ENSIMMÄINEN SUOMALAINEN

Jääkauden eläimistöä

Aivan ammoisina alkuaikoina Alku-Suomessa ei asunut niin yhtikäs ketään; maassa oli vain jättiläishirviä (Megaloceros giganteus), susia (Canis lupus), jäniksiä (Lepus timidus) ja muita sellaisia (Aliis huiuscemodi), mutta ei niin alun ensimmäistäkään ihmistä (Homo sapiens).

Muualla maailmassakaan, siis alku-ulkomaassa, ei ollut aluksi paljon ketään; olipa vaan muutama luolissa asuva alku-ulkomaalainen.

Alkuhärkä, eli munaton alkusonni

 Sen lisäksi, että ulkomaassa ei ollut aluksi paljon ketään, siellä ei ollut aluksi myöskään kovin paljon jättiläishirviä, susia, jäniksiä ja muita sellaisia. Siellä alku-ulkomaassa oli tietenkin kyllä niitä alku-ulkomaan metsän alkueläviä, mm. alkuhärkiä (Bos taurus) ja alkulehmiä (Auðhumla) ja muita alkueläimiä (Alia protozoa).

Alkueläimiä

Luolanainen

Kun alku-ulkomaan alkuväestö (Primitivae populatio) sitten keksi, miten lisäännytään, alku-ulkomaalaiset alkuihmiset alkoivat lisäntyä vallan villisti. Pian ulkomaan metsissä kävi senkaltainen litinä ja loiske, kun alku-ulkomaalaiset kävivät innolla ja apinan (Catarrhini) raivolla niin nuoret, kuin vanhat luolaihmiset lisääntymään, koska havaitsivat sen – siis lisääntymisen alkuunpanon (Cuius coitus) –  vallan hauskaksi puuhaksi, vaikkakaan heitä ei sitä puuhatessa yhtään naurattanut.

Lisääntymistä (Filii nativitatis) ja sen alkuunpanoa eivät luolaihmiset (homo speluncis) osanneet millään muotoa yhdistää toisiinsa; pieniä alkuihmisiä (Parvum homo primitivae) vaan tuli.

Pieni sammakko
lumpeenlehden
eessä

Alkuväestön sitten lisääntyessä nälkäkin kasvoi, joten siihen asti riittänyt pienten alkueläinten, kuten esimerkisi sammakoiden (Rana temporaria) pyydystyskeinona käytetty käsittäminen, eli alkueläinten kiinniottaminen pelkin käsin ei ollut riittävän tehokas elannon hankintakeino, alkuihmiset keksivät nuijan. Nuijan keksittyään alkuihmiset alkoivat käyttää sitä myös keskinäiseen kommunikointiin; aiemmin oli riittänyt pelkkä käyminen käsiksi.

Sitten, kun alku-ulkomaalaiset olivat lisääntyneet niin kyllin, että nuijakaan kommunikointivälineenä ei enää riittänyt, he keksivät ruveta puhumaan keskenään; näin sai alkunsa puhekieli, josta nyttemmin käyetään termiä ulkomaankieli (peregrinae linguae).

Ensimmäinen puhuttu lause lienee ollut ”antaisit nyt” ("Pedicabo ego adepto"), ensimmäinen kokonainen virke ”ei tänään, päätä särkee” ("Non hodie, dolet caput meum"). Tällaisesta sivistyneestä sananvaihdosta käytetää tätänykyä termejä ”vonkaaminen” ja ”pihtaaminen”.

Ja tähän tuo löpinä on johtanut

Ennen puhekielen keksimistä vonkaava alkuäijä oli yksinkertaisesti kopauttanut pihtaavaa alkumuijaa (Veterum pullus) nuijalla kevyesti päähän, josta toimenpiteestä oli tietenkin tullut alkumuijalle päänsärkyä; nyt voitiin siirtyä sivistyneenpään, käsitteelliseen keskusteluun, ja jättää päivittäisessä kanssakäymisessä sivistymättömän nujan käytön vähän vähemmälle.

Seuraavaksi nämä alku-ulkomaalaiset alkoivat viljellä ja syödä viljaa; syntyi maanviljelyskulttuuri (agri cultura).

Kaikkien pirtaan tämä tällainen peli ei sopinut – mahahan sellaisesta menee vallan sekaisin ja kakkostyypin diabetes iskee kaiken päälle sitten – kunnon lihaa sen olla piti; mitä nyt joitain juureksia siihen joukkoon, niitä kun löysi vallan pienellä vaivalla kyntämättä, kylvämättä sieltä täältä metsästä.

Keräilijä. Metsästäjä on missä lie,
kai metsämässä 

Tällainen alku-ulkomaalainen ylenpalttinen kulttuuri ja sivistys alkoi tietenkin ajanmittaan riepoa näitä metsästäjä-keräilijä-alkuihmisiä (Venator-Congregantis populum in primitiva) niin, että näistä lyhytjalkaisimmat kyrsiintyivät vallan ja lähtivät mannerjään vetäytyessä ulkomaalaisen alku-sivistyksen alkulähteiltä ja piiristä mahdollisimman kauas pois kohti pohjoista.

Villamammutti

Pysähdyttyään muutaman kerran muutaman sukupolven ajaksi syömään kaiken muun riistan joukossa vähiä villamammutteja (Mammuthus primigenius) nämä alkuihmiset saapuivat Yodianmeren etelärannalle. Siellä he pysähtyivät syömään pois kuleksimasta loputkin näistä villamammuteista tämän aavan meren tuolta puolen eli etelärannalta ennen kuin kääntyivät siitä oikealle ja lähtivät kiertämään tuota merta.

Viimein nämä persjalkaiset (Pedibus asinum), eli alkusuomalaiset pääsivät talviaikaan, kun maas on hanki ja järvet jäässä, vesistöjen yli ja saapuivat kevään korvalla vihdoin Orimattilan Myllykoskelle.

Yodianmeri
n. 12.000 vuotta sitten

Orimattilan Myllykoskella ensimmäinen paikalle ehtinyt alkusuomalainen – joka oli siihen asti ollut vaan joku alku-ulkomaalainen – huusi suureen ääneen, että onkos täällä ketään.

Vanha kivikautinen asuinpaikka.
Kuvan kivet ja vaatteetkin ovat 
ihan kivikaudelta, nii'in
ancient season

Kun mistään ei kuulunut vastausta, tämä ensimmäinen alkusuomalainen, eli suomalaisten persjalkainen esi-isä, sanoi perässätulijoille, että tähän me alku-ukomaalaiset sitä sitten perustetaan se vanhin tunnettu suomalainen kivikautinen asuipaikka ja kopautti ensimmäisenä kohdalle osunutta persjalkaista naisenpuolta sivistymättömästi kevyesti nuijalla päähän ja ryhtyi tekemään tämän suomalaisten esiäidin kanssa ensimmäistä alkusuomalaista.

Näin sai Suomen kansa alkunsa ja tuota ensimmäisenä Suomen kamaralle astunutta suomalaisten esi-isää alettiin sitten kutsua Alku-Ensioksi. Toiseksi saapunutta ruvettiin nimittämään tietenkin Toisioksi.

Alku-Pirjo, alkusuomalaisten
uhkea persjalkainen esiäiti.
Nam!

 Tämä ensin saapunut, eli Alku-Ensio on siis myös Ensio Oluen esi-isä. Ensimmäisen esiäidin nimi lienee ollut Alku-Pirjo - sen verran hänestä tiedetään aivan varmasti, että hänkin oli joku persjalkainen alku-ulkomaalainen.

Kerran sitten, kun kivikauden miehet Alku-Ensio ja Toisio istuskelivat vanhuuden päivinään leirinuotiolla grillaamassa huikopalaksi vihoviimeisen Suomenneimellä eläneen villasarvikuonon (Coelodonta antiquitatis) kylkeä, kaksi nuorta miestä käveli leiripaikan ohi kumautellen vuoronperään toisiaan nuijalla päähän, sanoi Alku-Ensio Toisiolle:

”Mitähän tästäkin nuorisosta vielä tulee, kun näillä nykynuorilla ei ole muuta mielessä, kun miten vaan saada nuppi turvoksiin!”

Nyt saa toi räppääminen
riittää ,tai kumahtaa!

Toisio siihen:

”Ulkomaan kotkotuksia, ulkomaan kotkotuksia; enkös minä ole sanonut, tuollaista se polkan ja jenkan kuunteleminen sitten teettää! Humppa ja tango, ne ovat meille alkusuomalaisille sopivaa kuunneltavaa!”

Tosiasiahan on siis, että ensimmäiset suomalaiset olivat ulkomaalaisia.

Eikä suomalaisten kannata ulkomaalaisille ainakaan mennä vittuilemaan, koska enemmistö maailman ihmisistä on yhä – ja tulee aina olemaan – ulkomaalaisia.