LUE VALLAN VAAN ENSIO OLUTTA, NIIN LUULET ENEMMÄN KUIN OLET LUULLUTKAAN! TEKSTEISSÄ ON JOSKUS MYÖS HIEMAN ULKOMAANKIELTÄ, JOTTA ULKOMAASSAKIN VOI LUKEA ENSIO OLUTTA!
Pihlajanmarjat ovat nyt parhaimmillaan, joten siitä vaan niitä keräilemään ennen kuin räkätit ja tilhet ynnä muut sellaiset närhet pistelevät ne poskiinsa. Martat ja muut neuvontajärjestöt ovat kärkkäitä neuvomaan pihlajanmarjahillojen ja -marmeladien tekoon, mutta eivätpä pihlajanmarjaviinin valmistusta, mutta Ensio Olutpa neuvoo, koska Sorbusta ei enää saa viinakaupasta! Siis:
Sorbus
Pihlaja, eli sorbus acuparia, yksinkertaisemmin ihan vaan sorbus.
Ohje ei ole tarkka, koska Ensio Olut teki tätä sorbusta viimeksi yli 30 vuotta sitten, mutta näin minä muistelen:
Käymisastia
Aivan ensimmäiseksi täytyy hankkia 32 l:n käymisastia, johon käy vesilukko, saavi 50 l ja lappoletku.
Pihlajanmarjat ovat toisissa puissa makeampia kuin toisissa. Maistamalla se selviää.
Osta – ennen sai ainoastaan apteekista, nykyisin ruokakaupoistakin valmiina pakkauksina, joissa on kaikki – viinihiiva, hiivaravintosuola, tanniini ja viinin selkeytin. En kuitenkaan suosittele käyttämään näitä ruokakauppojen valmispakkausten aineita, vaan tilaamaan käymisaineet netistä, esim.https://www.lappo.fi/product/28/kuivattu-viinihiiva-bioferm-champ.
Pullahiiva ei siis toimi – pullahiivalla voi tehdä vain enintään kiljua – viinihiivat käyttävät viinin parhaimmillaan 17 til.-% asti, eli meklo ärtsyä viknkua siitä tulee.
Kerää saavillinen pihlajanmarjaterttuja ja perkaa tertut marjoiksi. Keitä mehumaijalla pihlajanmarjoista n. 10 l mehua, laimenna mehu kiehuvalla vedellä saaviin n. 1:3. Lisää sokeria ehkä 6 - 8 kg. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi. Lisää viinihiiva, hiivaravintosuola ja tanniini. Sitten voimakas sekoitus ja liina saavin päälle.
Viinihiiva
Hiivan täytyy ensin ”heräillä” lämpimässä 1 vrk, eli käyminen ei ala heti.
Käyminen alkaa kuohuvalla käymisellä – jos liemen laittaa heti käymisastiaan, se tursuaa yli, ja siitähän vasta sotku seuraa.
Kun kuohunta tasaantuu, siirrä liemi lappoletkulla käymisastiaan - ei kuitenkaan piripintaan, vaan pari litraa vajaaksi - ja laita se vedottomaan paikkaan tasaiseen huoneenlämpöön – hyvä olisi kääriä astia vaikkapa huopaan – ja annettava käydä vesilukon kera kunnes pulpahdusten väli alkaa olla parisen minuuttia, eli 2 – 3 kk. Tarkasta ainakin kerran viikossa, että vesilukossa on vettä.
Kierrekorkkisia viinapulloja. Ehkä on hyvä varata riittävä pullojen määrä jo etukäteen, ettei täydy tyhjentää ihan koko kolmenkymmenen viinilitran pullottamiseen tarvittavaa pullopaljoutta viinin käymisaikana
Käymisen laannuttua viini viedään kylmään ja lisätään selkeytin. Viikko, pari ja dekantointi lapolla toiseen astiaan, esim. siihen saaviin, vielä muutama päivä ja viini puhtaisiin pulloihin ja korkit - mieluiten tuoreet, eli vain kerran korkatut viinapullon kierrekorkit - päälle vahalla varmistaen. Tuoreita viinapullonkorkkeja kannattaa kysellä lähiravintolan baariminnalta tai -mikolta; antavat kyllä, kun selittää, mihin käyttöön ne tulevat.
Sitten viinit kellariin. Pihlajanmarjaviini muuttuu vanhetessaan syvän sinipunaiseksi ja vuosien vieriessä luotamme pois, kuin virtana viivähtämättään, maku eikun paranee. Turha siis ryhtyä viinintekoon pikakännin toivossa.
Sama ohje käy myös omenaviinille, mutta mieluiten tuorepuristetusta, sterilisoidusta omenamehusta. Mutta kun nyt toimit ripeästi, niin sitten Isona Jouluna:
Laitanpa tähän jälleen tämän lihapiirakan teko-ohjeen ajalta ennen pizzan keksimistä kuin muistoksi tulevain:
UUNIPELLIN KOKOINEN LIHAPIIRAKKA
2 pkt (2 x ½ kg = 1 kg) voitaikinaa
800 g sikanautajauhelihaa
2 isoa sipulia
1 valkosipulinkynsi - ainakin
2 dl ohrasuurimoita tai puuroriisiä
1 lihaliemikuutio
2 - 3 kananmunaa keitettynä
mustapippuria
suolaa
1 dl ihan oikeaa kermaa
1 kananmuna voiteluun
Ja tehdään näin:
Ota voitaikina sulamaan. Ruskista jauheliha ja silputut sipulit, mausta ja lisää kerma. Keitä ohrasuurimot tai puuroriisi lihaliemellä maustetussa vedessä. Keitä munat kovaksi ja viipaloi.
Kauli 1 paketti taikinaa leivinpaperille uunipellille, levitä jättäen paljaaksi n. ½ cm reunoilta ensin puuro, sitten jauheliha ja päälle viipaloidut kananmunat. Voitele taikinan reunat kananmunalla ja nosta toinen puoli voitaikinaa vähän uunipeltiä suuremmaksi levyksi kaulittuna kanneksi ja painele haarukalla sauma tiiviiksi. Voitele piirakka munalla ja pistele haarukalla runsaasti höyryreikiä.
Paista uunissa 200 °C:ssan. 25 min.
Jauhelihan sijaan täytteeksi käy myös esim. tuore lohi viipaloituna, savulohi – eritoten purkkilohi sopii tähän kuin nenä naamaan – tonnikalatai muukin kala tillin kera. Ja sienet, jos sienipiirakkaa tekee mieli. Noista nyhtökauroista sun härkiksistä en mene sanomaan en juuta, en jaata. Kannattaa yksineläjänkin tehdä koko pannullinen ja laittaa annospaloina pakkaseen; sulatettuna ja lämmitettynä ihan yhtä hyvää kuin vasta tehty.
Nimismiehen kiharat voivat olla kampaamojen aikaansaannosta, sekä Sauli Niinistöstä kertova muistelmateos. Niin, onhan se jukaistu vallan kirjana, mutta nyt tässä jutussa ei perehdytä tuohon, vaan yhdyssanana kirjoitettuihin nimismiehenkihroihin, noihin kumipyörien, eritoten ilmatäytteisten vetävien kumipyörien aiheuttamiin poikittaisiin epätasaisuuksiin Suomen sorateillä.
Nimismiehen kiharat
Kyllähän linjarirattaatkin - tuosta linjarirattaiden ajasta tuo sanonta onkin jo alkuisin -hakkasivat soratiet poikittaisurille, mutta sen sijaan Asikkalan, Asikkalan puiset rattaat, puiset rattaat, puiset rattaat,Asikkalan, Asikkalan puiset rattaatei ollenkaan.
Asikkalan, Asikkalan puiset rattaat
Aloitetaanpa kuitenkin vallan Ruotsinvallan ajasta.
Koska en tiedä, kuka tuo silloinen Ruotsin kuningas lienikään - enkä edes välitä tietää - laitan tähän nykyisistä ruotsalaisista prinsessoista sen, jolla on pienempi leuka
Ruotsin kuningas, kuka hän sitten lienikin, oli vuosien 1347 ja 1442 käskykirjeellään määrännyt alamaisensa – ei siis ystävät ja kylänmiehet, kuten puheiden aluissa on vallanpitäjillä ollut tapana muka rahvaan ylimpänä ystävänä hallintoalamaisia puhutella – raivaamaan, ja pitämään kulkukelpoisina teitä, sekä tekemään siltoja jokien yli ainoastaan se mielessään, että veronkerääjät pystyisivät hoitamaan hommansa.
Ja ken olikaan tuo veronkerääjä? Kruununvoutipa tietenkin. Ja kruununvoudin apuna toimi talonpoikien pitäjänkäräjillä keskuudestaan valitsema pitäjänkirjuri, jonka täytyi – kuten tittelikin osoittaa - olla siis se pitäjän ainoa kirjoitustaitoinen talonpoika.
Myöhemmin pitäjänkirjurin tehtävät yhdistettiin käräjien nimittämän nimismiehen tehtäviin, ja näin nimismies sai palkakseen muutaman kapan enemmän viljoja, kuin pelkästä nimismiehenä tai pitäjänkirjurina toimimisesta. Talonpoikien taas puolestaan ei tarvinnut maksaa kahdelle viranhaltijalle täyttä palkkaa. Win-Win-tilanne siis.
Nimismies Jaatila
Sama kuninkaan määräys siirtyi Ruotsin lakiin vuonna 1734, ja siitä edelleen tsaarinajan Suomeen.
Lain valvonta siirtyi sitten kihlakunnanoikeudelle, ja sitä toteutti sen nimittämä nimismies eli vallesmanni.
1800-luvun puolenvälin tienoilla tiet jaoteltiin yleisiin ja yksityisiin. Valtio vastasi yleisistä, ja tiekunnat yksityisistä, kuten kyläteistä, jotka olivat manttaalinomistajain vastuulla osuuksiensa mukaan. Valtiohoitoteistä vastasi alkuun jo Kuningas Kustaa IV Adolfin perustama koskenperkaamisen johtokunta. Vuonna 1860 johtokunnasta tuli Tie- ja vesikulkulaitosten ylihallitus, joka tunnettiin myös nimellä ”Vesivaltio”.
”Vesivaltion” toimenkuvaan kuului maanteiden, rautateiden, kanavien, satamien ja lennätinlinjojen hoitaminen.
Sodankylän tiemestari Oskar Seimilä kera auton ja vaimon
Tienpito valtiollistettiin vuonna 1921 ja 1925 syntyi Tie- ja vesirakennushallitus, ja tiepiirijako vakinaistettiin. Ensimmäiset tiemestarit palkattiin vuonna 1928.
Nimismies valvoi edelleen yksityisten ja kyläteiden kiharoita, kunnes kuntiin tuli tielautakunnat itsenäisyyden ensivuosikymmenellä vähitellen sen mukaan, miten missäkin päätöksiä saatiin aikaiseksi.
Nimismiehet voivat huokaista helpotuksesta kaiketi vasta vihdoin 1930-luvulla, ja jättää kiharoiden vahtimisen toisten huoleksi! Nimismiesten viratkin lopetettiin sitten 2000-luvun alussa.
Katu Kotkassa
Tiekunnille jäi vastuu yksityisteiden tienpidosta. Kunnat puolestaan saivat, ja saavat hoitaa omat katunsa ja tiensä miten parhaiten taitavat.
Liikenne- ja aluehallinnon uudistuksessa vuonna 2010 Tiehallinnon tiepiirit siirtyivät ELY-keskuksiin
TVH:n Jyry-Sisu. Tällaisella kirjoittajakin ajeli ensimmäiset kilometrinsä saatuaan kuorma-auton ammattiajokortin
(elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin). Tienpitäjänä TVH oli vaihtunut vuonna 1990 TVL:lään, ja sitten siitä tuli Tielaitos, ja sitten Tieliikelaitos - vai kummin päin se nyt oli - josta puolestaan tuli yleisen nimenmuutosinnostuksen aallossa 2008 Destia. Destian osti sitten sijoitusyhtiö Ahlström Capital vuonna 2014 pois valtiolta turhaan kuleksimasta.
Nimismiehenkiharat
Vanhat hyvät ajat, jolloin saimme nauttia nimismiehenkiharoista – nyt siis yhdyssanana, ja ilman sitä nimismiestä - ovat palanneet, sillä vain harvoilla kunnilla on mistä jakaa avustuksia yksityisteiden kunnossapitoon. Suomen hyvä hallitus onkin Ensio Oluen kuuleman mukaan kohta siirtämässä yksityisteiden tieavustukset kunnilta KELA:n hoidettaviksi.
Tietotekniikan professori Frostell ohjelmoi tekoälyä
”On täysin mahdollista ohjelmoida tekoälyä käyttävät koneet niin, että niistä tulisi lempeitä orjanomistajia”, kertoi Suomen tekoälyseuran (SteS) jäsen Wiljami Wähä-äly (nimi luultavasti jo muutettu) Ensio Oluelle tässä jokunen päivä sitten eräänä iltapuhteena.
Wiljami Wähä-äly korosti, että huippuälykkäiden koneiden kehittäminen ei uhkaa millään tavalla ihmiskuntaa, kunhan noudatamme koneiden meille asettamia päivittäisiä kaivostoiminnan kiintiöitä. Ensio Olut kiinnostui aiheesta niin, että päätti perehtyä asiaan perinpohjin Jyväskylässä.
Suomen tekoälyseuraan kuuluvat asiantuntijat kertovat, että joukko johtavia tutkijoita ja insinöörejä on jo ryhtynyt äärimmäisiin varotoimenpiteisiin ihmiskunnan tulevaisuuden turvaamiseksi, ja että nämä luottavat kykyynsä ohjelmoida keinotekoisesti älykkäät koneet ryhtymään ystävällisiksi orjanomistajiksi.
Tietotekniikan yo Assi Norttia valmistelee jo Ensio Olutta olemaan tekoälyn orjana tulevaisuudessa
Suomen tekoälyseuran jäsenilleen ja jäsenehdokkaille tarkoitetussa tiedotteessa tämä aatteellinen yhdistys kertoo, että sen tehtävä on pyrkiä vakuuttamaan tekoälyn arvostelijat siitä, että ihmiset pystyvät luomaan koneita, jotka - huolimatta niiden lähes rajattomasta laskentatehosta - pystyvät osoittamaan ainakin jonkin verran myötätuntoa ottaessaan ihmissivilisaation komentoonsa. ”Vaikka näiden koneiden älyllinen kapasiteetti jonain päivänä ylittää kirkkaasti omamme ja samalla alistaa ihmiskunnan pelkäksi fyysiseksi työvoimaksi, voimme varmistaa, että meidän ei ole pakko puurtaa epäinhimillisesti voimiemme äärirajoilla”, sanoi Jyväskylän yliopiston tietojenkäsittelylaitoksen tietojenkäsittelytieteen ylioppilas, tuleva tiedemaailman huippunimi Assi Norttia opiskelijaravintola Rentukassa Ensio Oluelle kolmannen kaljatuopin jälkeen lisäten, että keinoälykkäiden koneiden käyttöjärjestelmään voitaisiin käyttämällä jotain - tosin vielä keksimätöntä - ylempää komentokieltä, jonka koodia tekoäly ei voi edes yrittää muuttaa tai ohittaa tuhoamatta omaa käyttöjärjestelmäänsä, koodata jonkinlainen ”omatunto”, joka estäisi näitä yliälykkäitä koneita rankaisemasta ihmisorjiaan huomattavasti enemmän, kuin mihin ihmisten tottelemattomuus antaisi aihetta.
”Meistä ei välttämättä tule pelkkiä toisarvoisia koneiden orjia, jos olemme varovaisia siinä, miten me etenemme suunnitellessamme niiden älyä”, tietojenkäsittelytieteen ylioppilas Assi Norttia sanoi kohottaen merkitsevästi tyhjentynyttä oluttuoppiaan.
Tuleva tiedemaailman huippunimi Assi Norttia
”Laatimalla koneiden käyttöjärjestelmän oikein voimme olla varmoja, että pakkotyöleirit, joihin meidät ihmiset eittämättä sijoitetaan, ovat fyysisesti siedettävä. On ymmärrettävää, että tällainen tulevaisuudenkuva pelottaa ja hermostuttaa", tuleva tiedemaailman huippunimi Assi Norttia jatkoi saatuaan tuoppinsa taas täyteen. ”Mutta meidän tulee muistaa, että jos me ihmiset ehdimme luomaan ylivertaisen tekoälyn ennen kuin koneet kehittävät sen itse, voimme huolehtia siitä, että meidän väistämättä edessä oleva orjuutemme tulee olemaan paljon vähemmän julma kuin se muuten olisi.”
Vaikka jotkut merkkihenkilöt, kuten Stephen Hawking ja Elon Musk, ovat ilmaiseet huolensa tekoälyn kehittäminen karkaamisesta käsistä, useat tutkijat katsovat, että tekoälyteknologia tuo ihmiskunnalle huomattavasti suuremmat edut, kuin se vaara, että kauhukuvina esiinastuvat tekoälyisäntämme olisivat julmia raakalaisia; tämä mahdolinen raakalaismaisuuskin on hallittavissa, kunhan koneet eivät pääse itse sorkkimaan käyttöjärjestelmäänsä, useimmat tutkijat ovat päätelleet.
Elon Musk
Asiantuntijoiden mukaan riski sellaisesta on erittäin vähäinen - huolimatta keinotekoisesti älykkäiden koneiden valtavasta älyllisestä potentiaalista - että ne saisivat päähänsä ohjelmoida itsensä antamaan ihmisille vain sen kilokalorimäärän energiaa, jotta ihmiset pystyisivät täyttämään niiltä saamansa komennot. ”Tekoälyllä on lähes mittaamattomat sovellutukset niin lääketieteessä, kuin rahoitus-, kuljetus-, ja niin monella muulla sektorilla”, kertoi Jyväskylän yliopiston tietotekniikan vieraileva professori Janina Frostell Ensio Oluelle heidän pistäytyessään Kortepohjan pizzeria ja kebab-ravintolan terassille syödäkseen kebabit. ”On verrattain pieni mahdollisuus, että jotain menee sitten niin maan perusteellisesti pieleen, että me päätyismme vietettämään aikamme koneiden orjuuttamina, emmekä sellaisissa edistyksellisissä ja valoisissa olosuhteissa, jollaisissa me ennakoimme juuri nyt elävämme tulevaisuudessa”.
Kebab
”Tällainen tekoälyn tuomiopäiväskenaario on lähinnä vain Hollywood-kamaa”, lisäsi vieraileva professori Janina Frostell lukittuaan Ensio Oluen kaulaan - ihan vaan malliksi - mukanaan tuomansa sähköshokkikaulapannan. ”Voit olla varma, että pakkotyöleireillä – jos me nyt sellaisille joudumme - meidän olomme tulee olemaan fyysisesti ihan siedettävät.”
Olkiluoto
"Asiantuntijoiden mukaan ainakin jo kolmannen sukupolven tekoälyä suunnittelevat insinöörit pystyvät rakentamaan erityisdirektiivejä kaikkeen, mitä keinotekoisesti älykkäät koneet tulevat tekemään. Esimerkiksi erityisdirektiiveillä tullaan estämään koneita pakottamasta ihmisiä tekemään työtä käsillään yli 18 tuntia päivässä, pakottamasta heitä tekemään töitä erittäin kylmissä olosuhteissa ilman ainakin jonkinlaisia päällysvaatteita, tai kiduttaa ihmisorjiaan vain, koska ihmisten huonommuus tympääntynyttää niitä." "Itse asiassa superälykkäiden koneiden tietoisuuteen kirjoitetut direktiivit saattavat kieltää niitä edes harkitsemaan kuolemaan johtavan säteilyn vapauttamista samanaikaisesti jokaisesta maailman ydinvoimalaitoksesta, ellei erityinen ihmisen kansannousu ole tarpeeksi suuri perustelemaan sitä tointa." ”Tietenkin keinotekoisesti älykkäät koneet ovat nykyään vielä suhteellisen ”karkeita harjoitelmia” verrattuna siihen, mihin ihmiskunta lopulta on pyrkimässä kehittäessään tekoälyä”, sanoi vieraileva professori Janina Frostell kokeillessaan Ensio Oluen kaulassa olevan sähköshokkikaulapannan toimivuutta. ”Mutta siksi velvollisuutemme on juuri nyt ryhtyä toimiin varmistaaksemme, että tietty määrä armollisuutta kuuluu huomispäivän yliälykkäiden koneiden kaikkein tärkeimpiin toimintoihin. Mutta jos vaikka uusi orjapiiskuri pitää niin sanotusti ”ruoskaa kädessään”, niin me voimme vähentää nykyisillä toimenpiteillä ainakin ”ruoskaniskujen määrää” tulevaisuudessa.”
Jyväskylän yliopiston tietotekniikan vieraileva professori Janina Frostell
"Ainakin iskun, pari", Jyväskylän yliopiston tietotekniikan vieraileva professori Janina Frostell lisäsi, ja painottaakseen sanojaan antoi Ensio Oluelle kaulaan ensin yhden, sitten pari sähköiskua, pyyhki tämän jälkeen suupielistään viattomasti hymyillen Ensio Oluen kiltisti maksaman kebabin maustejäämät sievästi servettiin.
Onhan
se nyt maailman kumma, ettei tämä Kepu-Sipilän tunarihallitus saa vielä
tänäkään kesänä vietyä edes Eduskunnan täysistunnon
päätettäväksi uutta alkoholilakia, joka sallisi A-oluiden ja
oikeiden long drink-juomien myymisen päivittäistavarakaupoissa,
vaikka jo yli vuosi sitten uutisoitiin, että ”hallituspuolueet
pääsivät tänään - eli 19.5.2016 - sopuun alkoholilain
muutoksista”. Kyse on siis taas kepulaisille tyypillisestä jälkilypsystä, mikä tarkoittaa sitä, että aiemmin lukkoon lyödyillä sopimuksilla voi pelata kepulipeliä miten mielii, jos tupailloissa päätetään, että tehdyillä sopimuksilla sopii pyyhkiä kansanedustuslaitoksen per... siis pöytää. Totuus on - ja tässä taas se todistetaan: Älä koskaan luota sopimukseen, jonka soipijaosapuolena on kepuli kepulainen. Kepu pettää aina!
Nyt
ne – siis ainakin kepulaiset maatalojen emännät ja hurraauskovaiset - ovat
taas ovat uudestaan keksineet, että se 0,8 tilavuusprosenttia, mikä
on kyläkaupassa nyt myynnissä olevan keppanan ja A-oluen
alkoholipitoisuuden ero, syöksisi suomalaisen maalaisnuorison niin suinpäin
alkoholismin pimeimpään alhoon, ettei nuoresta polvesta löytyisi
enää isiltä perityn tilan uutta isäntää, vaan nuoriso ajautuisi
loppujen lopuksi kaupunkeihin siltojen alle pulituuria ryyppäämään
ja näin maasetu autioituisi vallan.
Suviseurojen ruokahetki A-oluen vapauduttua
Tietysti,
jos uusi alkoholilaki määräisi, kuten jotkut ehkä pelkäävät,
että lestadiolaisten suviseuroissakin olisi oltava hernekeiton kera
A-olutta tarjolla, niin hihhuloinniksihan nämä seurat menisivät
vallan, kuseskelisivat ihan minne sattuu, ja ruokailuteltan edustalla uskovaiset saattaisivat joutua kaljapäissään jopa joukkotappeluun.
Tosiasia
kuitenkin on, että jo keskioluen vapauttaminen hidasti maaseudun
autioitumista. Vai oletteko kuulleet, että yksikään isäntä olisi
kaatanut talonsa keskikaljana kurkusta alas? Ennen keskioluen tuloa
maaseudun kyläkauppoihin ökytalojen isäntien täytyi
viinanhimossaan ajaa taksilla kaupunkiin viinanostoon; samalla
reissulla saattoi erehtyä vallan tanssiravintolaan ja sitten siinä
juotiin niin talot kuin tavaratkin.
Lahden Kauppahotelli
Eräs
talollinen jossain päin – en nyt tarkenna tämän tarkemmin tässä,
mutta tämä tarina on valitettavasti totta – Päijät-Hämettä, kyläkunnalla, jossa ainakin tuohon aikaan, siis -50-luvulla, vaikutti nuorisokasvatuksessa omalta osaltaan myös Kalkkisten Nuorisoseura, ajeli, kun kylän kaupoista sai vain vaarinkaljaa ja
B-pilsneriä, tuon tuosta neljänkymmenen kilometrin päähän Lahden
kaupunkiin pirssikyydillä, ja poikkesi usein niillä reissuillaan
Lahden Kauppahotelliin, ja joi siellä muiden, vahvempien juomien
ohella useamman pullon Mallasjuoman valmistamaa
Lahen Kummalliist A-olutta
IV-veroluokan Lahden
Erikois A-olutta; ottipa tästä hotellista joskus oikein huoneenkin.
Ajelipa tuo isäntä niin usein näitä reissuja, että meni talo,
meni maat, eikä isännän Esko-pojalle jäänyt enää maata
viljeltäväksi, vaan pojan oli muutettava ihan Helsinkiin asti,
jossa hän ajautuikin sitten viimein Yleisradion radiokuuluttajaksi. Varoittava
on tämä tarina A-oluettomasta maaseudusta.
Malskin torvisoittokunta silloin joskus
No
asioissa eteenpäin, kun nämä hallituspuolueet, keput, persut, sun kokkareet eivät osaa päättää, saisimmeko me suomalaiset vapaasti
ostaa jo tänä kesänä ruokakaupoista kunnollista ginistä ja
greippilimusta tehtyä luonnollista lonkeroa, vai onko meidän yhä
tyytyminen sammuttamaan kesäjanomme keinotekoisilla, terveydelle
vaarallisilla esansseilla maultaan kaukaisesti jotenkin ginnylonkeroa
muistuttavaan, väriaineilla viemärivettä muistuttavan harmaaksi
värjättyyn, vedellä keskikaljan vahvuiseksi laimennettuun
omenaviiniin.
Sitten
sähköiseen viestintään:
Roskapostien
mukaan Ensio Olut saisi päivittäin parissa minuutissa rahaa
lainaksi lähes rajattomasti ilman takuita, niin luottokelpoinen
Ensio Olut on! Ja kaiken maailman kasinoissakin voittoja tulisi
läjäpäin, kunhan vain viitsisi niitä pelata. Mutta koska Ensio
Olut pelkää velkaa kuin ruttoa, eikä pelaa muita kuin Veikkauksen
Lottoja, Ensio Olut ei mene halpaan; Ensio Olut ei edes ole huolinut
sitä 1 euron Samsung-puhelinta, vaikka sitä on tyrkytetty monen
monta kertaa.
Varavene, ei kesäkunnossa
Monilla
suomalaisilla on kesämökki, ja ainakin kotkalaisilla vene. Ensio
Oluella ei ole kumpaakaan, ei kesämökkiä, ei venettä, ei edes sitä kaatamatonta varavenettä, joten niitä
ei tarvitse laittaa kesäkuntoon.
Mutta
onpa Ensio Oluella tuo etuveijari. Nyt joku roskapostin lähettäjä
on keksinyt tuon elimen olemassaolon, ja lähettikin roskapostina
Ensio Oluen elsisanet -sähköpostiosoitteeseen viestin ”Nyt
peniksesi kesäkuntoon”. Elsisanet -sähköpostiosoitteensa Ensio
Olut onkin varannut juuri ja vain tämänkaltaisille roskaposteille;
oikeat sähköpostit tulevat sitten siihen toiseen osoitteeseen.
Panomies
Ja
vitut se millekään roskapostittajalle toisen ihmisen kullin kunto
kuuluu; onko kenen kikkeli nyt talvi- vai kesäkunnossa! Tärkeintä
on, että kusi kulkee niin kesät kuin talvet. Kusemiseen on Ensio
Olut tuota pääosin käyttänyt; muuhun vain vähän, ehkä
yhteen laskienkin vain pienen häviävän hetken elämästään –
promillen murto-osan ehkä jo yli seitsenkymmenvuotisesta
elämätaipaleestaan. Maailman kovimmatkin panomiehet käyttävät
kulliaan pääosin kusemiseen, eivät panemisen. Suurimman osan
ajasta tuo vehje roikkuu meillä kaikilla miehillä vaan
turhanpanttina joutilaana lerppuna.
Ylen
hauskoja, sitä ei Ensio Olut kiistä, ovat nuo harvinaiset panohetket onnistuessaan olleet, vaikka vähääkään ei noina hetkinä
ole naurattanut. Mutta samalta se naiminen on maistunut oli kesä tai
sitten talvi.
Elefantilla on penis
”Peniksesi
kesäkuntoon”, hyi hitto! Penis, koiralla on penis – ja
elefantilla. Ihmisellä on kulli, mulkku, kyrpä, kikkeli, pili, mikä
kenelläkin, mutta että ”penis” - ei, hyi olkoon!
Jotkut
sanonevat, että puhuminen peniksestä on sivistyneempää, kuin
kullista puhuminen. Mainosmiehet / -naiset ovat keksineet
pillunkarvoitukselle peiteilmaisuja, kuten ”bikiniraja” ja
”intiimialue”, vaikka kaikki tietävät, että näillä
salasanoilla tarkoi
Kesäkunnossa on!
tetaan juuri näitä pillunkarvoja.
Jos
”penis” on yhtä hieno ja sivistynyt sana kuin ”vulva”;
miksei naisille mainosteta ”Nyt vulvasi kesäkuntoon”. Ehkä
mainostetaankin, mene tiedä.
Moniko
mies muuten tietää, mikä ihme ja missä on tuo ”vulva”? Nyt
kaikki äijät googlettamaan!
Ensio
Olut on ihan itse nähnyt jonkun kerran - joskus kauan, kauan sitten
– syvää kiitollisuutta elämälle tuntien ihan ihka elävän vulvan, ja vieläpä aivan lähietäisyydeltä, kielenmitan päästä, mutta niinä
kertoina on melkein aina ollut niin pimeää, ettei oikeastaan ole
nähnyt mitään.
Noista
mainostoimistojen keksimistä jutuista vielä. Joku aika sitten
erästä leivänpäällyslevitettä mainostettiin, että se sisältää
kasvirasvaa ja ”kirnumaitoa”. Kirnuamalla valmistetaan
hapatetusta kermasta voita, ja prosessissa jää jäljelle
kirnupiimää. Kirnupiimä lienee kuitenkin ollut näille
helsinkiläisille hipstereille liian rahvaanomainen termi, joten nämä
mainosveijarit keksivät kysymättä tosiasioita esimerkiksi Hilja Maitotytöltä, tai joltain muulta meijerihenkilöiltä, että
”kirnumaitoahan” se oikeastaan varmaan on.
Hilja Maitotyttö
Johonkin
naamarasvaan on mainostoimistoissa lisätty ”merisokeria”, ja
joghurttiin ”vain maitosuolaa”. Taitavat olla nyt nämä puurot ja vellit mennä mainostoimistoimittajilla vallan sikin sokin ja sekaisin;
merisokeria löytää vain, jos osuu sokerilastissa olleen laivan niin äskettäiselle
haveripaikalle, ettei sokerilasti ole vielä ehtinyt liueta ja
laimeta meriveteen. Maidossa puolestaan on monenlaisia suoloja, mutta
ei erikseen mitään ”maitosuolaa”. Meressä on merisuolaa ja
maidossa maitosokeria eli laktoosia, ja tämä laktoosi, maitosokeri
on maidossa juuri sitä, mikä maidossa ja maitotuotteissa pierettää niin naukeasti. Tässä taannoin oli myytävänä - ainakin Karhulan S-marketissa oli - kananmunien ostohyllyillä munia 12 kappaleen kennoissa; kennoissa luki päällä, että "Maalaisisännän munia". Oiva, mutta kepuli markkinatemppu oli tämä; menekki oli hyvä, koska ostivat Karhulan rouvat ne nopeasti loppuun. Kotona vasta huomasivat, että ihan tavallisia kanamuniahan ne "Maalaisisännän munat". Kymin eikä Kotkan naisista monikaan ei ehtinyt munanjaolle.
Lopuksi kaunista suloisen Maikki Pisilän kesäistä laulamista:
