![]() |
Jääkauden eläimistöä |
Muualla maailmassakaan, siis alku-ulkomaassa, ei ollut aluksi paljon ketään; olipa vaan muutama luolissa asuva alku-ulkomaalainen.
![]() |
Alkuhärkä, eli munaton alkusonni |
![]() |
Alkueläimiä |
![]() |
Luolanainen |
Lisääntymistä (Filii nativitatis) ja sen alkuunpanoa eivät luolaihmiset (homo speluncis) osanneet millään muotoa yhdistää toisiinsa; pieniä alkuihmisiä (Parvum homo primitivae) vaan tuli.
![]() |
Pieni sammakko lumpeenlehden eessä |
Sitten, kun alku-ulkomaalaiset olivat lisääntyneet niin kyllin, että nuijakaan kommunikointivälineenä ei enää riittänyt, he keksivät ruveta puhumaan keskenään; näin sai alkunsa puhekieli, josta nyttemmin käytetään termiä ulkomaankieli (peregrinae linguae).
Ensimmäinen puhuttu lause lienee ollut ”antaisit nyt” ("Pedicabo ego adepto"), ensimmäinen kokonainen virke ”ei tänään, päätä särkee” ("Non hodie, dolet caput meum"). Tällaisesta sivistyneestä sananvaihdosta käytetään tätänykyä termejä ”vonkaaminen” ja ”pihtaaminen”.
Ennen puhekielen keksimistä vonkaava alkuäijä oli yksinkertaisesti kopauttanut pihtaavaa alkumuijaa (Veterum pullus) nuijalla kevyesti päähän, josta toimenpiteestä oli tietenkin tullut alkumuijalle päänsärkyä; nyt voitiin siirtyä sivistyneenpään, käsitteelliseen keskusteluun, ja jättää päivittäisessä kanssakäymisessä sivistymättömän nuijan käytön vähän vähemmälle.
Seuraavaksi nämä alku-ulkomaalaiset alkoivat viljellä ja syödä viljaa; syntyi maanviljelyskulttuuri (agri cultura).
Kaikkien pirtaan tämä tällainen peli ei sopinut – mahahan sellaisesta menee vallan sekaisin ja kakkostyypin diabetes iskee kaiken päälle sitten – kunnon lihaa sen olla piti; mitä nyt joitain juureksia siihen joukkoon, niitä kun löysi vallan pienellä vaivalla kyntämättä, kylvämättä sieltä täältä metsästä.
Tällainen alku-ulkomaalainen ylenpalttinen kulttuuri ja sivistys alkoi tietenkin ajanmittaan riepoa näitä metsästäjä-keräilijä-alkuihmisiä (Venator-Congregantis populum in primitiva) niin, että näistä lyhytjalkaisimmat kyrsiintyivät vallan ja lähtivät mannerjään vetäytyessä ulkomaalaisen alku-sivistyksen alkulähteiltä ja piiristä mahdollisimman kauas pois kohti pohjoista.
Pysähdyttyään muutaman kerran muutaman sukupolven ajaksi syömään kaiken muun riistan joukossa vähiä villamammutteja (Mammuthus primigenius) nämä alkuihmiset saapuivat Yodianmeren etelärannalle. Siellä he pysähtyivät syömään pois kuleksimasta loputkin näistä villamammuteista tämän aavan meren tuolta puolen eli etelärannalta ennen kuin kääntyivät siitä oikealle ja lähtivät kiertämään tuota merta.
Viimein nämä persjalkaiset (Pedibus asinum), eli alkusuomalaiset pääsivät talviaikaan, kun maas' on hanki ja järvet jäässä, vesistöjen yli ja saapuivat kevään korvalla vihdoin Orimattilan Myllykoskelle.
Orimattilan Myllykoskella ensimmäinen paikalle ehtinyt alkusuomalainen – joka oli siihen asti ollut vaan joku alku-ulkomaalainen – huusi suureen ääneen, että onkos täällä ketään.
![]() |
Vanha kivikautinen asuinpaikka. Kuvan kivet ja vaatteetkin ovat ihan kivikaudelta, nii'in ancient season |
Kun mistään ei kuulunut vastausta, tämä ensimmäinen alkusuomalainen, eli suomalaisten persjalkainen esi-isä, sanoi perässätulijoille, että tähän me alku-ulkomaalaiset sitä sitten perustetaan se vanhin tunnettu suomalainen kivikautinen asuinpaikka ja kopautti ensimmäisenä kohdalle osunutta persjalkaista naisenpuolta sivistymättömästi kevyesti nuijalla päähän ja ryhtyi tekemään tämän suomalaisten esiäidin kanssa ensimmäistä alkusuomalaista.
Näin sai Suomen kansa alkunsa ja tuota ensimmäisenä Suomen kamaralle astunutta suomalaisten esi-isää alettiin sitten kutsua Alku-Ensioksi. Toiseksi saapunutta ruvettiin nimittämään tietenkin Toisioksi.
Tämä ensin saapunut, eli Alku-Ensio on siis myös Ensio Oluen esi-isä. Ensimmäisen esiäidin nimi lienee ollut Alku-Pirjo - sen verran hänestä tiedetään aivan varmasti, että hänkin oli joku persjalkainen alku-ulkomaalainen.
Kerran sitten, kun kivikauden miehet Alku-Ensio ja Toisio istuskelivat vanhuuden päivinään leirinuotiolla grillaamassa huikopalaksi vihoviimeisen Suomenniemellä eläneen villasarvikuonon (Coelodonta antiquitatis) kylkeä, kaksi nuorta miestä käveli leiripaikan ohi kumautellen vuoronperään toisiaan nuijalla päähän höpöttäen samalla monotonisesti ja nopeasti käsittämämättömiä, kuulemma se oli "alku-räppäämistä", sanoi Alku-Ensio Toisiolle:
”Mitähän tästäkin nuorisosta vielä tulee, kun näillä nykynuorilla ei ole muuta mielessä, kun miten vaan saada nuppi turvoksiin!”
Toisio siihen:
”Ulkomaan kotkotuksia, ulkomaan kotkotuksia; enkös minä ole sanonut, tuollaista se polkan ja jenkan kuunteleminen sitten teettää! Humppa ja tango, ne ovat meille alkusuomalaisille sopivaa kuunneltavaa!”
Tosiasiahan on siis, että ensimmäiset suomalaiset olivat ulkomaalaisia.
Eikä suomalaisten kannata ulkomaalaisille ainakaan mennä vittuilemaan, koska enemmistö maailman ihmisistä on yhä – ja tulee aina olemaan – ulkomaalaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti