TIEN- JA VESIRAKENNUSINSINÖÖRI ENSIO OLUT JA KAKSI MUUN ALAN INSINÖÖRIÄ

Vastavalmistuneet kolme insinööriä, heikkovirtainsinööri Kalle Kipinägeneraattori, koneenrakennusinsinööri Kauko Kampi-Akseli sekä tien- ja vesirakennusinsinööri Ensio Olut istuivat Kotkassa taas kerran vuona 1976 iltaa silloisessa ravintola Puikossa, joka oli suunnilleen sillä paikalla, missä nyt on Kymenlaaksonkadunpuoleinen Kauppakeskus Pasaatin sisäänkäynti.

Nainen!

Keskustelu kääntyi - kuten se oli kääntynyt aina - tietysti naisiin. Virisi kysymys, mikä alan insinööri se Jumala on ollut suunnitellessaan naisen.

Monimutkaista
1970-luvun 
elektroniikkaa

Heikkovirtainsinööri Kalle Kipinägeneraattori väitti, että heikkovirtainsinööri se Jumala on ehdottomasti naista suunnitellessaan ollut; naisen hermoston niin hienoa sekä monimutkaista heikkovirtasähköjärjestelmää ei kukaan muu osaa suunnitella, kuin ainoastaan heikkovirtainsinööri.

Hienosti suunniteltu  
sievä kone

Koneenrakennusinsinööri Kauko Kampi-Akseli puolestaan sanoi, että nainen on itse asiassa pieni sievä kone.


 Kun katselee naisen sulavaa liikehdintää, ei voi tulla muuhun tulokseen, kuin että nainen on hienosti suunniteltu, monimutkainen, hyvin rasvattu sievä kone, jossa on mm. pumppu, hydrauliikkaa, venttiileitä ja palkeet sekä momentinmuunnin, jonka ansiosta nainen ei hyydy, vaikka kuormitus kasvaisi miten. Joten johtopäätös on, että sellaisen näppärän ja kätevän koneen, millainen nainen on, pystyy suunnittelemaan vain koneenrakennusinsinööri.

Huvipuisto

Kun heikkovirtainsinööri Kalle Kipinägeneraattori ja koneenrakennusinsinööri Kauko Kampi-Akseli olivat kuulleet tien- ja vesirakennusinsinööri Enso Oluen puheenvuoron, kaikki olivat samaa mieltä, Jumalan on täytynyt olla naista suunnitelleessaan tien- ja vesirakennusinsinööri, ja vieläpä kaupungin teknisien toimen käyttämä kuntatekniikan konsultti;

Jätevesiviemärin 
purkuaukko

kenellekään muulle, kuin kuntatekniikan konsultille ei tulisi mieleen suunnitella jätevesiviemärin purkuaukkoa keskelle huvipuistoa.

ENSIO OLUT JA EINO LEINO

Tällä runolla Eino Leino lienee kuitannu laskun ravintola Kämpissä.

ENSIO OLUT JA KAUPUNKIMITTAUS SEKÄ KAAVOITUS, JA IHAN JOTAIN MUUUTA

Kaavamääräysten mukaan:

1)      Uudisrakennus tulee taajama-alueella sijoittaa vähintään 4 metrin etäisyydelle naapurin rajasta.

2)       Autopaikkoja on jo rakennuslupaa haettaessa näytettävä vähintään yksi taloon tulevaa asuntoa kohti.

3)       Suojellulle tontille (Pohjoispuistokatu 4) tulee jättää, tai, jos vanhoja puita kaadetaan, niin istuttaa lisää niin, että tontilla on ainakin 5 vähintään 3 metristä puuta.

1) Ensio Oluelle – eläkkeelle ehtiytyneenä Kotkan kaupungin teknisen toimialan entisenä toimenhaltijana – ei tule mieleenkään, että kukaan kunnan viran- tai toimenhaltija sortuisi koivimmakaan, tai jopa epäinhimillisyyttä hipovan maasutuksen uhriksi joutuneenakaan antamaan rakennusluvan varsinaiselle rakennukselle vain 2,5 metrin päähän naapuritontista.

Geodesian opiskelija Brita 
Suloinen tarkistaa digitaalisella 
astrolabilla - koska takymetri 
on kaikessa kiireessä jäänyt 
toimistolle - että mihin hittoon 
tuo talo nyt oikein 
on rakennettu.
Niin kiire on tytölle
tullut, että edes hehkuliiviä
ei ole ehtinyt päälleen pukea!

Ja vieläpä niin, että parvekkeen kulmapilari on täsmälleen naaapuritontin rajalinjalla ja uudisrakennuksen alimman kerroksen parveke on tuota naapuritonttia alempana!


Jotain tuollaista uskomatonta on kuitenkin joko tapahtunut, tai kerrostalo Rautatiekadun ja Koulukadun kulmatontilla vaan ihan kuin itsestään rakentuu vahingossa väärään paikkaan.

Eipä uskone kukaan, että ikään kuin aivan vahigossa.on tullut anettua rakennnuslupa kaavamääräysten vastaisesti.

Takymetri.
 Me rakennusinsinöörit
suoritamme takymetrillä 
usein geoteetisia mittauksia 
erittäin miellämme geodesian 
opiskelijoiden avustamina.

       2) Rakenteilla oleva As Oy Lauluheikin rakennuttaja hakee poikkeuslupaa saadakseen sijoittaa asukaspysäköintipaikat Koulukadun oikeanpuoleiselle ajokaistalle. Eikös saman tien voisi sulkea kokonaan tätä yhtä kaupungin valtaväylää asukaspysäköintipaikaksi välillä Korkeavuorenkatu – Kirkkokatu; siihen mahtuisi jo aika monta autoa! Liikennemerkein voisi sitten ohjata liikenteen: ”Kiertäkää, kyllä sieltä nyt jostain pääsee - ihan varmaan pääsee”.

Mesäyiloppilas Miina Söpönen
 tulee mittamaan myös 
käsipelillä istutettavien 
puiden rungonpaksuuksia.
On, ressukka, jo heti alussa 
hukannut työn tuoksinassa 
vaatteensa. Jopa aluhosut 
ovat hältä joutuneet 
häviksiin!

3) Pohjoispuistokatu 4:n tontille on jäänyt Toivo Pekkasen vaahtera, kapealle n. 4 metriä leveälle, siis tontin asukkaille käyttökelvotoman kapealle kaistaleelle uuden kerrostalon ja museoviraston määräyksellä suojellun suulin - kotkaksi "kuurin" - eli varastorakennuksen väliin, aivan tämän kaistaleen päähän jää monihaarainen Toivo Pekkasen aikainen koivu. Tontin rajalla on ukkosen jo ammoin särkemä mänty.



Mutta kaksi puuta puutuu! Ensio Olut osaa laskea tarvittaessa oikein pinnistäen jopa kymmeneen! Kun puulla, kuten tuolla monihaaraisella koivulla, on yksi tyvi, se lasketaan ainakin Elon laskuopin - josta Ensio Olut on laskuopin alkeensa ansiokkaasti opiskellut - mukaan yhdeksi ainoaksi puuksi.

Ja siten sitä ihan jotain muuta:

Yo-lakki, malli
"Lippa valmiiksi taaksepäin"

Ensio Olut on tilannut, ja saanut, Kiinasta näytekappaleet vappuhatusta ”Lippa toisella korvalla”; ”Lippa valmiiksi taaksepäin” -malli ei ehtinyt Suomeen vielä Vapuksi, joten sitä testataan tässä kesän mittaan. Kumpikin malli saataneen markkinoille, kun syksyn ylioppilaiden on aika lakittautua.. Abiturienttien vanhemmille vaan vihjeeksi: näitä hattuja voi tilata vain Ensio Oluelta.

Kengurun munia

Eräs australialainen liikemies on tarjonnut Ensio Oluelle 100 kpl:n erää hedelmöitettyjä "vapaana kasvaneen kengurun munia" á 12,20 euroa kappale (sis. alv).

Ensio Olut on sopinut Kymen riistanhoitoryhdityksen kanssa, että kun kengurunmunat on saatu haudottua, Kymenlaaksoon istutetaan oma luonnonvarainen kengurukanta.



Ja vielä. Kun mainostetaan, että eräs konetiskiaine puhdistaa parhaiten jauhelihan, niin pitääkö jauheliha laittaa tiskikoneesen ennen vai jälkeen sen paistamisen? (Nyt tuo mainos on muutettu, koska kai joku mainostoimistossakin lukee näitä Ensio Oluen juttuja).

ENSIO OLUT JA INNOVAATIOITA SEKÄ VISIOITA

Naapuritontille
siirtynyt rakennustyömaa

Kotkassa eräs rakennustyömaa ei tahdo millään konstilla pysyä omalla tontillaan; milloin torninosturin puomi ja sen koukku, ”kana”, kuten me ammattimiehet sanomme, viuhuu naapurin ilmatilassa koko yön, toisena aikana työmaan suoja-aita rakennetaan vieraalle maalle. Roudan sulaessa kaivanto siirtyi jo toista metriä naapurin tontin puolelle niin että lämmitystopat putosivat kaivantoon.

Rakennustyömaan 
tuenta kätevästi 
naapurintalon 
autonlämmittämisen
pistorasiatolppaan

Mutta tämä ei suinkaan aina riitä; joskus on pakko tukea kakkosnelosilla koko rakennustyömaa naapurin autojenlämmityspylväiden jalustoihin, että rakennus ei työntyisi vallan pois perustuksiltaan! Tällaiseen innovointiin ei yksikään diplomi-insinööri pysty; siihen tarvitaan kotkalainen helsinkiläisen rakennus- ja pörssiyhtiön rakennusmestari!

Satamajohtajalla on visio Kantasataman kehittämiseksi; mutta Ensio Oluellapa on monta visiota! Kuten Ensio Olut on jo aiemmin visioinut, tulisi Pohjoispuistoon rakentaa Leninin patsaan ympärille änkyräpalvelutalo vanhoille änkyröille. Talon nimeksi sopisi, kuten Ensio Oluen kaveri Olli Vaara on visioinut, ”As Oy Leninheikki”, koska Korkeavuorenkadun varteen rakennetaan jo ”As Oy Lauluheikkiä” ja ”As Oy Järjestöjenheikin” rakentaminen piloille hapantuneena poispuretun vähemmistökommareiden - taistolaisten - hallitseman Järjestöjentalon paikalle alkanee tuota pikaa.

Lenin Hiiriöljykioski,
vielä lyhyt jono

Koska ”As Oy Leninheikki” on vielä vain visio Ension mielessä, talon rakentaminen ei alkane aivan kohta puolin, tulisi Lenin patsasta tuota odotellessa ainakin kesäisin hyödyntää tuomalla patsaan vierelle kioski, jossa myytäisiin – ei vain jäätelöä ja limua – vaan tietenkin itäturisteille heille niin tuttua Lenin Hiiriöljyä (Lenin Maus Oleum); Moskovan Punaisella torilla tuota herkkua Neuvostovallan aikaan jonotettiin pitkin ja jatkuvin jonoin. Näin Lenin Hiiriöljyä olisi saatavissa kesäisin Kotkasta kätevästi jopa kannuittain kotiinviemisiksi, ja lähes ihan ilman jonoja!

Koska Kotkansaarelle rakennetaan julman paljon lisää näitä kerrostaloasuntoja, tulee niihin luultavasti muuttamaan monia uusia kotkalaisia. Tunnettuahan on, että jokaisen kotkalaisen tulee omistaa vene. Ja venehän vaatii Kotkansaaren venesatamista venepaikan. Vaan kun rantaviivaa on Kotkassakin rajallisesti, miten ja mistä saataisiin lisää veneparkkitilaa?

Sapokan venesatama,
ylin kerros

Eipä hätää; Ensio Oluella on tämänkin ongelman ratkaisemiksi visio: Rakennetaan Sapokan venesataman alle ehkä pariin – tarvittaessa useampaankin – kerokseen lisää laituritilaa; luolapakkirakentaminenhan on Kotkassa koettua tekniikkaa. Näistä alemmista venesatamakerroksista pääsisi sitten vesihissillä kätevästi vaikkapa suoraan Tulikukon terassille.

