ENSIO OLUT: MEIDÄN MIEHEMME NAPOLISSA

Napolin satama. Taustalla Vesuvius

Kotkan kaupungin sekä HaminaKotka Satama Oy:n johtavat viranhaltijat tekivät tänä armon vuonna 2011 viikolla 37 matkan Napoliin tutustuakseen Napolin sataman huolintaorganisaation, Camorran sujuvaan lastinkäsittelyyn - josta HaminaKotka Satama Oy:n satamissa toimivalla huolintayhtiö Stewecolla olisi paljon opittavaa. 

Napolilaista jätteenkäsittelyä

Meidän Miehemme perehtyivät Napolin kaupungin jäteyhtiön, Camorran jätteenkäsittelyn ylivertaiseen organisointiin. 

Ruokkiakseen sata nälkäistä napolilaista puhtailla suomalaisilla, ennen kaikkea kymenlaaksolaisilla ja kotkalaishenkisillä pöydänantimilla, Meidän Miehillämme oli mukanaan runsaat eväät puhtaita kotimaisia eineksiä.

Kuljetuspalveluissa johtavat viranhaltijat luottivat Napolin varmimpaan ja edullisimpaan taksiyritykseen, Camorraan.

Koska matkaan ei olut budjetoitu oikein minkäänlaista, edes välttävää määrärahaa, eikä edullisten sekä puhtaiden raaka-aineiden saantiin paikan päältä olut varmuutta, aterian einekset vietiin kylmäkuljetuksena Suomesta.

Jauhelihapizza

Alkupala oli italiaishenkinen Saarioisten jauhelihapizza.

Lauantaimakkara

Leikkeleinä oli lauantaimakkaraa, sekä, koska menu oli suomalainen, paikallisen parmankinkun sijaan tarjolla oli ilmakuivattua lappilaista poroa, jota ruokailijat saivat veistää ihan itse lapinleukulla kuivasta poronlavasta. 

Leuku oli varmuuden vuoksi ketjulla pöydässä kiinni.

Perunoiden päällä keitettyjä
tönkkösuolattuja haileja 
mausteliemessä

Kalaruokana oli kotkalainen perinneruoka: perunoiden päällä keitettyjä tönkkösuolatuja haileja.

Suomalaista
perinnepastaa

Italiassa kun oltiin, ja Italia on pastamaa, niin pääruokana oli suomalaista perinnepastaa: Saarioisten lihamakaronilaatikkoa.

Lihispulla

Erittäin mietoa
Felix-sinappia

Pääruoan kasvisvaihtoehtona tarjolla oli kotkalaisleipomon "lihapiirakoita", joista saa vähällä vaivalla kasvisruokaa, kun kaivaa "lihapiirakan" sisältä pois sen puoliteelusikallisen sitä harmaata, epämääräistä mössöä, joka on saattanut jossain vaiheessa olla tekemisissä lihankaltaisen tuotteen kanssa.

Ensio Olut suosittaakin, että kyseisen leipomotuotteen myyntinimikkeenä käytettäisiin esimerkiksi nimeä "lihispulla", jolloin ei haitaisi, vaikk'ei tässä pullataikinapiirakassa olisikaan yhtään lihaa.

Mausteina aterialla oli, muuten niin puhtaasta suomalaislinjasta poiketen, ruotsalaista, Puolassa tehtyä erittäin mietoa Felix-Turun Sinappia, Felix-kurkkusalaattia sekä Felix-ketsuppia.

Luttanaa

Ruokajuomana oli läpi ruokailun terveellinen Valion rasvaton maito, joka tunnetaan Suomessa eripuolilla mm. nimillä ”kurri”, ”joppi” ja ”luttana”.

Mämmiä

Jälkiruokavaihtoehtoina oli Kymppimämmi kevytkerman kera, tai aidon Hollannissa paahdetun suomalaisen Pirkka- Costa Rica -kahvin kera samaisen 

Yksi osittain syöty posso 

kotkalaisleipomon perinteinen kotkalainen ”posso”, joka eroaa vain hieman muualla Suomessa myytävästä munkkipossusta - muualla ne eivät ole littanoita ja niissä on sisällä jopa  ihan aitoa omenahilloakin!

Kaksi possoa.

Viranhaltijoiden puolisot saivat uutisten mukaan maksaa matkansa itse, minkä johdosta viranhaltijoiden puolisot pitivät matkan aikana, ja pitävät yhä, mykkäkoulua.

