”KEVÄT KEIKKUEN TULEVI, SUVI SUUTA VÄÄRISTELLEN”

Leipä se on, mikä naisen catwalkilla
nykyisinkin pystyssä pitää!

Suvi

Tuo vanha kansansanonta ei alun alkujaan oikeastaan viittaa, ei edes alkuosaltaan meteorologiaan, vaan ravitsemustilanteeseen. Kevät oli aikanaan ihmisille vaikea vuodenaika, 

ruokavarastot olivat tyhjentyneet talven jäljiltä. Nälkä oli, että näköä haittasi. Seurasi heikkouden tunne ja kävely oli hoippuvaa, keikkuvaa.

Meterologiaa

Keväällä luonto herää eloon ja antaa uuden mahdollisuuden ravinnon keräämiselle. Karja oli yleensä ummessa kevättalvisin, koska mikä lehmä sitä pelkällä kuivaheinällä, jos sitäkään oli nyt ollut riittävästi, maitoa jaksaa heruttaa. 

Kun ensimmäiset pälvipaikat huonoinpina vuosina ilmestyivät eteläisille rinnepaikoille, karja – tai joskus siis se ainoa talven yli selvinnyt lehmä - laskettiin jo ulos, josko se sieltä jo syötävää löytäisi. Ihmiset puolestaan saattoivat keskitalvea helpommin pyytää kevätkutuisia kaloja; esimerkiksi lahnoja lahdelmista ja isojakin haukia ojien suista.

Hui, hai! 
Eiku siis hui hauki!

Sanonta saattaa juontua vuosien 1866 – 1868 suurilta nälkävuosilta – vuonna 1867 kerrotaan ajetun Päijänteen jäätä pitkin rekipelillä Asikkalan kirkolle Juhannuskirkkoon.

Vuonna 1866 astui sitten Suomessa voimaan viinan kotipolton kieltävä laki - ”Vuonna kuusikymmentä kuus tuli Suomehen laki uus, viinaa kiellettiin keittämästä, juomapäiviä viettämästä. Se meininki oli keisarilla, kun viinaa ei ois juomarilla, niin leipä riitäis Suomessa, vainomiehen huoneessa, jne.”.

Kotitarve-
pontikka-
pannu

Virallinen perustelu oli pontikankeittokiellolle raittiusaate, mutta todellisuudessa kysymys oli viljan saatavuudesta. Talonpojat ansaitsivat enemmän polttamalla viljan viinaksi, kuin myymällä sen jauhettavaksi. Tämä pahensi ennestäänkin heikkoa elintarviketilannetta ja niinpä senaatti kielsi viinan kotipolton. Olojen parantuessakaan ei Suomessa enää saanut valmistaa laillisesti kotipolttoista viinaa, ja laki on samankaltainen alkoholilain uudistuksesta huolimatta tänäkin päivänä.

Tai sitten tuo sanonta viittaa vieläkin vanhempaan aikaan, mahdollisesti suuriin kuolovuosiin 1695 - 1697, jolloin koettiin yksi suurimmista nälänhädistä koko Euroopassa. Noina vuosina lähes kolmannes Suomen väestöstä menetti henkensä ravinnon puutteeseen.

Nykyisin, kun kansan ravitsemustilanne on saatu sellaiseksi, ettei kukaan enää kuole kevättalvisin nälkään siksi, etteikö Suomessa olisi riittävästi ruokaa saatavilla, kevään keikkuminen saa vallan hyvin viitata kevättalven säiden vaihteluun.

Veikko Kankkonen

Kevään tulon pystyi vielä Ensio Oluen nuoruudessa ennustamaan hiihtokilpailujen järjestyksestä; “Salpurin”, siis Salpausselän kisojen aikaan oli vielä täysi talvi, Holmenkollenilla kun hiihdettiin ja hypättiin, niin oli kevättalvi, ja kun Kankkosen Viki sinisessä pipossaan, 

Björn Wirkola

kädet tiukasti housunsaumalla sitten kauden päätteeksi vielä voitti suomea puhuvan norjalaishyppääjä Björn Wirkolan Falunissa – jos ei kaatunut - niin oltiin jo aivan kevään korvalla.

