kun ei katsellut syyshämärässä eteensä, ihmeen kevyesti pukeutuneisiin Pimpo-Pirjoon ja Plondi-Riittaan.

Pimpo-Pirjo ja Plondi-Riitta
Halloweeninä

         -         No, mitäs tytöt, äänestämästäkö tytöt tulossa, ja sittenkö noin vähissä vaatteissa vaalivalvojaisiin, Ensio Olut kohteliaasti tervehti tyttöjä.

         -         Ei myä mitään äänestämästä vaalivalvomaisiin, ku Halloweenia myä ollaan menossa  tonne Seurahuoneelle viettämään, siellä saa kuulla sitten pelottavia juttuja, ihan jo hiukset nousee valmiiks pystyyn!

Karsea kummitusorava

    -         Tää suomalainen Halloween-perinne on siitä hianoo, että sitä voi viettää kolme kertaa: ensiks sinä viikonloppuna, mikä on ennen sitä Amerikan Halloweenia, mikä on lokakuun viimeinen päivä; silloin sitä tietysti vietetään, ja sitten vielä sitä seuraavana viikonloppuna; saa pelätä kaikenlaisii karseit kummituksii ja mörköi monena päivänä, Pimpo-Pirjo ja Plondi-Riitta tiesivät.

-         ”Trick or treat!”, se on Amerikan kieltä ja tarkottaa ”karkki tai kepponen!”, tytöt jatkoivat kiljuen ja kikatellen.

-         Mutta nythän on täällä Suomessa kuntavaalipäivä, ja jokaisella Suomessa vakituisesti asuvalla on kuntavaaleissa äänioikeus ja on siis oikeus äänestää, Ensio Olut valisti tyttöjä.

-         Eikä ”trick or treat” suinkaan ole suomennettuna ”karkki vai kepponen”, vaan ”temppu tai hoito”, mitkä käyvät kumpikin Ensio Olut- sedälle kyllä vallan hyvin, mutta ehkä ei kuitenkaan nyt, Ensio Olut jatkoi ystävällistä kansanvalistustaan. 

Obama ja Romney

     -         Jaa äänestämään, mutta kun myä ei olla saatu selville, äänestettäiskö myä republikaaneja ja sitä Mitt Romneytä, vai niitä demokraatteja, kun niillä on ehdokkaana se söpö neekeri, se Obaman Parakki, Mutta eihän niiden mainoksiikaan oo vielä ollu, kun niitä saa äänestää vasta kuudes enskuuta, Pimpo-Pirjo totesi tietäväisenä.

     -         Tyhmä, ei se oo mikään Parakki, kun Barack, eikä myä saada kai äänestää, kun myä ei olla rekisteröidytty äänestäjiksi, Plondi-Riitta kuiskasi.

Juha Mieto syö mämmiä

-         Ei Halloween ole ”suomalainen perinne” – eikä se sellaiseksi voi ihan heti tulla, koska ”suomalainen perinne” tarkoittaa, että tapa on ollut Suomessa käytössä vuosisatoja. Esimerkiksi, kun Juha Mieto syö mämmiä pääsiäisenä, se on aitoa suomalaista perinnettä, Ensio Olut korjasi tyttöjen virheellisiä käsitteitä.

-         Lähinnä sitä Amerikan Halloweenia vastaava suomalainen perinne on sadonkorjuujuhla Kekri. Kekriltä rengit ja piiat saivat pitää viikon vapaata, jolloin ehtivät, jos kauempana asuivat, käydä kotiseuduillaan. Kekrinä palkolliset saivat menneen vuoden palkkansa ja saivat niin halutessaan vaihtaa palveluspaikkaansa mieleisempään, jos sellaisen löysivät. Itäisessä Suomenmassa tätä tointa kutsuttiin nimellä ”pestuumarkkinat”, Ensio Olut, tuo vanha historioitsija, kertoi.

-         Entäs tuo Thanksgiving, eli Kiitospäivä, eiks meillä oo sentään sellanen, ikivanha perinne, tytöt kyselivät.

