NO JO ON VALLAN ELÄIMELLISTÄ MENOA!

Lieneekö laillista lain?
Syntyneekö tästä
Puti vai Tipu

YLEn nettisivuilla oli viime tiistaina 14.7. illan Ajankohtaista Kakkosta mainostava artikkeli, jossa kerrottiin, että Suomi on Unkarin ja Romanian ohella viimeinen EU-maa, jossa eläimiin sekaantuminen ei ole vielä laissa kiellettyä. Itse ohjelmssa ei puututtu - ainakaan Ensio Olut ei huomannut puututtavan – tähän tieteessä zoofiliana tunnettuun seksuaaliseen suuntautumiseen millään tavalla; enemmälti ohjelmassa eräs vegaani toi – mikäli Ensio Olut asian oikein ymmärsi – julki mielipiteensä, että Korkeasaaren amurintiikerit ja lumileopardit täytyisi opettaa tyydyttämään huutavan proteiinintarpeensa härkäpavuilla ja herneillä. Sitten nämä vegaanikissapedot voikin vapauttaa Suomen luontoon.

Sen enempää omaa sorkkaansa tähän soppaan sorkkimatta Ensio Olut laittaa tähän enemmittä selityksittä Kalevalan 12. runon, jossa kerrotaan Ahti Lemminkäisen laulamisista. Nii'in juuri, Lemminkäisen etunimi on Kalevalassa Ahti.

Sinne lieto Lemminkäinen lauloi miehet miekkoinensa,

Ei nyt ollut laittaa tähän kuvaa siitä
märkähattu karjapaimenen sisaresta,
jota tuo märkähattu karjapaimen 
tammahevosten lisäksi tuihautti, 
saati Ahti Lemminkäisen sisaren, 
sen Kyllikinkään kuvaa, mutta 
tässä on kuva Minoguen 
Kyllikkistä sen sijaan nyt 
kumminkin; Kyllikki
kun Kyllikki

urohot asehinensa; lauloi nuoret, lauloi vanhat,

lauloi kerran keskilaaun; yhen heitti laulamatta:

karjapaimenen pahaisen, ukko vanhan umpisilmän.

Märkähattu karjanpaimen, hänpä tuon sanoiksi virkki:

"Oi sie lieto Lemmin poika! Lauloit nuoret, lauloit vanhat,

lauloit kerran keskilaaun: niin miks' et minua laula?"

Sanoi lieto Lemminkäinen: "Siksi en sinuhun koske,

kun olet katsoa katala, kurja koskemaisittani.

Vielä miesnä nuorempana, karjanpaimenna pahaisna

turmelit emosi tuoman, sisaresi siuvahutit;

kaikki herjasit hevoset, tamman varsat vaivuttelit

suon selillä, maan navoilla, ve'en liivan liikkumilla."

Märkähattu karjanpaimen tuosta suuttui ja vihastui.

Meni ulos usta myöten, pellolle pihoa myöten;

juoksi Tuonelan joelle, pyhän virran pyörtehelle.

Sieltä katsoi Kaukomieltä, vuottelevi Lemminkäistä

Pohjasta paloavaksi, kotihinsa kulkevaksi.

Näin ennenaikaan, mutta palataanpa hieman lähemmäs nykyisyyttä.

Eläinseksiä

Eläimiinsekaantuminen kriminalisoitiin Norjassa 2010 ja Ruotsissa 2014. Tanska ei halunnut olla viimeinen Pohjoismaa, joka sallii eläinseksin. Lisäksi Tanskanmaalla oli vahvat epäilyt eläinbordelleista, niinpä se kiellettiin sielläkin lain voimalla nyt heinäkuun alusta.

Koska Suomessa tuo on yhä luvallista, ja Pohjois-Kymenlaakso kaipaa kipeästi turismituloja, niin eikö esimerkiksi ”Kouvolan Lammaspäivät” olisi oiva rahasampo?

Tuo viimenen otettakoon huulena, mutta nyt raakaan todellisuuteen ja Saukisten sukuun.

Saukisen suvun miespuoliset jäsenet eivät olleet saaneet naista miespolviin; yksikään nainen ei ollut koskaan antanut Saukisen miehille, ei edes säälistä. Seuraava tarina kertoo yhdestä suvun vesasta, Per Saukisesta:

Per Saukinen istui kotonaan naiset mielessään ja temmi oli lujasti tanassa; oli ollut monta päivää jo. Viimein Per Saukinen tuli siihen tulokseen, että naisenpuolta oli saatava; jos ei ilmaiseksi, niin sitten vaikka rahalla vallan. Niinpä Per Saukinen ryhtyi etsimään rahaa. Hän löysi vain yhden kahden euron kolikon. Eihän sillä naista hurmaa, mutta kannatti kuitenkin kokeilla.

Ilotalon madame

Per Saukinen suori itsensä paikalliseen ilotaloon. Ilotalon madame nosti kanan tiskille, nauroi ja sanoi:

”Ei täällä kahdella eurolla naista saa, mutta tätä kanaa voit sillä rahalla jörniä ihan vapaasti.”

Per Saukinen kavahti kanaa ja meni takaisin kotiinsa. Kotona ajatus kanasta alkoi kuitenkin kummasti kiihottaa, ja Per Saukinen ei kun siitä takaisin bordelliin ja kaksieuronen tiskiin toivoen, ettei kana olisi sillä hetkellä varattuna.

Kana oli yhä vapaana ja madame ohjasi Per Saukisen kanoineen punaisin lampuin valaistuun huoneeseen, jonka yhdellä seinällä oli suuri peili, josta ihailla aktia.

Seuraavana päivänä tuli Per Saukiselle – kuinka ollakaan - taas kana mieleen, niinpä hän vippasi naapurin kaverilta viitosen ja meni jälleen ilotaloon. Paikan emäntä loihe lausumaan:

Vihainen kana

Suuttunut kukko

”Eilen panit talon ainoan kanan melkein kuoliaaksi - mistä kukkokin on kovin suuttunut - eikä toista ole nyt tähän hätään, mutta vitosella saat katsella, kun koira nai naista.”

Käyhän tuokin, Per Saukinen innostui.

Madame ohjasi Per Saukisen sisään hämärään huoneeseen sen oven viereisestä ovesta, josta hän oli edellisenä päivänä kulkenut. Hämärässä huoneessa oli suuren ikkunan edessä monta penkkiriviä ja lähes jokainen paikka oli täynnä. Ikkunan takana koira jörni naista. Per Saukinen hihkui innoissaan. Viereisellä paikalla istunut hyssytteli ja kuiskasi nähdessään tulokkaan innon:

”Hys, ota vähän iisimmin. Ei tämä vielä mitään, mutta olisit tullut eilen, kun yksi kaaho jörni tuolla kanaa!”

Sitten tarina maaseudulta. Paikkakunta jääköön – kuten edellisenkin tarinan tapahtumapaikka – vain Ensio Oluen tietoon.

Karjankasvattaja Jussi Jyväjussi makoili vaimoineen iltaisten navettatöiden jälkeen vuoteella. Vaimo kutoi sukkaa ja mies lueskeli Pellervon viimeisintä numeroa.

Pellervo vuodelta
1959

”Tiesitkö”, Jussi Jyväjussi sanoi vaimolleen, ”että yksikään ihmisen jalostama naaraspuolinen kotieläin ei koskaan saa orgasmia; niin tässä Pellervo-lehdessä kirjoitetaan. Oikein tohtorismies ja professori Olli Vaara Itä-Suomen yliopiston ihmistieteelliseltä eläintutkimuslaitokselta Joensuusta on kirjoittanut tämän artikkelin, joten kyllä se varmaan on tutkittu ja tosi. Ainakin minä uskon niin.”

”Ihanko tosi, että uskot”, vaimo vastasi”. ”Mutta mitenpä todistat tuon?”

”Okei, tutkitaanpa juttu”, Jussi Jyväjussi sanoi, nousi sängystä ja meni ulos. Vaimo jäi pöllämystynyt ilme kasvoillaan katsomaan miehensä jälkeen. Noin tunnin kuluttua Jussi Jyväjussi palasi hikisenä ja hengästyneenä makuukammariin ja kertoi:

Emakko

”No niin, nyt on tutkimus tehty ja nyt olen varma, ettei lehmä eikä lammas tai tammahevonen saa orgasmia, mutta sikaemakosta en päässyt selvyyteen, se kun kiljuu muutenkin alvariinsa.”

Kolmas tarinana perustuu Ensio Oluen omakohtaisiin, laajoilla matkoilla kokemiinsa kokemuksiin.

Laajoilla ulkomaanmatkoillaan Ensio Olut oli kerran ryhmämatkalla Australiassa. Kaiken maailman ryhmäretkiin perin kyllästyneenä Ensio Olut päätti vuokrata auton ja lähteä ominpäin tutustumaan Australian periferiaan ja takamaihin. Ajettuaan joitakin satoja kilometrejä Ensio Olut näki lammaspaimenen panevan lammasta aivan tien penkalla; paimen ei antanut ohiajavan Ensio Oluen mitenkään häiritä toimitustaan.

Austraalian Peräkylän pubi

Pienen ajan kuluttua Ensio Olut saapui Peräkylä-nimiseen kyläpahaseen ja meni paikalliseen saluunaan sammuttaakseen hakkaavan janonsa. Kun Ensio Oluen silmät olivat tottuneet pubin hämärään ja hän oli saanut tilaamansa tuopin puolilleen, Ensio Olut näki yksijalkaisen miehen vetävän häpeilemättä käteen tiskin toisessa päässä.

”On tämäkin seutukuntaa”, Ensio Olut tuhahti paheksuvasti. ”Ensin minä näin miehen tienlaidassa lammasta jörnimässä ja nyt yksijalkainen mies tumputtaa julkisesti tässä baaritiskin ääressä!”

”Mitäs kummaa siinä nyt on”, baarimikko vastasi. ”Toisjalkaisen miehen on niin pirun vaikea saada lammasta kiinni.”