MITÄ TEHDÄ SÄRKÄNNIEMEN DELFIINEILLE

Särkänniemen delfiinit

Päihimme syvälle piintyneen ajatusmallin mukaan delfiinit ovat älykkäimpiä – lähes ihmisen veroisia – nisäkkäitä; oikeita merten älykköjä, jotka ovat jopa pelastaneet ihan vaan hyvää hyvyyttään hukkumaisillaan olevan ihmisen tai pari meren hyisestä syleilystä. Tätä katsantoa on nyt tarkasteltu uraauurtavassa tamperelaisessa delfiinitutkimuksessa, jonka tulokset julkistetaan keväämmällä ensin Tampereen yliopiston informaatiotieteiden yksikön vuosikertomuksessa ja sitten kansainvälisessä englanninkielisessä New Scientist -tiedelehdessä.

Saumasukat

Ensio Olut on – miten sen nyt tässä siveästi sanoisi – vähän kuin ”saumasukan vartta pitkin” päässyt ennakkoon tutustumaan tämän delfiinitutkimuksen tuloksiin.

Siinä ei ole sinällään mitään uutta – vaikka tätä tutkimuksessa kovin korostetaankin – että delfiinien päästämien kimeiden vihellysten ja napsutusten on pitkään oletettu olevan merkkejä erittäin sosiaalisesta ja älyllisesti kehittyneestä eläinlajista. Tutkijat kuitenkin uskovat nyt etteivät delfiinit vain keskustele keskenään - ne lausuvat myös halventavia kommentteja ihmistä.

Yksi delfiinitutkimukseen osallistuneista, syntyperäinen teiskolainen Raija Peräpeili, oli saanut tarpeekseen ja oli ollut syvän närkästyksen vallassa vierailtuaan joku vuosi sitten Särkänniemen ”vesieliöeläintarhassa” - kuten hän delfinaariota nimitti – sisarentyttären, 7-vuotiaan Mervin kanssa. 

”Aikeinamme oli viettää mukava päivä Särkänniemen huvipuistossa. Olen uhrannut useita vuosia elämästäni dekoodatakseni delfiinien puhetta jotta voin tulkita mitä ne oikein milloinkin sanovat. Oikeastaan minua ei haluttanut kääntää delfiinien sanomaa Merville, mutta en voinut vaieta, kun ne käyttäytyvät näin. Hänellä oli oikeus tietää.”

Naurava delfiini

Raija Peräpeili oli yhä liian järkyttynyt vahvistaakseen yksityiskohtia tapahtuneesta, mutta sen hän kertoi Ensio Oluelle, että Delfi-delfiini oli kutsunut hänen veljentytärtään pillikintuksi ja rääpäleeksi ja oli väittänyt, että tytön mekon kauluksessa ollut suklaajäätelötahra oli apinan kellesten jättämä jälki, kun tyttö muka oli ottanut apinalta suihin. 

Delfiini oli tehnyt myös joitakin melko loukkaavia huomautuksia tytön Tampereen pohjoispuolen murteesta ja esittänyt asiattomia arvioita tytön tulevasta ammatinvalinnasta. Muut delfiinit olivat nauraneet ihan kippurassa Delfin räävittömyyksille kuin paremmillekin sutkautuksille.

"Delfiinit ovat joukko yksiä vitun paskiaisia! Minä vihaan niitä”, oli edellisenä syksynä koulunsa aloittanut Mervi Peräpeili sanonut topakasti tädilleen. On syytä olettaa, ettei perhe muistele hyvällä nyt jo toimintansa lopettanutta Tampereen delfinaariota. Särkänniemen tiedoittaja Aino Alakalju vahvisti, että Tampereen poliisi oli palauttanut bumerangina Raija Peräpeilin poliisille esittämän vaatimuksen laittaa delfiinit pois päiviltä, kuin rabiesta levittävät koirat. 

”Vihaisten, tai vesikauhua levittävien koirien lopettamisen salliva laki ei tiettävästi koske rääväsuisia delfiineitä”, Särkänniemen tiedoittaja Aino Alakalju oli kirjoittanut vastineessaan poliisille Raija Peräpeilin esittämään vaatimukseen.

Eläintensuojelija
Jenna Jakopää

"Jo tällainen esityskin delfiinien lopettamisesta on skandaali”, uhosi eläinaktivisti Jonna Jakopää. ”Ihmisten tulee muistaa, että tämä on planeetta ei ole yksin meidän; myös delfiineillä on oikeus asua täällä. Vuosia me Animaliassa olemme kampanjoineet kalaverkkojen tekemiseksi enemmän delfiiniystävällisiksi suurentamalla verkkojen silmäkokoa niin, että delfiinit mahtuvat uimaan verkkojen läpi sotkeutumatta niihin”, eläinaktivisti Jonna Jakopää lisäsi vaatien kalastajia kiinnittämään huomiota siihen, kuinka delfiinit saattavat ihan vaan ihmisten välinpitämättömyyden vuoksi sotkeutua verkkoihin. 

”Jos ihmiset eivät tilaisi enää tonnikalapitsaa, niin tonnikaloja ei enää kannattaisi pyydystää ajoverkoin; tonnikalapitsa – kuten huomaamme – on ollut monen delfiinin surma”, Jonna Jakopää vielä julisti.

Tampereen ELY-keskuksen johtava kalatalouskonsulentti, iktyonomi Teppo Takapärinä epäilee, että delfiineillä on vallan synnynnäinen taipumus jäädä kiinni kalaverkkoihin. ”Joidenkin teoreetikoiden mielestä ei ole mikään sattuma, että delfiinit jäävät kiinni verkkoihin; ne suorastaan vallan haluavat jäädä niihin kiinni, jotta ne näin voivat vahingoittaa keskiverto Kalle Kalamiehen laillista ammatinharjoittamista.”

 Tiedoittaja
Aino Alakalju,
tuo miljoonien
vuosien 
evoluution helmi!

Keskustelun edetessä kävi selväksi, että Särkänniemen tiedoittaja Aino Alakalju tunsi - vaikkakin hieman vastahakoista – ihailua delfiineitä kohtaan. 

”Kaikki ei ole tietenkään aivan kunnossa, kun nämä kauniit olennot huutelevat hävyttömiä nähdessään nuoren tytön kävelevän ohi ja arvioivat sitten myös ihmisen taustaa ja tulevaa yhteiskunnallista asemaa. No, se on liian pelottavaa, kai.”

Tämä tamperelainen delfiinitutkimus paljasti, että delfiinien käyttäytyminen ei rajoitu luonnonvaraisiin yksilöihin. ”Hävyttömien herjojen heittely näyttää olevan delfiineille luontainen kyky; ei ole väliä, ovatko delfiinit syntyneet meressä tai vankeudessa. Delfiinit vain suorapuheisia ja täynnä itseään”, Särkänniemen tiedoittaja Aino Alakalju totesi vielä.

Päätelmät eivät lopu tähän. Edesmennyt englantilainen antropologi William Deceased esitti 1950-luvulla tutkimustensa pohjalta teorian, että delfiineillä on ollut välillinen vaikutus ihmisen evoluutioon.

"Gorillan, simpanssin ja nykyihmisten yhteiset esi-isät olivat kerran nelinkontin kulkevia rantojen asukkeja, mutta delfiinien sarkastinen luonne ja suoranainen vittuilu ajoi kädelliset sisämaahan, ja silloin kädellisten kehitys ja monimuotoisuus sai todella alkunsa. Se oli lähtölaukaus esi-ihmisen nousemiseksi kahdelle jalalle”, hän sanoo vuonna 1954 National Geograpihc -lehden toukokuun numerossa julkaistussa artikkelissaan "Human Evolution from the Beach to His Two Feet". 

William Deceased kuoli vuonna 1957. Koska hänen teoriaansa hurraa-uskovaisten valtaapitävien antropologian tohtoreiden ja dosenttien taholta pilkattiin "tuiki vaaralliseksi ja perin tyhmäksi", niin nämä valtaapitävät yliopistotahot leikkasivat kovalla kädellä William Deceasedin tutkimustyön rahoitusta ja lopulta mies kuoli nälkään.

Ihmisen evoluutio.

Kuva William Deceasedin

vuonna 1954 julkaistusta

artikkelista

Ryhmä antropologi William Deceasedin entisen työnantajan Bristolin yliopiston opiskelijoita otti -60-luvulla ohjakset käsiinsä. "Rantaevoluutioteorian tutkimusta on jatkettava järkevässä valossa. Miksi nämä meren rannalla eläneet olennot keksivät luopua rannikosta, hetken mielijohteestako? Ei, taitava, luokkatietoinen delfiinijoukko syrjäytti ne ja ajoi pois”, sanoi 21- vuotias antropologian opiskelija Adam Bedford jo vuonna 1962.

Joidenkin kulttuurien
evästä

”Meidät keski-ikäiset heterot lihansyöjämiehet halutaan tässä taas asettaa joko-tai -tilanteeseen. Tiedämme, että Suomen ihmiset tuntevat vastenmielisyyttä kissoja ja koiria syöviä kulttuureita kohtaan, ja syystäkin. Sitten on niitä, jotka sanovat, että siat ovat liian älykkäitä, eikä meidän pitäisi syödä niitä kunnioittaaksemme niiden älyä”, sanoo 67- vuotias tamperelainen entinen Tapolan makkaratehdastyöntekijä Eino Eturiippa. ”Mutta entä jos jotkut eläimet ovat omasta mielestään meitä älykkäämpiä ja sen myötä täysiä paskiaisia? Tarvitsemme perinpohjaisia tutkimuksia, joilla selvittää, mitä mieltä muut eläimet todella meistä ovat.”

Tamperelaisten evästä

Särkänniemen delfiineistä entinen makkaratehdastyöntekijä Eino Eturiippa esittää mielipiteenään, että lihoiksi vaan mokomat räävittömät paskiaiset; kyllä kai delfiinin liha nyt ainakin Tapolan Tulikeppi-makkaraan käy siinä missä sikakin.

”Ja syödäänhän sitä Suomessa hevosiakin - ainakin meetvurstissa ja Perniön Lihan hevosmakkaroina!”

"Ennen mirrit lyötiin
multaan,
nyt ne pannaan
Suvikultaan"

"Niin, ja lisättiinhän Paasivaaran Suvikulta sekä Majesteetti -margariineihinkin minun hamassa nuoruudessani kissanrasvaa - ja hyvin se margariini suomalaisille maistui", muisti entinen Tapolan makkaratehtaan makkaratehdastyöntekijä Eino Eturiippa lopuksi.

MIKÄ ON HUONOSTI KIINNI, SEN KASAKKA VIE

”Kazak berjot što ploha ležit”, sanoo venäläinen sananlasku.

Vuonna 2001 ”kasakka” vei Habarovskin piirikunnassa Venäjän kaukoidässä yöllä paikallisen sotilastukikohdan sähkö- ja puhelinlinjat ja tammikuussa 2008 metallivarkaat veivät yöaikaan samassa piirikunnassa paikalliseen lämpökeskukseen johtavan tien 200 tonnisen teräsristikkosillan.

No voihan vee, kun siltakin
on varastettu!

Lämpökeskuksen henkilökunnan oli keksittävä aamulla muita reittejä päästäkseen töihin.

Edellisenä vuonna pari paikallista veijaria saivat irroitettua maatuiltaan ja hinasivat telatraktorilla pienemmän, 5 metrisen terässillan kotipihaansa. Miliisin rikospaikkatutkijoiden seurattua raahausjälkiä läheisen maatalon pihaan varkaat olivat jo pihalla paloittelemassa siltaa romuraudaksi. Miliisin tiedustellessa miehiltä, että miksi he olivat sillan ny sillai vieneet, nämä selittivät, että he luulivat, että silta oli poistettu käytöstä, koska kukaan ei ollu käyttänyt sitä kahteen päivään.

Siltoja eikä sotilastukikohdan linjoja ollut luultavasti sitten kiinnitetty hyvin.

Noita kirkonmiehiä on jo
nähty, että tässä on
- ei suinkaan kirkko,
vaan Komarovon
Svetlana

Marraskuussa vuonna 2008 huomattiin, että 200 vuotta vanha Komarovon kylän ortodoksikirkko on varastettu. Jotkut tuon kolmisensataa kilometriä Moskovasta koilliseen sijaitsevan kylän kyläläiset olivat myyneet kirkon kivi kerrallaan rupla (=0,018212 euroa 16.1.2016 kurssiin) per kivi sen paikalliselle liikemiehelle, joka puolestaan oli käyttänyt kiviä omiin rakennushankkeisiinsa. Kukaan ei ollut ihmetellyt sitä, että vuodesta 1809 kylästä hieman sivummalla seisseestä kirkosta puuttuu aina vaan lisää jotain, koska kirkko ei ollut käytössä. Kuitenkin, kun papisto alkoi harkita kirkonmenojen jatkamista kyseisessä kirkossa, kirkonmiehiä kohtasi melkoinen yllätys, kun kirkosta oli vain perustukset ja muutamia seinäkiviä jäljellä.

 

Alas kurkusta on
männynnä

”Kirkon ikonostaasi oli kai männynä jo aiemmin näiden kyläläisten kurkusta alas”, kertoi Isä Vitaly, Venäjän ortodoksisen kirkon tiedottaja Ensio Oluelle.

Nyt sitten on käynyt ilmi, että Alexander Protopopov -niminen ”kasakka” on vienyt vuosien 2014 ja 2015 aikana Venäjällä Komin ”tasavallassa” suunnilleen 49 kilometriä maantietä, tai ainakin sen 7.000 kpl 7x7x0,3 m, eli noin 35 tonnia kappale painavat betonilaatat, joilla tie oli päällystetty.

Kuka ketku on vienynnä
maantien?

Miliisin kertoman mukaan Venäjän vankeinhoidon apulaispäällikkönä toimineen Alexander Protopopovin tehtävänä oli ollut vankityövoimalla tehdyn tien purkamisen ylivalvonta kaukana Pohjois-Komin alueella.

Tämä Komin alueen vankiloita vv. 2010-2015 johtanut, mitaleinkin palkittu vankeinhoidon virkamies oli sitten kuskannut tienpäällystyslaatat pala palalta pois ja Venäjän federaation asettamien tutkijoiden antaman lausunnon mukaan myynyt ne alihintaan kaupalliselle yhtiölle, joka oli puolestaan myynyt ne voitolla edelleen. Protopopov lienee saanut tältä yhtiöltä hyvät rahat, eli – kuten tavataan sanoa – yhtiö oli maasuttanut Protopopovia betonilaattakaupan yhteydessä vallan reilusti.

Komi on punainen

Protopopov ja toinenkin Venäjän vankeinhoidon virkamies on nyt pidätettynä ja Protopopovia uhkaa 10 vuoden vankeusrangaistus, jos hänen todetaan ottaneen vastaan rahallista korruptiota.

Tien purkutyön sanotaan jääneen maksamaan Venäjän federaatiolle osapuilleen 76.000€.

Tämä Sotshin talviolympialaisten takia rakennettu vuoristotien rakentaminen oli tullut maksamaan noin 8 miljardia euroa – tuolla hinnalla, väittää Venäjän media, päällystäisi tuon vähän alta 50 kilometrin pätkän maantietä vaikkapa mustalla kaviaarilla.

Ovela kasakka

Oi Natalia!

Tuo maantievarkaus ei kuitenkaan ole mitään sen rinnalla kun eräs ovela ”kasakka” nimeltä Vladimir Putin vei Ukrainalta kokonaisen huonosti, vain kapealla 4-8 kilometrin levuisella Perekopinkannaksella kiinni olleen niemimaan ja nimitti sinne ihan vaan varmuuden vuoksi valtakunnansyyttäjäksi suosikkijuristinsa Natalia Poklonskayan.

SISKOKSET JA ”JOULUTONTTU”

Punainen yöpaita, 
liivisukat,
piikkikorkokengät,
eikä aluhousuja lain!
Grrrr!

”JOULUTONTTU, JOULUTONTTU, PIMPO-PIRJO-SISKO KIIRUUSTI TÄNNE HETI NYT HEI, NYT TÄLLÄ ON SELLAINEN JOULUTONTTU!” Plondi-Riitta huusi kipaistessaan vain pieni punainen yöpaita ja liivisukat yllään, piikkikorkokengät jalassaan, eikä aluhousuja yöpaidan alla lain, koska näin joulun alusviikon torstaina luntakaan ei ollut vielä maassa ja kelikin oli plussalla, – siis viikoa ennen jouluaatoa – postilaatikollaan noutaakseen laatikosta Kymen-Sanomat Kotkan Hirssaaressa Norpantiellä.

Eläin

Siskonsa luokse Joulua viettämään tullut Pimpo-Pirjo syöksyi talon avoimesta ovesta pyörremyrskyn lailla ja koppasi yllättyneen ohikulkijan kainaloonsa ennen kuin tämä ehti edes kissaa sanoa. Olisi kai ehtinyt nimittää sitä yleisesti vaan eläimeksi, mutta ei missään nimessä olisi ehtinyt erittelemään sitä juuri kissaksi.

