ENSIO OLUT, JOULUPUKIN UKKI

Esivanhempia. Ensio Oluen, Joulupukin ukin
esi-isä kuvassa äärimmäisenä oikealla

Monikaan ei tiedä kertoa tuon höpmsäsen pölläystä Joulupukin esivanhemmista, mutta minäpä tiedän ja kerron; minä, Ensio Olut, olen Joulupukin ukki!

Vaikka omista esivanhemmistani en tiedä, en kuitenkaan liene tänne vallan tyhjästä pöllähtänyt, mutta minä nyt sitten - koska olen Joulupukin ukki, siis ”Joulu-ukki” - olen uskoakseni sellainen Joulupukin esivanhempi.

Hurja dinosauri

Oma tarinani alkaa kaukaa, jo ammoittavista ajoista. Vaikka synnyinkin jo ammoin, en sentään hirmuisia hirmuliskoja, tahi hurjia dinosaureja ole nähnyt.

Kun minä olin nuori, minä olin hurja, minä olin hurjan hurja! Ja Kapernaumin kaupungissa oli nainen, joka sairasti rintataut… eiku, nyt meinasi tulla tuo vanha Sysmän papin saarna tähän, ja se kun kuuluu vallan eri tarinaan.

No niin, kauan, kauan aikaa sitten olin siis nuori - näinhän sen piti mennä - punapartainen salskea urho. Minä olin siihen aikaan sitten kova poika kuljeksimaan, vaikka tuohon aikaan ei ollut edes kulkuvälineitä, saati maanteitä; oli vain kärrypolkuja ja vesiteitä. Kuljin siis enimmän aikaa hevoskärryillä ja veneillä, ihan vaan joskus harvoin tein – varsinkaan pitempiä matkoja – jalan.

30-vuotinen sota

Näistä pitemmistä matkoista mainitsen vain osallistumiseni kolmikymmenvuotiseen sotaan 1630-luvun alkupuoliskolla – jolta reissulta muuten toin niin runsaan sotasaaliin, että siitä riitti lahjoittaa seuraavana Jouluna osa silloiselle Ruotsin kunkun perikunnallekin. Tästä vastapalvelusta toivomattomasta Jouluisesta lahjoituksesta on tullut sittemmin tapa, eli joululahjojen pyyteetön antaminen.

Kustaa Aadolhvi ite

Erityisesti haluan mainita osallistumiseni jalkaväen kenraalin ominaisuudessa Lüzenin taisteluun 6. marraskuuta 1632. 

Jalkaväki ei tosin varsinaisesti osallistunut varsinaiseen taisteluun, vaan siellä ottivat yhteen marsalkka Wallensteinin ja kunigas Kustaa II Aadolfin ratsuväet. Tässä taistossa kaatui, ja kuolo sitten sen korjasi sen itsensä sen Ruotsin kunkun, sen Kustaa Aadolhvikin ja taistelun tauottua taistelutantereella juoksentelikin sitten vallan vauhkoina, ilman ratsastajaa hevosia, joilta oli kaksi, kolme, jopa useampiakin jalkoja poikki.

Sinterklaas

Tuon 30-vuotisesta sodasta kotiin tuomani sotasaaliin annoin sitten syntymälahjaksi poikani Sinterklaasin – jonka sain suomalaisen Hakkapeliitta Pataljoonan hollantilaisen sopankeittäjättären kanssa viettämäni kiihkeän yösydämen muistona - pojan äiti halusi antaa tälle hollantilaisen nimen "Sinterklaas" – pojalle Väinö Joulupukille hänen rajattoman varallisuutensa pesämunaksi ehdolla, että tämä aikamieheksi tultuaan muuttaa Suomeen; itselleni varasin vain rahana suoritettavan eliniäksi pidätetyn etuuden, eli syytingin, joka muuten on – koska se omaisuuden luovutus on tehty kauan ennen vuotta 1989 – verovapaata tuloa. Että älkää yrittäkö.

Ukkiinsa on Joulupukki tullut!

Varallisuuttaan pojanpoikani Joulupukki on sitten kasvattanut mm. rekisteröimällä kaikilla maailman kielillä ”Joulupukki” -brandin, ja myymällä sitten lisenssejä sen käytöstä markkinoinnissa – eniten lisenssimaksuja kuulemma tulee Coca Cola c/o:lta – ja keräämällä joululahjatavaramyyjiltä franchisingmaksuja maailmanlaajuisesti.

Joulupukin ukin muori

vierailulla Tonttulassa

käsissään puuropunkka

Kolmikymmenvuotisesta sodasta palattuani asetuin vuonna 1644 asumaan vain pari vuotta aiemmin emäpitäjästään Pyhtäästä itsenäistyneeseen Kymin pitäjään. 

Vehkalahden Uudessakaupungissa – sille paikalle on sittemmin perustettu vuonna 1723 Suuressa Pohjansodassa 1712 poltetun, huonosti menestyneen ruutukaavaisen kaupungin tilalle nykyinen ympyräkaavainen Haminan kaupunki – oli vuonna 1646 syysmarkkinat, kävin siellä ja otin tilaisuudesta itselleni kymiläisen muorin, ja tein hänen kanssaan pojan, joka muutti muijineen sittemmin, jo vuonna 1777, Ruotsiin, ja toimii siellä nykyisin Joulutonttuna, som Jultomte, kuten ruotsalaiset pruukaavat siellä sanoa.

Ruotsinsalmen meritaistelu

Elokuussa 1789 ja taas vuonna 1790 heinäkuussa Kotkansaaren edustalla merellä Ruotsinsalmessa Ruotsin ja Venäjän välillä rytisi; ensimmäisen rytinän Ruotsi hävisi, toisen voitti. Niihin rytinöihin olin silloin jo ihan liian vanha. Enkä ole osallistunut niihin meritaisteluihin semminkään, kun minä olen näitä jalkaväen miehiä, eli pensasjuhani, puskajussi. Muutin kohta 1790-luvun alussa sitten Kymin puolelta venäläisten toimesta Kotkansaarelle muodostuneeseen Ruotsinsalmen linnoituskaupunkiin, ja asun saarella yhä.

Pojanpoika, tämä Joulupukki – hänen etunimensä on siis Väinö – otti myös kymiläisen muorin, Ainon, muutti 1800-luvun loppupuolella muoreineen lopullisesti "Tonttula" -nimiselle porotilalle Lappiin Korvatunturin kupeeseen, ja sai jopa aika monta kymiläistä tonttua mukaansa. Uusia tonttujakin ovat siellä pohjanperillä tehneet. Siitä on - olen kuullut - tehty oikein laulukin: "Joulupukki pukki innoissaan Korvatunturilla jne...".

Oikein tuhmille tytöille
Joulupukki antaa pyllylle
"lahjoja" avokämmenellä...

Matkustelee tämä pojanpoika joka vuosi yhden vuorokauden keskitalvella kuuleman mukaan sieltä Pohjan periltä sitten porolla ympäri maailmaa. Liikaa omaisuutta kai hällä, kun jakaa kuulemma kaikille maailman kilteille pienokaisille, sekä isoille tuhmille tytöille lahjoja.

Paitsi joissakin englanninkielisissä maissa pojanpoika ei ehdi käymään; niissä vanhemmat valehtelevat lapsilleen, että Joulupukki se kävi vaan salaa meillä yöllä, tuli savupiipun kautta – vaikka talossa ei olisi koko savupiippua – lasten nukkuessa tupaan ja laittoi lahjat kuusen juurelle, vaikka aikuiset itse ovat laittaneet ne paketit sinne.

Suomeenkin kuulemma jotkut höynät tätä valetta, että Joulupukki muka piipun kautta, ja vasta Jouluyönä salaa kävisi, piilottaisi pienempiä lahjoja sukkiin ja suuremmat paketit laittaisi kuusen alle. Ja että muka Joulupukki muka sitten joisi lasillisen maitoa piparkakun kera. Näistä asioista tietävät osaavat kertoa, että minun suvussani ei ole ollut ensimmäistäkään "maitopoikaa", eikä tule!

hieman kiltimpien tyttöjen pakaroiden 
Joulupukki antaa laulaa tumppu kädessä.

Pojanpoika tietää myös, missä kaikki oikein tuhmat tytöt asuvat ja ehtii vierailla myös heidän luonaan kaiken muun touhun keskellä.