Mykkäkoulua

Kotkan kaupunginjohtaja sai Napolin-matkalla aiemman "Kulttuurisatama" -visionsa kaltaisen uuden vision: josko Kymin puolelle n. 9 km:n päähän Kotkan keskustasta, Kotkansaarelta, matkailuvaltiksi oma "Kulttuuri-Vesuvius"!

ENSIO OLUEN TEINIRAKKAUS

Teinirakkautta

Kotkalaiset nuoret, Ensio Olut ja Plondi-Riitta ihastuivat toisiinsa lukioaikana Kotkan Lyseossa. Nämä kyyhkyläiset vannoivat toisilleen, että he olisivat ikuisesti yhdessä, ja kokisivat siitä lähtien kaiken yhdessä. He kumpikin jopa menettivät neitsyytensä yhdessä!

Tykkimies Ensio Olut 
maastopuvussa

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Ensio Oluen oli lähdettävä syksyllä inttiin, ja jostain vallan kumman syystä hän sai komennuksen Lapin Ilmatorjuntarykmenttiin Rovaniemelle, eikä, kuten olisi halunnut, lähemmäs kotitanhuvia "sorsapyssyyn" Kirkonmaahan, tai "kaislikkojääkäriksi" Upinniemeen. 

Turun Yliopisto

Plondi-Riitta puolestaan pääsi opiskelemaan Turun Yliopistoon. 

Erotessaan Plondi-Riitta ja Ensio Olut lupasivat pysyä uskollisina toisilleen ja ainakin kirjoittaa, soitella, tai ainakin lähettää teksti- sekä sähköpostiviestejä päivittäin.

Ensio Oluen alokasaika kului päivittäisiä sähköposteja lukiessa ja kirjoitellessa, ja aina, kun aika antoi periksi, hän pirautti kullalleen Turkuun.

Vala

Valatilaisuudenkin jälkeen Plondi-Riitta kirjoitti joka päivä, mutta Ensio Olut ei vastannut enää palveluskiireiden vuoksi säännöllisesti, jopa puhelut harvenivat.

Pian, koska Ensio Olut sai komennuksen RUK:iin, Plondi-Riitta ei saanut vastausta juuri koskaan, ei edes sähköpostiviesteihinsä. 

Suomen Puolustusvoimien
salainen ase: asesisar.
Asesisarta ei jätetä!

Plondi-Riitta epäili Ensio Oluen iskeneen silmänsä johonkin asesisareensa, vaikka tosiasiassa Ensio Oluella oli vain palveluskiireitä, eikä hän ehtinyt kirjoitella eikä soitella, puhumattakaan, että pitkän välimatkan takia käymään tytön opiskelupaikkakunnalla Turussa. Plondi-Riitta päätti kostaa.

Vappuna Plondi-Riitta iski Turun "Sika-Humalaisesta" osakunnasta pojan, vei hänet opiskelijaboksiinsa, riisui pojan, otti tältä suihin ja kuvasi toimituksen kännykkäkameralla ja selfiekepillä. Plondi-Riitta lähetti kuvan Ensio Oluelle sähköpostin liitteenä pohjoiseen liittäen mukaan tekstin:

”Älä turhaan enää vaivaudu. Osaan sitä minäkin! Toivoo entinen kultasi Plondi-Riitta.”

Ensio Olut katseli kuvaa aikansa, tulosti siitä sotilaskodin tulostimella etanapostiin postikortin ja kirjoitti siihen:

”Minulla on hillittömän hauskaa täällä Turussa! Lähettäkää äkkiä lisää rahaa! Toivoo rakkaudella tyttärenne Plondi-Riitta”.

Paraatijoukkojen ohimarssi
Kotkan Keskuskadulla

Ensio Olut kirjoitti postikorttiin osoitteen, osti sotkusta kaksi 1.lk:n postimerkkiä ja laittoi toisen merkin valmiiksi korttiin, postitti sitten kortin kirjekuoressa, johon laittoi mukaan toimitaojeet kaverilleen Olli Vaaralle Turkuun, joka puolestaan jatkolähetti ohjeen mukaisesti sen postikorttina sitten Turusta Plondi-Riitan vanhemmille Kotkaan.

    

ENSIO OLUEN RUOANSULATUSVAIVAT

Vanha Ensio Olut kärsi jatkuvista, kivuliaista ruoansulatusvaivoista. Ei auttanut Ensio Olut-papan muu, kuin hakeutua yleislääkärille Kotkansaaren terveyskeskukseen Yleislääkäei kirjoitti lähetteen KOKS:n sisätautilääkärin vastaanotolle.

 Sisätautilääkäri Ransu Ryysy määräsi Ensio Oluen monenlaisiin veri- ym. kokeisiin. Koska saattoi myös olla mahdollista, että vika olisi Ensio Oluella vain korvien välissä, Ensio Oluen pään sisällöstä tehtiin Kymenlaakson keskussairaalassa myös tieotkonetomografia. 

Tässä on tutkinnan kohteena
Ensio Olutta ehkä hieman vanhempi potilas

Tuon kuvauksen tulos oli, että Ensio Oluen korvien välissä ei ole sitten yhtikäs mitään.

Viimein, kun kokeissa ei varsinaista vaivan syytä löytynyt, sisätautilääkäri Ransu Ryysy ehdotti, että ainoa mikä saattoi auttaa tähän Ensio Oluen vakavaan ja harvinaiseen tautiin, oli rintatuore äidinmaito aamuin, illoin suoraan tissistä nautittuna.

Ensio Oluen vaimoa, Plondi-Riitta-mammaa ei millään enää saanut maitoon - vanhaa ihmistä, mutta eipä hätää, Ensio Olut muisti, että naapurin, Olli Vaaran runsasmuotoinen miniä Pimpo-Pirjo oli juuri saanut lapsen ja -hupsista heijaa - häneltä varmaan riittäisi Ensio Oluellekin.

Pimpo-Pirjo, Olli Vaaran miniä

No, hoitosuhde sovittiin ja Ensio Olut alkoi käydä Olli Vaaran miniän, Pimpo-Pirjon, imetettävänä kahdesti päivässä.

Kun hoitosuhdetta oli jatkunut jo viikkoja ja Ensio Oluen levätessä Pimpo-Pirjon rehevillä rinnoilla nänni suussa, Pimpo-Pirjo kysyi, eikös Ensio Olut haluaisi jotain muutakin herkkua, mitä hän voisi tarjota. Hän ihan vaan näin vanhalle miehelle, kun varmaan Ensio Oluen vaimo ei sellaista enää - kovin usein vallankaan  - kotona huomaa vanhalle miehelle tarjota.

Marie-keksejä

-     No, kun kerran sitä kysyt - itse en olisi kehdannut pyytää - mutta jos tämän maidon kanssa Marie-keksejä... 

PIKKU-ENSIO OLUT KANSAKOULUSSA

Haukkavuoren koulu

Kotkassa Haukkavuoren alakansakoulun alaluokalla oli vuonna 1957 kaunokirjoitustunti. Tällä tunnilla luokka harjoitteli sekä isoa, että pientä K-kirjainta. Koulukkaiden keskittyessä kaunokirjoittamiseen opettaja luki ääneen satuja. Ensimmäinen satu kertoi Lumikista ja seitsemästä hyvin pienestä, lyhytkasvuisesta kaivosmiehestä.

Lumikki ja seitsemän
lyhytkasvuista
kaivosmiestä

Kaksi alakoululasta, pikku-Plondi-Riitta ja pikku-Ensio Olut eivät kuitenkaan osanneet keskittyä satuun, eivätkä opettelemaan varsin kaunokirjotusta, ”kaunaria”, niin kuin sitä silloin nimitettiin. K-kirjain tuntui kiinnostavan pikku-Ensio  Olutta vähemmän, kuin pikku-Plondi-Riitan riiaus.

Varsinkin pikku-Plondi-Riitta näytti kovin huolestuneelta. Opettaja kysyi pikku-Plondi-Riitalta, mikä tätä painaa.

Pikku-Plondi-Riitta kysyi epäröiden:

-       Miten nainen tulee niiku raskaaksi?

-     Sellaista asioista asioita opetetaan sinullekin vasta parin vuoden kuluttua; ethän sinä vielä sellaista tietoa tarvitse, opettaja vastasi väistäen kysymyksen.

-      Onko madollista, että minä kuitenkin voisin tulla jo nyt niinku raskaaksi, pikku-Plondi-Riitta kysyi.

-     Kuinka vanha Sinä nyt olet, opettaja tiedusti leikillään.

-     Seitsemän ja puoli vuotta, pikku-Plondi-Riitta sanoi.

-     Ei, Sinä et sitten voi vielä moneen vuoteen tulla raskaaksi.

-     Onko niinku ihan varma ja, pikku-Plondi-Riitta epäili vielä.

