ENSIO OLUEN SISARENTYTÄR JA KUNNIAPUHEENJOHTAJA

Ensio Oluen sisarentytär Päivi Olut
entisen työnantajansa uniformu yllään

Ensio Oluen sisarentytär Päivi Olut oli saanut toimen kotimaasta ja toimi nyt Finnairin lentokenttävirkailijana lähtöselvityksessä Helsinki – Vantaan lentokentällä.

Finnairin kotimaanlennon AY4291 torstaina 21.6.2012 Helsingistä Ouluun bisnesluokka oli jo buukattu etukäteen täyteen, kun Kunniapuheenjohtaja saapui lentokentälle. Kunniapuheenjohtaja kiilasi jonon ohi lipunmyyntiin ja vaati lentokenttävirkailija Päivi Olutta ehdottomasti, ja vieläpä kiireellä, järjestämään hänelle paikan tälle lennolle bisnesluokkaan.

Ekonoomiluokan jono. Vain ekonoomeille.

-     Valitan, mutta tämä on ekonomyluokan jono. Teidän on mentävä jonon päähän, minä palvelen ensin näitä jo jonottaneita matkustajia, ja sitten Teitä, kun Teidän vuoronne tulee, Päivi Olut sanoi totutun kohteliaasti.

-     Sen puoleen, tälle lennolle on vapaana vain näitä ekonomyluokan paikkoja, ja teillekin järjestyy sellainen paikka tähän koneeseen; jos se ei kelpaa, niin seuraavalle lennolle on muutama paikka bisnesluokkaan, sillä tämän lennon bisnesluokan paikat tulivat jo täyteen. Järjestän Teille paikan, kun on Teidän vuoronne, lentovirkailija Päivi Olut opasti Kunniapuheenjohtajaa.

Tässä ihan vaan kuin malliksi yksi
 kunniapuheenjohtaja vaimoineen.
Hänestä ei kuitenkaan ole tässä
tarinassa kyse.

Kunniapuheenjohtaja hiiltyi ja alkoi esiintyä tärkeänä, koska hän oli mielestään tärkeämpi, kuin kukaan muu:

-     MINUN ei TARVITSE seisoa JONOSSA. Järjestäkää minulle BISNESLUOKAN paikka, ja TÄHÄN koneeseen, HETI!

-     Ja, ja ONKO TEILLÄ PIENINTÄ AAVISTUSTAKAAN, KUKA MINÄ OLEN, Kunniapuheenjohtaja korotti äänensä niin, että kaikki jonossa olevat matkustajat aivan varmaan kuulivat.

Lentokenttävirkailija Päivi Olut ei hätkähtänyt Kunniapuheenjohtajan polleaa käytöstä, vaan tarttui mitenkään kiirehtimättä ja ystävällisesti hymyillen yleisökuulutusmikrofoniin ja kuulutti virallisella nuotilla:

-     Huomio, anteeksi, voisinko saada hetkeksi lentoaseman kaikkien matkustajien huomion?

Lentokenttävirkailija Päivi Oluen iloinen, mutta kuitenkin virallinen ääni kaikui läpi odotusaulojen.

Lentokenttäkuulutus

-     Täällä kotimaanlentojen lähtöportilla numero 36 on eräs jonon kärkeen pyrkivä matkustaja, jolla ei ole pienintä aavistustakaan, kuka hän on.

-     Henkilöä, joka tunnistaa tämän jo lähempänä seitsemääkymmentä olevan, hyvin pukeutuneen, Ouluun matkalla olevaan, luultavasti melko dementoituneen vanhan miehen, ja voi auttaa tätä miestä kertomalla hänelle, kuka hän on, pyydetään ottamaan yhteyttä lentokentän henkilökuntaan, tai suoraan Finnairin kotimaanlentojen lähtöportille 36!

Koska myös kansamme kasuvava nuoriso
joka ei viellä tienne, mitä käteenveto
tarkoittaa, saattaa lukea "Ensio Olutta",
ei liene soveliasta sellaisesta
kuvaa tähän laittaa.
Tässä sen sijaan kuva
köydenvedosta.

Lentoaseman matkustajat räjähtivät remakkaan nauruun, mutta Kunniapuheenjohtaja mulkaisi murhaavasti lentokenttävirkailija Päivi Olutta, kurottui tiskin yli ja sähähti – kuten maailmanmiehillä on tapana – suureen ääneen mikrofonin ollessa vielä auki:

-     VEDÄ, SINÄ PIKKULIKKA, KUULE KÄTEEN!

-     Valitettavasti Teidän on vain jonotettava; palvelen kyllä Teitä ehkä siinäkin asiassa, jos tarve niin vaatii, ja taito on päässyt unohtumaan, sitten, kun ehdin, mutta vasta sitten, kun Teidän vuoronne tulee, lentokenttävirkailija Päivi Olut vastasi hymyillen ystävällisesti sulkematta mikrofonia.

ENSIO OLUT JA TÄYTETTY PINGVIINI

Suora, sanatarkka lainaus PerSujen (opp.) puheenjohtajan Timo Soinin välikysymyskeskustelun puheenvuorosta Eduskunnassa 13.6.2012:

Pullalla täytetty
pingviini, kun on
suukin ihan
vehnäsellä!

 ”Ministeri Urpilainen on taitava. Jos annamme rahaa, vaadimme vakuudet, hän väittää. Hyvä. Mutta mitkä vakuudet? Vai täytetty pingviini?”

Valtionvarainministeri Jutta Urpilainen (sd, hall.) vastasi tähän:

”Illuusioiden ja harhakuvitelmien viljelemisen sijaan vastuuta kantava poliittinen liike pyrkisi erittelemään politiikkansa seurauksia. Tähän perussuomalaiset eivät ole vielä kertaakaan kyenneet”.

Robbarista ostettu täytetty
pingviini

Selväähän on, että yhdellekään PerSulle, joka tietenkin kuuluu – kuten hyvin tunnettua on – vastuuta kantavaan poliittiseen liikkeeseen, ja pyrkii erittelemään politiikkansa seurauksia, ei tulisi mieleenkään esittää lainanvakuudeksi täytettyä pingviiniä, jos kuka tahansa voisi sellaisen tarjoustuotteena esimerkiksi Robbarista ostaa; Lidlistä niitä yleensä, kuten muutakin tarjoustavaraa, riittää vain enintään kahdelle nopeimmalle, joten Lidlistä ostetulla täytetyllä pingviinillä on parempi vakuusarvo, kun Robinhoodista hankitulla.

Ihan vaan selvyyden vuoksi, pingviinit (Spheniscidae) on pingviinilintujen (Sphenisciformes) lahkon ainoa heimo. Siihen kuuluu luokittelusta riippuen 17–20 lajia, joista kaikki elävät eteläisellä pallonpuoliskolla. Pingviinejä ei esiinny ainoastaan kylmässä ilmastossa, Etelämantereella ja Eteläisellä jäämerellä, vaan myös tropiikissa. Galápagossaarten pingviinit käyvät ruuanhakumatkoillaan jopa päiväntasaajan pohjoispuolella. (Lähde: Wikibedia, ihan niin kuin minä, siis tämän kirjoittaja, sitä en muuten tietäisi)

Ensio Olut kuitenkin uskoo, että eteläeurooppalainen täytetty pingviini, jos se on alkuperältään endeemistä, (Wikisanakirja: endeeminen (biologia), sellainen mikä tai mitä esiintyy ainoastaan jollakin määritellyllä alueella. No, tämänhän mä tiedän muutenkin!) vain Välimeren pohjoisrannikolla elävää pingviinirotua, saattaa olla vallan vaikka kuinkakin arvokas lainanvakuus!

Etelä-Eurooppa.
Osoite: Pohjoinen pallonpuolisko

Tosin tässä tapauksessa Etelä-Eurooppa ei saisi missään olosuhteissa siirtyä päiväntasaajan eteläpuolelle, koska siellä eteläisellä pallonpuoliskollahan pingviineitä on vallan tuhkatiuhassa, ja täytetyn pingviinin vakuusarvo siellä on näin ollen aika mitätön, joll'ei vallan olematon, koska jokaisella eskimolla on tietysti sellaisia iglun jokaisella ikkunalaudalla, ja vallan kaksin kappalein.

Jääkarhu popsii silliä

Ai niin, eskimothan asuvat Pohjoisnavalla, ja se kai nyt sentään säilyy pohjoisella pallonpuoliskoilla. 

   Eikä Pohjoisnavalla ole pingviinejä, koska jääkarhut ovat ne kai jo ammoin pistäneet poskeensa ja popsivat nyt siellä vaan hylkeitä, sillejä sekä silloin tällöin joitakin eskimoita!