Vain apina apinoi amerikkalaisia

     -         Aihetta kiitokseen meillä jokaisella toki on, ja monena päivänä, mutta ei meillä Suomessa pidä ryhtyä joka asiassa apinoimaan, eli matkimaan amerikkalaisia .

     -         Tiedättekö tytöt, mistä amerikkalaisten Kiitospäivä on saanut alkunsa?

     -          Eihä myö tiietä, mutta kerro pian, setä, sillä meille alkaa tulla vähän holotna!

Mayflower

    -         Tämä on ihan karsea tarina: Vuonna 1620 syksyllä noin sata Mayflower-laivalla väärään paikkaan – eli Cape Codiin, kun tarkoitus oli päästä New Yorkiin, eli Pohjois-Virginiaan, joksi sitä silloin kutsuttiin – rantautunutta Amerikan uudisasukasta meinasi talvella kuolla nälkään – puolet niistä kuolikin – kun niillä ei ollut ruokaa, koska ne ressut osanneet kalastaa, saati käydä metsällä. Kaiken päälle täytyi kahinoida Wampanoag-intiaaniheimon kanssa.

-         No, keväällä 1621 Wampanoag-heimon päällikkö Massasoit teki sopimuksen rauhaomaisesta rinnakkainelosta uudisasukkaiden kanssa. Heimo lahjoitti tulijoille ruokaa ja opetti ihan kädestä pitäen tulijoita kalastamaan, metsästämään ja viljelemään maissia.  

Wampanoag-intiaanit ja uudisasukkaat
sapuskalla vuonna 1621

     -         Intiaanit toivat uudisasukkaille vielä syksylläkin kalkkunoita ja muuta syötävää ja asettuivat aterioitsemaan uudisasukkaiden kanssa.  Kun uudisasukkaat olivat syöneet intiaanien tuliaiset, kuvernööri William Bradfordilla oli kuitenkin vielä nälkä, niinpä, kuten eräs aikalainen sanoi: ”After a hearty meal Governor William Bradford ate three consecutive days the Indian tribal chief Massasoit’s hot as chili Squaw and her sweet as sugar, still a virgin 18 years old daughter”. 

Ensio Olut yrittää suomentaa sen ehkä hieman vajavaisella Amerikan englanninkielien ymmärtämyksellään, eli suomeksi se menee jotenkin näin: ”Tukevan aterian jälkeen kuvernööri William Bradford söi kolmena peräkkäisenä päivänä intiaanipäällikkö Massasoitin vaimoa, kuumaa kuin chili, ja tämän sokerinmakeaa 18-vuotiasta tytärtä, joka oli vielä neitsyt”.

Alkuperäisamerikkalainen
tyttö, kuuma kuin chili,
makea kuin sokeri

-         Kuvernööri William Bradford määräsi lokakuussa 1621 pidettäväksi jatkossa aina alkaen lokakuun neljännestä torstaista kolme päivää, mutta ilman intiaaneja, ainakin ilman intiaaninaisia (kuvernöörin vaimon rouva Bradfordin vaatima lisäys), syömistä, ryyppämistä ja juhlimista ”ensimmäisen oman sadon”, kuten William Bradford oli häveliäästi asian esittänyt, juhlistamiseksi. Tätä tapausta amerikkalaiset pitävät Kiitospäivän, Thanksgiving Dayn aloitusajankohtana. Tosin Wampanoang-heimon intiaanit olivat viettäneet kiitospäivää maan antimista kiittäen jo aikojen alusta.

 

Cape Cod

         -         Paistoiko William Bradford nämä kaksi intiaaninaista ja pistikö osia heistä chilipippurin ja sokerikuorrutuksen kera poskeensa, tokkopa vaan, koska rouva Massasoit ja neiti Massasoit oli nähty myöhemmin näinä kolmena iltana, ja monta kertaa tämän jälkeenkin sen loppusyksyn ja talven mittaan Cape Codin mailla hyvin iloisina, punaposkisina ja kaikenkaikkiaan läpeensä tyytyväisinä; ei lainkaan näyttänyt siltä, että osia tai edes palaakaan kummastakaan olisi syöty pois. 

-    "Syödä naista" on vaan sellainen kielikuva, jota noin nuorille tytöille ei sovi vieä suomenkielelle kääntää; kyllä te sen sitten vähän vanhempina tulette ymmärtämään.

-    Kuitenkin uudisasukkaat myöhemmin ainakin "suolasivat" intiaaneja, mutta tuskin syötäviksi, talven varaksi.

-         Uudisasukkaiden tapa "suolata" intiaaneja, alkuperäisiä amerikkalaisia, kuten nykyään on korrektia sanoa – alkuperäisten amerikkalaisten paistaminen ja syöminen tosin jäi vähemmälle – jatkui yksisummaan 279 vuotta, aina vuoteen 1890, jolloin viimeinen suuri alkuperäisten amerikkalaisten "joukkosuolaus" tapahtui Wounted Kneessä.

-         Wounted Kneen jälkeen alkuperäiset amerikkalaiset julistettiin uhanalaisiksi, heidän "suolaamisensa" lopetettiin lailla, ja uudisamerikkalaiset opettelivat kasvattamaan itse kalkkunoita.


-   Jospa minä kerron tähän lopuksi vielä tarinan, jonka kerran kuulin ihan aidolta preeriaintiaanilta:

Rouva Elizabeth Bacon Custer ja
kenraali George Armstrong Custer

     -         General Custer rode once on the other day the prairie. Surprisingly, he ran into a high totem statue made of bull's shit​​, and when he looked up he saw Native Americans having sex all over the prairie.

      -    Mitä luulette, tytöt, että kenraali Custer silloin siihen sanoi?

      -   Tarkkaan ottaen hän sanoi näin, Ensio Olut kertoi sujavalla Amerikan englannillaan: "Oh Holy shit, I just about anywhere I look, all I see nothing but those fucking Indians!"

Ensio Olut harppoo
kepein askelin

     -         Nyt tytöt, menkää siitä äkkiä sisälle lämpimään; teillähän on jo kaikki karvat - sekä näköjään myös pyllyt - tämän kauhutarinan jälkeen nyt vallan pystyssä!

Tämän sanottuaan Ensio Olut otti keppinsä ja jatkoi harppomistaan kepein askelin pois kohti Kotkan toria.

MITÄ TONTUT TEKEVÄT JOULUJEN VÄLILLÄ?

  Älkääkä peljätkö, kyllä Ensio Olut esiintuo taas tulevana pikkujouluaikana uusia ihmeellisyyksiä ja paljastuksia!


Ja tähän ihan alkuun vallan karu totuus joulutontuista!

Te, pikkuiset piltit, kirkassilmät silkohapset, olette tietysti koko pienen ikänne halunneet tietää, mitä ne joulutontut ihan aikuistenoikeasti tekevät muun ajan vuotta, kun ei ole Joulu.

Eikä kukaan ole vaivautunut sitä teille kertomaan.

Siihen kertomattomuuteen on syy: kukaan aikuinen ei ole tiennyt / halunnut tietää, mitä tontut tekevät Joulujen välillä.

No, Ensio Olut avaa tuon tietämättömyyden verhon, tuon Joulujen väliajan vakosamettisen esiripun: joulutontut naamioituvat muuksi ajaksi kaupunkien ja kuntien työväeksi! Tontut tunnistaa oheisen tontun päällä olevan kaltaisesta keltaisesta hehkutakista / hehkuliivistä.


Varsinkin ne hehkutakkiset / -liiviset, joiden näet käyttävän valkoista kypärää, ovat sitten aivan varmasti tonttuja!


Jos näet tontun, älä ole tuhma hänen nähtensä. Ole aina - ihan vaikka vaan varmuuden vuoksi - aina kiltti, sillä tonttu saattaa nähdä sinut, vaikka sinä et tonttua näkisikään!

Tässä se eräs tonttu vaan
hiipii hiljaa varpahillaan!

Tontut eivät hevillä suostu kuvattaviksi; Ensio Olut sai kuitenkin muutama vuosi sitten eräänä syyspäivänä – tarkemmin sanottuna 14. lokakuuta vuonna 2009 – valokuvattua erään tontun ihan muina miehinä hiipimässä hiljaa varpahillaan Kotkassa Kotolahden kivisellä täyttötyömaalla kohti asuttuja seutuja.

 
Tuo tonttu oli vuorenvarmasti matkalla kohti asuttuja seutuja urkkimaan, kurkkimaan ja vakoilemaan teitä pieniä pilttejä, että olittekos lapsukaiset tuona syksynä kilttejä.

Jos Jouluna 2009 saitte sitten vallan ihan vääriä lahjoja, niin ettepä olleetkaan olleet kilttejä!

Sitten tähän lopuksi pieni alkukevennys:

   No, täyttyyhän tähänkin vähän vitsintynkää, kun näin pikkujoulujen alla on muuten niin tylsää ja kuivaa:


   Pikku-Ensio Olut oli 50-luvulla Kotkan alakansakoulun tokaluokalla uskontotunnilla. Uskonnonopettaja kappalainen Korpinen kertoi Jeesus Nasaretilaisesta:

Kiljuva jalopeura

  - Minäpä kerron teille, lapset, nyt erään tarinan Jeesus Nasaretilaisen elämästä: 

"Jeesus Nasaretilainen kuljeskeli opetuslapsineen Getsemanen puutarhassa. Opetuslapset huomasivat öljypuiden vajoissa kiljuvan jalopeuran, ja opetuslapset peljästyivät kovin."


  - Mitäpä te pikkuiset piltit luulette, että mitä Jeesus Nasaretilainen sanoi lohdunsanoiksi niin kovin peljästyneille opetuslapilleen? No, Pikku-Ensio Olut näyttää tietävän, kun niin kovin viittaa.


  - No, tietty, jos se jalopeura ei liikunnu yhtikäs mihiskään, kilju vaan, niin se J. Nasaretilainen sanoi niille oppilapsilleen varmaan: "Älkää peljätkö, se on täytetty!"

ENSIO OLUT, BRIGITTE BARDOT JA BB-TALO

...ja Jumala loi naisen!

Kun Ensio Olut oli lähes melkein jo nuorukainen - tai no, ihan aikusten oikeesti vasta 6 vuotta - tuli vuonna 1956 elävien kuvien teattereihin elokuva ”...ja Jumala loi naisen” (ransk. Et Dieu... créa la femme), jossa elokuvaohjaaja Roger Vadim loi ja toi nuorten miesten ja miehen alkujen – juuri sellaisten, kuin Ensio Olut oli silloin – päiväuniin tähtösen, seksisymbolin vallan, 22 -vuotiaan Brigitte Bardot’n, BB:n.

Marilyn, Marilyn, milloin?
No, vuonna 1962.

Olihan noita muitakin, oli mm. amerikkalaiset Marilyn Monroe ja Jayne Mansfield, italialaiset Gina Lollobrigida ja Sophia Loren, mutta kyllä BB oli ehdoton ykkönen!

Paula-tyttö -60 -luvulta

Seura-lehdestä leikattiin BB:n kuvia ja ulkovessan seinälle niitä sitten laitettiin Pauligin Paula-tyttöjen sekä Elovena-tyttöjen joukkoon, ja vähän päällekin. Viimeksi mainittuja kuviahan meidän sen ajan poikien äidit laittoivat ulkohuussien seinille poikiensa iloksi ja katseltaviksi.

Brigitte

Siinä Tex Willerien, Villilänsi-, sekä Viidakko –lehtien – taisipa huussissa olla, jos tämän kirjoittaja ei vallan väärin muista, niin myös sekä Pecos, että Buffalo Billejä – lukutaukojen aikana sitten vilkaisimme joskus seinältä Brigitte Bardot’a. Jos ei muuten, niin viimeistään sitten takapuolta pyyhkiessä vanhoista sanomalehdistä – joita oli aina pino siinä huussin penkillä – revittyihin pyyhkimispapereihin.

Brigitte Bardot'n
kapea uuma

Taisipa Ensio Oluen isä ja ukkikin BB:n kapeaa uumaa joskus ainakin vilkaista. Tuolloin Ensio Olut ei ollut siitä varma, epäilipä vain, mutta ei tohtinut kysyä. Jos olisi kysynyt, niin vastaus olisi ollut todennäköisesti jonkinlainen tuhahdus. Nyt, kun Ensio Olut itsekin on jo ukki-iässä, epäily on muuttunut varmuudeksi; kyllä ne vilkaisivat, ehkä katselivat joskus pitemmänkin ajan.

Vanhemmasta velipojasta Ensio Olut ei tiedä; sehän luki vaan koko ajan jotain tähtitiedettä, kai huussissakin. Ja lähti sitten töihin Ruotsiin.

Oikein iltapäivälehdestä on nyt saanut lukea, että ovat rakentaneet Suomessa Brigitte Bardot’ille – sen Brigitten eläkepäiviksi kai, tai jos ei muuksi, niin museoksi – oikein talon, ihan oman talon, sellaisen BB-talon! Siellä nyt sitten kai Brigitte Bardot’n elokuvia katselevat ja näköiskilpailuja järjestävät, kun se Brigitte ei tänne kylmään Suomeen sitten ole kai tullut.

                                Tällaista oli meno BB-talossa 
                                  Brigitten ja Ensio Oluenkin 
                                           nuoruudessa
                        

Järjestänevätkö siellä BB-talossa ”Nuori Brigitte Bardot” –näköiskilpailuja,vai ”BB mummona” –näköiskilpailuja, mene tiedä, mutta BB:n elokuvia ainakin katselevat; mitäs muutakaan BB-talossa voisi tehdä?

Tant de beauté
terrestre est perdu.

Kuten muinaiset roomalaiset tuon tuostakin tapasivat sanoa: Tam terrenum decor perit (niin katoaa maallinen kauneus), tai tässä yhteydessä lienee asianmukaisempaa sanoa tuo ranskaksi: Tant de beauté terrestre est perdu..

Eräs maksu-TV –kanaali mainostaa, että kylkiäisenä tulee BB-taloa vallan 24/7! Tämä tarkoittanee, että kahtenakymmenenäneljänä päivänä näytetään telkkarissa seitsemän tuntia päivässä niitä samoja Brigitte Bardot’n elokuvia, joita näytetään siellä BB-talossakin.

Sitten tarina, vakavamielinen tarina vallan valtameren takaa:

Eräs isä New Yorkissa, nimeltään One Beer Please, Amerikassa, oli USA:laisessa R-kioskissa laittanut -60 –luvun alussa Amerikan-loton vetämään ja sanoi kotiin tultuaan 21-vuotiaalle pojalleen Two Beers Please’lle:

Brigitte vähissä
vaatteissa

–         Poikani Two Beers Please, jos minä voitan lotossa päävoiton, niin pääset kanssani loistoristeilylle Ranskaan; siellä syömme Entrecôte-pihvejä ja Béarnaise-kastiketta sen päällä, juomme jääkylmää samppanjaa ja juhlimme kaiket yöt vähäpukeisen Brigitte Bardot’n kanssa. Eikä äiti tule sitten mukaan!

–         Mutta isäni One Beer Please, mitä me sitten teemme, jos sinä et voitakaan päävoittoa; jos tuleekin vaan neljä ja lisänumero oikein?

–         No, sitten me menemme lautalla Brooklynin puolelle, siellä syömme makkarasämpylää ja ketsuppia ja juomme taskulämmintä Budweiseria. Niin, ja äiti tulee sitten mukaan.

Lopuksi, tämän vakavamielisen jorinan jälkeen, kun tuli kerran tuo Tex Willer puheeksi, niin älyttömän hauska tositarina, jota tosin Pikku-Kalle –vitsinä on tätä nykyisin joskus on kuultu kylillä kerrottavan, Pikku-Ensio Oluen keskikouluajoilta, toiselta luokalta.

