CROCSIT, NUO LUUSEREIDEN JALKINEET

Puutarhaidylli kevään korvaa odotellessa

Näin keväänkorvalla Ensio Olut muistelee usein haikeudella menneitä, ja mieleen ihan hakematta putkahtelee monesti puutarhaidylli ja sitä myötä tuo puutarhanhoito, josta jo muinaisilla kiinalaisilla oli mielipiteensä. Ensio Oluellapa sitten taas ei.

Crocsit

Puutarhanhoidosta Ensio Oluelle muistuu valitettavasti mieleen usein myös nämä muotijalkineet, siis nämä Crocsit ja Crocsien käyttäjät.

Muistuupa mieleen joskus muutakin, mutta siitä ehkä toiste, tai myöhemmin. No niin, mennäänpä sitten kuitenkin aluksi tieteen, eritoten sosiologian pariin.

Turun Yliopiston sosiologian laitoksen puutarhanhoito-osaston tänä vuonna julkaiseman tutkimuksen tulokset osoittavat, että valtaosalta ihmisistä, jotka käyttävät Crocseja, puuttuu innostus, he eivät odota elämältään mitään, ovat mielikuvituksettomia, eikä heillä ole mitään, ainakaan mitään rakentavaa sanottavaa.

Tutkimuksessa todettiin myös, että ihmiset, eritoten naiset, jotka käyttävät säännöllisesti Crocseja, eivät aja partaansa, ajele kainaloitaan, eivätkä sheivaa jalkojaan.

Torihevonen (virolaislähtöinen puoliverinen
hevosrotu) ja Aurajuusto

”Kyll ainaski mää ton jo tieäsi”, hekumoi tuntien syvää halveksuntaa näitä ”muodikkaita” naisia kohtaan Turkulainen -lehden nimimerkki ”Torihevonen ja Aurajuusto” palstallaan ”Tul vaa sääki Turkkuse” tutkimustulosten tultua julki.

Tutkimus toteutettiin sosiologian professorin, puutarhanhoidon dosentti Ilkka Kanervan johdolla vuosina 2009 – 2012.

Vuosittain yhteensä yli yhdeksän kuukauden ajan professori Ilkka Kanerva opiskelijoineen haastatteli kattavasti yhteensä yli kuuttatuhatta Crocsien käyttäjää kaikkialla Lounais-Suomessa. Professori Kanerva tunnusti olevansa hieman yllättynyt ja jopa hieman hämillään tuloksista, koska hänellä itselläänkin on nuo tuollaiset jalkineet – tosin vain vapaa-ajankäytössä.

”Olin hämmästynyt, kuinka huikea osa Crocsien käyttäjistä kärsii masennuksesta, ahdistuksesta, kunnianhimon puutteesta, ja yleisestä arvottomuuden tunteesta. Valtaosa ihmisistä, joita haastattelimme, sanoi, että he eivät voineet keksiä mitään, mikä aidosti kiinnostaisi heitä.”

Crocsien omistaja

”Velttous ja taustalla vaaniva pahoinvointi leimaa useimpien Crocsien käyttäjien olemusta ja elämää yleensäkin. Tosin vain pieni osa Crocsien käyttäjistä omaksuu turvallisen arvottomuuden vallan elämäntavaksi, jotta eivät vaipuisi liian syvälle masennuksen alhoon. 

Kaikki Crocsien käyttäjät eivät tietenkään ole ikäviä, apeuteen taipuvaisia ja lihavia, mutta lihavilla, apeilla ja ikävillä ihmisillä on aivan varmasti ikiomat Crocsit.”

”Monet, varsinkin naiset huokaisivat helpotuksesta, kun Crocsit muutama vuosi sitten ilmestyivät myymälöiden hyllyille. Crocsit lievittävät valinnan tuskaa, kun kenkäkauppojen valikoimissa on lamauttavan paljon jalkinevaihtoehtoja.”

Ikävystynyt

”Miettikääpäs, mitä naiset kohtaavat tänään, kun he menevät kenkäostoksille. Monesti ihan tavallisessa kenkäkaupassakin on satoja eri malleja ja tuotemerkkejä, joista naisen on valittava. 

Kun nainen, jolla ei ole innottoman 
television katselun lisäksi ole esimerkiksi minkäänlaisia yhteiskunnallisia intressejä, joutuu valitsemaan parin kenkiä niiden lukemattomien vaihtoehtojen joukosta, hän tympääntyy pian, ottaa hyllystä lähimmät Crocsit, köllähtää ikävystyneenä makaamaan kaupan lattialle ja nukahtaa.”

Tutkimus siis osoittaa vastaansanomattomasti, että Crocsien avulla ihmiset, jotka ovat aina tunteneet itsensä syrjäytyneiksi, voivat vihdoin tuntea olevansa osa suurempaa yhteisöä.

”Kun saavuin Naantalin seudun Vihreiden edustajana Vihreän Liiton kesäkokoukseen, jossa pääteemana oli ”kestävä vaihtoehto massatuotannolle”, tunsin, että en ehkä saata kuulua joukkoon. Kun sitten näin, että muillakin kokousedustajilla oli jalassaan Crocsit, juoksin vessaan ja aloin parkumaan ääneen silkasta onnesta”, Vihreän Liiton liittokokousedustaja Elina Herrala kertoi haastateltaessa.

Hamaa takakammarin taavi

"Crocsit tekivät sen, että tällaisesta harmaasta ”takakammarin taavistakin” voi tulla osa yhteisöä ja voin olla murehtimatta, että kaikki muut on parempia kuin minä. Kun ensimmäistä kertaa sitten huomasin, että useimmilla minun naapureistani oli jaloissaan Crocsit, tunne oli jokseenkin sellainen, että ikään kuin se tumma pilvi, joka oli leijunut koko elämäni yllä, olisi haihtunut. Ja kun se kirkas onnen aurinko alkoi paistaa minun risukasaani, huomasin ensimmäistä kertaa, että oli olemassa muitakin tällaisia, kaltaisiani ihmisiä!”, totesi puolestaan pitkäaikaistyötön elintarviketyöläinen Matti Rihko Raisiosta.

Professori Kanerva on todennut, että hänen tutkimuksessaan havaittiin myös, että melkoisesta joukosta syystä tai toisesta yhteiskunnan sivuraiteille joutuneista kansalaisista tuli emotionaalisesti tasapainoisia yhteisön jäseniä ryhdyttyään käyttämään Crocseja.

Mies Crocsit jalassaan

”Sen osan ihmisistä, jotka käyttävät Crocseja, on tyydyttävä elämään jatkuvasti tuskien täyttämää elämää tuntien vain apatiaa ja voimattomuutta. Useat näistä ihmisistä on yli kuusikymmentävuotiaita miehiä, joille ensin heidän äitinsä, sitten vaimonsa on määrännyt, miten pukeutua. Nämä miehet eivät ole saaneet itse valita vaatteitaan vuosikymmeniin. Vaikkakin he esittävät, että he itse ovat aina päättäneet, miten he pukeutuvat, suurin osa heidän epäsosiaalisista muotivalinnoistaan voidaan yleensä jäljittää heidän päällepäin passiivisiin, mutta pohjimmiltaan äkäisen aggressiivisiin vaimoihinsa, jotka tarkoituksella koristelevat miehensä mielensä mukaisesti pukemalla heidät narrien näköisiksi.”

Tohtori Kanerva varoittaa myös lapsia ja varsinkin heidän vanhempiaan Crocsien käytön vaaroista.

Pikkanen poika ja
vaaleanpunaiset
Crocsit

”Useimmat lapset eivät pane Crocseja jalkaansa suurin surmin, tai ainakaan omasta vapaasta tahdostaan​, vaan äidit ovat yleensä tästä vastuussa ajattelematta, että sillä on kielteisiä vaikutuksia lapsen myöhempiin vuosiin. Kuitenkin, jos lapsi, varsinkin poikalapsi, haluaa vapaaehtoisesti laittaa täytettyään kymmenen Crocsit jalkaansa, suosittelen terapiaa, ja vaikeimmissa tapauksissa  – varsinkin, jos poika haluaa käyttää vaaleanpunaisia Crocseja – mahdollisesti jopa laitoshoitoa”, sosiologian professori, puutarhanhoidon dosentti Ilkka Kanerva kirjoitti tutkimuskertomuksen loppulausunnossaan.

Tutkimuksessa siis todettiin, että Crocsit jalassaan ihmiset voivat jakaa muiden kanssa tunteen, että heillä on vähän tai ei lainkaan itsetuntoa. Heidän elämänsä on vailla tarkoitusta ja he ovat jo kauan sitten luopuneet odottamasta elämältään mitään.

Suurimmalle osalle ihmisistä, jotka käyttävät Crocs-kenkiä, elämällä on tarjottavanaan apeutta, ikävystymistä ja pelkkää mielipahaa, ei mitään muuta.

Nokian saappaita

Kun kirjoittajamme kysyi sosiologian professorilta, puutarhanhoidon dosentti Ilkka Kanervalta, miten ja mistä oli saatu näinä yliopistokentässä taloudellisesti kireinä aikoina rahoitus näin suurisuuntaiselle ja uraauurtavalle tutkimukselle, professori vastasi hetken jottailtuaan, että Nokian Saappaat oli ollut tutkimuksen tilaaja ja sitämyötä myös päärahoittaja.

Seksologian, sekä vertailevan erotiikan riippumaton tutkija Ensio Olut, peruskoulutukseltaan rakennusinsinööri, nyt jo eläkkeellä, on perehtynyt, ja syvällisesti myös tutkinut jalkinemuodin ja puutarhanhoidon yhteyttä asuessaan aiemmin esikaupunkimaisessa omakotitaloyhteisössä.

Hoitamaton puutarha

Seksologian, sekä vertailevan erotiikan tutkija Ensio Olut on – kuten tohtori Ilkka Kanerva – havainnut, että mitä harmaampi ja ikävystyneempi puutarhaansa hoitava naapuri olemukseltaan on, sitä varmemmin hänellä on jalassaan Crocsit. Ja päinvastoin. Tällaisen henkilön puutarhan hoitokin on yleensä vähän niin ja näin.

Esimerkiksi Ensio Oluen entinen rajanaapuri entisellä asuinpaikkakunnallaan luonnonkauniissa Vääksyssä, vanhapiika virkaheitto lääketieteen tohori kyyläsi joko lähes jatkuvasti ikkunastaan, tai useimmiten, jos sää salli, omalta puoleltaan hoitamattomasta, villinä rehottavasta puutarhastaan omenapuiden siimeksestä Ensio Oluen puolelle, josko pääsisi huomauttamaan Ensio Olutta epäsiveästä elämästä, kun omaa elämää ei ollut. Tämä ikäneito käytti aina Crocseja.

Naapurin pikkurouva

Sitten puolestaan kadun toisen puolen pikkurouvat taas eivät varmaan kuunaan olisi laittaneet Crocseja jalkaansa, vaan käyttivät yleensä aina – jopa hoitaessaan puutarhojaan – korkokenkiä ja pukeutuivat joskus minihameeseen, useimmiten kuitenkin piukeisiin farkkushortseihin.

Ensio Olut – höveli ja avulias perusluonteeltaan kun on – kävi rankentelemassa joutessaan naapurien pikkurouville heidän puutarhoihinsa kätevät käytävät kestopuusta, että pikkurouvien kenkien korot eivät painuisi multaan. Naapurin pikkurouvat olivatkin tämän jälkeen vallan ahkeria puutarhanhoitajia.

 

Toisen naapurin pikkurouva

Niin ahkeria, että riensivät tuon tuosta kadun yli hoitamaan myös Ensio Oluen puutarhaa istutellen milloin kukkasipuleita Ensio Oluen asfaltoidun pihatien vierustoille, milloin kitkien ja kastellen Ensio Oluen kukkapenkkejä pyyteettömästi aina korkokengissään ja piukeissa shortseissaan.

Puutarhanhoitoon uppoutuneita
puutarhatonttuja

Myös Ensio Olut uppoutui vapaa-aikanaan usein – ja jopa ihan mielellään, muttei kuitenkaan koskaan liikaa, eihän Ensio Olut nyt sentään mikään puutarhatonttu koskaan ole ollut – puutarhan hoitoon, tietenkin vain tarpeellisin osin; mieluiten Ensio Olut istuksi kuistillaan sahtimuki ulottuvillaan.

Esimerkiksi nurmikon ainaista leikkaamista Ensio Olut kuitenkin inhosi niin suuresti, että antoi, oikeastaan edisti, nurmikenttiensä sammaloitumista tiivistämällä nurmikon kasvualustaa ja lisäämällä maan happamuutta.

Ensio Oluen ehdotus Kotkan puistotoimistolle
apean Leninin kuvatuksen korvaamisesta
iloisempi-ilmeisellä tonttupatsaalla

Sittemmin Ensio Olut on myynyt pois oman osuutensa osin omistamastaan rakennusfirmasta, omakotilonsa, ostanut Crocsit ja muuttanut Kotkaan Museoviraston suojelemaan vanhaan hirsitaloon pienen puiston viereen liki Leninin patsasta.

Sen jälkeen Ensio Oluen elämä onkin mennyt – vaikka ei ole laittanut niitä Crocseja jalkaansa kuin kerran – vallan vaan ihan päin persettä!

 

Sukkanauhat takaisin!

Esimerkiksi Ensio Oluen yritys elvyttää - jopa laajentaa kansanliikkeeksi - muonavahvuudesta vuonna 1980 yläviistoon poistuneen kirjailija-toimittaja Aake Jermon jälkipolville perinnöksi jättämää ”Sukkanauhat Takaisin” –yhdistystä on epäonnistunut surkeasti. Niin kuin muutkin Ensio Oluen Kotkaan muuton jälkeiset hankkeet.