LUE VALLAN VAAN ENSIO OLUTTA, NIIN LUULET ENEMMÄN KUIN OLET LUULLUTKAAN! TEKSTEISSÄ ON JOSKUS MYÖS HIEMAN ULKOMAANKIELTÄ, JOTTA ULKOMAASSAKIN VOI LUKEA ENSIO OLUTTA!
Eiks me sovita ny täsä paikas heti niin, että tänä vuonna ei sitten ryypätä; juodaan pelkkää kaffet vaa; jos ny mittää.
Plörö
Jos siihe joku tuo, nin piene plörön voi tietty kaffen jokkoon laitta. Mutta vaan sen verran, ettei ruppee laulattaa. Jos kuienki ruppee laulattaa, niin luvataan laulaa sitte hiljaa ihan vaa; ja pääaias hengellissi laulaui, ettei naapuri häiriinny. Ei mittää silaisi härskei, kon isot pojat joskus tappaa laulaa; niist naapuri voi tykkää huonoo.
Jos kuitenki tulee laulettuu niitä härskei laului, nin ei juurkan lauleta niit, jois lauleta naimiset. Mut jos tulee laulettu niitki lauluaja, niin nii sitte lauleta niit ihan vaa hilja.
Jos naapuri kuitenki häiriintty ja hakkaa seinään, niin ei hakata takas.
Jos kuteni hakatan takas, niin ei löyrä niin kovaa, että seinä menee ihan särki. Jos kuitenki seinä menee särki, ja sieltä tulee naapuri, niin ei lyörä sitä heti nyrkillä, Jos kuitenki lyörää sitä nyrkillä, niin ei lyörä heti nennää.
Naapurin sukulaise ova ehtinee paikall
Jos kuitenki lyörään heti nennää, niin katotaan, että sen naapurin sukulaise eivä ehri paikall.
Jos naapurin sukulaiset kuitenki ehtivä paikall, niin varotaan, ettei homma mene ihan perseelleen ja kylätappeluksi vallan. Sillo soitetaan poliisill. Ja lähdetään karkku nin saatanan taval; vaikka sitte klasin läpi.
Joulupukki on nyt viimeisin julkinen henkilö, jota syytetään seksuaalisesta häirinnästä.
Tapahtumiin perehtyneet feministilähteet väittävät, että Joulupukki on tehnyt ei-toivottuja seksuaalisväritteisiä ehdotuksia eräälle tyttötontuntulle, joka ei kuitenkaan halua tässä yhteydessä nimeään julkisuuteen.
Joulupukki Kammarissaan
Nämä väitteet perustuvat Joulun 1984 tapahtumiin tämän tonttutytön työpaikassa, Korvatunturin sivutoimipisteessä Joulupukin pajakylässä Rovaniemellä, ja tarkemmin Joulupukin yksityispuolella, niin sanotussa ”Joulupukin kammarissa”.
Kun tältä tonttutytöltä oli kysytty kuultuna, miksi hän ei ollut tullut näiden väitteidensä kanssa julkisuuteen jo aikaisemmin, hän sanoi, ettei hän ollut halunnut pilata Jouluja. Tonttutyttö sanoi seuraavaa: "Ainakin lapset ympäri maailmaa olisivat olleet kovin pettyneitä, jos he olisivat jääneet näinä menneinä yli kolmenakymmenenä Jouluna ilman lahjojaan".
Itäisen naapurimaamme meidän Joulupukkimme tätä kolleegaa ei kukaan keksisi koskaan syyttää mistään seksuaalisesta häirinnästä
Tämä on erittäin huolestuttavaa monella tasolla. Ensinnäkin, Joulupukki on ollut rakastettu julkinen moraalinen esikuva maailmalla lukemattomille sukupolville. Syyttävän osapuolen ystävällä on seuraavaa sanottavaa Joulupukista: "On surullista, että Joulupukki on pettänyt vanhempia ja lapsia niin monia, monia vuosia."
Syyttävän osapuolen ystävä vuodattaa: "Vanhemmat ovat luottaneet Joulupukin siveellisyyteen näinä menneinäkin Jouluina. Lapset ovat uskoneet häneen. Joulupukki on nyt tällä törkeällä tempullaan vienyt kaiken ilon Joulusta.”
”Olemme työskennelleet jo vuosien ajan tehdäksemme suomalaisesta Joulupukista sen ainoan syyn viettää Joulua! Tämä nyt esille tullut juttu todella vituttaa meitä! Tarkoitan, että jos Joulupukin pajakylä joudutaan nyt tämän jutun takia sulkemaan, minne me menemme töihin? Lapin hiihtokeskusten joksikin vitun kausityöläisiksikö? Ei voisi vähempää kiinnostaa!”
