GRON TIFFRE, ALKULÖPINÄT (Koko jutun voit lukea klikkaamalla oikealla olevaa musta-valkoista "neitokaista")

Kerran, muinoin, kauan sitten... Ensio Olut joutui kertomaan ja suomeksi tulkkaamaan tämän tarinan, ja nyt minä - "Ensio Oluen" puolesta blogikirjoittajana - pyrin julkituomaan tämän erittäin pitkän tarinan luku luvulta useassa osassa, koska kerralla se ei vaan mahu, ei vaan mahu! Usot sie, tai mie läppäjän! Ia suurella vaivalla kiveen kaiverretut kuvatkin jäisivät kokonaan poijes. Nytkin tuo alkugrafiikka ei näköjään tule mukaan, mutta pysy mukana ja pääset ennennäkemättömälle matkalle ja huimiin seikkailuihin muinaisuuteen! Vai onko se todella muinaisuutta?

Taitto on alunperin tehty kirjapainoa varten, mutta kun mä en neljännesvuosisata sitten vaan viittiny...

Mutta jatkoa seuraa, joten pysy "Ensio Oluen" sivuilla! Jos ei tänään, niin huomenna, kunhan vaan eläkeläiskiirieltäni ehdin. Kaikki on kirjoitettu jo kauan sitten.

Erityisen suositeltavaa tutustuminen Gron Tiffren autenttisiin tarinoihin on vallankin niille, jotka luulevat tietävänsä historiasta jo ihan kaiken.

http://grontiffre.blogspot.fi

ENSIO OLUT

GRON

TIFFRE

MIKSI HITOSSA ME

OLEMME TÄÄLLÄ?

miksi hitossa me olemme täällä??!

TIFFRINKIELISISTÄ ALKUTEKSTEISTÄ SUOMENTANUT

ENSIO OLUT

VUONNA 1989 LÖYTYI TENERIFFALTA LA OROTAVASTA, TEIDEN ALARIN­TEELTÄ, CASINO DEL TAORON VIINIKELLARIN LAAJEN­NUSOSAA LOUHIT­TA­ESSA, LUOLA, SIELTÄ NIPPU VANHOJA, HO­MEISIA VUOHEN­NAHKAKÄÄRÖJÄ JA LUOLAN SEINUSTOILTA NO­JALTAAN KIVISIÄ KUVALAATTOJA. JOKU LAATOISTA OLI NAARMUUNTUNUT, JOTKUT JOPA HALKEILLEET, MUTTA, SUURIN OSA KONSERVOINTIKELPOISIA JA SITEN JULKAI­SUKUNTOISIA.

KUN VUOHEN­NAHKAKÄÄRÖT SITTEN SUURTA VA­ROVAISUUTTA SEKÄ KEINO­JA KAIHTA­MATTA SAATIIN VIHDOIN AVATTUA, HA­VAIT­TIIN, ETTÄ NE OLIVAT TÄYNNÄÄN KÄ­SITTÄMÄ­TÖNTÄ KIR­JOITUSTA TAI OUTOJA PIIR­ROKSIA. KÄÄRÖT TYÖNNET­TIIN SUOMENTAJALLE JA SANOTTIIN, ETTÄ SUOMENNA! JA SUOMENTAJA SILTÄ ISTUMALTA RYHTYI SUOMENTAMAAN.

KUN SUOMENTAJA VIHDOIN SAI KIRJOITUSMERKEISTÄ TOLKKUA, HÄN HUOMA­SI SAANEE­NSA VAIVOIKSEEN JO ‘AIKOJEN ALUSSA’ HÄ­VINNEEN GUAN­CHIEN LEGENDAARISEN TIFFRINKIELISEN KOLMIOSAISEN KANSALLIS­EE­POK­SEN, GRON TIFFREN AMMOISINA AIKOINA KIRJOITTAMAN JA KUVITTAMAN SANKARIKERTOMUKSEN MIKSI HI­TOSSA ME OLEM­ME TÄÄLLÄ??!

MIKSI HITOSSA ME OLEMME TÄÄLLÄN OLEMASSAOLO OLI OL­LUT JO ES­PAN­JALAISTEN CONQISTA­TORIEN TIEDOSSA, KOSKA JO MUINAISET KREIKAN MYTOLOGITKIN TIESIVÄT SIITÄ KERTOA, MUTTA NÄMÄ SIVISTYMÄTTÖMÄT VALLOITTAJAT EIVÄT ONNEKSI SITÄ KOS­KAAN LÖYTÄ­NEET; HEHÄN OLISIVAT SEN VAIN YM­MÄRTÄMÄTTÖ­MYYT­TÄÄN PAKANALLISENA TA­RI­NANA TUHONNEET JA TÄRVIÖLLE HEITTÄNEET. NÄIN TÄMÄKIN TEOS OLISI JÄÄNYT JULKITUO­MAT­TA.

SUOMENTAJAN ALKUSANAT

Vaikka nämä kirjat ovat guanchien kansalliseepos ja tarinoilla voi olla paljonkin tekemistä myös todella tapahtuneen kanssa. Eepokset ovat pitkältään taruja, san­karitaru­ja. Niin tämäkin; ehkä.

Toisaalta nämä Teiden luolista löytyneet tekstit se­littäi­sivät Homo Sapiensin, nykyihmisen il­mestymi­sen läntisen Euroopan esihistoriaan, varsinkin Gro Magnonin luolan liepeille, kuin tyhjästä.

Asiakirjojen, jotka ovat siis löytyneet Teneriffalta, to­denpe­räisyyttä tukee myöhempi historiankirjoitus: Ensin Kasti­lian kuningas Henrik III:n joukot valloittivat vuonna 1402 normandi­alaisen Jean Bet­hen­courtin johdolla Fuenteventuran ja Gomeran, sitten vuonna 1477 Lanzaroten ja Hier­ron. Pedro de la Vera, tai Juan Re­jon, mitä nimeä virallinen historiankirjoitus hä­nestä myös käyttää, valtasi vuonna 1478 Gran Ka­narian. Sittemmin conqistatori Hernan Peraya, Hernan ‘Julma’, murhasi Juan Re­jonin. Kaunis hovineito Beatrice de Bobadilla, Hernan Julman puoliso, Gomeran valtiatar, lähtöjään Espanjan kuningattaren Isabellan toimesta hovista Gomeralle karkoitettu Kastilian kuningas Ferdinandin hovihuora, sittemmin Kolumbuksenkin rakastajatar, murhautti puolestaan Hernan Julman tämän ollessa juuri lämpimässä ihmissuhteessa Gomeran luolissa pitämiensä seksiorjien, ‘jalkavaimojensa’, kanssa.

No, tuo juttu ei kuulu tähän asiaan millään lailla, mutta tulipahan kerrottua tuokin. Tai kaikki kuuluu kaikkeen, ainakin minä huomasin käännöstyötä tehdessäni tuon; myöhempi historiankirjoitus tuo objektiivisuuta aikalaisten useinkin subjektiiviseen näkökulmaan. Laitetaanpa tähän väliin heti myöhäisempää historiaa; tämä antaa, ei voi sanoa pohjaa, paremminkin voi sanoa, kauempaa katseltua näkökulmaa Gron Tiffren teksteihin:

Ferdinandin ja Isabellan is­tues­sa yhdistyneen Espanjan ja Kastilian val­taistuimella conqista­tori don Alonso Fer­nán­dez de Lugo valtasi Palman 1493 ja vihdoin vuonna 1496 sama mies onnistui vihdoin kukistamaan monien tappiollisten taistelujen jälkeen Tene­riffan silloisen kuninkaan mencey reste Taoro Benchomin (espanjalaiset valloittajat käyttävät joko ymmärtämättömyyttään tai heille outoa kulttuuria pilkatakseen nimeä ‘Bencomo’), jonka isoisä oli, yllätys, yllätys, ollut ni­meltään GRON TIFFRE!

Kanariansaarilla asunut valloittajia kookkaampi - 1400-lu­vun conqista­torien, kuten muidenkin eurooppalaisten, keskipi­tuus oli huonojen ruokailutottumusten takia taantunut 153 cm:iin - vaaleaihoisempi ja ennenkaikkea ylväämpi ihmis­heimo, guanchet, ei pelännyt mitään muuta, paitsi aavaa merta, koska he eivät osanneet pätkääkään uida; eväthän avaruuslentäji­en jälkeläiset nyt sel­laista taitoa hallitse. De Lugon sotilaista kymmenen pa­keni uiden vuonna 1494 käy­dyn taistelun aikana nykyisen La Matazan kylän edustalla olevalle kallioluodolle ja ta­kaa-ajoon syöksy­neet guan­chesotu­rit hukkuivat mereen, kun eivät siis osanneet uida sitten pätkääkään. Miten muuten, kuin avaruusaluk­silla, olisivat ui­ma- ja purjehdustai­dot­tomat guan­chet päässeet saarilleen, joten heidän täytyi olla avaruuslentäjien jälkeläisiä!

Valloittajat saivat kuulla tarinoita muinoin eläneestä moninkertaisesta menceystä Gron Tiffrestä, joka oli piirtänyt kuvia naisistaan sekä kirjoittanut tarinoita itsestään ja muista guanchesankareista, mutta kukaan ei osannut - tai ehkä ei vaan halunnut - conqistatoreille, ja varsinkaan näiden muassa seuranneille sen ajan kirkonmiehille kertoa, mihin nuo kirjoitukset ja kuvat olivat joutuneet. Onneksi kirjoitukset ja kuvataulut löytyivät vasta nyt, aikana, joka ehkä osaa arvostaa niitä.