Oli siveysopin – sellainenkin oppiaine siihen aikaan oli – oppitunti. Siveysopin opettaja, kappalainen Korpisen rouva, kappalaiska Korpinen aloitti oppitunnin:

–         Kuten varmaan muistatte, niin viimetunnilla oli puhe sukupuolten välisistä eroavaisuuksista. Kuka osaisi kertoa jotakin näistä asioista? No, Pikku-Ensio Olut näyttää tietävän, kun niin kovin viittaa.

Tex Willer

–         Tex Willer!

–         Mitenkäs ihmeessä Tex Willer sitten liittyy sukupuolten välisiin eroavaisuuksiin?

–         No, Tex Willerille ei kannata juurikaan vittuilla!

No niin, nyt on sitten sekin vähä äly Suomesta kadonnut! (lat. Puteum iam parvulas intellectus Finnia perditur!)

ENSIO OLUT JA LIIVIJENGIT

Patricia-liivijengin
jengiliivi

Livejä on Suomessa käytetty suurin joukoin ilman minkäänlaista häiriökäyttäytymistä, tahikka eripuraa jo ainakin toistasataa vuotta tekemättä niiden käytöstä sen kummempaa numeroa. Nyttemmin, kun liivien käyttäjät ovat jakautuneet jengeihin ja ryhtyneet käyttämään jengiliivejä, on tästä seurannut kaikenmoista häsäkkää ja närää; jopa rikollista toimintaa. Tällaisia liivijengejä löytyy tänä päivänä jo lähes kaikkialta maastamme.

Figura-iivijengin
jengiliivi

Ensio Olut on käy jo seitsemännettä vuosikymmentä, joten ei ole kovinkaan perehtynyt nykypäivän liivitrendeihin, mutta – mikäli uutisvälineisiin on uskominen – niin vallankin keski-iän kriisiä lähenevät kaljupäiset, kaljamahaiset ukot oikein kylillä julkisesti mainostavat ryhtyneensä käyttämään liivejä. Ja vasta äskettäin oppivelvollisuusiän taakseen jättäneet, ilman jatkokoulutusta ja näin elämän oikeaa sisältöä jääneet peräkammarien poikamiehet, joille ei vielä saa myydä edes tupakkaa, pyrkimällä pyrkivät tällaisiin liivijengeihin!

Liivijengien levinnäisyys
Suomessa

Ensio Oluelle ei ole selvinnyt, millä perusteilla kukin liivijengiläinen on liivijenginsä valinnut; onko perusteena liivimerkki, vai liivimalli. Sitten nämä liivijengit vielä rähisevät keskenään, minkä jengin liivit ovat oikein ne parhaat.

Ryhmä 1)

Ennen vanhaan – siis silloin, kun Ensio Olut oli nuori ja liivien käyttäjät eritoten kiinnostivat – nämä silloiset liivien käyttäjät jakautuivat kolmeen pääryhmään: oli niitä, 1) jotka käyttivät rintaliivejä ja erillisiä sukkanauhaliivejä,

Ryhmä 2)

 niitä, 2) jotka käyttivät rintaliivejä ja housuliivejä, 

Ryhmä 3)

sekä niitä - vaikka tässä viimeisenä, mutta  ei suinkaan jengeistä vähäisempänä, 3) jotka käyttivät kokovartaloliivejä, eli kureliivejä.

 Kureliivijengiläiset nyörittävät veljellisesti aina ennen moottoripyörille nousua toistensa korsetit kireälle; joskus saattavat piloillaan kuroa jonkun toverinsa liivin niin kireälle, että jengitoveri saattoi tuskin hengittää, ja solmi nyörit umpisolmuun.

Onko näin yhä, mene tiedä, mutta tästä tämän päivän liivijengiytymisestä lienee syytä syyttää sukkahousujen kehittäjää Ernest G. Rice’ä, joka haki patenttia näille kaiken romantiikan ja jännityksen miehen elämästä tuhonneille paholaisen keksinnöille vuonna 1956 nimellä "Yhdistelmä Sukat ja Pikkuhousut".

Vuotta 1970, jolloin sukkahousujen myyntiluvut ensimmäistä kertaa ohittivat Amerikassa erillisten sukkien, liivisukkien myynnin, voitaneen pitää vähemmistöön jääneiden sukkanauha- ym. liivien käyttäjien vastaiskun, eli liivijengien sikiämisen alkuna.

Sukkanauhat takaisin!

Tätä eriytymistä sukkanauhat vs. sukkahousut vastaan kävi – käynee yhä – torjuntataistelua mm. jatkosodan käynyt lehtimies ja kirjailija Aake Jermon (1920 – 1980) -70-luvulla perustama ”Sukkanauhat takaisin -yhdistys”.

Tuon ansiokkaan yhdistyksen jaloa aatetta pyrkii ylläpitämään facebook-ryhmä SUKKANAUHAT TAKAISIN! 

https://www.facebook.com/groups/495170797319371

Kiristäjä kiristämässä

Nyt, kun on uutisoitu, että jotkut liivijengiläiset ovat erikoistuneet kiristykseen, on kysymyksessä varmaankin ryhmän 3) liivien käyttäjät, eli kureliivijengiläiset.

Anttilan postimyyntiluettelo
vuodelta 1957

Liivijengiläiset kokoontuvat, kuten tunnettua, ns. ”liivipuodeissa”, joissa asialleen vihkiytyneet ja koulutetut asiantuntijat sovittanevat kullekin jengiläisille oikeankokoiset ja hyvinistuvat liivit. Viimeaikoina virkavalta on ratsannut näitä liivijengien kokoontumispaikkoja eripuolilla armasta kotimaatamme. Ratsioissa poliisi on saanut haltuunsa monenmoista liivijengimateriaalia – erityisesti mainittakoon tässä häveliäisyyssyistä vain haltuun otetut Anttilan 50-luvun lopun sekä 60-luvun postimyytinluettelot, ja vallankin niistä skannatut liivimainokset.

Laitetaanpa tähän vielä jutun jatkoksi yksi kaunis ja suloinen prinsessa ja sammakko juttu:

Asuipa kerran kauan, kauan sitten kaukaisessa valtakunnassa kaunis ja suloinen - ja vieläpä omapäinen prinsessa. Tämä suloinen prinsessa rakasti eläimiä ja oli pakottanut koko hovin kasvisravinnolle.

Kerran, kun tämä suloinen prinsessa istuskeli ajatellen saasteettomia luonnonsuojeluajatuksia puhdasvetisen lammen rannalla keskellä viheriää niittyä lähellä linnaansa, hänen luokseen loikki sammakko. Sammakko hyppäsi suloisen prinsessan syliin ja alkoi puhua:

Tarina ei kerro tästä suloisesta prinsessasta;
tämä prinsessa ei kuulu mihinkään
liivijengiin - tuskin edes
pikkuhousujengiin!

-     Oi kaunis ja suloinen prinsessa, kauan, kauan sitten ilkeä noita taikoi minut sammakoksi. 

-    Jos nostat minut kauniisiin pehmeisiin käsiisi ja suutelet minua noilla ihanilla huulillasi, joita suloisempia en ole ikänäni nähnyt, niin minä muutun takaisin siksi komeaksi ja jaloksi prinssiksi, joka minä olin ennen kuin noita taikoi minut. Sitten me voimme asettua asumaan minun äitini kanssa minun linnaani, jossa Sinä voit onnellisena tehdä meille ruokaa, siivoilla, kantaa minun lapsiani ja siellä voit huolehtia minusta ja minun äidistäni.

-     Enpä oikein usko, kaunis ja suloinen prinsessa naureskeli itsekseen illalla linnassaan kauden viiniä maistellessaan syötyään illalliseksi voissa paistettuja kevyesti konjakilla flambeerattuja sammakon reisiä sipulikermakastikkeen kera.