ENSIO OLUT JA AJAT ENTISET

Karl August

Ensio Oluen muisti yltää yllättävän kauas ammoisiin aikoihin, kauas nykyisten puoluejohtajien syntymien tuolle puolen, jopa aikaan ennen vuoden 1956 yleislakoa, puhumattakaan aikaan ennen kuin Urho Kaleva Kekkonen tuli valituksi Tasavallan Ylimmäksi Kaljuksi – tosin valitsijamiesten keskinäisellä kähminnällä - ja joutui ajelemaan pois loputkin hiuksensa. Toiseksi tullut Karl August Fagerholm valittiin sittemmin Oy Alkoholiliike Ab:n pääjohtajaksi.. Sen puoleen, Fagerholmilla oli tuohon kuulapäävirkaan liikaa tukkaa, vakka oli ensimmäiseltä ammatiltaan parturi.

Politiikasta ei tuon enempää.

Noina ammottavina aikoina, kun muu Suomi oli saanut juuri asutettua neuvostovallan alle menehtyneiltä alueita puoli miljoonaa asukasta, vähän kaikesta oli puute. Niinpä jopa pirteissä pienoisissakin täytyi pitää sikoja, lehmiä, lampaita sekä muuta pienkarjaa. Urossika, eli karju, jos kuoli, siitä keitettiin kohta saippuaa. Emäsioista saatiin läskiä leivälle ja suomalaisten suosikkiruokaan, läskisoosiin. Pitsaa ei onneksi ollut keksitty. Puhumattakaan pitsataksista. Jos olisi, sitä olisi kutsuttu ”pitsapirssiksi” tai ”pitsavuokra-autoksi”.

Loukutusta

Lampailta kaadettiin sirpillä karvat, karvat koottiin kupoihin kuivumaan. Sitten karvoista loukutettiin, eli lihdattiin, enimmät karstat sekä päistäreet pois, näin syntyi paljon porua, mutta vähän villoja.. Ehtoinen emäntä polkaisi sitten tuosta vaan käyntiin Kehruu-Jennyn ja ompeli lapsille pässin pökkimiä villahousuja talven viimaa vastaan.

Villahousut

Lampaiden loppuosista kätevä kansanmusiikkiin mieltynyt isäntä askarteli iltapuhteina lampaanviuluja. Sillä isäntä sitten soitteli Lampaanpolskaa ja muu perhe sekä palkolliset sitä piirissä hyppeli.

Lehmät harrastettuaan sukupuoliyhteyttä oikean sonnin, aidon urosnaudan, ei siis minkään ravattisonnin, kanssa antoivat sitten poijttuaaan - muulloin ne olivatkin yleensä ummessa - muutaman tilkan maitoa, josta separoitiin ja kirnuttiin sitten kermaa sekä kurria, jota nykyisin nimitetään kevytmaidoksi.

Mutta kun emäntä poiki, saatiin kaikki juustomaitoa!

Kansa oli läpeensä rehellistä. Tapeltiin, kun tapeltiin, reilusti; maassa olevaa ei potkittu! Eräskin Asikkalan mies, kun oli uiton mukana päätynyt Kotkaan, oli jo kohta joutunut Katariinan torilla mukaan humalaisten joukkotappeluun. Poliisi oli viimein saanut tappelun lopetettua ja pukarit putkaan. Seuraavana päivänä kuulusteluissa Asikkalan mies kertoi rehellisesti, kun poliisi oli kysynyt, oliko hänkin käyttänyt tappelussa asetta, koska tappelupaikalta oli monenlaisia sellaisia löytynyt. Ja yksi viikate: ”Kaikilla muilla oli aseet, mulla oli vaan se viikate”. Tästä löytynee asiakirja Kotkan poliisin arkistosta.

Puhe oli mitä suurimmassa määrin ihan vanhanaikaista, kun sanojen loppukiekaisuja ei käytetty, ja ”iso, isompi, isoin” oli lasten kieltä. Silloin sanottiin: ”suuri, suurempi, suurin”.

Fiskarsin Kymppi

Tekniikka kehittyi kehittymistään ja keksintöjäkin keksittiin. Aseista – miekoista ja sen sellaisista - joita ei ollut sotien jälkeen kätketty, ja niistä, jotka kätkemisestä huolimatta löydettiin, taottiin auroja. Kuuluisin keksintö on hevosvetoinen aura Fiskarsin Kymppi, ja vanhat puiset kyntövälineet jousivat kotiseutumuseoihin. Auralla ei siis aurattu peltoa, kuten kaupunkilaiset yhä olettavat, vaan pelto siihen armoisaan aikaan kynnettiin.

Lauantai-iltaisin kuunneltiin, kun oljet oli patjoihin vaihdettu, vaatimattoman öljytuikun valossa, koska sähköjä ei olut, putkiradiosta Lauantain Toivottuja Levyjä, jossa hengellisten laulujen jälkeen lauloi muutaman viimeisen kappaleen ajan vanhaa kartanon kehräävää rukkia ja mummon vanhaa kaappikelloa Suomen ensimmäinen underground yhtye Metrotytöt.

Justeeri

Kipparikvartetti lauloi: ”Jos metsään haluat mennä nyt”. Justeeri menikin ja alkoi sitten taas maanantaina laulaa metsässä, ja trioksi kutistunut lauluyhtye joutui keikkailemaan arjet ilman Kauko Käyhköä.

Kauko Käyhkö

Amerikan-maalla tehtiin noina aikoina elokuva: ”Teksasin justeerimurhaaja”, joka ei saanut, vaikka filmin tuottaja oli asettanut siihen suuret odotukset, suurtakaan sukseeta.

Moottorisaha keksittiin sitten paljon myöhemmin.

Juuri talaisella, ja juuri tällä Fordson Major
-mallilla Ensio Olut opetteli konevoiman salat!

Kun sitten vielä insinöörit keksivät Fordson Major -traktorin, joka laitettiin käyntiin bensiinillä, ja käännettiin takaisin bensalle sammutettaessa, mutta varsinainen ajoaine oli moottoripetroli.

"Ensio Oluen" kirjoittajan isä, Paavo,
kyntää piikkipyöräisellä "Ryssän
Vortsonnilla" Itä-Karjalaista
peltoa jatkosodan aikaan
                           Kuva Paavo Nurmen kuvakokoelmat

Ja niin kaikki muuttui; konevoima korvasi hevosen!

Mikään ei ole niin viisas kuin ihminen!

Paitsi insinööri!