Vesihiisi

Tämä ei ole kuivanmaan hiisi,
vaan neito Kotkan Meripäivitä.
Hiisi vieköön, kun osaa olla nätti!

 Vesihissiin saattaa tosin pesiytyä vesihiisiä; vanhan lastenlorun mukaan vesihiisithän saattavat ryhtyä kovin häiritsevästi sihisemään hississä; muuta haittaa tai vaaraa niistä ei tule olemaan.. Ja kuulosuojaimiahan löytyy kaupoista.

ENSIO OLUT APNIAN KANSSA BAARITISKILLÄ

Ensio Olut tuli Kotkan Sportti Pubiin lemmikkiapinansa Apnian kanssa ja tilasi itselleen viskin jäillä ja Apnialle pitkän kaljan.

 Ension juodessa toista paukkuaan apina Apnia jo yhden kaljan jälkeen riekkui, kirkui ja kirmasi pitkin baaritiskiä. 

Apnia nappasi oliivin erään asiakkaan martinista ja söi sen, nappasi kirsikan purkista tiskin takaa ja sitten se hyppäsi biljardipöydälle, pisti kesken pelin kiven suuhunsa,  nielaisi sen ko­konaisena ja virnisti päälle. Baarimikko hiiltyi ja huusi Enso Oluelle:

Apnia

-      Kato ny, Ensio Olut, sun apinas otti oliivin asiakkaan paukusta ja söi sen, sitten se koukkasi kirsikan suoraan purkista baaritiskin tältä puolelta, hyppäsi biljardi­pöydälle ja nielaisi sieltä kesken pelin kiven ja virnisti! Sun täytyy opettaa sun apina tavoille ennen kuin tulet sen kanssa paukulle!

-      Älä nyt suotta sauhua, tämä apinani Apnia on tullut vasta viidakosta, eikä ole vielä oikein oppinut näille kaupunkilaisten tavoille. Kyllä mä maksan kaiken, Ensio Olut sanoi, maksoi ja lähti apinoineen.

Jonkun ajan kuluttua Ensio Olut ja apina Apnia tulivat taas Sportti Pubiin. Nyt Apnialla oli oikein puku päällä ja lierihattu päässä. Ensio Olut tilasi taas itselleen viskin ja Apnialle taas kaljan. 

Kaupunkilaistunut Apnia

Apnia joi sivistyneesti olutta tuopistaan.

-      Katokin, ettei toi apinas ala taas riekkumaan, tai lennätte kumpikin ulos, kuin Naton ohjukset, baarimikko vaati. 

-     Eihän se mitä ala, et sä, baarimikko, nää, että se on oppinut jo kaupunkilaisten tavoille; se osaa jo pukeutuakin!

Ensio Olut tilasi itselleen sekä myös apina Apnialle grillimakkaran ja talon rankalaiset kaikilla mausteilla. Apinialle - Apnia, vaikka ihmisapina onkin, ei osaa puhua - Ensio Olut tilasi vielä pari banaania, ettei Apnialle jäisi nälkä.

Grillimakkara ja talon
ranskanperunat

Apnia maksoi oluensa ja omat syömisensä, otti hatun päästään, laittoi sinappia, ketsuppia sekä myös kurkkusalaattia ihan sievästi annokseensa, kiipesi sitten rahallisesti baaritiskille laski housunsa, koska oli hyvin pukeutunut, pyllisti ja työnsi kaikessa rauhassa grillimakkaran sinapilla, ketsupilla ja kurkkusalaatilla takapuoleensa, otti pois ja söi sitten sitten, samoin teki rankanperunoille, myös sinapilla, ketsupilla ja kurkkusalaatilla, yksi kerrallaan, otti pois ja siten söi. Viimeksi Apnia kuori banaanit, työnsi ne ensin takapuoleensa, otti pois ja söi sitten. Sitten se taittoi tarjoiluastiana olleen kertakäyttöisen pahvilautasen tötterölle, työnsi sen persreikäänsä, otti sen pois ja söi sitten; yrittipä se työntää vielä tyhjän kaljalasinkin takapuoleensa, mutta kun se ei onnistunut, laittoi tuopin sievästi takaisin baaritiskille ja laittoi sitten hatun takasin päähänsä.

Tämä oli kyypille taas liikaa:

-      Kato ny tota sun apinaas, Ensio Olut! Ensin se kiipesi baaritiskille, sitten se laski housunsa, pyllisti, ja sitten se työnsi sen kuuman grillimakkaran kaikilla mausteilla perseeseensä, veti pois, ja söi sen sitten! Ja se teki saman ranskiksille ja banaaneille - jopa pahvilautasellekin! Viimeiseksi se yritti tunkea kaljamukinkin perseesensä, vaan ei onnistunut! Ethän sä ole sille mitään tapoja opettanut!

-       Olenpas; nykyäänhän se mittaa kaiken, mitä se pistää suuhunsa, että se mahtuu myös tulemaan kivuitta ulos. Ja huomasithan, se ei syö ruokaansa, kuten nämä ruokailutavoille oppimattomat nykynuoret, hattu päässä.

ENSIO OLUT PYYDYSTÄÄ

Papukaijapihdit

 Eräänä varhaisena maanantaisena kevätaamuna vapunalusviikolla Ensio Olut käveli  pihallaan papukaijapihdit kädessään. Ensio Oluen naapuri Olli Vaara oli myös ulkona, näki Ensio Oluen ja kysyi:

-      Moi Ensio Olut, mihin Sinä heti näin aamusta papukaijapihtien kanssa?

-      No kun Anu, se sinunkin tuttu Metsolasta Kottaraisentieltä soitti, että heidän papukaijansa karkasi; aion pyydystää sen, Ensio Olut vastasi.

-      Hölmö, eihän nyt kukaan täysjärkinen yritä pyydystää papukaijaa papukaijapihdeillä, Olli Vaara sanoi huvittuneena.

Papukaija

Iltapäivällä Ensio Olut kuitenkin palasi Olli Vaaran suureksi hämmästykseksi kyliltä papukaija kainalossaan.

Toisena aamuna Ensio Olut käveli taas pihalla; nyt hänellä oli kädessään rulla karhunlankaa. Olli Vaara huomasi tämän ja taas ihmettelemään:

Karulankarulla

-      Mihin Sinä, Ensio Olut, taas näin aikaisin karhunlankarullan kanssa?

-      Luin Kymen Sanomista, että karhu on liikkunut tuolla Karhulassa Otsolan omakotialueella. Meinasin käydä ja pyydystää sen sieltä pois ihmisiä pelottelemasta.

-      No nyt sä vasta vallan hulluja puhut, Ensio Olut, eihän nyt karhunlangalla sentään voi karhuja pyydystää!

Karhu

Ennen puolta päivää Ensio Olut tietenkin palasi Olli Vaaran vielä edellistäkin suuremmaksi hämmästykseksi taluttaen karhua karhunlangassa.




Kolmantena päivänä kohta aamusta naapuri Olli Vaara ihmetteli, kun Ensio Olut kyseli häneltä, onko hänellä antaa lainaksi ilmastointiteippiä eli jeesusteippiä ja mihin Ensio Olut sitä nyt heti näin varhain aamusta tarvitsee.

Käsistä
karannut
Jeesus

-    Katsos, Kotka-Kymin seurakuntayhtymältä on Kotkan "Vatikaanin" pihalta karannut Jeesus vuosittaisen ulkoiluttamisen yhteydessä käsistä, eikä ne ole saaneet sitä sitten kiinni. Seurakuntayhtymän suntio soitti mulle, että josko minä yrittäisin...

Olli Vaara kaivoi jeesusteippirullan autonsa peräkontissa ja ojentaessaan sitä Ensio Oluelle epäili, etteihän nyt jeesusteipillä sentään poisjuossutta Jeesusta kiinni oteta.