Ensio Olut oli lähtenyt aamuhämärissä tavanomaiselle Joulunaluskävelylleen kotoaan Kotkansaaren hirmuisesta jouluruuhkasta Hirssaaren vuosituhannen vaihteen asuntomessualueen hiljaisille kujille nyt viikkoa aiempaa aiemmin, koska Ensio Oluella oli hyvässä muistissa tapaus eräältä aiemmalta Joululta, jolloin hän oli tullut Jouluaattona kidnapatuksi 

Norpantie

”Joulutonttuna” koko Joulun pyhiksi erääseen Norpantien omakotitaloon. Nyt tällä retkellä Ensio Olut oli päättänyt välttää kokonaan tämän ns. uudemman alueen katuja ja samalla Norpantien vaarat kuljeksien vain varsinaisilla asuntomessualueen kaduilla, mutta kulkiessaan ajatuksissaan Tytärsaarentieltä Lavansaarentielle johtavaa kevyen liikenteen kujaa, eli ammattikielellä jk+pp-tietä, Ensio Olut oli kuin vahingossa ylittänyt Lavansaarentien ja jatkanutkin suoraan Hylkeentielle, ja niin hän oli löytänyt pian itsensä Norpantieltä Plondi-Riitan talon pihasta Pimpo-Pirjon kainalosta tennarit tukevasti korkealla ilmassa ja matkalla pirtin puolelle.

”Onkos tämä nyt varmasti sellainen Joulutonttu? Etten minä vaan jotain viatonta keskimittaista, ihan tavallista kotkalaista miestä näin heti aamutuimaan tässä kainalossani raahaa?” Pimpo-Pirjo varmisti asianlaitaa sisareltaan Plondi-Riitalta.

Viralinen virkavyö

”Aivan varmasti tuo on Joulutonttu; kaikki tarinoissa kerrotut tuntomerkit täsmäävät. Harmaa parta, lippalakki, pienikokoinen - en tiedä, mikä on kotkalaisen miehen keskimitta, mutta huomannet, että lyhyenläntähän tuo on - kuluneet farkut, niitä pitää ylhäällä virallinen virkavyö, musta 80-luvun nahkarotsi ja epämääräisen ikäinen. Ja kysytäänpäs siltä, että onko se Joulutonttu.”

”Minä en ole mikään Joulutonttu, minä olen Ensio Olut! Ja voisitko nyt, hiton amatsooni, laskea minut alas!” Ensio Olut huusi kovaan ääneen.

”Näetkös nyt, kun Joulutontulta kysyy, onko se Joulutonttu, tarinoidenkin mukaan Joulutonttu aina väittää, että se ei ole Joulutonttu, vaan muka joku ”Ensio Olut". Sekin siis täsmää.”

Ensio Olut Pimpo-Pirjon
olkapäällä housut vielä 
jalassa. 
Ensio Olutta kun pelottaa aina
korkealla, eikä hän uskaltanut
juuri pyristellä; niin eipä 
aikaakakaan, kun...

”Nyt meidän täytyy varmistaa, ettei tämä Joulutonttu pääse karkuun vaan täyttää meidän kummankin kolme asiallista toivomusta; edelliskerralla, kun minulla oli Joulutonttu kiinni, se yritti – kuten on kerrottukin – pakoon kaikin mahdollisin tekosyin”, Plondi-Riitta selvitti.

Pimpo-Pirjo, sen sijaan, että olisi laskenut Ensio Oluen maahan, pyöräyttikin hänet olkapäälleen, koska Plondi-Riitta keksi, että kun ”Joulutontulta” ottaa virkavyön ja samalla housut, ainakin päällihousut - ja ehkä varmuuden vuoksi myös aluhousut kokonaan poijes ja laittaa ne piiloon, niin ei se munasillaan karkuun livahda, ja riisui Pimpo-Pirjon olkapäällä avutonna pyristelevältä Ensio Oluelta housut laittaen ne kaappiin, kaapin oven lukkoon ja avaimen ylös oven päälle niin korkealle, ettei Ensio Olut siihen millään keinoin ylettäisi.

”Nytkö on sitten aika esittää ne asialliset toiveet tämän Joulutontun täytettäväksi?” Pimpo-Pirjo tiedusteli sisareltaan housuton Ensio Olut yhä olkapäällään.

”Ei kannata vielä, ensin täytyy saada se tunnustamaan, että se on Joulutonttu, eikä se varmaankaan tee sitä ennen Jouluaattoa; minä uskon niin, eihän se tunnustanut sitä viimenkään ennen kuin Jouluaattona. Mutta kun se viimein sen tunnustaa, sen on pakko täyttää meidän toiveemme ja myös pitää lupauksensa”, Plondi-Riitta sanaili aivan kuin Ensio Olut ei olisikaan ollut läsnä Pimpo-Pirjon olkapäällä.

”No pitikö ja täyttikö se sitten viime kerralla? Ja mitä sinä toivoit?”

Pinkki Mersu

”Piti ja täytti, mutta ei aivan kuten minä oletin. Minä toivoin pinkkiä Mersua, minun oveni takana oli Hannunpäivänä – siis Tapaninpäivän jälkeen – aamulla pinkki Mersu-polkuauto.”

Vaaleanpunainen
My Little Pony
-prinsessanlinna

”Kun minä toivoin vaaleanpunaista prinsessanlinnaa, minulle tuli vaaleanpunainen My Little Pony -prinsessanlinna, ja kun minä toivoin vaaleanpunaista prinsessamekkoa, minulle tuli vaaleanpunainen Prinsessa Ruususen balettimekko, siis tutu, joka on niin lyhyt, että minun villapöksyni näkyvät kokonaan sen alta. On siinä ihmisillä ihmettelemistä, kun minä talvipakkasella käyn se päälläni tuossa Hirssaaren Salessa!” 

Prinsessa Ruusunen

”Ja kaikki tuokin tapahtui vasta, kun Joulutonttu oli ollut niin sanoakseni ”kakkospesällä” kokonaisen vuorokauden, eli olimme lempineet Aattoaamusta Joulupäivän aamuun! Mikään ei siis ollut täysikokoinen!”

”Jospa se, että sinun toiveesi jäivät – vaikka täyttyivätkin – alimittaisiksi, johtui siitä, että yksi vuorokausi lemmiskelyä on liian lyhyt aika täysmittaisten taikojen tekoon. Minä ehdotankin, että meidän täytyy saada tämä tonttu tavalla tai toisella – tarvittaessa vaikka kiduttamalla – jo nyt tunnustamaan, että tämä tonttu on Joulutonttu, jotta voimme viettää tämän tontun kanssa meidän kummankin ”kakkospesällä” kokonaisen viikon! Tuopas, sisko, pari pyykkipoikaa; eiköhän tämäkin tonttu, kun on pyykkipojat nänneissä, kohta ala laulaa!” Pimpo-Pirjo innostui ja taputti yhä olkapäällään pitelemäänsä Ensio Olutta paljaalle pyllylle.

”Minä tunnustan, älkää kiduttako, minä tunnustan, minä olen JOULUTONTTU!” Ensio Olut hihkaisi Pimpo-Pirjon olkapäältä.

Hupsista keikkaa vaan, ja nyt
kakkospesälle!
Mutta hei, aluhousut on aivan
selvästi piirretty jälkikäteen
tähän kuvaan Ensio Oluen
päälle, joten nekin oli kai
poistettu "Joulutontun" 
päältä jo hyvissä ajoin
ennen tämän kuvan
ottamista!

”No sehän kävi tällä kertaa helposti”, Plondi-Riitta lausui pehmeällä äänellä, nappasi niin nopeasti Ensio Olutta vyötäröltä niin, kun Pimpo-Pirjo laski Joulutontuksi tunnustautunutta Ensio Olutta alas olkapäältään, että Ensio Oluen jalat eivät ehtineet edes hipaista lattiaa ja riepotti Ensio Oluen makuuhuoneen puolelle.

Kaikki, mitä edeltä luit on totta joka ainut sana – niin ajat, paikat, henkilöt, kuin tapahtumatkin; minä, jos kuka, tiedän sen, koska minä tämän kirjoitinkin. Mitä sitten sen jälkeen Jouluna 2015 tapahtui, sitä minä taas en tiedä, koska tästä hetkestä, kun minä tätä kirjoitan, on vielä viikko Jouluaattoon.

Kaikki tämä on 
totisinta totta,
koska minä 
kirjotin niin!

Mitä sitten tapahtui, se olkoon kunkin lukijan mielikuvituksen varassa. Siihen sopinee kuitenkin vanha kotkalainen sanonta: 
"Viä siä, miä vikisen; oo viävinäs väkisen, miä tuunki mielelläin."

Eikähän tämä ollut ainutkertaista; näin kävi jokunen vuosi aiemmin:

https://ensioolut.blogspot.com/2011/10/ensio-oluen-pikkusisko-ja-maahinen.html

       

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE KAIKESTA 

HUOLIMATTA! JA OIKEIN ONNELLISTA UUTTAVUOTTA!!!

STUBBSODENT

Hammasharjojen valmistajafirmat yrittävät kilvan keksiä uudenlaisia, toinen toistaan kummallisempia tuotteita kaupattaviksi ostohaluisille. Milloin käsikäyttöisen hammasharjan takapuolella harjataan kieltä, milloin harjasten väliin istutetut liuskat puhdistavat hammasvälit. Sähköhammasharjat milloin nylkyttävät, milloin pyörivät, joskus taas hakkaavat plakin pois.

Alexander Stubb
ylioppilaana

Hammastahnat puolestaan kovettavat kiillettä, valkaisevat ensipesulla, poistavat 99,99% - eräs hammastahna jopa 150% - paremmin plakkia ja bakteereita, kuin kilpailevat hammastahnamerkit, raikastavat hengityksen, ja niillä voi kätevästi kaiken päälle kiillottaa kätevästi hopeat!

Alexander Stubb – toimittuaan pääministerinä, ulkomaankauppa- ja eurooppaministerinä, ulkoministerinä ja europarlamentaarikkona ja nyt vielä, kun hän joutuu luopumaan valtiovarainministerin tehtävistä keksittyään prosenttilukuja ihan omasta päästään – mikä ajattelemattomuus katkaisee julmasti hänen presidettitiensä – ei suinkaan suunnittele tekevänsä ihan omasta päästään linnunpönttöä tai ryhtyvänsä laakereilla lepäilijäksi, vaan on jo kaiken varalta opiskeluvuosinaan Furman Universityssä Amerikan Yhdysvalloissa, Ranskassa Paris-Sorbonnen Universityssä, Lontoon School of Economicsissa ja College of Europessa Saksan Brüggessä kehitellyt salaa ihan omassa päässään koko maan ja maailman hammastahnamarkkinat mullistavan hammastahnan, jota nyt ryhtyy markkinoimaan nimellä ”Stubbsodent”; Alexander Stubb on hankkinut jo hammastahanamerkilleen nimisuojan ja patenttihakemuskin on laitettu vetämään.

Kaupunkilehti Länsiväylä

 ”Jo, kun vielä kävin koulua peruskoulun ala asteella, isäni Göran sanoi – tietenkin suomen ruotsiksi, sillä suomen ruotsihan on meidän koti kielemme – että jos minun etu hampaani tästä vähänkin vielä kasvavat, hän joutuu varmaan peri katoon hammas tahna kulujen vuoksi; nyttemmin olen ostanut hammas tahnani suoraan tukku hintaan maahan tuojalta”, Alexander oli kertonut kaupunkilehti Länsiväylän nuorelle kesätoimittajaharjoittelijalle tultuaan valituksi Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Lehden vastaava päätoimittaja Antti-Pekka Pietilä hyllytti kuitenkin tämän kesätoimittajaharjoittelijan kirjoittaman artikkelin jutussa vilisseiden yhdyssanavirheiden vuoksi.

”Minua kyseltiin Pepsodentin hammastanamainosten hammaskönsikkääksi jo eurokansanedustajavuosinani, mutta minun oli kieltäydyttävä, koska olin uskollinen äänestäjilleni”, Alexander Stubb jutusteli puolestaan yksityisesti Ensio Oluelle tässä taannoin, ja jatkoi:

Henki haisee, hikeä pukkaa,
mutta hampaat hohtaa

”Kuitenkin olen jatkokehitellyt hammastahnanaani kaikki nämä vuodet med studenter vid Kemistklubben vid Åbo Akademi, ja nyt hammastahani on vihdoin valmis kansainvälisille markkinoille!”

Kemianopiskelija valmistautuu
titraamaan; on bunsenlamppu 
ja kaikki!

”Luonnollisesti olen koekäyttänyt Stubbsodenttiä aamuin illoin sen koko kehityskaaren ajan – pyydänkin tässä vilpittömästi anteeksi, jos hengitykseni ei ole aina ollut raikas johtuen kemian opiskelijoiden aika-ajoin tekemistä harmittomista pienistä valmistuspiloista, mutta ainakin hampaani ovat aina olleet hohtavan valkoiset!”

”Kuitenkin – kuten meillä suomenruotsalaisilla on niin kovin usein tapana sanoa - det inte finns så liten pila, att att det inte skulle vara sant på den andra sidan, eli näistäkin pikkuista piloista kehittyi titraamalla ajan mittaan tämä nyt markkinoille tuotava lopullinen mintunraikas Stubbsodent-tahna!”

”Minutkin”, Alexander Stubb jatkoi, ”kutsuttiin Kemistklubben vid Åbo Akademin titrausluhliin, niihin, jossa valittiin KK:n Lucia-neito, ja muistan kuinka siellä laulettiin Sancta Luciaa; muistan tuon herkän laulun erittäin hyvin!” Alexander nousi seisomaan, otti itsestään selfien ja lauloi korkealla sopraanollaan kyynelsilmin:

Lucia-neito menneen vuoden mallia

”Jag in silentio

gör promenado
nocturno solo
in Esplanado.
Jag där med grand favor
väntar min pia
Sancta Lucia, Sancta Lucia.