-     Voit siitä olla aivan varma, opettaja sanoi hymyillen.

-     Koska sitten sellainen voi niinku tapahtua?

-     Vasta sitten, kun olet murrosiässä, eli yleisesti ottaen aikaisintaan noin kolmetoistavuotiaana; ei juurikaan aiemmin. Mutta sellaistakin sinulle opetetaan sitten vasta lyseossa terveysoppitunneilla.

Pikku-Ensio Olut ja
pikku-Plondi-Riitta 
koulutiellä

Pienen Plondi-Riitta-tytön vierustoveri, samassa pulpetissa istuva pikku-Ensio Olut kuiskasi pienen Plondi-Riitta-tytön korvaan:

-     Mitäs minä sanoin, me voidaan touhuta vielä monta vuotta ihan rauhassa!

Opettaja ryhtyi lukemaan satua kolmesta pienestä porsaasta, mutta pikku-Ensio Olut ei vieläkään osannut oikein keskittyä k-kirjaimen kirjoittamiseen, eikä satuun. Niinpä opettaja – vaan testatakseen pikku-Ensio Oluen tarkkaavaisuutta – kysyi pikku-Ensio Oluelta:

Kolme pientä porsasta

-     Vanhin porsas kävi pyytämässä tiilitehtailijalta tiiliä, ja sai niitä; ja rakensi talon tiilistä. Keskimmäinen porsas kävi sahurin luona, ja sai sahurilta lautoja. Nuorin porsas aikoi rakentaa talon oljista. Se meni maatilan isännän luo ja kysyi: ”Annatko isäntä olkia; minä aion rakentaa talon oljista?” Mitä  luulet, että maatalon isäntä sanoi ja teki? Kerropa sinä pikku-Ensio Olut.

-     No se isäntä sanoi varmaan: ”Jumantsuka, kato, puhuva sika!”, ja myi sen sian sitte sirkukseen.

ENSIO OLUEN NEITSYTMORSIAN

Helsingissä asuessaan kotkalainen insinööri Ensio Olut halusi mennä naimisiin, mutta hänen ehdoton vaatimuksensa oli että morsion täytyi olla häveliäs ja kokematon.

Vihdoin Ensio Olut löysi Helsingistä

  Helsinki; silhuetti mereltä.
Oikealla presidentin linna.
Suomen Tasavallan Presidentillä 
ei ole tämän tarinan kanssa 
mitään tekemistä

mielestään sopivan tytön ja pääsi, kuin pääsikin saatille. Tytön makuuhuoneessa, kun oli riisuuduttu, Ensio Olut tytön kokemattomuutta testatakseen kysyi:

-     Miksi sanoisit tätä minun elintäni? 

Tyttö vastasi:

-     Kullihan tuo on.

-     Liian kokenut minun vaimokseni Ensio Olut mietti, eikä vienyt tyttöä vihille.

Turun linna keskellä. 
Oikealla ja vasemmalla puita.
Puut olisivat muuten aivan 
osattomia tässä tarinassa

Ensio Olut muutti Turkuun ja pääsi saattelemaan mieleistään turkulaista tyttöä.

Ennen herkkää hetkeä Ensio Olut taas kysyi:

Miksi sanoisit tätä minun elintäni?

-     No, sehän on kyrpä.

-     Liian kokenut minun vaimokseni Ensio Olut mietti, eikä vienyt tätäkään tyttöä vihille.

Kotkan kaupungitalo.
Etualalla ihmisiä, joista kukaan 
ei liity tähän tarinaan millään tavalla

Kun Ensio Olut sitten muutti takaisin Kotkaan, hän pääsi siellä taas saattelemaan -  kuten voi jo tarinan tässä vaiheessa arvata -   nyt söpöä kotkalaista Plondi-Riitta -nimistä tyttöä.

Ensio Olut tietysti kysyi Plondi-Riitaltakin ennen asiaan pääsyä:

-     Miksi sanoisit tätä minun elintäni?

-     Minun tietääkseni se on kikkeli, Plondi-Riitta vastasi hieman hä­millään.

-     No, tämä Plondi-Riitta on etsimäni kokematon tyttö; ei sanonut, että ”kulli”, Ensio Olut mietti ja kosi tyttöä. Ja Plondi-Riitta suostui.

Kun oli oltu naimisissa jo hyvin puoli vuotta, Ensio Olut heilutteli kaluaan ja sanoi nuorikolleen:

-     Ei Sinun, Plondi-Riitta, tarvitse sanoa tätä enää kikkeliksi, voit jo -  olemmehan olleet naimisissa jo monta kuukautta -   sanoa ihan nolostelematta, näin kahden kesken, "kulli", ta "kyrpä".

Plondi-Riitta, nuori vaimo vastasi nauraen samalla:

-     E’hei, kyllä Sinä Ensio Olut -kulta olet nyt vallan pahasti ereh­tynyt. Tuo on kyllä ”kikkeli”. ”Kulli” puolestaan on hyvänmatkaa toista vaaksaa pitkä, ja "kyrpä" on sen lisäksi vielä sinimustanpuhuva ja  vasemmalle sivukiverä!

ENSIO OLUT ON JUUTTUNUT!

Tässä ei Ensio Olut ajele
Pimpo-Pirjo kyydissään
Ford Fiestalla; kyseessä
lienee hieman aiemman
vuosimallin Ford

Kotkalainen rallicrosshirmu Ensio Olut oli kokeilemassa hyvänpäiväntutun, naapurintytön, Pimpo-Pirjon kanssa rallikrossiradalla vastaviritettyä Ford Fiesta -rallicrossautoaan.

–             Pääseekö tällä ”Hopalla” vielä kovaakin, Pimpo-Pirjo kysyi vähätellen Ensio Oluelta.

–       Lyödäänkö vetoa: Jos minä pystyn ajamaan tällä radalla sataaviittäkymppiä, niin riisutko sinä ihan kaikki vaateesi heti siinä paikassa, Ensio Olut kiusasi Pimpo-Pirjoa.

–            No, aivan varmaan riisun, Pimpo-Pirjo vannoi, koska ei uskonut, että Ensio Olut pääsisi ainakaan tällä radalla niin kovaa.

Parin lämmittelykierroksen jälkeen Ensio Olut painoi tallan pohjaan, ja Ford Fiesta hyökkäsi vauhtiin. Pian vauhti oli jo toisella sadalla, ja suoranpätkällä nopeus ylitti kepeästi 150 km/h!

Sataaviittäkymppiä...

Ensio Olut hiljensi, Pimpo-Pirjo avasi nelipisteturvavyönsä ja – kuten oli luvannut – luopui vaatteistaan, heitti ne penkkinsä taakse ja ryhtyi laittamaan turvavyötä takaisin kiinni.

Ja sitten rutussa!

Ensio Oluen tarkkaavaisuus herpaantui hetkeksi, kun näki Pimpo-Pirjon upean vartalon täydessä alastomuudessaan - ja auto pyörähti. Tosin jo melko hiljaisessa vauhdissa, mutta katolleen kanervikkoon. Ja tietenkin kiven päälle!

Auto rutistui niin, että Ensio Olut ei kuitenkaan loukkaantunut pahemmin, mutta jäi jumiin; onneksi Pimpo-Pirjo selvisi jollain ihmeen kummalla naarmuitta, vaikka putosikin ulos autosta. Mutta hänen vaatteensa olivat tavoittamattomissa rutistuneen auton takaosassa. Kaiken lisäksi molempien puhelimet olivat joutuneet häviksiin.

–            Sinun täytyy hakea apua. Tuossa kilometrin päässähän on tuo Olli Vaaran Esso-huoltoasema, minä en näköjään pääse ilman apua irti, Ensio Olut sanoi.

Ihan alasti

      –    Mutta minä olen ihan alasti, eihän mulla ole, kuin tämä kypärä päässä, enhän minä näin voi ihmisten ilmoille…

Kenkä väärin päin

       –      Ota tuo minulta jalasta lähtenyt kenkä, kyllä sillä voi, jos ei muuta, niin pimpin peittää. Mutta käännä se toisin päin, sillä sen pohjasta voi tarttua ties mitä pöpöjä, Ensio Olut huolehti.

Esso

Pimpo-Pirjo otti Ensio Oluen kengän, käänsi sen niin, että pohja oli ulospäin, ja lähti naiseuttaan peitellen kohti Olli Vaaran Essoa. 

Esson pihalle päästyään ja nähtyään siellä pihalla itsensä huoltoaseman omistaja Olli Vaaran Pimpo-Pirjo huusi hengästyneenä ja melkein sokissa:

–            Olli Vaara, auta, auta, Ensio Olut on juuttunut!

Johon Olli Vaara:

–            Tuskin voin auttaa; kyllä se on nyt Ensio Olut mennyt ihan liian syvälle.