Jeesusteipillä
kiinniotettu Jeesus.
Aurinkolasit on
Pojalla päässä, 
jotta ei edes P.
Pietari miestä
tunnistaisi

Kotvan kuluttua Ensio Olut tuli kaupungilta kotipihaansa tiukasti ilmastointiteipillä paketoitu Jeesus olkapäällään - oli kuulemma yhyttänyt Jeesuksen Sapokasta Ravintola Tulikukon edestä odottamassa ravintolan aukeamista - soitti seurakuntayhtymälle ja papisto saapuikin tuotapikaa suntion kera noutamaan Jeesuksen takaisin "Vatikaaniin" Kotka-Kymin seurakuntayhtymän hoteisiin.

Pimpparauta

Vappuaaton aamuna Ensio Olut kulki Olli Vaaran portaan ohi triangeli kädessään. Olli Vaara huikkasi:
 

-      Hei Ensio Olut, mikäs kumma Sinulla nyt on mukanasi?

-      Etkö nyt tätä tunnista, no pimpparautahan tämä. Katsos kun...

Jolloin Olli Vaara:

-      Hei Ensio Olut, odota, älä kerro, minä otan vain takkini ja tulen mukaan; tuon tempun minä haluan jo omin silmin nähdä!

ENSIO OLUT JA AJAT ENTISET

Karl August

Ensio Oluen muisti yltää yllättävän kauas ammoisiin aikoihin, kauas nykyisten puoluejohtajien syntymien tuolle puolen, jopa aikaan ennen vuoden 1956 yleislakoa, puhumattakaan aikaan ennen kuin Urho Kaleva Kekkonen tuli valituksi Tasavallan Ylimmäksi Kaljuksi – tosin valitsijamiesten keskinäisellä kähminnällä - ja joutui ajelemaan pois loputkin hiuksensa. Toiseksi tullut Karl August Fagerholm valittiin sittemmin Oy Alkoholiliike Ab:n pääjohtajaksi.. Sen puoleen, Fagerholmilla oli tuohon kuulapäävirkaan liikaa tukkaa, vakka oli ensimmäiseltä ammatiltaan parturi.

Politiikasta ei tuon enempää.

Noina ammottavina aikoina, kun muu Suomi oli saanut juuri asutettua neuvostovallan alle menehtyneiltä alueita puoli miljoonaa asukasta, vähän kaikesta oli puute. Niinpä jopa pirteissä pienoisissakin täytyi pitää sikoja, lehmiä, lampaita sekä muuta pienkarjaa. Urossika, eli karju, jos kuoli, siitä keitettiin kohta saippuaa. Emäsioista saatiin läskiä leivälle ja suomalaisten suosikkiruokaan, läskisoosiin. Pitsaa ei onneksi ollut keksitty. Puhumattakaan pitsataksista. Jos olisi, sitä olisi kutsuttu ”pitsapirssiksi” tai ”pitsavuokra-autoksi”.

Loukutusta

Lampailta kaadettiin sirpillä karvat, karvat koottiin kupoihin kuivumaan. Sitten karvoista loukutettiin, eli lihdattiin, enimmät karstat sekä päistäreet pois, näin syntyi paljon porua, mutta vähän villoja.. Ehtoinen emäntä polkaisi sitten tuosta vaan käyntiin Kehruu-Jennyn ja ompeli lapsille pässin pökkimiä villahousuja talven viimaa vastaan.

Villahousut

Lampaiden loppuosista kätevä kansanmusiikkiin mieltynyt isäntä askarteli iltapuhteina lampaanviuluja. Sillä isäntä sitten soitteli Lampaanpolskaa ja muu perhe sekä palkolliset sitä piirissä hyppeli.

Lehmät harrastettuaan sukupuoliyhteyttä oikean sonnin, aidon urosnaudan, ei siis minkään ravattisonnin, kanssa antoivat sitten poijttuaaan - muulloin ne olivatkin yleensä ummessa - muutaman tilkan maitoa, josta separoitiin ja kirnuttiin sitten kermaa sekä kurria, jota nykyisin nimitetään kevytmaidoksi.

Mutta kun emäntä poiki, saatiin kaikki juustomaitoa!

Kansa oli läpeensä rehellistä. Tapeltiin, kun tapeltiin, reilusti; maassa olevaa ei potkittu! Eräskin Asikkalan mies, kun oli uiton mukana päätynyt Kotkaan, oli jo kohta joutunut Katariinan torilla mukaan humalaisten joukkotappeluun. Poliisi oli viimein saanut tappelun lopetettua ja pukarit putkaan. Seuraavana päivänä kuulusteluissa Asikkalan mies kertoi rehellisesti, kun poliisi oli kysynyt, oliko hänkin käyttänyt tappelussa asetta, koska tappelupaikalta oli monenlaisia sellaisia löytynyt. Ja yksi viikate: ”Kaikilla muilla oli aseet, mulla oli vaan se viikate”. Tästä löytynee asiakirja Kotkan poliisin arkistosta.

Puhe oli mitä suurimmassa määrin ihan vanhanaikaista, kun sanojen loppukiekaisuja ei käytetty, ja ”iso, isompi, isoin” oli lasten kieltä. Silloin sanottiin: ”suuri, suurempi, suurin”.

Fiskarsin Kymppi

Tekniikka kehittyi kehittymistään ja keksintöjäkin keksittiin. Aseista – miekoista ja sen sellaisista - joita ei ollut sotien jälkeen kätketty, ja niistä, jotka kätkemisestä huolimatta löydettiin, taottiin auroja. Kuuluisin keksintö on hevosvetoinen aura Fiskarsin Kymppi, ja vanhat puiset kyntövälineet jousivat kotiseutumuseoihin. Auralla ei siis aurattu peltoa, kuten kaupunkilaiset yhä olettavat, vaan pelto siihen armoisaan aikaan kynnettiin.

Lauantai-iltaisin kuunneltiin, kun oljet oli patjoihin vaihdettu, vaatimattoman öljytuikun valossa, koska sähköjä ei olut, putkiradiosta Lauantain Toivottuja Levyjä, jossa hengellisten laulujen jälkeen lauloi muutaman viimeisen kappaleen ajan vanhaa kartanon kehräävää rukkia ja mummon vanhaa kaappikelloa Suomen ensimmäinen underground yhtye Metrotytöt.

Justeeri

Kipparikvartetti lauloi: ”Jos metsään haluat mennä nyt”. Justeeri menikin ja alkoi sitten taas maanantaina laulaa metsässä, ja trioksi kutistunut lauluyhtye joutui keikkailemaan arjet ilman Kauko Käyhköä.

Kauko Käyhkö

Amerikan-maalla tehtiin noina aikoina elokuva: ”Teksasin justeerimurhaaja”, joka ei saanut, vaikka filmin tuottaja oli asettanut siihen suuret odotukset, suurtakaan sukseeta.

Moottorisaha keksittiin sitten paljon myöhemmin.

Juuri talaisella, ja juuri tällä Fordson Major
-mallilla Ensio Olut opetteli konevoiman salat!

Kun sitten vielä insinöörit keksivät Fordson Major -traktorin, joka laitettiin käyntiin bensiinillä, ja käännettiin takaisin bensalle sammutettaessa, mutta varsinainen ajoaine oli moottoripetroli.

"Ensio Oluen" kirjoittajan isä, Paavo,
kyntää piikkipyöräisellä "Ryssän
Vortsonnilla" Itä-Karjalaista
peltoa jatkosodan aikaan
                           Kuva Paavo Nurmen kuvakokoelmat

Ja niin kaikki muuttui; konevoima korvasi hevosen!

Mikään ei ole niin viisas kuin ihminen!

Paitsi insinööri!

                                                                                                            

TAPAHTUIPA ENSIO OLUEN SISKOLLE MATKALLA LONTOOSTA ROOMAAN

Eeva Olut

Ensio Oluen sisko, Eeva Olut oli paukahtanut roomalaiskatoliseen uskoon, ja jopa ryhtynyt, kuten oppi-isänsä, Perussuomalaisten alkuperäinen puheenjohtaja oli neuvonut, roomalaiskatoliseksi nunnaksi. Eeva Olut odotteli Lontoon Heathrow’n lentokentällä ulkomaanlentojen puolella lentoa Roomaan. Hän huomasi salin nurkassa sellaisen vaa’an, joka ilmoittaa yhdellä kaksikymmensenttisellä tai kahdella kymmenen sentin kolikolla painon lisäksi, kuka olet, mitä olet tehnyt ja antaa vieläpä ennustuksen tulevasta.

Sisar Eeva meni vaa’an luo ja piloillaan työnsi kaksikymmensenttisen raha-aukkoon ja nousi vaa’alle. Vaaka antoi lapun, jossa luki:

-      Painat 58 kg, olet nunna ja olet matkalla Roomaan. 

Sisar Eeva meni istumaan, mutta hänelle juolahti mieleen, että jospa vaaka, vaikka näyttää oikean painon, antaakin kaikille saman ennustuksen, meni ja nousi uudelleen vaa’alle. Vaaka sylkäisi lapun, jossa luki:

-      Painat 58 kg, olet nunna ja olet matkalla Roomaan. Kohta soitat viulua.

-      Enhän minä koskaan ole soittanut viulua, miten minä nyt osaisin. Eihän minulla  edes ole viulua. Sisar Eeva ajatteli huvittuneena. 

Silloin paikalle tuli matkustavainen, joka pyysi Sisar Eevaa vahtimaan matkatavaroitaan, kun hän kävisi vessas­sa. Matkatavaroiden päällä olevaa arvokasta, vanhaa viulua matkustaja pyysi Sisar Eevaa pitämään sylissään, ettei kukaan veisi sitä. Sisar Eeva otti viulun ja kohta hän huomaamattaan näppäili viulun kieliä.

-      No hitto. Vaakahan tiesi, Sisar Eeva havahtui, ihmetteli ja meni jälleen vaa’alle. Vaaka antoi lapun, jossa luki:

-      Painat 58 kg, olet nunna, ja olet matkalla Roomaan. Olet äsken soittanut viulua. Kohta pieraiset, että sali raikuu.

-      Minä en koskaan julkisesti ole edes suhuna päästänyt, Sisar Eeva punasteli. Vaan kuinka ollakaan, päivemmällä syöty papusoppa oli ehtinyt edetä suolistossa riittävän pitkälle. Sisar Eevalta pääsi raikuva pieru.

-      Ei kone tuota voinut tuota tietää, sen täytyy olla sattumaa..., Sisar Eeva pähkäili, mutta päätti kokeilla vielä kerran. Vaa’an lapussa luki nyt:

Heathrow’n lentoaseman
tulevaisuutta ennustava
henkilövaaka

-      Painat 58 kg, olet nunna ja olet matkalla Roomaan. Soitit äsken viulua. Olet juuri pieraissut äänekkäästi. Sinä tulet pian jakamaan pillua aivan liian halvalla aika monelle miehelle.

-      Ha haa, minä olen nunna, minua ei koskaan ole nussittu, eikä tulla nussimaan; ei vaikka mitä maksettaisiin ja vielä rahasta, Sisar Eeva nau­reskeli. Silloin nousi kova ukonilma ja lentoaseman odotus-salin valot sammuivat. Sähkökatkon aikana tuli odotushalliin italialainen jalkapallojoukkue ja siinä pimeydessä jokainen mies toteutti fantasiansa ja nussi vuorollaan nunnaa ja työnsi kiitokseksi vitosen Sisar Eevan kaula-aukkoon.

-      No, kaikki on toteutunut, mitä vaaka on ennustanut, mutta minun täytyy kokeilla vielä kerran, ei se voi olla täysin erehtymätön, nunna pähkäili, työnsi vapisevin käsin viimeisen kaksi kymmensenttistään vaa’an raha-auk­koon ja nousi vaa’alle. Vaaka ilmoitti seuraavaa:

-      Painat 58 kg, olet nunna, olit matkalla Roomaan. Olet soittanut viulua, olet taannoin pieraissut äänekkäästi ja olet äsken juuri jakanut erittäin halvalla per­settäsi aika monelle jannulle... Ja kaiken päälle, olet kaiken tuon huoraamisesi takia myöhästynyt Rooman lennolta.

Toivoo Ensio Olut