ENSIO OLUT: ENSIO OLUEN JOULUTERVEHDYS 2010

ENSIO OLUT: ENSIO OLUEN JOULUTERVEHDYS 2010

ENSIO OLUT JOULUNA 2011

  

                     

Korvatunturi

Korvatunturin Joulupukkilassa herättiin lauantaina 24.12.2011 aamuyöllä klo 2:45, kuten Jouluaattona siellä on ollut aina tapana.

Haminan kaupunki

Klo 3:00 Radio Suomen uutisissa uutisoitiin, että tuossa puolenyön haminoilla käynyt lämmin henkäys Joulusäässä oli sulattanut merijään Pohjoisnapa-alueelta, ja maailmankirjat, sekä finanssit, olivat nyt sitten menneet, vaikkakaan ei kai vallan lopullisesti, mutta kuitenkin väliaikaisesti, ja sitten ihan persiilleen, ja olivat nyt tietenkin sekaisin, kuin Haminan kaupunki!

Ihan kuvitteellinen paikka 
Pohjoisnavalla

Kaikki jäällä olleet, ei pelkästään amerikkalaisten mielikuvittelemat saturakennukset  mukapuineen, vaan myös ihan oikeatkin rakennelmat olivat menneet sen siliän tien.

"Laukonpeura"

Poro

Ja Amerikan pukin, Santa Clausin, siviilinimeltään muuten Simon Santa – siis tämän ”Simo Santapukin”, kuten tuota heppua Korvatunturin Joulupukkilan kantakuppilassa niin kovin huvittavasti nimitettiin – oli ollut lennettävä saparo tärräten poroillaan – jotka eivät oikeastaan ole poroja, vaan valkohäntäkauriita, eli ”laukonpeuroja”, kuten noita pienehköjä hirvieläimiä täällä Suomessa alkuun niiden istutuspaikan, Vesilahden Laukon kartanon mukaan nimitettiin, 

Karibu

tai sitten ne saattaisivat olla karibuja, mutta ei missään nimessä poroja, koska porot eivät tiettävästi lennä; Ameriikan ihme-elukoistahan ei kukaan, tai ei ainakaan Ensio Olut tiedä, että josko sitten ne – hankkimaan lisäansioikseen iltatöitä Euroopasta, ja nimenomaan täältä AAA:n Suomesta ja muista Pohjoismaista, koska täällä Joulupukki tuo lahjat – ei niin kuin Amerikassa Jouluyön pimeydessä salaa hämräperäisesti savupiipun kautta – vaan jo hyvissä ajoin Aattoiltana, reilusti ovesta aivan julkisesti ja rehellisesti.

Oikea Joulupukki jutaa juton, eli tutummin

ajoporon maata pitkin, ei ilmoitse vetämässä  

ahkiossaan. Taustalla näkyy Korvatunturi, 

eli kyseessä on itse Korvatunturin Joulupukki

 

Perheissä, joissa on alle kouluikäisiä lapsia, Oikea Korvatunturin Joulupukki käy aina selvin pain, ja yleensä tuollaisessa aikahaarukassa n. klo 15:00 – 17:00, jolloin, milloin perheen isä, milloin taas joku muu vanhempi sukulaismies ehtii pitelemään poroa.

Klo 17:00 jälkeen Oikea Joulupukki ehtii mukavasti rientää kuumalle glögille, tai miks'ei vaikka terävimmillekin näiden  muiden veitikkaisten luokse. Tällöin oikean suomalaisen perheen naisväkikin  on jo käynyt saunassa, ja  lemmikkieläimet, kuten musti ja mirri, ja pikkuinen pirri, on pesty, ja Pupulan kiltit, pikkuiset piltit on leikin jättäneet, ja koko puhtoinen perhe odottaa nyt innoissaan ja puhtaantuoksuisina Joulupukin tuloa, 

Pesty mirri

Oikea suomalainen Joulupukki ei tule milloinkaan millään viekkauella eikä vääryyellä teijän huoneeseenne savupiipusta, vaan tulee rehellisenä ukkona teijän hyvän tahtonne mukaisesti aina reilusti ovesta, ja vieläpä kovin rymistellen ja kysyen möreälllä äänellä:"Onkos täällä kilttejä lapsia".

Hieman tuhmempi 
aikuinen

Juuri tuohon aikahaarukkaan, eli klo 3:00 pm - 5:00 pm – kuten hupaisat amerikkalaiset, jotka eivät ymmärrä, että vuorokaudessa on 24 peräkkäistä tuntia, eikä kahta kahdentoista tunnin jaksoa, tapaavat kellonajat ilmoittaa –  aikaan, jolloin Oikea Joulupukki on jakamassa lahjoja kaikille kilteille lapsille, ”Simo Santapukki” tähtäsi, ja pyrki vierailemaan näiden muiden – ehkä hieman tuhmempienkin – lasten ja aikuisten luona.

Kotkan Energia Oy:n hyöytyvoimalaitos
Korkeakoskella

Vaan, koska Suomessa ei ole juurikaan käytetty sitten 70-luvun suoraan ulos savuttavia avotakkoja, ainoat miehenmentävät savupiiput ovat lämpökeskusten, kuten jätteitä polttavan Kotkan Energia Oy:n Hyötyvoimalaitoksen korkeita piippuja, pyrky suomalaisiin koteihin savupiipuitse on käytännöllisesti katsoen turhaa.

"Ja vittu, taas väärä rakennus!"

Vallan väärä rakennus

Tuhma Simon Santa!

”Simo Santapukki” pääsi viimein sisään monen turhan yrityksen ja erehdyksen jälkeen –  ”Simo Santapukin” ”porotkin” olivat erehtyneet laskeutumaan milloin mihinkin – vain muutamiin keskivertoperussuomalaisiin ökyhuviloihin,"Mansioihin", kuten perusuomalaisilla on yleensä tapana näitä perin vaatimattomia maaseututalojaan nimittää.

Utelias Simon Santa

Jysädettyään humalaisen onnella noikisena, hieman pöllämystyneenä, mutta ruumiillisesti täysin vahingoittumattomana tuollaisen hulppean huvilan takan tulipesään "Simo Santapukki" totesi joka keralla yks'kantaan: "Tämäpä se vasta olikin Jysäys!"

Jack-o'-lanterns

   Näissä huviloissa, joiden pihoilla syksyisin idylliset kurpitsalyhdyt niin kutsuvasti tuikkivat, ydinperheen isä sekoittaa Joulaattoaskareenaan lisää munatotia ja äiti täyttää perheen mummilta – Grannyltä, kuten perussuomalaisissa kodeissa on niin kotoisen leppoisasti  tapana sanoa – perityn ohjeen mukaisesti kalkkunaa Joulupäivän perinneaterialle.

Jouluidylli

   Suloiset lapsukaiset, nuo kiekuvat geelipäät, heittelevät pihamaalla hupaisan leikkisästi toistensa naamalle perinteisenä Jouluilona suomalaisten ruokatalojen valmistamia Jouluisia laatikkoruokia ja lyövät sitten uima-altaan äärellä suurten, talven ensimmäisten lumihiutaleiden idyllisesti leijaillessa hyvin leikatulle nurmikolle, jonne on jo ehditty pystyttää lumiukkokin, niin tytön tylleröiset, kuin pojan palleroiset, baseball-mailoillaan toisiaan, ja kohta perään itseään niin kovin leikkisän hupaisasti munille. Ja riemu ylimpänä raikaa!

Joulusukat

   Takan reunustalla odottaa kotoisasti rivi punaisia joulusukkia ja – kenties, ettei vaan olisi aina niin hauskan isännän sinne laittamat – yhden koon verkkosukahousut. 

   Keskustelu solisee riidattoman rattoisasti perusenglantilaisen Wolverhamtonin potkupallojukkueen – "Wolverhamton Wanderers FC Soccer team", kuten heillä niin kotoisasti tuota kaikkien perussuomalaisten suosikkijoukkuetta nimitetään – keltamustat joukkueen kannattajahuivit kaulallaan tulevan kauden menestymismahdollisuudesta.

  Tällainen perussuomalainen, isänmaallinen, eurovastainen ydinperhe katsookin olevansa, jos ei nyt ihan Englannissa, niin –  toivotellessaan eri uskontokuntia ja eri rotuja aina iloisesti suvaiten "Happy Holidays" – ainakin  melkein Amerikassa. 

Simon Santa nauttii
omia eväitään

Santa Claus, ja ihan 
kännissä

   Ja tällöin –  palataksemme takaisin asiaan – ”Simo Santapukki” oli jo, koska oli nauttinut vitutukseen useamman pullon omia eväitään, ihan kännissä ja aika kurittomassa kunnossa.

Ihan vinksin vonksin

”Simo Santapukin”, eikä hänen ”porojensakaan”, mieltä ollut ainakaan ylentänyt nuoren suomalaisen arkkitehtisukupolven, noiden ilkikuristen vekkuleiden, pyrkimys suunnitella hullunkurisesti sinne sun tänne ja ihan vinksin vonksin olevia kattoja.

Ja näinhän siinä 
sitten kävi

   Kerran tuo mättökänninen "Simo Santapukki" avasi turvavyön  reen yhä liikkuessa kolloksen (ajoporon johtama toisiinsa kytkettyjen porojen jono) yrittäessä turhaan laskeutua tuollaisen savupiiputtoman kaukolämpötalon katolle.

Hei, ei ole maanalaisen asumuksen
savupiippu!

Viimein, vielä Pellossa, Suomen puolella, ja melkoisessa huppelissa, ”Simo Santapukki” löysi maatasossa olevan miehenmentävän reiän, luuli sitä lappilaisen maanalaisen ihmisasumuksen savupiipuksi, hihkaisi: "Hou-hou-hou" ja astui reiästä sisään.

"Simo Santapukki" vilauttaa 
Köpmansgatanilla

Myöhemmin Tornionjoen Ruotsin puolella, Övertårneåssa, jossa kello on tunnin jäljessä Suomen aikaa, ”Simo Santapukin” käynnin jälkeen haisi niin, kuin painikilpailut ois.

Viimeisin havainto umpihumalaisesta "Simo Santapukista" Ruotsin puolelta on vilauttlelemassa Haaparannalla Köpmansgatanilla.

   Tämän jälkeen Santa Clausista ei ole nähty Pohjoismaissa vilaustakaan; linee palannut Amerikkaan. Tähän viittaava näköhavainto on tehty n. klo 22:18 Suomen aikaa Finnairin lennolla New-York – Helsinki.

Tämän näkymän tallensi eräs
vastaan tulleen Finnairin
lentokoneen matkustaja 
Atlantin yllä

Pääkonttori

Ensio Oluen saamien tietojen mukaan Coca Cola Companyn pääkonttorin kellarin 
väestösuojatiloista oli järjestetty ”Simo Santapukille” ja ”poroille” tilapäismajoitus "Simo Santapukin” –  siis sen amerikkalaisen satuhenkilö Santa Clausin – Pohjoisnavan mukamas tukikohdan vaivuttua aaltojen hyiseen syleilyyn , 

   ”Simo Santapukki” oli näyttänyt keskisormeaan ja noitunut paikan ovimikolle tämän kysyessä, että miten meni kiertomatkalla pohjoisiin Euroopan maihin: 

Santa Claus ja sormi

Paska reissu

”Munille meni ja oli ihan paska reissu!”, ja oli jatkanut ryyppäämistä.

ENSIO OLUT JA JOULUAATON TOTUUS

Lienee korkea aika – hyvissä ajoin jo näin ennen Joulua – kertoa lapsille totuus Jouluaatosta, Joulupukista, tontuista, poroista, sun muusta sen sellaisesta.

Koska kenestäkään muusta tähän vaikeaan tehtävään ole ollut, niinpä Ensio Olut tekee sen nyt.

Joulusian takajalka, joululiikkiö.
Kinkussa täytyy olla - kuten kirjoittajan
äidin isä Filip Kiiski ammoin sanoi -
ainakii peikalon (kurkjokkiist
karjalaa, so.
kotkaksi peukalo) 
paksult läskii, muuten sitä ei
piä sannoo joulukinkuks.

Ensio Olut ei syötä koskaan lapsille pajunköyttä, kuten varsinkin amerikkalaisilla on tapana. Väittäväthän ne siellä, että kalkkuna muka on jouluruokaa. Ja pöh, porkkana-, lanttu- ja imelletty perunalaatikko sekä harmaasuolattu rasvainen kinkkuhan sitä ovat, tämähän on selvää, kuin pläkki!

Entäs munatoti sitten, mitä perkeleen Amerikan pellejen sotkua se on? Ainakaan Ensio Olut ei suostu sellaista Jouluna, eikä – vaikka kuinka tyrkytettäisi – muulloinkaan suuhunsa laittamaan. Hyi olkoon!

Kirkas viina kuuman totimehun kanssa, tai kylmä sahti, ne kuuluvat Jouluun! Muistakaapas, kirkassilmät, silkohapset, tämä!

Pelkkää puppua!