Falunin kisojen jälkeen ei enää oikeastaan pystynyt kisaamaan muualla kuin Rukan suurmäessä, jota sen valmistumisvuonna 1964 rehvakkaasti ”lentomäeksi” kutsuttiin, tuskinpa sitten muualla.

Tuohon maailmanaikaan Paavo Salmensuu osoitteli sääkarttaa piippunsa varrella ja kevääntulon ennustaminen oli muutenkin oli tyyliä ”odotettavissa iltaan asti: Kotka, Rankki...”. Vaan toisin on nyt! Kun Anne maanantaina sanoo, että perjantaina on sitten selkeää, niin perjantaina on sitten selkeää.

Ja jos Kerttu määrää ensi viikon sään olevan poutainen, niin ei siinä auta, vaikka pilvet olisivat valmiiksi millaisessa reilassa koko viikon kestävää maakuntasadetta varten, niin poutaa on, ja ihan koko viikon, koska Kerttu on niin määrännyt!

Ainakaan Ensio Olut ei uskalla väittää vastaan.

Noista nälkävuosista mieleen vielä, että kun tällä viikolla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viisaat professorit saivat laskettua, että viimeksi nälkävuonna 1868 Suomessa syntyi lapsia vähemmän kuin vuonna 2017.

Nyt kuitenkin nämä lakiviisaat esittävät, että – jos Ensio Olut nyt mitään näistä lainsäädäntöasioista ymmärtää - että jos mies - esimerkiksi nyt Ensio Olut - ryhtyy panohommiin ilman, että on kysynyt ja  saanut naiselta nimenomaan siihen toimeen suusanallisen luvan - syyllistyy raiskaukseen. 

Tuleeko panoluvan sanamuodon olla tietynlainen, ettei tule väärinkäsityksiä - esimerkiksi onko "nyt saat sitten panna mua" riittävän yksiselitteinen?

Miten tulkita näiden kahden kyyhkyläisen
kehonkieltä?

Jos, kuten tähän asti, Ensio Olut on luottanut naisen kehonkieleen ja viimeistään sanaan, että saat panna, ja nainen aktin jälkeen – vaikka ajankin päästä – tuleekin toisiin aatoksiin ja kertoo, ettei hän oikeastaan tarkoittanutkaan panemista, niin uskotaanko Ensio Olutta ilman juuri tätä panemista koskevaa, kummankin panemisosapuolen allekirjoittamaa kokouspöytäkirjaa, että kyllä lupa koski nimenomaan tätä panemista?

Jos ei kuitenkaan tarvita aktin oikeudellisuuden osoittamiseen ihan nyt kokouspöytäkirjaa, niin kaipa vaikkapa KELA:n verkkosivuilta saa jatkossa tulostettua panemiskaavakkeen, vai voiko kumpikin osapuoli kirjautua omilla pankkitunnuksillaan Kanta.fi/omakanta -sivuille ja kirjata sinne halukkuutensa yhdyntään?

Täytyykö jatkossa vielä etukäteen ilmoittaa johonkin instanssiin, kuinka pitkään tulee paneminen kestämään ja missä asennossa? Kortonginko kanssa, vai ihan paljaallako?

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005600551.html

Ulkomaassa itsensä ihan
tappiin maksanut veron-
maksaja muuttamassa
Suomeen

Kovin on mutkikkaaksi menossa tuo suvunjatkamispuuha. Ja sitten vielä ihmetellään syntyvien lasten vähäistä päälukua! 

Tosin meillä suuriin ikäluokkiin kuuluvillakin oli syntyessämme keskimäärin vain yksi pää.

Onneksi ehkä edes Ulkomaasta saadaan tänne veroparatiisiin uusia, innokkaita ulkomaalaisia veronmaksajia.