KIVIJALKAKAUPPA

Kivijalka

Kivijalkakauppahan on, kuten ainakin me vanhempi ikäpolvi tiedämme, kauppa, jossa myydään kivijalk... eiku siis on kauppaliike, joka sijaitsee kerrostalon katutasossa.

Kivijalkakauppa on liiketila, joka on helposti saavutettavissa kadulta. Kaupan näyteikkunat toimivat kaupan mainoksina, joiden avulla pyritään houkuttelemaan ohikulkijoita ostoksille. Kerrostalon muissa kerroksissa voi olla esimerkiksi asuinhuoneistoja, toimistoja ja muita kauppaan liittymättömiä huoneistoja. Talo on yleensä rakennettu ensisijaisesti muuhun kuin kaupan käyttöön.

Tukkukaupan talo Kotkassa 1800-luvun
puolelta. Talon katutasossa
kivijalkakauppoja. 
Talon A-rapussa oli aikoinaan 
myös Rosalia Mäkisen, 
"Kotkan Ruusun" 
parturiliike

Kivijalkakauppa on tiiviisti rakennetuissa kaupunkiympäristöissä tavallinen kauppatilan muoto. Erillisiä kaupoiksi tehtyjä rakennuksia esiintyy laajemmin kaupunkikeskustojen ulkopuolella.

Termiä kivijalkakauppa käytetään - kuten kuuluukin ja oikein on - vertailukohtana kauppakeskuksille, automarketeille ja sun sellaisille, sekä tavarataloille. Kivijalkakaupalla tarkoitetaan lähellä olevaa pienikokoisempaa kauppapistettä, lähikauppaa, parturiliikettä, suutaria, kun taas kauppakeskus, automarket ja tavaratalo kuvaavat kauempana sijaitsevia suuria kaupan ja palveluiden keskittymiä.

Tyllerö

Aiempina aikoina, aikoina, jolloin yksityisautot olivat herrasväen huvia, normaalien kaupunkilaisten kulkuneuvona kaupassa käyntiin oli yleensä apostolinkyyti. Kun jääkaappejakaan ei ollut monella, oli oman asuintalon tai naapuritalon kivijalassa ollut maitokauppa, lihakauppa, tai muu sellainen lähikauppa, kuten tämän päivän termi kuuluu, tuiki tarpeellinen. Jokainen pojankossi ja tytöntyllerö osasi ottaa maitohinkin mukaan ja käydä katutason maitokaupasta sen hinkin täyteen maitoa, ja jos vieraita oli tulossa, niin lisäksi pienen mitan kermaa.

Kauppias tai kaupan täti leikkasi hirveän isosta hiivapaketista karhulangalla viidellä markalla hiivaa, eli suunnilleen nykyisen hiivapaketin kokoisen palan, jos äiti oli ryhtymässä pullan leivontaan.

Siansivua läskisoosiin sai lihakaupasta; makkaraa ostettiin harvemmin, koska se oli kaupallista lihajalostetta ja siten kalliimpaa kuin läski. Joskus lihakaupasta saattoi ostaa sian päätä puolikkaan ja jalostaa siitä kotona sianpääsylttyä, tytinää.

Kalle Anttila oli alkujaan
postimyyntikauppias, joka perusti
Anttila-nimisisä tavaroiden
hypistelykauppoja 

Nämä nykypäivän mainosnikkarit, jotka ovat keksineet nimittää kirnupiimääkin ”kirnumaidoksi”, jotta se Flora kelpaisi nykyisten nirppanokkaisten kaupungin kermaperseiden leivän päälle, ovat sitten keksineet, että jos netti- eli verkkokauppias ryhtyy myymään tavaraansa myös suoraan tiskiltä niin, että asiakas pääsee hypistelemään myytäviä tavaroita, hän on sitten perustanut ”kivijalkakaupan”, koska se liikehuone sijaitsee rakennuksessa, jossa on yleensä betonista valetut perustukset.

Ei, ei ja ei! Sanottakoon tätä uudismyymälää sitten betoniperustuskaupaksi, tai ihan miksi vaan, mutta ei ”kivijalkakaupaksi”!

Tähän vielä eräs tarina, joka kertoo tapahtumista eräässä kivijalkakaupassa eräässä satamakaupungissa, jolla on nimikin kuin eräälla petolinnulla; tällä kertaa kyseessä saattoi olla parturikampaamo, tuskin maitokauppa, tai lihakauppa. Moni lienee kuullut tämän, joten tämä tarina saattaa hyvinkin olla totta.

Sorsa

Sorsa tuli parturikampaamoon ja kysyi: ”Onko tänään viinirypäleitä?”

”Meillä ei ole, eikä myydä viinirypäleitä, tämä on parturikampaamo”, liikkeenharjoittaja valisti.

Sorsa sanoi: "Ai jaa", lähti pois, mutta palasi seuraavana päivänä ja kysyi taas: ”Onko tänään viinirypäleitä?”

”Täällä ei myydä viinirypäleitä, eikä tule myyntiin viinirypäleitä, tämä on parturikampaamo”, parturikampaaja vastasi taas.

Sorsa sanoi: "Ai jaa", lähti taas pois, mutta palasi jälleen seuraavana päivänä ja kysyi: ”Onko tänään viinirypäleitä?”

”Meillä ei myydä tänään eikä koskaan viinirypäleitä, usko jo se, tämä on parturikampaamo! Jos tulet vielä kerrankin kyselemään täältä viinirypäleitä, niin niin naulaan sinut räpylöistäsi lattiaan neljän tuuman nauloilla!”

Sorsa sanoi: "Ai jaa", lähti taas pois, mutta palasi jälleen seuraavana päivänä ja kysyi: ”Onko tänään neljän tuuman nauloja?”

”Ei täällä meillä ole tänään, eikä huomenna, eikä koskaan tule olemaan neljän tuuman nauloja, eikä minkään pituisia nauloja, tämähän on, usko jo, parturikampaamo!”

Kampaus

”Ai jaa, no onko tänään sitten viinirypäleitä?”