Ja, että Joulupukki muka lentää porolauman kanssa Pohjoisnavalta soluttautuen muka savupiipun kautta tuomaan kaikille maailman muka kiteille lapsille ihan hyvää hyvyyttään muka Joulutonttujen tekemiä nukkeja ja nalleja.

Karjankuljetusauto

Ihan ensiksi, porot eivät lennä, vaan se osa niistä, joita ei valita poroerotuksessa jatkamaan omistajansa poroeloa, joko teurastetaan jo Lapissa – missä Joulupukkikin, kuten kaikki me suomalaiset hyvin tiedämme, asuu – tai kuljetetaan ja sitten niin vähän helvetin suurilla karjankuljetusautoilla etelään, jossa ne pannaan kävelemään näytöksissä pukin valepukuun pukeutuneiden äijien kanssa kaiken kansan töllisteltävänä kauppakeskusten liepeillä kovalla asfaltilla. Nuo arat aapojen eläimet.

Eläinrääkkäystä?

Poron teurastus

Tämän jälkeen porot viedään teurastamolle, ja sieltä ne päätyvät loppujen lopuksi pottuvoin ja puolukkasurvoksen kera poronkäristyksenä ravintoloiden päivän annoksiksi. Tämä on myös Joulupukin porojen kohtalo. 

Poronkäristys ja

pottuvoi. Voi voi!

Näin siinä kävisi, jos porot lentäisivät

Jos porot lentäisivät, niin pimeässä Jouluyössä ne vähintään pian, jos ei jo aiemmin, törmäisivät tuulipropellipotkureihin, joita nostatetaan nykyisin joka niemeen, notkoon ja saarelmaan. Ja senhän tietää, miten siinä sitten kävisi.

Joulutypy

Sitten ne Joulutontut, ne ovat pelkkiä satuolentoja, eli niitä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Joulutypyjä sen sijaan on; Joulutypyt ovat Joulupukin oivia apureita, joiden suku on alun perin kotoisin Korvatunturin Joulupukkilasta, mutta eivät ole kuitenkaan mitään sukua Joulupukille.

Joulupukiksi naamioitunut Ensio Olut
on havainnut kotkalaisen Joulutypyn

Nyttemmin Joulutypyhavaintoja on tehty – vallankin näin pikkujouluajasta alkaen, aina Loppiaiseen asti – koko suloisessa Suomessamme.

Miten on Joulutypyjä nähty muualla maailmassa, siitä ei Ensio Oluella ole varmaa tietoa, koska Ensio Olut ei ole ollut missään ulkomaassa koskaan selvin päin. Ja miksi olisi?

Joulutypyn ei tarvitse
tehdä Joululahjoja

Joulupuki, eivätkä varsin Joulutypyt tee, saatikka sitten tuo, pilteille pienoisille lahjoja; joululahjat tehdään tehtaissa Aasiassa käyttäen hyväksi halpaa lapsityövoimaa.

Vanhemmat vaan ostavat lahjat S-marketista jäsenetutarjouksena, tai Plussakortilla K-ketjun kaupoista. Lahjat ovat lahjasäkeissä eteisessä sitten valmiiksi odottamassa, milloin Joulupukki suvaitsee visiitille saapua. Joulupukki siis vain nostaa lahjasäkin sisään.

Tietysti lapsille täytyy selittää, miten Joulupukki liikkuu, jos ei kerran aja poroilla. Ja miten Joulupukki ehtii kaikkialle melkein samaan aikaan.

Joulupukkilan väki.
Joulupukkilassa nautitaan myös
valmiiksi sekoitettua Kossua ja Cokista

Tuo nyt on helppoa: Joulupukki, joita on oikeastaan kaksi, kaksosia kun ovat. Joka toinen Joulu työvuorossa on toinen Joulupukki, joka toinen taas toinen; 
näin ei Joulumuori, joita niitäkin on siis useampi, jotka ovat alun perin matkustuskammoisia Joulutypyjä, eivät joudu olemaan yksin, koska tiukkalihaiset, matkustushalukkaat Joulutypyt käyvät Jouluaattona työvuorossa olevan Joulupukin matkaan jo kohta Joulumuorin keittämän aattoaamuriisipuuron syötyään.

Joulumuori
huhuaa väkeä
aattoaamuriisi-
puurolle

No, tässähän on
taas Ensio Olut,
nyt tutkimassa
Joulutytpyn
lihan tiukkuutta

Joulupukki matkustusintoisine Joulutypyineen siirtyy sutjakasti Korvatunturin uumenissa olevan mustan aukon kautta tila-aika-avaruuteen, ja pystyy näin olemaan vilauksessa samalla hetkellä ihan joka paikassa.

Musta aukko.
Joulupukista ja Joulutypyistä
näkyy vähän vilausta

”Jos Joulupukki vain nostaa lahjasäkin sisään, niin eikö iskä, tai vaikka naapurin kiltti setä, joka käy meillä  äiskää naurattamassa aina silloin, kun iskä on töissä, voi tehdä tuota, niin lasten ei tarvitsisi pelätä Joulupukkia”, piltit pienoiset - nuo kirkassilmät, silkohapset - nyt kysyvät.

Joulupukki suorittaa
perinpohjaista
tarkastusta

Lahjasäkin nostaminen sisään myös pirtteihin pienoisihin ei olekaan Joulupukin varsinainen virka, vaan hän on se Suomen Tasavallan Presidentin ammoin 50-luvulla nimeämä henkilö, jonka kuuluu tarkastaa, että Joulusaunassa on peseydytty huolella joka paikasta, ja laitettu sitten puhtaat alusvaatteet päälle.

Joulupukki kurinpitotoimissa

Joskus tuo muuten niin hyväntahtoinen Joulu-ukko joutuu ryhtymään kurinpitotoimiin, jos vaikka korvantaukset on jäänyt tytöllä pesemättä.

Tuon tuiki tärkeän virkatoimen suoritettuaan, kun lapset ovat jo unten satusaarilla, Joulupukki kuuntelee mielihyvin sikermän kepeitä juomalauluja laulujuomien kera.

Joulupukin puhallinsoolo

Ja esittääpä tuo vireä vanhus värssyjen välissä usein vuosisatojen saatossa kehittämänsä virtuoosimaisen reippaan ja iloisen puhallinsoolon!

  Joulupukin pravuurinumerot ovat "Sinivuorten yö" ja "Soihdut sammuu". Encorena Joulupukki päräyttää pyydettäessä yleensä oman sovituksensa tuosta niin tutusta ja suositusta Joulusävelmästä "Joulupukki pukki innoissaan Korvatunturilla muoriaan..."

   Ja siinäpä vasta torvet töräjää (vert. Päijät-Hämäläinen sanonta "Puhalla pilluun, että torvet töräjää"), kun Joulupukki puhaltaa ja puhkuu viimeksi mainitun teoksen loppufanfaarin täysin palkein!

ENSIO OLUEN PIKKUJOULUSATU

Kotkan Jouluvalot

    Huumori sikseen, palataampa taas tositapahtumien ikävään seuraan.

   Yleistesi tiedettyähän on, että pikkujouluaika, tuo, ah niin suloisia ja kultaisia muistoja nostattava aika, alkaa marraskuussa viimeistään silloin, kun jouluhimmelit ilmestyvät puistotoimiston toimesta Kotkansaaren puihin. 

Silloin lopetetaan kaikenlainen ikävä karppaaminen, ja aloitetaan iloinen ryyppääminen.

Entiseen aikaan, kieltolain aikaisessa Suomessa, valmistautuminen pikkujoulujen viettoon aloitettiin jo varhain syksyllä. 

Pikkujoulujen huoltovene

Merkittävä osuus tähän valmistautumiseen oli Viron veljeskansalla, sekä Pyhtään Heinlahdessa Kiiskin veneveistämöllä valmistetuilla, 19 – sylinteristen Junkers – lentokonemoottoreiden työntäminä tyhjänä jopa 32 solmun (mitä nyt vähän yli 60 km/h) vauhdilla, täydessä lastissakin reilua kahtakymmentä solmua kulkeneilla plaanaavilla pirtuveneillä; näin ei merimatkan aikana väkijuomaan ehtinyt tarttua ikävää peltikanisterin makua. (Kuriositeettina mainittakoon, että laulaja Dannyn esi-isän, Algot Niskan veneiden huippunopeus oli vaivaiset 16 solmua.)

Varpunen

Lahna

Maihin päästyä väkijuoma yleensä annosteltiin pienempiin, sisäpuolelta tinattuihin (vert. olipa sälli jo aika tinassa) astioihin, kuten varpunen, lahna, ja pienimpänä jakeluastiana kekku (vert. olla kekkulissa, eli nauttinut yhden kekulillisen). 

Kekku

Parrunpätkiä pinossa

Näin tuo jalo juoma saanut ikävää läkkipellin makua, vaan sen raikas aromi ja pukè säilyivät.

Väkijuoman sai jaeltua pienkuluttajille – ja kirvesmiehille vallankin – kätevästi myös parrunpätkissä.

Pikkujouluihin valmistautuminen oli 80-luvulla
vakavaa puuhaa. Tässä Kotkan kaupungin johto 
miettii, riittäneekö jo tuo määrä silloisen 
satamatoimiston (nyk. HaminaKotka Satama Oy)
pikkujoulujen viettoon

Vielä iloisella 80-luvulla, kun kieltolaki oli jo kumottu, pikkujouluissa – vaikka niihin valmistautuminen olikin ylen vakavaa puuhaa – aina sattui ja tapahtui. 

Tonttu-ukkojen joukko varpahillaan

Tonttuakkojen
sirpakka
joukko

Tonttujoukot – eivät vain tonttu-ukot, vaan myös sirpakat tonttuakat – ja tietty ”mä-kanssa-haluun-olla-joulupukit” (ulkomaaksi: "Jag-Wannabe-en-av-så-där-Julbockarna-också") saapuivat kotikoloistansa varpahillaan, kun joulujuomaa tarjosi kunnon väki, kunnon väkijuomaa.

Kotimatkalla käyvät askeleet 
reippahasti

Ja palasivat sitten kotikoloihinsa pikkujouluista  alle sillan, alle sillan, kun väkijuomat oli nautittu. Reippahasti kontaten käypi askeleet. 


   Matka saattoi joskus vähän venähtää, kun lepokin otti joskus oman aikansa.

80-luvulla oli myös pikkujoulutypy joskus lattialla

Pikkujoululjen tonttueikit olivat 80-luvulla kova sana; ensin leikiteltiin kuusen alla, kuusen alla, kunnes juotiin Koskenkorvaa lattialla, lattialla.

Seuraavaksi muutama juhlija yhä ylös yritti, ja kompastui omaan sananäppäryytensä, ja kuusi kaatui. Sitten selvemmät sammuttivat elävien kynttilöiden – ne kun tuovat sitä aitoa joulutunnelmaa niin – sytyttämän kuusen.

Tonttu-ukot rientävät pukkihyppyä 
hyppien yli toistensa...

Myöhemmin illalla olivat vuorossa piirilekkien jälkeen tonttujen parileikit. Parileikkiin rientäessään tonttu-ukot saattoivat hyppiä jopa toistensa yli hihkuen: ”Minä, minä ensin!”

parileikkejä leikkimään

Epäsovinnainen parileikki

Joskus myös epäsovinnaisemmat parit innostuivat leikkimään parileikkejä. 

   No, pikkujouluissa melkein kaikki oli sallittua.

Laatoittamaton saniteettitila

Kokenut pikkujoulujen järjestäjä järjesti juhlat paikassa, jonka saniteettitilat olivat laatoitusta vailla. 

Lattian laatoitus

Juhlaruoan valinnalla saattoi valita, minkä väristä laattaa sen tilan lattialle sitten heitettiin; ronskimmat laatoittivat seinätkin – jopa olkapään korkeudelle.

Rosolli oli tuolloin suosittu pikkujouluruoka, koska se tuotti iloisen joulunväristä laattaa.

Pihan laatoittaminen

Monesti myös pihalaatoitus saatiin näin joulukuntoon.

Korvatunturin Pikkujoulupukki

Oikea Korvatunturin Pikkujoulupukkikin kävi tietysti pikkujoulujuhlissa, ja olikin tämä usein juhlien kohokohta.

Käsite "seksuaalinen häirintä" oli tuohon muinaiseen, nykykatsomuksen mukaan vallan ammottavaan aikaan, vain Naisasialiike Unionin märkä uni.

Pikkujoulupukki käy kontillaan

Monesti oli käynyt, että Pikkujoulupukki kaikessa kiireessä oli hukannut lahjasäkin edellisistä pikkujouluista toiseen rientäessään vallan tykkänään, ja oli sitten joutunut haalimaan matkan varrelta pikkujoulun viettäjille jaettavaa jos jonkinlaisista paikoista.

Antimista nauttinut Pikkujoulupukki

Lahjojen jaon jälkeen Pikkujoulupukki sai nauttia talon antimista.

Ulkoistettu Pikkujoulupukki

Sinivuokkojen siivousfirma

Pikkujoulupukki ei sitten yleensä lähtenytkään pois pippaloista ennen, kuin hänet ulkoistenttiin sinivuokkojen siivousfirmalle.