Con vehementio
slår jag rivale
och etablerar
grande scandale.
Polisconstabelo
otti in krago
Sancta Lucia, Sancta Lucia.

Jag skrek fortissimo:

Kemistklubben
vid Åbo Universitetin
tämänvuotinen
Lucia-neitoehdokas
nro 6

"Släpp mig för Phano!"
Han röt crescendo:
"Parla non guano!"
Jag in arresto förs
oh, infamia
Sancta Lucia, Sancta Lucia.

Oh, hårda destiné
här in obscuro
gråter jag lacrimae
ödet är duro.
Önskar al diavolo
amore mia

Satans Lucia, Satans Lucia..”

Pyyhittyään kyyneleensä Alexander Stubb otti taas selfien ja kertoi, että Stubbsodent ei – muista suuhygienatuotteista poiketen – ole pelkkä hammastahna, vaan se on apu moneen vaivaan. Stubbsodent ei vain poista hampaiden välistä plakkia ja paranna ientulehdusta, se auttaa myös poskiontelotulehdukseen.

Suomenruotsalainen kemianopiskelijaneito
ennen ja jälkeen Stubbsodentkäsittelyn

Eräs melko pahasta aknesta kärsivä suomenruosalainen kemianopiskeljaneito oli kokeillut Stubbsodenttiä finniensä hoitoon ja muutamassa päivässä tytön naamassa ei ollut enää edes mustapäitä, kasvojen iho oli tasainen ja kirkas.

Raunistulassa kortteeraava opiskelijapoika oli vienyt, koska hän oli koehenkilönä kaksoissokkotutkimuksessa, etikettömän näytetuubin Stubbsodentiä kämpilleen ja harjannut hampaansa ja hoitanut sillä finnejään tietämättä, oliko tahna Stubbsodentiä vai pelkkää plaseboa.

Tässä kuvassa ei suinkaan ole menestyvä
vanhempi liikemies ja menopaussin
jo ohittanut vuokraemäntä Turun
Raunistulasta, vaan Lilla-Alex 
ja Iso-Iinahan ne siinä!

Pojan vuokraemäntää oli tullut eräänä päivänä – pojan ollessa päiväaikaan opiskelemassa oppikartanollaan – kohteliaasti tervehtimään eräs menestyvä vanhempi liikemies ”ei tält, vaa toist pualt jokke”. 

Koska menopaussin jo ohittaneelta vuokraemännältä oli päässyt kosteuttava emätinvoide Vagisan vallan loppumaan, hänen olisi ollut vähän hankalaa olla vieraalleen vastavuoroisesti kohtelias.

Vagisan, kosteuttava
emätinvoide

Vuokraemäntä päätteli, että jos kerran poika tuolla tahnalla harjaa hampaasa sekä hoitaa finnejään ja märkäpäitään, se saattaa auttaa myös alapään vaivoihin, ja niinpä hän päätti kokeilla sitä tuon kerran; hänen hässäkkänsä on ollut tuore ja mintunraikas tuosta kokeilusta alkaen; satiaiset sun sivaret eivätkä hiivatkaan ole siinä paikassa viihtyneet sen koommin!

Tämä karjalanpiirakka,
eli ns."Äidin istuma"
esittäköön nyt tässä
sitä hässäkkää, sillä
siveyden sipulitkin
saattavat lukea 
"Ensio Olutta"

Turun Saippuatehdas
Åbo Såpafabrik

”Monikansallinen Unilever on tarjonnut Stubbsodentin reseptistä maat ja taivaat, mutta pieni kotimainen, nykyisin saippuaa ja muita kosmetiikkatuotteita valmistava Turun Saippuatehdas Åbo Såpafabrik, joka on ollut Stubbsodentin tuotekehittelyssä mukana koko projektin ajan, rupeaa nyt valmistamaan Stubbsodenttiä yksinoikeudella. Tehdasta on tietenkin ruvettava tuotannon lähtiessä koko voluumilla käyntiin heti laajentamaan. Stubbsodent saadaan K- ja S-ryhmien kauppoihin ennen huhtikuun alkua, mutta viimestään huhtikuun ensimmäisenä päivänä 2016; Lidlin omistavan Schwarz Holding Groupin kanssa on neuvottelut käynnissä, joten Stubbsodenttiä saa pian 26 Euroopan maassa”, Alex hihkui lopuksi Ensio Oluelle ja otti selfien itsestään.