Seuraavassa tarinassa kerotaan kuitenkin, että pingviineitä esiintyy Etelä-Euroopassa ihan oikeasti; joskaan laji ei olekaan mikään jokapaikan tuttavuus, niin ainakin Vatikaanissa – paikka lienee Simo Soinille varsin tuttu, joten Soinin vertaus lienee saatu tuon Kirkkovaltion faunasta – niitä esiintyy:

6 pientä kääpiötä - Jörö on muissa puuhissa

Seitsemän pientä kääpiötä olivat Vatikaanissa vierailulla Pyhän Istuimen luona. Uteliaalla oli asiaa; niinpä Utelias kysyi isovarvastaan lattiaa vasten pyöritellen Paavilta:

– Oi Pyhä Isä, ei muuten, eikä millään, mutta kun me vähän epäillään... Roomassahan on paljon nunnia, mutta onko täällä Vatikaanissa yhtään nunnaa?

Roomalaiskatolinen
nunna

– On, poikani, kyllä täällä Vatikaanissa on paljon nunnia, epäilemättä on, Paavi vastasi.

– No entä, Pyhä Isä, kerropa, onko täällä Vatikaanissa yhtään mustaa nunnaa, Vilkas puolestaan jatkoi kyselyä.

– On, aivan varmaan on täällä Vatikaanissa joku mustakin nunna; emmehän me täällä Pyhän Istuimen luona nunnia toki rotuerottele, Paavi vastasi huvittuneena.

– Entäs, Pyhä Isä, onkos täällä Vatikaanissa yhtään mustaa kääpiönunnaa, Jörö jatkoi tivaamista Paavilta.

– En usko, poikani, josko on edes koko maailmassa montakaan mustaa kääpiönunnaa. Jossain päin maailmaa saattaa tietysti olla jokunen, mutta ei täällä Vatikaanissa. Ei, täällä Vatikaanissa ei ole ensimmäistäkään mustaa kääpiönunnaa, siitä olen aivan varma, Paavi vastasi.

– No voihan sun kilin kellit, Jörö alkoi noitumaan.

Silloin Lystikäs ja Vilkas räjähtivät nauramaan, ja he, sekä kaikki muut kääpiöt – Viisas ja Uneliaskin mukaan lukien – osoittamaan pienillä etusormillaan Jöröä ja pilkkaamaan:

Pingviini täyttää toista pingviiniä

– Läl-läl-läl-lällää, Jöröpä pani pingviiniä, läl-läl-läl-lällää! Jöröpä pani pingviiniä, läl-läl-läl-lällää!

Ei siis ole täysin mahdotonta saada Euroopan etelälaidalta miljardilainan vakuudeksi yhtä täytettyä pingviiniä!

Elefanttilintu.
Kuten näkyy, kaikki lihat on
vallan tarkkaan syöty poies!

Mutta ei kuitenkaan liene tarvetta lähteä edes niin kauas, kuin Etelä-Eurooppaan hankkiakseen täytettyä pingviiniä; Pohjanmaaltahan löytyi kattava kokoelma linnunmunia – yksi erityisen arvokas lajikin on joukossa; kyseessä on vasta vuonna 1650 luultavasti merenkulkijoiden sukupuuttoon syömän Madagaskarin Elefanttilinnun, (Aipyornus Maximus), fossiloitunut muna – sekä satoja erikaltaisia lintuja pakkasesta, että täytettyinä; kyllä sieltä pakastimesta penkomalla yksi pingviinikin saattaa löytyä. Siitä vaan sitten sulattamaan ja toppaamaan!

Ja tähän loppuun vielä pari vitsiä: Jussi Halla-aho, Teuvo Hakkarainen ja Juho Eerola (siis keitä ihmeen kummia); mutta kyllä ainakin Ensio Olutta naurattaa kovin!

ENSIO OLUT SENIORIN VIIMEINEN TOIVE

Isä-Ensio Oluen isoisän isä Ensio Olut senior oli jo hyvin, hyvin vanha, vakavasti sairas pappa, ja teki kuolemaa saattohoitokodin vuoteessa.

Pastori Oili Vaara

Vaikkakaan Ensio Olut senior ei ollut koskaan eläissään minkäänlainen uskovainen ollut, hän kuitenkin halusi, että lähes nuorimman Ensio Oluen perhetuttu pastori Oili Vaara kutsuttaisiin hänen luokseen.

Pastori Oili Vaara saapui Ensio Olut seniorin sairasvuoteen äärelle viimeisillä hetkillä, sillä Ensio Olut senior vetäisi kohta viimeisen henkäyksensä.

Pastori Oili Vaara luki Ensio Olut seniorille juuri pyhää sanaa, kun Ensio Olut senior viimeisillä voimillaan sai viittoillen pyydetyksi pastori Oili Vaaraa antamaan hänelle kynän ja palan paperia.

Pastori Oili Vaara täytti kuolevan toiveen antaen tälle kynän ja paperia.

Ensio Olut senior raapusti paperille muutaman sanan ja kuoli pois.

Vanha Raamattu

Pastori Oili Vaara talletti Ensio Olut seniorin viestin vanhan raamattunsa väliin antaakseen sen omaisten luettavaksi vasta vainajan muistotilaisuudessa.

Ensio Olut seniorin murheen murtama suku hankki hautapaikan ja järjesti Ensio Olut seniorin eläissään esittämän toiveen mukaisesti perin vaatimattomat maahanpaniaiset.

Ensio Olut seniorin leski, Kyllikki Olut, oli käynyt Kymen-Sanomien toimituksessa laittamassa lehteen Ensio Olut seniorin kuolinilmoituksen.

Kyllikki Oluelle oli kerrottu Kymen-Sanomien toimituksessa, että kuolinilmoituksessa hinta oli 2,50 € palstamillimetriltä ja minimi kaksi riviä, eli neljä palstamillimetriä, yhteensä siis 10 €.

Kyllikki Olut oli oppinut rahan arvon jo Ensio Olut seniorin eläessä, ja tiesi, että Ensio Olut senior ei ollut halunnut suurellista kuolinilmoitusta; vain pari riviä, siinä kaikki.

Niinpä Kyllikki Oluen laatima ilmoitus kuului:

Lada Samara -86

”Ensio Olut senior on kuollut.

Myydään Lada Samara vm. -86.”

Kun Ensio Olut senior oli saatettu maan poveen ja väki oli kerääntynyt muistamaan poisnukkunutta, pastori Oili Vaara oli muistopuheessaan muistellut mm. Ensio Olut seniorin raittiutta ja rehellisyyttä seuraavasti:

– Kunnollinen Vaalimaan tullimies Kullervo Kallinen, jonka teistä moni vallan hyvin tunteekin, kertoi kerran minulle, että takavuosina, kun hän oli ollut työvuorossa, silloin jo lähes eläkeiässä ollut rahtari Ensio Olut senior oli raskaalla ajoneuvoyhdistelmällään pitkältä Uralin taakse Neuvostoliittoon suuntautuneelta kappaletavaralastin kuljetusreissultaan päässyt vihdoin Suomen puolelle pitkään rajan takana Venäjän tulissa jonotettuaan.

Alkoholia

– Tupakkaa? Alkoholia? Huumeita? Laittomia aseita? Kullervo Kallinen oli Ensio Olut seniorilta ykstoteen tiedustellut, kuten kunnollisen tullimiehen kuuluu.

– Kiitos, mutta nyt ei maistu; joku toinen kerta sitten. Mutta nyt, jos olis iso kuppi kunnollista, vahvaa suomalaista kahvia ja tuore possumunkki, niin sellaiset kyllä maistuisivat.

 Pastori Oili Vaara lopetti liikuttavan muistopuheensa, sanoihin:

– …ja vielä viimeisillä voimillaan rakas vainajamme Ensio Olut senior kirjoitti viestin meille tänne murheen alhoon jääneille. Hän varmaan halusi, että me lukisimme sen tässä tilaisuudessa.

– Minä en ole katsonut, mitä hän kirjoitti sille paperille, jonka hänelle annoin, vaan taittelin sen ja talletin viestin visusti tämän vanhan raamatun väliin.

Pikku-Pirjo

– Jospa Sinä, Pikku-Pirjo, Ensio Olut senior-vainajan tyttärentyttären tyttärenä ties monennessako polvessa, ottaisit tämän paperin ja lukisit nyt meille nuo meille kaikille niin rakkaan vainajan viimeiset sanat.

Pikku-Pirjo sai pastori Oili Vaaralta tämän huolellisesti raamatun väliin taitteleman paperin, avasi sen ja luki:

– Saatanan kappalainen, ota heti se piikkikorkosi pois mun happiletkun päältä!