Homeisiin vuohennahkoihin kirjottujen - nahat ovat luultavasti homehtuneet myöhemmin, Gron Tiffre ei varmaankaan ole kirjoittanut homeisille vuohennahoille - muistiinpanojen kansisivun päi­väys, 11.4.15326 eaa, on ehkä oikea; tiedä häntä; radiohiiliajoitukset päiväyksen varmentamiseksi ovat vielä aivan vä­hän kesken. Mutta jos tämä vuosiluku osoittautuu oikeaksi, on Neanderdahlin ihmisiäkin, kuten kirjoituksista ilmi käy, elänyt Euroopassa vielä 10.000 vuotta myöhemmin, kuin on vielä tähän asti uskottu!

Gron Tiffre on merkinnyt huolellisesti muistiin ihmis­kun­nalle tärkeistä asioista tärkeimmät, eli ne, jotka liitty­vät syö­mi­seen, juomiseen ja naimiseen - sivistyneenä miehenä melko sii­vosti, mutta kuitenkin yksiselitteisesti. Esimerkiksi nykypäivänä alkuperäisestä merkityksestään loitonnutta niin kauniin naisellista sanaa ‘vittu’ ei Gron Tiffre ole käyttänyt turhana välisanana muulloin, kuin siteeratessaan muiden puheita! Myös hänen piirroksensa ovat erittäin siivoja.

Gron Tiffre kuvailee matkojaan Maapallolla sekä pallon sil­loisia asukkaita ja tapoja elävästi, paikka paikoin jopa tieteellisen kuivasti, niin kirjoituksissaan, kuin kuvissaankin; voisipa tästä moni nykyeläjäkin ottaa oppia; var­sikin näistä tavoista!

Kirjoitusmerkit alkuperäisissä vuohennahoissa olivat seuraa­vanlaista käsittämätöntä mössöä, enkä ollut lainkaan varma, oliko tekstiä luet­tava oikealta vasemmalle, tai päinvastoin, vaiko vallan ylösalas, joten käännöksessä saattaa olla pienen pieniä tulkintavirheitä.

­­­­­­­­­­­­­

­­­­­­­­­­­­­­­

Ja tämä on näyte sieltä helpommasta päästä, joten minun, kuten ymmärtänette, on ollut pakko hieman, mutta kuitenkin vain hieman, oikoa joissakin jyrkimmissä mutkissa.

Kääntämistä tiffristä suomeen helpotti jonkun verran, että kummallakin kielellä on joitakin yhteneväisyyksiä baskikieleen, euskaraan, sekä joihinkin Etelä-Amerikan intiaanien kieliin. Joskaan ei paljoa, mutta kuitenkin.

Lauseita, jotka Gron Tiffre on kirjoittanut muinaisella kie­lellä nimeltä ‘kontti’, ei ole käännetty, koska kukaan kie­len­kääntäjä maail­massa ei – ei edes Google kääntäjä – osaa, tai halua tätä mystistä kieltä kääntää. Kontilla kirjoitetut lauseet on kirjoitet­tu niin, kuin Gron Tiffre on ne itse kirjoittanut, tie­tysti kirjai­misto on muu­tettu nykyaikai­seksi.

Kaikista muista kansalliseepoksista poiketen tässä teoksessa ei ole käytetty runomittaa, paitsi lyhyessä sitaattiosassa, joten näi­den kerto­musten luettavuus on huippuluokkaa ja soveltuvat ne iltaluke­mistoksi niin naiselle kuin raavaalle miehellekin, sekä myös nuorisolle; pysyvätpähän ainakin tuon lukutuokion poissa pahanteosta!

Kivilaatat, joita kaivauksissa löytyi, vaikuttivat alkuun vain pölyisiltä, sileäksi hiotuilta kivilaatoilta, mutta kun eräs apumiehistä sattui kerran heittämään vettä yhden laatan päälle, kusi huuhteli esiin n. 17.000 vuotta sitten eläneen nuoren naisen onnelliset kasvot. Kyseinen apumies, Juan Pedro Jesus Maria Gonzales, pelästyi ja oli saada hepulin, kun luuli kuvaa eläväksi. Näin ei tietenkään ollut. Kivilevyt pestiin varoen puhtaiksi; nyt vedellä ja hellästivaahtoaavalla Fairylla. Tällöin havaittiin, että niiden kaikkien pintaan oli syövytetty tai kaiverrettu ennennäkemättömän taitavasti kuvia naisista! Ja jokaisessa kuvassa oli signeeraus ‘’, ‘GT’ peilikuvana? ‘Gron Tiffre’?

Tämän ‘GT’:n - olletikin hän on ollut juuri tuon legendojen Gron Tiffre - kiveen kaivertamat, tai paremminkin syövyttä­mät - syövytystapaa tahi keinoa ei vielä ole saatu selvitettyä - sekä vuohennahalle tehdyt piirrokset ja kuvat on py­ritty jäljen­tämään niin hyvin, kuin ny­kyisellä huipputek­niikalla vain pys­tyy, eli pyyhkäisylaserilla on ensin nahalle tehdyt kuvat kopioitu, sitten digitalisoitu, kuvan jälkikäsittelyllä on poistettu mm. vuohennahan pohjakuvio.

Kivipiirrokset olen sensijaan itse kopioinut sillä kaikille tutulla tavalla, jolla jokainen on lapsena jäljentänyt ko­likkoja paperille, eli laitoin paperin kivipiirroksen päälle ja sitten lyijykynällä mustasin paperin pinnan, jolloin kohommalla olevat osat piirroksista saavat tummemman sävyn, kuin syvemmälle syövytetyt. Siksi kuvat on tässä kirjassa mustavalkoisia, vaikka Gron Tiffre lienee itse käyttänyt värejä. Koska aika on syönyt värit, en lähde arvaa­maan niitä; mustavalkoisinakin ne viehättänevät katsojaa kaik­kine puutteineenkin luon­nollisuudellaan aivan riittävästi.

Kopioidessani piirroksia kivilevyiltä minulle selvisi, että koska ‘’ todellakin oli ‘GT’ peilikuvana, kaikki kuvissa oli peilikuvaa. Nuo nyt löydetyt kivilevyt ovatkin helvetin suuria muinaisia kivipainolaattoja!

Jotkut kivilevyt olivat löytyessään hyvin huonossa kun­nossa, jopa aivan kappaleina, joten niitä on jouduttu, pieteetillä tietysti, hieman korjailemaan. Mutta pikaliima on aina pikalii­maa ja korjattu korjattua.

Kun kopiointityöni oli tehty, luola suljettiin hermeettisesti ja sisään lykättiin sellaiset myrkyt, että sisään ei ole menemistä ainakaan sataan vuoteen; näin pyritään torjumaan salaperäinen luolahome, joka on jo ehtinyt tuhota osan samanikäisistä luolamaalauksista Euroopan luolissa.

Kuvat olen onnistunut liittämään tekstiin jotenkuten sopivasti, koska ‘Gron Tiffre’ on onneksi useimpiin niiden taakse tai sivuun kirjoittanut, mitä ne esittä­vät.

Avaruusalusten niminä olen käyttänyt johdonmukaisuuden ja tekstin luettavuudenkin vuoksi suomalaisia maakuntien ni­miä, koska Gron Tiffre itsekin on käyttänyt niiden niminä luullakseni muinaisten maakuntien nimiä.

Ehkä ei ole syytä kirjoittaa tämän nyt löyde­tyn käsikirjoituksen takia koko maailmanhistoriaa täysin uudel­leen, jos ei joku nyt välttämättä halua niin tehdä. Tarinoissa voi kuitenkin olla viha perä, arvioipa itse.

Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään Avaruusseikkailu 15326 eaa - ei pidä erehtyä luulemaan niin, ei -, vaikka Ensimmäi­nen Kirja alkaakin ulkoavaruudessa.

Suomentajana olen tehnyt ja liittänyt joidenkin sivujen alaosaan viitteitä tunnettuun historiankirjoitukseen, jotka todistanevat Gron Tiffren tarinoiden todenperäisyyttä. Valitettavasti olen joihinkin näistä alaviitteistä kirjoittanut myös omia mielipiteitäni. Gron Tiffren mielipiteisiin en sen sijaan - luonnollisestikaan, elihän hän jo seitsemäntoistatuhatta vuotta minua ennen - ole millään lailla päässyt vaikuttamaan.

Ja hittojako minä näitä alkusanoja kirjoitan, eihän kukaan koskaan edes lue alkutekstejä. Kustantaja laittaneekin näiden löpinöiden tilalle mainoksia.

Sen haluan kuitenkin vielä sanoa, että Gron Tiffrestä kuva­taitei­lijana voidaan olla mitä mieltä tahansa, mutta kun Gron on mihin pyllyn piirtänyt, niin se on siinä just!

Nämä Kolme Kirjaa luettuasi voit aivan oikeutetusti kysyä, miksi nämä jutut on yleensäkään suomennettu. No siksi, kun et Sinä, eikä kukaan muukaan pöljä osaa lukea muinaista tiffriä!

Ensio Olut
http://grontiffre.blogspot.fi

http://grontiffre.blogspot.fi/2015/04/ensimmainen-kirja-ensimmainen-tarina.html