ENSIMMÄINEN KERTA

Ilta-Sanomissa oli otsikko:

Cristiano Ronaldo

Cristiano Ronaldo iski ilmiömäisen maalin, Juventuksen fanit taputtivat seisaaltaan – katso videot!

Ja viereisellä palstalla luki puolestaan:

Tunnettu tv-kokki iski 22-vuotiaan tarjoilijan – poikkeuksellinen parisuhde kuohuttaa Britanniassa: ”Oksennan”

Sote tulee!

Jostain täysin käsittämättömästä syystä nämä otsikot saivat Ensio Oluen muistelemaan 1960-luvun jälkipuoliskolla elettyä kukkeinta nuoruusaikaansa tarkoittaen sillä tietenkin teini-ikäänsä, kun ei jaksanut jauhaa sotesta ja maakuntauudistuksesta.

Ensio Olut oli jo kuudentoista, tai ainakin jotain niillä main, ostaessaan ensimmäisen kahden kappaleen kondomipaketin. Kondomin ostoon ei ollut tuohon aikaan tuon ikäisille oikeastaan mitään oikeaa tarvetta kuin että sai pelata ”isoa poikaa” ja näyttää muille samalla tai alemmilla luokilla oleville pojille, että mullapa on rahapussissa jo tällaisia ja kertoa, että näitä tällaisia sanotaan sitten presevatiiveiksi eli kondomeiksi, tai oikeastaan kortongeiksi.

Plodi-Riitta 14v.

Ensio Olut oli kesällä jo talutellut itseään paria vuotta nuorempaa Plondi-Riittaa, veistonopettajan – jatkosodan aikaan rykmentin keskiraskaan sarjan nyrkkeilyestari muuten - tytärtä, mutta olivatko uskaltaneet edes pussata, sitä ei Ensio Olut joko muistanut, tai halunnut muistaa. Puolestaan sen, että hän olisi ollut jo silloin sellainen niin upea hanu, että samanikäiset ja varsinkin nuoremmat – omien puheidensa mukaan jopa monet vähän vanhemmatkin tytöt katsoivat teini-ikäistä Ensio Olutta - Junnu Vainion sanoin sanottuna - ”kuin yököt aurinkoon”, Ensio Olut muistaa varmaankin väärin.

Kondomeita myytiin tuohon aikaan vain apteekeissa – ja niissäkin ikään kuin ”tiskin alta”. Saattoihan olla, että anniskeluravintoloiden miestenvessoissa olisi ollut kondomiautomaatteja, mutta eihän teinipojilla niihin ollut mitään asiaa; anniskelupaikkoihin pääsyn alaikäraja oli tuohon aikaan kaksikymmentäyksi, joissain sitäkin korkeampi.

Eihän Ensio Olut kehdannut mennä lähimpään kylällä olleeseen isoon apteekkiin kortonkiostoksille, vaan huristeli mopolla isältä perittyjen vanhojen moottoripyoräilijän kumiteräsaappaiden varret alas kaksinkerroin käännettynä yli kymmenen kilometrin päässä olleeseen tuon ison apteekin pieneen sivuapteekkiin, jossa häntä ei aivan varmasti tunnistettu.

Apteekinneiti

Apteekinneitinä – kuten tuohon aikaan apteekkien naispuolisia työntekijöitä, farmaseutteja nimitettiin – tuossa sivuapteekissa oli oikein nätti, ehkä noin kolmekymppinen nainen, jota vielä muutamaa vuotta sitten, vain paria vuotta nuorempana Ensio Olut olisi sanonut ”apteekin tädiksi”. Apteekinneiti huomasi oitis, vaikka Ensio Olut yritti pelata rehvakkaana kokenutta miestä, että Ensio Olut oli ensikertalainen siinä pelissä. Apteekinneiti antoi Ensio Oluelle tiskin alta laatikosta kondomipaketin - olivatko olleet "Venus" -merkkisiä vaiko "Sultaneja" - 

Venus

ja kysyi, osasiko tai tiesikö Ensio Olut miten niitä käytetään. Ensio Oluen oli ollut pakko rehellisesti vastata, että ei, kun tämä oli ensimmäinen kerta.

Apteekinneiti otti, koska apteekissa ei ollut muita asiakkaita, laatikosta toisen paketin, näytti, kuinka pakkaus repäistään nätisti auki, otti yhden kortongin ja rullasi sen peukalonsa päälle sanoen, että näin ja näin. Neiti opasti Ensio Olutta aina huolehtimaan, että kondomi oli aina varmasti paikallaan ja rullattu aina juuren asti. Ensio Olut oli neuvoista huolimatta yhä vielä kuin hoo moilanen, suu auki, joten apteekinneiti kurkisti ikkunoista, näkyisikö kadulla ketään sen näköistä, jolla olisi apteekkiasiaa. Ei ollut.

"Hetkinen vain", apteekinneiti sanoi ja käveli ovelle, lukitsi sen ja laittoi oven ikkunaan lapun, jossa luki: ”Hetki vain, palaan pian”.

1960-luvun tissiliivit

Neiti tarttui Ensio Outta kädestä, talutti pojan takahuoneeseen, avasi työtakkinsa napit ja riisui takin yltään. Sitten neiti avasi rintaliivinsä hakaset ja antoi liivien pudota. "Onko nämä sinun mielestäsi kiihottavat", apteekinneiti kysyi hyväillen terhakoita rintojaan.

Ensio Olut oli näkemästään niin äimän käkenä, että kaikki, mitä Ensio Olut kykeni tekemään, oli pieni pään nyökkäys. Sitten apteekinneiti sanoi, että nyt on Ensio Oluelle koittanut aika opetella käyttämään kondomia. Kun Ensio Olut repäisi oppimansa mukaisesti kondomipaketin varoen auki, apteekinneiti pudotti hameensa, laski pikkuhousut polviin ja pyllisti pöytää vasten.

"No hyppääpä satulaan, poika", apteekinneiti sanoi hitunen sääliä äänessään, "meillä ei ole paljon aikaa." Ensio Olut kiipesi pukille. Ja sepä olikin niin uutta ja nannaa, että kokematon Ensio Olut ei voinut juurikaan pidätellä, ja JAHUUU’UUU, se oli hetkessä ohi.

Apteekinneiti nousi, kääntyi ja katsoi Ensio Olutta hieman ehkä Ensio Oluen nopeuteen pettyneenä. ”Tästä sinä ainakin opit, kuinka ja mihin kondomia käytetään - laitoithan kondomin huolella paikalleen”, apteekinneiti kysyi vetäessään nimettömiään ylös.

Ensio Olut peukuttaa

"Aivan neidin ohjeiden mukaisesti," Ensio Olut vastasi ja nosti peukalonsa, peukutti ja sanoi, kuten silloin juuri suureen suosioon noussut laulu- ja soitinyhtye Beatleskin sanoi: "JEE".

”Voi ei”, apteekinneiti kiljaisi ja hänen naamansa kalpeni.

Älkääpä, hyvät ihmiset, nyt vielä lopettako lukemista, ei Ensio Olutkaan vielä lopettanut teiniaikojensa muistelua.

Plondi-Riitalla, siis Ensio Oluen silloisella neljätoistavuotiaalla tyttöystävällä oli ollut koulussa terveysopin oppitunti. Kun Plondi-Riitan isä tuli töistä, tyttö sanomaan hänelle, että isä oli valehdellut hänelle, että jos Plondi-Riitta ja hänen poikakaverinsa Ensio Olut olisivat silleen ennen kuin Plondi-Riitta olisi täyttänyt seitsemäätoista – tuohon aikaan tunnettiin termi ”viisitoista vaan ei seitsemäätoista” - poikakaveri, siis tässä tapauksessa Ensio Olut, kuolee. Opettaja oli terveysopin tunnilla sanonut, ettei poikakaveri siihen sentään kuole.

”Kyllä kuolee, aivan satavarmasti kuolee”, oli Plondi-Riitan isä todennut ykskantaan.