Ruka
”Joulupukki on todella vahingoittanut meitä kaikkia ... Tarkoitan, että kaikkihan me tontut tiedämme, minkälainen ”lääninpässi” se Joulupukki sen puhtoisen pukinkaavun alla tosiasiassa on, mutta kaikki ne työpaikan edut, työterveyshuolto, ilmaiset vapaa-ajan käyttömahdollisuudet – Joulupukki maksaa esimerkiksi meidän rinnemaksumme Rukalla - ja muut sellaiset menot; jos ne edut nyt menetetään, se ottaa niin vitusti päähän!"
Kovia Joululahjoja?
Syyttävä osapuoli on sanonut: ”Se häiritsevä tosiasia tässä tarinassa vielä on, että vanhemmat ympäri maailmaa ovat antaneet Joulupukin päättää, ovatko heidän lapsensa olleet kuluneena vuotena tuhmia vaiko kilttejä. He ovat sinisilmäisesti luottaneet Joulupukin lausuntoon. Totta puhuen, useimmilla vanhemmilla ei todellakaan ole ollut mitään muuta keinoa arvioida lastensa kiltteyttä kuin katsoa, millaisia lahjoja Joulupukki lapsille tuo, enemmänkö kovia vaiko pehmeitä.”
”Mitä vanhemmat voivat ja osaavat tehdä tässä oudossa tilanteessa? Kuinka moni poikalapsi on seksuaalisesti ahdistellut tyttölapsia, ja päässyt siitä kuin koira veräjästä, koska Joulupukin silmissä he eivät ole tehneet mitään väärää? Kuinka monesta moraalisesti korruptoituneesta poikalapsesta Joulupukki on tosiasiassa vastuussa?”
Tapahtumiin perehtyminenkö käynnissä? Ei toki!
Tapahtumiin perehtyneet feministilähteet lupaavat pitää kaikki tämän jutun asianomaiset tahot jatkuvasti ajan tasalla.
Joulupukki ei halua antaa minkäänlaista kirjallista lausuntoa koskien näitä syytöksiä, ja onkin vetäytynyt pois Joulun hälystä Korvatunturin rauhaan, jossa hänet tunnetaan paremmin ”Korvatunturin Ukkina” kuin Joulupukkina.
Ei Joulutarinaa ilman kuvaa Korvatunturista
Ensio Oluen jotostaessa Urho Kekkonen -kansallispuiston Sompio-Kemihaaran Natura 2000 -luonnonsuojelualueella, tarkemmin Korvatunturin paljakalla tässä männäviikolla kävipä myös Korvatunturin kuoringissa tapaamassa ”Korvatunturin Ukkia”. Itse tuo ”Korvatunturin Ukki” haluaa tulla kutsutuksi jatkossa vain etunimellään Väinö, tai tuttavallisemmin – kuten hän itse sanoo - ”Sano ”Väiskiksi” vaan”.
Savukosken Sale
Käytyään Savukoskella Salesta tuliaisiksi ”Korvatunturin Ukille” - tai, no niin, ”Väiskille” - useamman kuin muutaman lenkin Atrian Punaista - ”Väiski”, jouluhahmona, joskin nyt ehkä entisenä, kumminkin tykkää paremmin Atrian Punaisesta kuin HK:n Sinisestä - Ensio Olut oli Salen vieressä olevasta Alkosta kopannut mukaan jonkun pullon Sisuviinaa palan painikkeeksi.
Pienet, vanhempiensa Joulupukin syliin pakolla istuttamat lapset ovat pakokauhun vallassa
Siinä matkalla lähes kolmenkymmenen asteen pakkasessa koviksi kuin koiuvuhalot jäätyneiden makkaralenkkien sulamista odotellessa ensimmäisen Sisu-viinapullon korkattuaan ”Väiski” kertoi sen niin sanotun seksuaalisen häirinnän todellisen laidan – tosin hieman kautta rantain. Tässä seuraavassa kuitenkin kertoman pääkohdat:
”Väiski” kertoi, kuinka hän vuosikymmenet Joulupukkina kiertäessään Jouluaattoisin niin maita kuin mantujakin oli kuullut ja kokenut monen moista.
”Lasten kanssa olen aina pärjäillyt, vaikka jotkut kaikkein pienimmät ovatkin heille niin kovin outoa ulkonäköäni pelänneet, varsinkin kun pienokaisen vanhemmat ovat lapsen väkisin syliini pakottaneet. Isommat lapset ovat – toivoessaan minun tuovan joskus vallan mahdottomiakin Joululahjoja – kertoneet korvaani kuiskaten yleensä ihan viattomia
Joulupukki on hämmästyvinään
salaisuuksiaan, ja minä olen ollut hämmästyvinäni kovin. Toisin on ollut aikuisten naisten, jopa perheenäitien kanssa. Puhumattakaan yksin asuvista naisenpuolista”.
Tässä vaiheessa ”Väiskin” lähelle takkatulen lämpöä laittama makkaralenkki sulanut niin, että leuku pystyi jo siihen. Pätkittyään lenkin molemmat puolikkaat kolmeen pätkään ja laitettuaan lenkinpätkät paistohaarukoissa tulen loimuun ”Väiski” jatkoi:
Pipo suojaa tässä tapauksessa Joulupukin korvaa, muutenhan siellä olisi tuota pikaa tämän tämän himokkaan tädin kieli
”Kuinka monesti minua onkaan kourittu haaroista, nipistelty perskannikoista, pyritty pussailemaan ihan suulle – parta ja sankat viikset ovat tällöin olleet ainoa suojani. On tungettu kieltä korvaan, pahimmoillaan hyvä, ettei tus... eikun siis tuota tissiä suuhun, mutta korkea ammattimoraalini on estänyt minua reagoimasta näihin lähentelyihin – ainakaan tavalla, johon lähentelijä on ehkä pyrkinyt”.
”Minullakin on, hitto vie, tarpeet sekä himot ja halut kuten kellä tahansa taruhenkilöllä, ja naiset tietävät vallan hyvin sen! Mutta kuormasta en ole lahjojen Jouluaaton jakokierroksilla ryhtynyt syömään, en kertaakaan”, ”Väiski” puuskahti, mutta jatkoi - kuin pyytäen anteeksi käyttämäänsä voimasanaa, koska hän ei yleensä kiroile - taas rauhallisemmin, jopa naureskellen:
Pikkujoulukeikalla Kotkan satamatyöntekijöiden pikkujouluissa takavuosina Kotkan Ankkuritalon pihalla Joulupukki otti hieman rennommin
"Pikkujoulukeikoilla on tosin joskus minulla tuo – sen varmaan arvannet, jos et, Ensio Olut, vallan tiedä - moraalipuoli ollut hieman löysemmällä, mutta Jouluaattona taas ei armoton aikataulu eikä tiukka työmoraalinikaan anna sijaa minkäänlaisille lipsumisille”.
Edes tämä sulopyllyinen seireeni
ei pysty iskemään edes pienintä
säröä Joulupukin piinkovaan
Jouluaaton työmoraaliin!
Pörön nyt kypsynyttä makkaraa höystettynä vahvalla, kotitekoisella sinapilla syötyään ja otettuaan hyvän hörpyn Sisuviinaa ”Väiski” kertoi – vaikkakin jonkin verran vastentahtoisesti – tuosta nyt esiin nostetusta, väitetystä seksuaalisesta häirintätapauksesta:
”Aina, siis jokaisena vuonna parisen viikkoa ennen Joulua minulla on ollut tapana antaa kaikille tontuille, siis jokaiselle tontulle sukupuoleen katsomatta, kiitokseksi hyvin tehdystä työstä kolme joulunpunaista ruusua. Olen aina käynyt ostamassa ne itse Rovaniemen kukkakaupoista”.
Joulupukki mannekeeramassa valokuvaajille tammikuussa vuonna 1985 Ryssän ohjusromun kera Inarinjärven jäällä
”Joulun tienoo vuonna 1984 oli erittäin kylmä, kuten itsekin ehkä muistat, koska itse matkustit silloin useammaksi viikoksi Teneriffalle Puerto de la Cruziin pakkasta pakoon heti Loppiaisesta. Silloinhan heti vuoden 1985 tammikuun toinen päivä se Ryssäinmaan maaliohjus rysähti Inarinjärven jäälle – en puutu asiaan, oliko tarkoituksella vaiko eikö – mutta kun minutkin haalivat ansaitulta levolta lehtikuviin mannekiiniksi edustamaan Suomea ja Suomen Joulupukki-instituutiota. No ei siitä sen enempää”.
Keltaiset ruusut = intohimoiset ajatukset
”Silloin Jouluna 1984 oli pakkanen pannut Suutarin tuolloiselta Pohjoismaiden suurimmalta ruusujen kasvihuonekasvattamolta Kotkan Tavastilasta Rovaniemelle toimittamat ruusut matkalla niin, että punaisia ruusuja ei yksinkertaisesti vaan löytynyt riittävää määrää koko kaupungista, ja minun oli hyväksyttävä yhdeksi nipuksi kolme keltaista ruusua.”
”Väiski” otti pienet, ja kaasi tietenkin paukun myös Ensio Oluen lasiin – eihän Ensio Oluenkaan suu nyt vallan tuohesta ole – ja jatkoi:
”Vähänkään ruusujen kertomaa kieltä ymmärtävät tietävät, etten minä nyt voinut tonttupojalle keltaisia ruusuja antaa, vaan ojensin ne ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia viimeksi Joulupukin Kammariin tulleelle tonttutytölle, ja sen pituinen se”.
”Väiski” vetäisi lasinsa yhdellä hörpyllä tyhjäksi ennen kuin jatkoi:
Onko hän mielestäsi "tonttuhenkilö"?
”Sitten tuli tämä vuosi 2017 uusine kotkotuksineen. Tampereella ilmestyvä Aamulehti linjasi, että se nimittää jatkossa eduskunnan puhemiestä puheenjohtajaksi. No nämä telaketjufeministit innostuvat tästä lehden linjauksesta niin, että haluavat nyt kieltää, ei vain mies- ja nainenloppuisten, vaan myös poika- ja tyttöloppuisten nimitysten käytön ja vaatii käyttämään esimerkiksi termejä ”työhenkilö” ja ”partiohenkilö”; vaativatpa kaiken päälle karhulalaissyntysiä veljeksiä Kari ja Jyri Häkämiestä muuttavan sukunimensä muotoon "Häkähenkilö"! Ja minä, pannahisen pahnueen pohjimmainen pösilö, menin sitten nimittämään tätä samaa ”tonttuhenkilöä”, jolle minä olin ojentanut vuonna 1984 Joulun alla ne keltaiset ruusut, tonttutytöksi!
Tarinan kantimiksi tähän alkuun joitakin uutisotsikoita:
JULKAISTU 05.12.2017 12:45
Paavo Väyrynen teki sen – kasaan 20 000 kannattajakorttia ja neljättä kertaa presidenttiehdokkaaksi
MTV UUTISET-STT
IL Lauantai 2.12.2017 klo 19.57
Muki
Suomi Ensin -ryhmittymän oma ehdokas Ilja Janitskin kertoi sosiaalisessa mediassa viime viikolla luopuvansa presidenttiehdokkuuteen vaadittavien kannatuskorttien keräämisestä.
Maahanmuuttokriittinen Suomi Ensin -ryhmittymä kerää kannatuskortteja Paavo Väyrysen saamiseksi presidenttiehdokkaaksi.
- Se on heidän henkilökohtainen valintansa, että keräävät kortteja. Kyllä tämä tieto varmasti paikkansa pitää, Paavo presidentiksi kampanjapäällikkö Seppo Hauta-aho vahvistaa.
Mitä Vittua
Suomi Ensin -ryhmittymä on kerännyt Väyrysen kannatuskortteja ainakin lauantaina Itäkeskuksessa Helsingissä.
Tiedoksi niille, jotka eivät tiedä, kuka tuo Ilja Janitskin on, kerrottakoon, että hän on eräässä ulkomaassa, Espanjassa, Suomen maahanmuuttovastaisten ihmisten ainoana tosiuutisia kertovana uutislähteenä pitämä, ja jonka sanomaan kirjaimellisesti, kuten se kirjoitettu on - aivan kuin sen puolueen, jonka
Rusoposkinen poika
puheenjohtajana on se rusoposkinen poika, presidenttiehdokas Raamatun kertomuksiin - MV (Mitä Vittua) -valeuutisleheteä julkaissut, erinäisistä muistakin rikoksista epäilty henkilö. Tulitteko tuosta selonteosta nyt yhtään hullua hurskaammiksi.
https://www.mtv.fi/uutisetkertoi aamulla 5.12.2017 myös, että käräjäoikeuden päätöksellä lakkautettu natsismia ja rotuerottelua kannattava, maahanmuuttokriittinen Pohjoismainen vastarintaliike on kutsunut avukseen tänne Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä juhlistamaan mm. venäläisiä uusnatseja.
Pelottavia alpakoita
Uutisissa kerrottiin myös, että Töölöntorilla järjestettyä useiden äärioikeiston äärijärjestöjen järjestämää rauhanomaista 612, vai 216-mielenosoitusta olipyrkinyt häiritsemään ja epäjärjestystä lietsomaan joukko pelottavia alpakoita ja pupuja ja - mikä kauheinta – kaiken tämän päälle vielä lasten jumppa-discokin. Poliisi onneksi mellakkavarustein avulla onnistui estämään lasten, alpakoiden ja pupujen pääsyn Töölöntorille.
Nuo olivat muista uutislähteistä saatuja, ja sitä kautta ehkäpä hieman epäluotettavia tietoja. Mutta Ensio Oluellapa on ”suoraan hevosen suusta”, eli itseltään Paavo Väyryseltä saatua tietoa, joten palataanpa siihen Paavo Väyrysen tulevaan presidentteyteen!
Väyrysen jalasmökki
Kemijärveläinen, ainakin takavuosien Ansa ja Oiva -tv-sarjasta tuttu kulttuuri-, tv- ja teatteripersoona Kari Väänänen kertoili tässä taannoin Ensio Oluelle tarinan vuodelta 1975, ajalta, jolloin Paavo Väyrynen oli kirjoilla jalasmökissä Kemijärvellä.
Seuraavassa Ansa ja Oiva - pätkässä esiintyvät tosin vain Kari Väänäsestä kädet, mutta esiintyvätpä perin ansiokkaasti:
Sokos hotelli ja ravintola Rukan Kuksa
”Meillä täällä Kemijärvellä oli ja toimi tuohon aikaan Sika ja Palvaus Leevi Luusua -niminen sikala- ja palvausalan yritys. Yrityksen omistaja -toimitusjohtaja Leevi Luusua oli tehnyt isohkot joulunaluskaupat Koillismaan Osuuskaupan kanssa Kuusamossa – 1.200 palvikinkkua, liikkiötä, á väh. 8,5 kg, saanut käsirahana käteen 5.000 mk sileinä, painotuoreina ”Urkkeina” eli kymmenen 500 mk:n seteliä, ja kaupan ruhjakaisia oli sitten vietetty tavan mukaan ravintola Rukan Kuksassa.
Emakko ja pahnue
Aamuunhan siinä oli mennyt ja hotelliyön jälkeen Leevi Luusua oli rientänyt taksilla kohta aamuseitsemäksi kotiinsa Kemijärvelle. Leevi sitten ensitöikseen, ennen kuin edes tuvan puolelle oli ehtinyt vaatteiden vaihtoon, limonaadipuku vielä yllään piipahti – sikamies kun henkeen ja vereen kun oli - siitä sikalaan katsomaan juuri paria päivää aiemmin porsinutta emakkoa ja sen pahnuetta. Koska huomasi emakon kiljuvan nälissään, hän päätti antaa emakolle porsineelle emakolle sopivaa sianruokaa, apetta, eli viljasta ja maitoherasta valmistettua valmisrehua jatkettuna silloin vielä sallitulla ravintoloiden jäteruoalla.
"Urkki"
Leevi Luusua oli taksikyytiä maksaessaan ottanut koko setelinipun, jossa oli enää jäljellä yhdeksän ”Urkkia” ja pienempiä seteleitä muutama, lompsastaan, ja taksin maksettuaan hänelle jäi vain viisisatasten lisäksi yksi kympin seteli ja kolikoita. Leevi työsi setelit paidan rintataskuun ajatellen laittaa viisisataset sitten siitä kätevästi sisälle ehdittyään makuukamarin piirongin laatikkoon. Nyt, kuinka ollakaan, Leevin kaataessa ensimmäistä ämpärillistä apetta siankaukaloon koko tuo yhdeksän painotuoreen ja liukkaan ”Urkin” nippu ja nipun sisällä ollut ”Juho Kusti” luiskahtivat Leevin paidan rintataskusta sianruoan joukkoon. Ennen kuin Leevi, joka toki huomasi oitis tuon tapahtuneen, ehti käsineen hätiin, nälkäinen sika oli jo ehtinyt hotkaista rahat.
Leevi Luusua suori siitä hätääntyneenä pirttiin soittamaan eläinlääkärille, että onko mitään muuta keinoa kuin lahdata emakko rahojen takaisin saamiseksi.
"Ruumiin pesuvettä"
”Elä sie Leevi hyvä nyt emakkoa nyt lahthaamaa tuon takia ruphia, mie lähethän taksin tuomhaan kiiruusti pari litraa ”ruumiin pesuvettä”, A12t Dilutusta – se on niin lievästi denathuroitua 80%:sta pirtua, että kyllä se sialle kelphaa - ja sie kun lanttaat pirtun noin puoliksi lämpimällä vedellä, juothat ensin sille sialle yhden pullollisen sitä taskulämmintä lantattua pirtua, ja sitte potkhaset sitä kohta naphakasti kylkhen, niin jo vain se yskhäsöö ne siun setelis ulos. Jos eivät kaikki rahat tule kerralla ulos, niin annat emakolle kunnon ryyphin toisesta pullosta ja potkhaset taas, niin kyllä se ne kaikki sieltä lopuksi ulos yskhäsöö.”
Poronpaisti
Taksi toi pikapikaa eläinlääkärin lupaamat kaksi litran pulloa sitä denaturoitua pirtua, ja samalla taksikyydillä tuli isänsä Eemelin tilaamaa palvattua poronpaistia noutamaan Martti Miettusen II hallituksen silloinen nuori opetusministeri Paavo Väyrynen. Paavo maksoi taksin, ja näin ei rahansa sian mahaan hävittänyt Leevi Luusua ei jäänyt kyydistä taksikuskille velkaa.
Leevi Luusua nappasi pirtupullot ehtimättä edes juuri vilkaista taksin takapenkillä istuvaa Paavo Väyrystä – sanoipa vain, että, kas Paavo - kiirehti sisään sikalaan, korkkasi ensimmäisen pirtupullon ja alkoi kaataa pirtua vastustelevan emakon kurkkuun.
Urkki, Kale ja nuori Väyry
Paavo Väyrynen ehti sikalan ovelle juuri ja juuri nähdäkseen, kuinka Leevi Luusua juotti väkipakolla emakolle pulloa tyhjäksi, odotti hetken, ja potkaisi sitten sikaa kylkeen. Sika yskäisi ja kas, ysköksen mukana tuli muutama viisisatanen. Leevi Luusua laski setelit, ja koska niitä oli vain kolme, korkkasi toisen pirtupullon, kaatoi siitä sian kurkkuun kunnon ryypyn, potkaisi taas sikaa, ja sika yskäisi ulos nyt kaksi viissatasta. Kolmannen, hieman reilumman ryypyn jälkeen kaikki yhdeksän ”Urkkia” olivat isännän hyppysissä vain pesua vailla.
Koska pirtua oli vielä pullossa jäljellä, Leevi Luusua tuumi ääneen, että vaihtorahat tänne myös, kaatoi pirtun lopun sian kurkkuun, potkaisi ja sika yskäisi vielä kymmenmarkkasen. Paavo Väyrynen oli katsellut toimitusta silmät ymmyrkäisinä ja kysyi Leevi Luusuan jo huuhdellessa rahoja sian vesiautomaatissa, että mitä tuo oli. Leevi Luusua sanoi ihan vaan piruuttaan, että tällä keinoin sai sikataloudenkin joten kuten kannattamaan.
Helsinkiin palattuaan Paavo Väyrynen soitti Tuusulaan tutulle siankasvattajalle, joka aina oli valitellut sikatalouden huonoa kannattavuutta, että hänpä tietää nyt keinon, kuinka sikojen kasvattaja saa parempaa katetta työstään – ja vieläpä nopeasti. Lupasipa tulla näyttämään sen konstin jo seuraavalla viikolla.
Kossupulloja museossa
Paavo Väyrynen osti useamman pullon Kossua edulliseen ministerihintaan ja riensi heti maanantaina tuusulalaisen sikalanomistajan pakeille, kertoi isännälle sen, minkä oli Kemijärvellä sikalassa nähnyt, ja yksissä tuumin miehet siitä sikalaan testaamaan äskettäin porsineella emakolla tuota käänteentekevää menetelmää.
Kokeneena siankäsitelijä isäntä alkoi pakkojuottaa emakolle taskulämmintä Koskenkorvaa ja Paavo hoiti potkimispuolen, koska oli nähnyt, millä tyylillä ja mihin kohtaan Leevi Luusua oli emakkoaan potkinut.
Keski-Uusimaa
Seuraavan päivän Keski-Uusimaa -lehdessä oli keskiaukeamalla kahden palstan uutinen, joka oli otsikoitu: ”OPETUSMINISTERI POTKI HENGILTÄ UMPIHUMALAISEN EMAKON”, ja haastateltuna opetusministeri oli todennut lehdelle:
"Juho Kusti"
”Olisi sen jo pitänyt sillä viinamäärällä kokemukseni mukaan yskäistä ulos, jos ei nyt vallan kokonaista ”Urkkia”, niin edes muutaman ”Juho Kustin.”
Sitten siihen mahdolliseen presidentteyteen.
Paavo Väyrynen presidenttinä
Paavo Väyrynen ilmoitti presidenttiehdokkuutensa julkistamistilaisuudessa, että kun hänet nyt vihdoin valitaan Tasavallan presidentiksi, ja oltuaan sitten presidentin virassa ne kaksi perustuslain sallimaa kautta, niin hänpä tulee pyrkimään - tai oikeastaan hänet kutsutaan - vielä korkeampaan virkaan.
”Ja mikähän tuo vielä korkeampi virka mahtaa olla, Suomen kuningas, YK:n pääsihteeri ehkä”, joku paikalla ollut tiedusti. Ja Paavo Väyrynen kertoi, että hänestä tulee presidenttiyden jälkeen Hyvä Jumala.
Hyvä Jumala
”Kun minä seitsenkymmenluvun lopulla eräässä Keskustapuolueen tupaillassa - jossa tämän maan suurin auktoriteetti presidentti Kekkonenkin sillä kertaa oli sattumoisin paikalla - synnyinpitäjässäni Kemin maalaiskunnassa alustin keskustelua, niin puheeni loppupuolella kerroin tulevista suunnitelmistani politiikan saralla. Kerroin, että ensialkuun minut valitaan Keskustapuolueen kaikkien aikojen nuorimmaksi puheenjohtajaksi, sitten ulkoasiain ministeriksi ja ehkä muutaman kerran pääministeriksikin. Sitten kun olen ollut ne perustuslain sallimat kaksi kautta presidenttinä, niin minä, ihan vaan retorisena kysymyksenä sanoin, että mikä olisi sen jälkeen minulle kyllin korkea eläkevirka vanhuusvuosikseni, niin presidentti Kekkonen sanoi silloin: ”Hyvä Jumala”. Ja kun Kekkonen sen sanoi, hänen sanaansa minä olen aina uskonut, ja se sana on aina pitänyt!”
Päivän puheenaihe on seksuaalinen häirintä, mutta ei siitä sen enempää, kuin eräs tapaus Nastolasta -70-luvun lopulta. Ensio Olut oli jo vapulta valmistunut rakennusinsinööriksi, mutta oli vielä viikon, pari perämies-työnjohtajan hommissa asfalttifirma Viarecta Oy:llä. Eräs omien sanojensa mukaan rivitalossa asuva nainen antava kaula-aukkoinen, melko lyhyt hame yllään yllään tuli valittamaan Ensio Oluelle, että kun heidän rivitalonsa tonttiliittymään ei oltu asetettu tietyöstä varoittavaa liikennemerkkiä, ja hän oli ollut ajaa autollaan jyrän alle.
Lyhyt hame ja antava kaula- aukko
Herää kysymys, häiritsikö nainen pukeutumisellaan Ensio Olutta. No ei! Mutta naista häiritsi jokin, kun hän tiuskasi kesken valitussaarnansa, ettei hänen silmänsä ole siellä alhaalla, eikä vielä sielläkään, vaan hänen naamassaan.
Nyt ei kuitenkaan ole tarkoitus kirjoittaa seksuaalisesta häirinnästä, vaan vallan muusta.
Mediassa on nyt virinnyt kummallista keskustelua kummallisesta – ainakin Ensio Oluen mielestä kummallisesta – aiheesta, että saako pieniä poikia yhä sanoa pojiksi ja pieniä tyttöjä tytöiksi.
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja kirjailija Jari Sinkkonen kirjoitti Vantaansanomat.fi verkkosivuilla:
Sinkkonen
”Minä en tällaista moninaisuuspuhetta ymmärrä alkuunkaan. Pojalla on munat ja tytöllä pimppi ja sillä selvä.”
”On kokonaan eri asia, miten lapset kasvavat oman, biologisen sukupuolensa puitteissa. Jos tyttö on rasavilli menijä, olkoon. Jos taas poika on herkkä ja taiteellinen, olkoon. Vanhempien pitäisi tuntea lapsensa, että he osaisivat suhtautua heihin oikein.”
”Silloin, kun lapsi on alle kaksivuotias, hän alkaa tutkia, mikä hänestä on tulossa. Jo pieni lapsi näkee saunareissulla, että isällä on pippeli, mutta äidillä ei. Se ajattelu, että lasta ei saisi sanoa tytöksi tai pojaksi, vaan pelkästään “lapseksi”, se on pöhkö”
Ja sekös villitsi Vihreiden ja Vasemmistoliiton homppelit reuhaamaan, että, ”ettäkö mitä tuli sanotuksi? Ei lapsia saa noin jaotella, lasten täytyy itse saada päättää, ovatko he tyttöjä vai poikia, vaiko molempia!”
Samaiset hörhelöt ovat esittäneet, ettei lapsia saisi erotella vaatetuksella pojiksi ja tytöiksi, vaan lastenvaatteiden tulisi olla sukupuolineutraaleja, etteivät tytöt erehtyisi vaatetuksensa perusteella pitämään itseään tyttöinä, eivätkä ainakaan – mikä olisi vallan kauheaa ja tuomittavaa - pojat itseään poikina.
Lapset sukupuoli- neutraaleissa perunasäkeissä
Mutta mikä olisi sellainen täysin sukupuolineutraali lastenvaate? Olisiko edes perunasäkki sellainen?
Tämä täti on kyllä setä
Aikuisina sitten sedät saavat – se ei Ensio Olutta haittaa – olla tätejä, ja tädit setiä, ihan miten vaan. Ensio Olut kyllä tietää, mistä viimeistään erottaa, kuka on oikea täti, ja kuka taas on täti, joka onkin oikeasti setä. Ensio Olutta ei vaatteilla noin vain hämätäkään!
Luulisi, että noille suomalaisille homppeleille riittäisi, että suomenkielessä ei sanoja personoida maskuliineiksi ja feminiineiksi, kuten monissa ulkomaankielissä – ainakin Saksanmaalla on sanoilla vielä kolmaskin persoona, neutri (lausutaan ”noitri”, koska kirjainyhdistelmä ”eu” ääntyy saksankielessä ”oi”), mutta ei, heidän mielestään ihan pienet pojat, jotka eivät vielä osaa puhuakaan, eivät saisi nähdessään leikkiauton saisi ruveta päristämään huulillaan, eikä tietenkään – kuten Ensio Olut oli pienenä tehnyt – saatuaan käsiinsä nuken, roikottanut sitä tukasta maitohampaissaan ympäriinsä ja murissut kuin koira. Ensio Olut oli siis jo ihan pikkupoikana jonkin verran outo.
Ainakin vielä ammoisina -70-luvun alkuvuosina, jolloin Ensio Olut oli vasta vähän päälle kaksikymmenvuotias insinöörioppilas, ja oli kesätöinään asfalttihommissa perämies-työnjohtajana, ainakin pienet pojat olivat hyvin tarkkoja sukupuoli-identiteetistään.
Pikitöitä ammoisina aikoina. Levitin lienee - päätellen poikittaisesta moottorista ja vaihdekeppien sijainnista sekä matalista tuutin siivistä - joskus 1940- luvulla valmistettu Barber-Greene 879A
Kerrotaanpa tässä, kuinka muutamankin kerran, kun Ensio Olut oli ammoin töissä Lahden Lemminkäisellä, ja päällystyskalusto siirrettiin tuon tuosta aina uuteen kohteeseen, kuin maasta polkaisten ilmestyi koneiden käynnistyessä ja ensimmäistä massakuormaa levittäjän tuuttiin kipattaessa lauma 5 – 8 vuotiaita pikkupoikia vaara-alueelle aivan koneiden ja kuuman asfaltin viereen. Pojannappulat sai siirtymään kauemmaksi, kun sanoi vaan, että mitäs pienet työt. Pikkupojat huusivat takaisin kuorossa: ”Ei me olla mitään tyttöjä, kun me ollaan poikia! Etkö sä hölmö setä tiedä!”. Nassikat loittonivat siitä yleensä sillä kauemmaksi luoden halveksivia katseita Ensio Oluen suuntaan.
Tähän varmaan sopisi Pikku-Pirjon – 12 v. - kirjoittama aiheeseen sopiva runo. Runon nimi on
Tyllerö
Minä olen pieni tytön tyllerö, mulla on päällä vekkihame ja pusero.
Tytön tyllerö
Hameen alla mulla on pikkuinen pimpero.
Naapurin poika on Antero, Anterolla on ihan pieni napero, ja koira, sen koiran nimi on Tankero.
Meidän pihalla kukki kesällä kullero. Nyt kulleron paikalla on potero, sen poteron kaivoi Tankero.
Naapurin pihalla on Tankeron koppero, ja naapurin sedän auto, se on Nissan Figaro. Meillä on keittiö, mutta naapurilla on keittokomero.
Mun äidillä on tuuhea tuhero, ja tuheron takana on piilolokero, jonne ei löydä naapurin sedän niljakas lonkero.
Naapurin setä onkin sellainen paksu punkero, jolle on liian ahdas jopa se niiden keittokomero. Sen sedän käytöskin on kaikin puolin ihan tökerö!
