 |
| Punainen yöpaita, liivisukat, piikkikorkokengät, eikä aluhousuja lain! Grrrr! |
”JOULUTONTTU,
JOULUTONTTU, PIMPO-PIRJO-SISKO KIIRUUSTI TÄNNE HETI NYT HEI, NYT
TÄLLÄ ON SELLAINEN JOULUTONTTU!”
Plondi-Riitta
huusi kipaistessaan vain pieni punainen yöpaita ja liivisukat
yllään, piikkikorkokengät jalassaan, eikä aluhousuja yöpaidan
alla lain, koska näin joulun alusviikon torstaina luntakaan ei ollut
vielä maassa ja kelikin oli plussalla, – siis viikoa ennen
jouluaatoa – postilaatikollaan noutaakseen laatikosta Kymen-Sanomat
Kotkan Hirssaaressa Norpantiellä.
 |
| Eläin |
Siskonsa
luokse Joulua viettämään tullut Pimpo-Pirjo syöksyi talon
avoimesta ovesta pyörremyrskyn lailla ja koppasi yllättyneen
ohikulkijan kainaloonsa ennen kuin tämä ehti edes kissaa sanoa.
Olisi kai ehtinyt nimittää sitä yleisesti vaan eläimeksi, mutta
ei missään nimessä olisi ehtinyt erittelemään sitä juuri
kissaksi.
Ensio
Olut oli lähtenyt aamuhämärissä tavanomaiselle
Joulunaluskävelylleen kotoaan Kotkansaaren hirmuisesta
jouluruuhkasta Hirssaaren vuosituhannen vaihteen asuntomessualueen
hiljaisille kujille nyt viikkoa aiempaa aiemmin, koska Ensio Oluella
oli hyvässä muistissa tapaus eräältä aiemmalta Joululta, jolloin
hän oli tullut Jouluaattona kidnapatuksi
 |
| Norpantie |
”Joulutonttuna” koko
Joulun pyhiksi erääseen Norpantien omakotitaloon. Nyt tällä
retkellä Ensio Olut oli päättänyt välttää kokonaan tämän ns.
uudemman alueen katuja ja samalla Norpantien vaarat kuljeksien vain
varsinaisilla asuntomessualueen kaduilla, mutta kulkiessaan
ajatuksissaan Tytärsaarentieltä Lavansaarentielle johtavaa kevyen
liikenteen kujaa, eli ammattikielellä jk+pp-tietä, Ensio Olut oli
kuin vahingossa ylittänyt Lavansaarentien ja jatkanutkin suoraan
Hylkeentielle, ja niin hän oli löytänyt pian itsensä Norpantieltä
Plondi-Riitan talon pihasta Pimpo-Pirjon kainalosta tennarit
tukevasti korkealla ilmassa ja matkalla pirtin puolelle.
”Onkos
tämä nyt varmasti sellainen Joulutonttu? Etten minä vaan jotain
viatonta keskimittaista, ihan tavallista kotkalaista miestä näin heti aamutuimaan tässä kainalossani raahaa?”
Pimpo-Pirjo varmisti asianlaitaa sisareltaan Plondi-Riitalta.
 |
| Viralinen virkavyö |
”Aivan
varmasti tuo on Joulutonttu; kaikki tarinoissa kerrotut tuntomerkit
täsmäävät. Harmaa parta, lippalakki, pienikokoinen - en tiedä, mikä on kotkalaisen miehen keskimitta, mutta huomannet, että lyhyenläntähän tuo on - kuluneet farkut, niitä pitää ylhäällä virallinen virkavyö, musta 80-luvun nahkarotsi ja epämääräisen ikäinen. Ja
kysytäänpäs siltä, että onko se Joulutonttu.”
”Minä
en ole mikään Joulutonttu, minä olen Ensio Olut! Ja voisitko nyt,
hiton amatsooni, laskea minut alas!” Ensio Olut huusi kovaan
ääneen.
”Näetkös nyt, kun Joulutontulta kysyy, onko se Joulutonttu, tarinoidenkin mukaan Joulutonttu aina väittää, että se ei ole Joulutonttu, vaan muka joku ”Ensio Olut". Sekin siis täsmää.”
 |
| Ensio Olut Pimpo-Pirjon olkapäällä housut vielä jalassa. Ensio Olutta kun pelottaa aina korkealla, eikä hän uskaltanut juuri pyristellä; niin eipä aikaakakaan, kun... |
”Nyt
meidän täytyy varmistaa, ettei tämä Joulutonttu pääse karkuun
vaan täyttää meidän kummankin kolme asiallista toivomusta;
edelliskerralla, kun minulla oli Joulutonttu kiinni, se yritti –
kuten on kerrottukin – pakoon kaikin mahdollisin tekosyin”,
Plondi-Riitta selvitti.
Pimpo-Pirjo,
sen sijaan, että olisi laskenut Ensio Oluen maahan, pyöräyttikin
hänet olkapäälleen, koska Plondi-Riitta keksi, että kun
”Joulutontulta” ottaa virkavyön ja samalla housut, ainakin
päällihousut - ja ehkä varmuuden vuoksi myös aluhousut kokonaan poijes ja laittaa ne piiloon, niin ei se
munasillaan karkuun livahda, ja riisui Pimpo-Pirjon olkapäällä
avutonna pyristelevältä Ensio Oluelta housut laittaen ne kaappiin,
kaapin oven lukkoon ja avaimen ylös oven päälle niin korkealle,
ettei Ensio Olut siihen millään keinoin ylettäisi.
”Nytkö
on sitten aika esittää ne asialliset toiveet tämän Joulutontun
täytettäväksi?” Pimpo-Pirjo tiedusteli sisareltaan housuton
Ensio Olut yhä olkapäällään.
”Ei
kannata vielä, ensin täytyy saada se tunnustamaan, että se on
Joulutonttu, eikä se varmaankaan tee sitä ennen Jouluaattoa; minä
uskon niin, eihän se tunnustanut sitä viimenkään ennen kuin
Jouluaattona. Mutta kun se viimein sen tunnustaa, sen on pakko
täyttää meidän toiveemme ja myös pitää lupauksensa”,
Plondi-Riitta sanaili aivan kuin Ensio Olut ei olisikaan ollut läsnä
Pimpo-Pirjon olkapäällä.
”No
pitikö ja täyttikö se sitten viime kerralla? Ja mitä sinä
toivoit?”
 |
| Pinkki Mersu |
”Piti
ja täytti, mutta ei aivan kuten minä oletin. Minä toivoin pinkkiä
Mersua, minun oveni takana oli Hannunpäivänä – siis
Tapaninpäivän jälkeen – aamulla pinkki Mersu-polkuauto.”
 |
| Vaaleanpunainen My Little Pony -prinsessanlinna |
 |
| Prinsessa Ruusunen |
”Ja kaikki tuokin tapahtui vasta, kun
Joulutonttu oli ollut niin sanoakseni ”kakkospesällä”
kokonaisen vuorokauden, eli olimme lempineet Aattoaamusta Joulupäivän
aamuun! Mikään ei siis ollut täysikokoinen!”
”Jospa
se, että sinun toiveesi jäivät – vaikka täyttyivätkin –
alimittaisiksi, johtui siitä, että yksi vuorokausi lemmiskelyä on liian lyhyt aika täysmittaisten taikojen tekoon. Minä ehdotankin, että meidän täytyy saada tämä
tonttu tavalla tai toisella – tarvittaessa vaikka kiduttamalla –
jo nyt tunnustamaan, että tämä tonttu on Joulutonttu, jotta voimme
viettää tämän tontun kanssa meidän kummankin ”kakkospesällä”
kokonaisen viikon! Tuopas, sisko, pari pyykkipoikaa; eiköhän tämäkin tonttu, kun on pyykkipojat nänneissä, kohta ala laulaa!” Pimpo-Pirjo innostui ja taputti yhä
olkapäällään pitelemäänsä Ensio Olutta paljaalle pyllylle.
”Minä
tunnustan, älkää kiduttako, minä tunnustan, minä olen
JOULUTONTTU!”
Ensio Olut hihkaisi Pimpo-Pirjon olkapäältä.
 |
| Hupsista keikkaa vaan, ja nyt kakkospesälle! Mutta hei, aluhousut on aivan selvästi piirretty jälkikäteen tähän kuvaan Ensio Oluen päälle, joten nekin oli kai poistettu "Joulutontun" päältä jo hyvissä ajoin ennen tämän kuvan ottamista! |
”No
sehän kävi tällä kertaa helposti”, Plondi-Riitta lausui
pehmeällä äänellä, nappasi niin nopeasti Ensio Olutta vyötäröltä
niin, kun Pimpo-Pirjo laski Joulutontuksi tunnustautunutta Ensio
Olutta alas olkapäältään, että Ensio Oluen jalat eivät ehtineet edes
hipaista lattiaa ja riepotti Ensio Oluen makuuhuoneen puolelle.
Kaikki,
mitä edeltä luit on totta joka ainut sana – niin ajat, paikat, henkilöt, kuin
tapahtumatkin; minä, jos kuka, tiedän sen, koska minä tämän
kirjoitinkin. Mitä sitten sen jälkeen Jouluna 2015 tapahtui, sitä
minä taas en tiedä, koska tästä hetkestä, kun minä tätä
kirjoitan, on vielä viikko Jouluaattoon.
Mitä sitten tapahtui, se olkoon kunkin lukijan mielikuvituksen varassa. Siihen sopinee kuitenkin vanha kotkalainen sanonta:
"Viä siä, miä vikisen; oo viävinäs väkisen, miä tuunki mielelläin."
 |
| Kaikki tämä on totisinta totta, koska minä kirjotin niin! |
Mitä sitten tapahtui, se olkoon kunkin lukijan mielikuvituksen varassa. Siihen sopinee kuitenkin vanha kotkalainen sanonta:
"Viä siä, miä vikisen; oo viävinäs väkisen, miä tuunki mielelläin."
Eikähän tämä ollut ainutkertaista; näin kävi jokunen vuosi aiemmin:
https://ensioolut.blogspot.com/2011/10/ensio-oluen-pikkusisko-ja-maahinen.html
https://ensioolut.blogspot.com/2011/10/ensio-oluen-pikkusisko-ja-maahinen.html
HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE KAIKESTA
HUOLIMATTA! JA OIKEIN ONNELLISTA UUTTAVUOTTA!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti