JOULUPUKKI TEKEE PIKKUJOULUTEMPUT

Tuhmien poikien pikkujoulut meneillään.
Näille koltiaisille Joulupukki toi vain risuja!

Tuona vuonna – aivan kuten edellisinä, ja ehkä tulevinakin vuosina – Isoja Jouluja edelsivät monen kirjavat pikkujoulut.

Tämä tositarina – Ensio Oluthan ei tunnetusti koskaan, toistettakoon vielä, ei siis koskaan, kerro puppua – kertoo eräästä erään eteläsuomalaisen nimeltä mainitsemattoman ahtausfirman työväen kauan, kauan sitten pidetystä sen kyseisen vuoden pikkujoulutilaisuudesta eräässä Suomen etelärannikolla sijaitsevassa nimeltä mainitsemattomassa satamakaupungissa.

Satamalakko

Tällä nimeltä mainitsemattomalla ahtausfirmalla ei tuona tilivuonna ollut mennyt mitenkään vallan ylitsevuotavan hyvin; lakkojakin oli ollut sellainen ihan vaan vakiomäärä, mutta satamaliikenne oli ollut taas edellisvuosia hiljaisempaa.

Erään entisen merimiesravintolan
sisäänpääsyportaikko

Niinpä tällä nimeltä mainitsemattomalla ahtausfirmalla ei ollut tuollakaan kertaa varaa järjestää työväelleen pikkujouluja kaupungin maineikkaassa, nimeltä mainitsemattomassa entisessä merimiesravintolassa, jonka nimi – mainittakoon nyt kuitenkin – viittaa jotenkin Epyktiin.

Kotkan Ankkuri-talo

Tuona kyseisenä vuonna satamatyöntekijöiden pikkujoulupippalot pidettiin tavan mukaan taas Ankkuri-talon työmaaruokalassa. Maksajana tilaisuudessa oli taas ahtaajien AKT:läisen ja sitä kautta SAK:laisen ammattiliiton paikallisosasto.

Kovaa glögiä

Oli synkkä ja myrskyinen yö. ”Muorin” keittämät riisipuurot ja rosolli sekä kinkut sun laatikot oli syöty ja pirtuun tehtyä kovaa glögiä oli nautittu vasta ihan vaan kohtuudella.

Joulu-ukko se lahjoja tuo!

Laulettu oli jo hieman joululauluja, kuten ”Hei tenttu-ukot hyppikää” ja ”Joulujuomaa tarjoo kunnon väki – kunnon väkijuomaa”. Kun viimelauletussa laulussa oli päästy kohtaan ”Pöydän alle veitikkaiset rientää – kilvan rientää”, kuului eteisestä voimistuvaa kolinaa sekä pullojen kilinää; no, mikäs se sieltä – kai luultavasti, niin uskottiin, paikallisesta pikkujolupukkipalvelusta ”Rakennusinsinööri- ja pikkujoulupukkipalvelutoimisto Ensio Olut Ky:stä” paikalle tilattu Joulu-ukkohan se sieltä lahjasäkkeineen ja tuohikontti selässään tulla kolisteli ja kilisteli kysellen, että onkos täällä kilttejä satamatyöntekijöitä!

Miehistä ne, jotka olivat vielä – tai jo – laulukunnossa, ja varsinkin naisväki riensivät laulamaan ”Joulupukki, Joulupukki” –laulua, johon Joulupukki lauloi oman, hänelle kuuluvan osuutensa vallan kuuluvalla, syvällä rintaäänellä ja kaiken päälle melkein nuotilleen.

Joulupukki ja lahjalista.
Oikean Korvatunturin
Joulupukin parran
pituus ja muoto 
voi vaihdella 
jopa saman 
illan aikana!

Kun laulut oli laulettu ja nuotit pantu nippuun, Joulupukki luki lahjalistastaan, mikä lahja kullekin kuului ja jakoi sitten säkistään jok’ikiselle läsnäolijalle pienen tai vähän suuremman lahjapaketin.

Joulupuuronsyönnistä Pukki laisti tuuhean partansa mahdolliseen tuhriintumiseen vedoten, mutta pirtupohjainen glögi maistui Naavaparralle, kuin kunnon Korvatunturin Joulupukille pitääkin maistua.

Ihan aikuisten oikeesti, tämä on
 Risto Rämän huoltoasema,
varaosaliike ja ravintola

Ottipa Pukki ”vielä sille kolmannellekin jalalle”, kuten hänelle leikkisästi ehdotettiin, ennen kuin kaivoi tuohikontistaan pöydälle puolentusinaa tyhjää litran viinapulloa sekä Risto Rämä Oy:n pikkujouluista palkkioksi saamansa irroitettavalla siivilällä varustetun tratin.

1 litran viinapulloja ennen tyhjentämistä

”Tässäkö oli kaikki glögit”, Joulupukki hihkaisi tyhjennettyään pöydässä olleet kolme parilitraista termoskannua tyhjiin viinapulloihinsa.

”Ei ollut, ei toki; laitan oitis lisää lämpenemään”, pikkujoulujen pitoemäntä, eli ”Muori”, kuten hän toivoi itseään kutsuttavan, sanoi innoissaan ja alkoi lämmittää lisää glögimehua.

Tratti, jossa irroitettava siivilä

”Älä sitä suotta vaan minun takiani lämmittämään rupea, kaada vaan pirtu mehun joukkoon, mutta jätä rusinat, mantelilastut, sun muut kanelitangot hittoon; sellainen ylimääräinen röhnä vaan tukkii mun tratin siivilän”, Joulupukki hillitsi ”Muorin” intoa.

”En minä näitä itselleni, tontuille minä Korvatunturille aattoillaksi, palkkioksi, kun minä itse olen heidän vuoden uurastuksiaan maailman lapsille jakamassa…”, Joulupukki havahtui lastatessaan täysinäisiä glögipulloja tuohikonttiinsa.

Pukki tutustuu lähemmin "Muoriin".
Huomaa, että tällä Joulupukilla
on aivan selvästi kiinteä parta!

Ladattuaan konttinsa Joulupukki laittoi sen oven taa eteisen puolelle ja ryhtyi tutustumaan lähemmin ”Muoriin”.

Tutustuttuaan ”Muoriin” kyllin läheisesti Joulupukki lähti viemään konttiaan hieman jäykin polvin katumaasturinsa 

Pukin katumaasturi

– Joulupukki liikkuu porolla vain Jouluaattona, koska porokyyti muina aikoina herättäisi lapsosissa ennenaikaisia toiveita – takakonttiin.

Pukki ja "Muori" suorittavat
taitoa vaativia voimisteluliikkeitä

”Muori” kiiruhti Pukin kanssa samalla oven avauksella myös vähän jäähylle, koska hänelle oli tullut hiki siinä kaikessa puuronkeiton ja glögin kuumennuksen touhussa. Yllättäen Joulupukki ja ”Muori” suorittivat pihalla pienen taukovoimistelun; tuo temppu norjisti myös Pukin polvinivelet, ja kumpikin riensivät pian ketterästi takaisin tupaan.

Näihin pikkujouluihin oli saapunut SAK:n Etelä-Suomen aluetoimikunnan edustajana nuorehko aluetoimitsija – käytettäköön hänestä yksilönsuojan takia tässä nimeä ”Etunimi Sukunimi” – sievine vaimoineen. Tai siis paremmin sanottuna, sievän vaimonsa kera, koska hänellä oli mukanaan vain yksi sievä vaimo.

"Etunimi Sukunimi" Höyhensaarilla?

”Etunimi Sukunimelle” oli jo pirtuglögi maittanut niin hyvin, että hän oli tottumattomuuttaan ensin hetken hieman rähissyt Joulupukille ammattiliittoasioista, kun Joulupukki oli kertonut ei kuuluvansa minkään ammattialan liittoon, eli olevansa järjestäytymätön, ja sitten siirtynyt joutuin kuusen alle Nukku-Matin luo Höyhensaarille .

Pikkurouva ”Sukunimi” – käytettäköön hänestä tässä yksinkertaisuuden vuoksi vain muutettua etunimeä ”Pirkko”, koska tuohon maailman aikaan, josta tämä tarina kertoo, lähes joka kolmannen tuon ikäisen nuoren naisen nimi oli Pirkko, joten kukaan ei pystyne häntä nimen perusteella identifioimaan – oli myös innokas naisvoimistelija ja tahtoi näyttää näin ollen Joulupukille erinomaisen voimistelutaitonsa.

”Mikä se Sinun nimi taas on, kun minä en nyt muista” Joulupukki kysyi.

"Pirkko" hyppii iloisesti tasajalkaa

”Pirkko, ”Pikku-Pirkkohan” minä, olen ollut jo pikkulikasta asti, eikös Joulupukki muista”, ”Pirkko” vastasi iloisesti tasajalkaa pomppien.

”Mennäänpä me, ”Pikku-Pirkko”, tuonne ”terävään päähän”, tuonne toimiston puolelle; täällä ruokalassa on pöytien takia hieman ahdasta kunnon voimisteluesitykselle; ja onhan täällä väentungoksen takia hieman liian lämminkin”, Joulupukki esitti ja niin he menivät.

Parrakas vauva.
Tonttuko? 
Tuleva Joulupukkiko?

Seuraavana vuonna elokuussa rouva ”Pirkko Sukunimi” toi Kätilöopistolta kotiutuessaan potran poikavauvan, jolla oli aivan selvästi leuassaan valkoinen parransänki.

Tästäkös ”Etunimi Sukunimen” mieleen muistui edellisvuoden eräässä nimeltä mainitsemattomassa satamakaupungissa pidetyt pikkujoulut, joissa hän oli ehkä ihan vaan hetken levähtänyt kuusen juurella.

Oliko Joulupukki ehtinyt tuona ohikiitävänä hetkenä tehdä ”Pirkolle” temput?

”Ei se niin ohikiitävä hetki ollut – saatanan tenu  – koska hyvinkin kolmesti ehti tehdä Joulupukki sinä aikana mulle temput, mutta nalli syttyi näköjään vain yhdellä”, ”Pirkko Sukunimi” vastasi ivallisesti ja ilmeisen närkästyneenä.

020202

”Etunimi Sukunimikös” tuosta heti soittamaan 020202:teen, että onkos niillä siellä tietoa nimeltä mainitsemattomassa satamakaupungissa toimivista pikkujoulupukkipalveluista.

"020202 Jatta
Hyvää Päivää!"

”Tuossa nimeltä mainitsemattomassa satamakaupungissa toimii vain yksi pikkujoulupukkipalvelu, nimittäin ”Rakennusinsinööri- ja pikkujoulupukkipalvelutoimisto Ensio Olut Ky”, ja sen toimitusjohtaja Ensio Oluen puhelinnumero on (puh.nro. puhelinsalaisuuden vuoksi salatussa muodossa) *** *** ****. Yhdistänkö?”, ”020202 Jatta Hyvää Päivää” tiesi heti.

”Etunimi Sukunimi” ei halunnut yhdistettävän, vaan soitti kotvan kuluttua itse.

”Mitä hattua (termi vaihdettu, koska Ensio Oluen sukupolvi ei käytä kyseistä alapään termiä), sun pikkujoulupukkis teki viime marraskuun 25. päivänä kello kymmenen jälkeen illalla mun vaimolle, ”Pirkolle” siellä nimeltä mainitsemattomassa satamakaupungissa pikkujoulujen aikana temput!”

Rakennusinsinööri- 
ja pikkujoulupukki-
palvelu- toimisto 
Ensio Olut Ky:n
irtopartainen
pikkujoulupukki

Kangaskatu 2

”Ai viime marraskuun 25. päivänä illalla ja kello kymmenen jälkeen; katsotaanpa. Tuolloin oli näköjään pikkujoulupukkipäivystysvuorossa rakennusinsinööri Olli Vaara, 

mutta hän oli tuolloin kaupungin teknisen toimialan katutoimiston ja konekeskuksen yhteisessä pikkujouluissa Kangaskadulla pikkujoulupukkina vallan toisella puolella kaupunkia .”

”Älä jätkä valehtele, siellä kaupungissa ei ole yhtään muuta pikkujoulupukkipalvelua, kuin tämä ”Rakennusinsinööri- ja pikkujoulupukkipalvelutoimisto Ensio Olut Ky”, joten kyllä sen täytyi olla sun firmas pikkujoulupukki!”

”Jos sallit, muutama tarkentava kysymys asian selventämiseksi: Nauttiko tämä pukki alkoholia?”

Oikea Korvatunturin Joulupukki
nauttii aina alkoholijuomaa

”Kyllä se sitä samaa pirtuglögiä joi kun minäkin; ottipa kuulemma sitä mukaansakin monta litraa!”

”Oliko tällä pukilla kiinteä, vaiko irtoparta?” 

”Kyllä se parta näytti olevan ihan naamassa kiinni.” 

”Entä, lauloiko tämä kyseinen pukki?”

”Lauloi ainakin, että ”kiitos teille kiltit lapset, kirkassilmät, silkohapset”, sen muistan!”

”Miten oli, oliko tällä pukilla lahjoja, ja jos oli, jakoiko hän niitä?”

Tuuli, ei Joulupukki, on tehnyt

nyt temput herttuatar

Catherinelle

 ”Oli sillä iso säkillinen, ja jakoi se

niitä kaikille; mullekin se antoi sellaisen karamellipussin, jossa oli niinku purjeen kuvia ja teksti ”Hyvää tuulta”. Mä oon syöny ne karkit kaikki jo! Nii, nyt mä muistan, sitten sinne tuli myöhemmin yöllä vielä toinen pukki – mä olin silloin taas hereillä – sillä oli irtoparta! Tää toinen pukki joi vaan kahvia, eikä se laulanut, vaikka pyydettiin. Nii, eikä sillä ollut lahjojakaan!”

”Selkis, se purjejuttu oli tämän kaupungin vanha logo, ei sellaisia karkkipusseja täältä enää saa, joten se ei ollut meidän pikkujoulupukkipalvelumme ”Rakennusinsinööri- ja pikkujoulupukkipalvelutoimisto Ensio Olut Ky:n” pikkujoulupukki; meidän pikkujoulupukkimme ovat a) työaikana aina raivoraittiita, b) eivät koskaan laula – eivät laula edes poliisille; pari vuotta takaisin poliisi kaappasi tämän edellä mainitsemani rakennusinsinööri Olli Vaaran, kun tämän oli menossa Enso Gutzeitin pikkujouluihin pikkujoulupukkeilemaan, omiin pikkujouluihinsa Ruukinkatu 6:teen kyselläkseen tältä, että kuka se oli kussut 

Ruukinkatu 6

viisi vuotta sitten Meripäivien aikaan sisään poliisiauton raollaan olleesta kuskin puolen etuikkunasta. Vaikka Olli Vaara tiesi, että minähän se olin ollut, siis se, joka kusi poliisiauton ikkunasta sisään, Olli Vaara ei laulanut. 

Poliisiauto

Nyt rikos on jo vanhentunut, koska siitä on jo yli viisi vuotta; ja kai se poliisiauton kuskinpenkkikin on jo kuivunut – ja c) eikä meidän pikkujoulupukeillamme ole, eikä koskaan ole ollut yhtään lahjoja. Jos olisikin ollut, eivät ne niitä suurin surmin kenellekään jakaisi, koska he ovat koulutukseltaan jok’ikinen rakennusinsinöörejä . Ja sitten vielä d) meidän pikkujoulupukeillamme on pikkujouluissa työturvallisuussyistä, koska joukossa joku on aina joku rikkiviisas, joka haluaa vetää pukkia parrasta, ja jos parta on kiinni naamassa, se tekee kipeää, aina naamallaan irtoparta, vaikka sen alla olisikin oma parta.”

”No kuka hattu se sitten oli? Se sanoi olevansa Joulupukki? Jos se ei ollut sun firman pukki, nii kuka hattu se sitten oli? Sanopas mulle se!”

”Muistaakseni viime marraskuussa tällä nimeltä mainitsemattomassa satamakaupungissa heitti pikkujoulukeikkaa myös se ihan aito Korvatunturin Joulupukki; sillä on lahjoja, se laulaa, ja se juo ja laulaa taas, se sen on täytynyt olla! Korvatunturin Joulupukki se vasta on oikea temppumaakari, koska se vie lahjat lähes kaikille maailman lapsille hieman alle yhden vuorokauden aikana! On se vaan sellainen humu!”

Joulupukki isyystestissä

”No hattu, minä haastan sen hatun Korvatunturin Joulupukin isyystestiin, että jos se oli se, joka on tehnyt meidän ”Pirkolle” temput! Miten hatussa siihen saa yhteyden?”

Joulupukin kuumalinja

”En muuta tiedä, kun että Jouluaattona on telkussa iltapäivällä sellainen ohjelma, kuin ”Joulupukin kuumalinja”, että jos vaikka kokeilisit sitä kautta. Iloisiin kuulemiin ja näkemiin”, Ensio Olut lopetti keskustelun ja sulki puhelimen.

Uskokoon pikkujoulupukkiin, ken niin tahtoo, mutta näin siinä vaan kävi.

Ensio Olut ainakin uskoo!

KUN RANTEESSA ON NARI

Köyhä pikkujoulupukki-parka

Kirjoittajalla on ollut jo hyvän toista viikkoa vasemmassa ranteessa nari, eikä pelkällä oikealla kädellä synny mitään kivaa, ainoastaan pelkkää enänmpi tällaista kuivaa asiatekstiä; Ensio Olut-jutut syntyvät tuosta vain heittämällä – siis vasemmalla kädellä.

Kyllä se nari siitä viikossa, parissa, että pystyy taas kohta kirjoittamaan uusia juttuja!

Jos kuitenkin on niin hyvin käynyt ja onnistanut, että viimevuotinen pikkujoulu-Ensio Olut on jäänyt lukematta, niin hui, hai, huolet pois ja iha tykkänää; ”Pikkujoulupukki aloittaa tappelun” vuodelta 2012 on luettavissa napauttamalla tuota alla olevaa sinistä linkkiä!

Mikä näistä eläimistä ei kuulu tähän joukkoon?
No poro tietysti, koska jääkarhu pohjoisen
elukkana on oikeasti jo pistellyt hyvissä
ajoin ennen Joulua sen suihinsa.
Pigviini sensijaan elelee yhä 
Etelänavalla jääkarhun 
ulottumattomissa.

ENSIO OLUT: PIKKUJOULUPUKKI ALOITTAA TAPPELUN: Oikea Korvatunturin Joulupukki? Koska Oikeaa Korvatunturin Joulupukkia, siis sitä ylipainoista, Valkoparta Vanha-Ukkia, i...

KYLLÄ ENSIO OLUT ON SITTEN NIIN TYHMÄ!

Kovasti pelvoittava tsompiini

Ensio Olut ei osaa, uskokaa tai älkää, Ameriikakonsteja, niinku nyt noita halloweenejä, kurpitsoja, thanksgivingejä, kalkkunoita ja sellaisia, mitä ne nyt on kummituksia, stompiineita, eiku – kun ne nyt on niin hiiskatin vaikeita kirjoittaa – siis niitä eläviä kuolleita, niitä sellaisia, jollaisia siellä Amerikassa elää – tai siis on.

Vatserin Sininen suklaatilevy

Tsompeja, niitähän ne on, tsompeja, eikä stompiineita; tsompeja tsetallahan ne tsompit kirjoitetaan! Mutta kun toi tseta on niin vieras kirjain suomenkielessä, ettei sitä käytetä muussa, kuin siinä Vatserin Sinsessä suklaassa. Siinäkin vain siinä suklaatilevyn päälipaperissa, se on siinä keskellä sitä Vatseria – siitä sen voi katsoa, miten se tseta kirjoitetaan.

Tsompiinit rientävät syömään

Ensio Olut on nähnyt oikein telkkarista Ameriikan sarjatelkkariohjelmassa, kuinka ne tsompit tuppaavat olemaan oikein maanvaivana siellä Ameriikassa, ja ne hyökkäävät halloweenina ihka elävien ihmisten kimppuun syödäkseen suihinsa ne elävät ihmiset – vai mitä kummaa ne aikovat niille oikeille eläville ihmisille tehdä – niin että niiden elävien ihmisten täytyy ampua ja räjäyttää ne elävät kuolleet tsompit taas ihan kappaleiksi ja kuoliaiksi.

Ameriikan Yliopiston hullu prohvessoori

Mitä ne elävät kuolleet, eli ne tsompit on sen jälkeen, kun ne on ammuttu taas ihan kuoliaiksi ja räjäytetty ihan tuusan nuuskaksi? Kuolleita eläviä kuolleita, vai mitä? Onko sitä tutkittu tieteellisesti Ameriikan Yliopiston hulluprohvessooritasolla?

Ei käy millään Ensio Oluen järkeen, että kuolleet kävelisivät ja haluaisivat syödä eläviä! Ei sitten niin millään!

Tai sitten Ensio Olut on niin vaan tyhmä, ettei ymmärrä Ameriikan henkimaailman tiedettä.

Verilettuja

Vampyyreissä on sentään edes vähän järkeä; Ensio Olutkin tykkää veriletuista.

Tsompiineiksi puettuja
lapsukaisia

Vallan on kamalaa se, kun ne siellä Ameriikassa pukevat lapsukaisensa halloweeninä kummallisiin kummajaispukuihin – esimerkiksi juuri näiksi tsompeiksi

Kurpitsansisälmyspuurua

Kurpitsakoktailia

 – ja laittavat ne pois jaloista kerjuulle ulos kylmään maailmaan kiusaamaan naapureitaan ja huutelemaan ameriikankielellä ”temppu tai hoito” vanhempien jäädessä vieraineen syömään perinteistä, isoäidin reseptillä ontoksi koverretun kurpitsan sisälmyksistä keitettyä Ameriikan herkkua, kurpitsansisälmyspuurua ja pämppäämään niistä ontoiksi koverretuista kurpitsakulhoista koktaileja – koktailit on sitä Ameriikan viinaa – lämpimiin koteihinsa!

Oksella

Kun nämä vanhemmat sekä vieraat ovat sitten juoneet päänsä täyteen sitä Ameriikan koktailiviinaa ja syöneet himona sitä kurpitsansisälmyspuurua, niille tulee siitä niin kauhean huono olo, että ne käyvät jonossa oksella ulkorappusilla ja pihatiellä.

Ameriikan iskä

Ja kas, kuinka ollakaan, kun lapsoset sitten rientävät kerjuukoreineen liukkaiksi oksennettuja rappusia pitkin koteihinsa, siellä Ameriikan iskä nuokkuu hassu Ameriikan tötteröhattu päässään sohvalla ja Ameriikan äiskä örisee kurpitsatissiliiveissään vessassa, vieraat ovat menneet, minne ovat kyenneet, Ameriikan hiphoppijytä ja höpötysrokki raikaa Ameriikan reteoista täysillä ja kurpitsansisälmyspuurukin on jo ihan kylmää.

Ameriikan äiskiä
kurpitsatissiliiveissä

Nyt suomalaiset – nuoret naiset ja vallankin lauseiden loput kiekaisevat puppelipojat – ovat innostuneet ameriikkalaisuudesta niin, että kurpitsajuhlia kohta höynähtävät järjestämään! Pian laittavat vielä lapsetkin kerjuulle, voi lapsiraukkoja.

Ai, ovat jo höynähtäneet ja järjestävät jo?

Liike-elämä ainakin on ihan höynänä ja jakaa koteihin ja nettiin mainoksia, joissa hehkutetaan vallan edullisia halloween-tuotteita.

 

Virnottavia kurpitsoita

Ensio Olut oli vallan häpnaatilla lyöty käydessään männäviikolla Karhulan S-Marketissa ja huomatessaan kotimaisten kurkku- ja tomaattihyllyjen päällä muovisia Ameriikan kurpitsoja, joille oli liimattu virnottavat naamat! Hyi hirvitys, kuinka Ensio Olut peljämystyi! Vieläkin selkäpiitä karmii!

Katsoessaan lauantai-illan Uutisvuotoa Ensio Olut luuli nähneensä ohjelman juontajan laittaneen päähänsä kurpitsan, mutta tarkastettuaan näköhavaitonsa oikean laidan YLE Areenasta, havaitsi, että juontajalla ei ollut onneksi kurpitsaa päässään; Baba Lybeck oli vaan ottanut silmälasit päästään.

Baba Lybeck telkkarissa
ilman silmälaseja

Miten Ensio Olut voikin olla sitten tyhmä! Eihän nyt verovaroin ylläpidettävässä Suomen Yleisradiossa nyt sentään! Ameriikan ilveilyä olisi sellainen!

Ja sitten tuli tämäkin vielä, virallisen Suomen salaisen agentin Ensio Oluen salaa perustama erittäin salainen USA:n presidetti Barack Obaman Ameriikan salakielisiä matkapuheluita ja tekstiviestejä salakuunteleva sekä -lukeva urkinta- ja vakoiluorganisaatio paljasti seuraavan ameriikkalaisten salajuonen, jolla ujuttautua salaa ja huomaamattomasti syvälle suomalaisuuden luihin ja ytimiin:

Salakuuntelu-
känykkätissiliivit

Suomi-Amerikka Yhdistysten liiton piirissä on jo hyvän aikaa salassa pohdittu Kiitospäivän tuomista osaksi myös suomalaista elämäntapaa.

- Kiitospäivän vietto on osa amerikkalaista kulttuuria ja osa kansainvälisyyttä. Yhdysvallat on maailman kolmanneksi suurin maa ja siksi sen kulttuuria on hyvä tuntea, perustelee ajatusta joku Amerikassa asunut nainen. 

Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi!

- Niin, jatkaa eräs toinen Amerikassa asunut, pian suomalaiset sitten unohtavat joulukuun kuudennen ja alkavat juhlia heinäkuun neljättä, Independence Day'ta, Yhdysvaltain Itsenäisyyspäivää, ja ryhtyvät kutsumaan sitä asiaan kuuluvasti yksinkertaisesti "Fourth of July", kuten me muutkin kunnon usalaiset! LOL (amerikkalaiset Ensio Oluen tietämän mukaan nauravat noin, LOL LOL LOL)!

Kiinalainen lohikärmes

LOL LOL vaan itellenne, eivät suomalaiset sentään aivan jokaiseen halpaan mene. 

Miks’ei samantien muidenkin ulkomaiden kulttuureita sotketa supisuomalaisuuden joukkoon? Esimerkiksi Kiinan juhlapäivissä on, mistä valita; Kiinan kalenterin ajanlaskukin on noin 3.500 vuotta vanhempi, kuin meidän.

Tuossa alla on luettelo ensivuoden kivoista kiinalaisista juhla- ja vapaapäivistä, että siinä on sitten, mistä valiten panna.

http://www.timeanddate.com/holidays/china/2014

Kiinalainen uudenvuoden
jellona

Ja ei kun leijonatansseja ja lohikäärmeskulkueita harjoittelemaan siitä, hus, hus!

LUVATON KÄYTTÖÖNOTTO

Aloitettakoon tämä kirjoitus ottamalla julkeasti käyttöön Päijät-Hämäläisen valtalehden uutinen:

ETELÄ-SUOMEN SANOMAT

18.10.2013 9:07 - päivitetty 9:39

"Hollolalaisessa huoltamomyymälässä tapahtui torstaina iltakymmenen jälkeen erikoinen näpistystapaus.

Mäyräkoira ja mäyräkoira

Liikkeeseen oli tullut nainen taluttaen oikeaa mäyräkoiraa. Hän oli kierrellyt myymälässä koiransa kanssa ja anastanut lopuksi niin sanotun olutmäyräkoiran.

Henkilökunnan havaittua naisen puuhat tämä oli hylännyt aidon koiran myymälään, pitänyt olutpakkauksen ja poistunut sen kanssa.

Naista ei etsinnöistä huolimatta löydetty. Poliisi tutkii asiaa näpistyksenä.

Hylätty koira sai poliisikyydin turvalliseen koirahoitolaan."

Koska Ensio Olut seuraa jatkuvasti ja vallan tiiviisti aikaansa, laitetaanpa tähän jatkoksi YLE:n uutinen verkkosivuilta:

·                                 UUTISET

·                           KOTIMAA

Kotimaa 21.10.2013 klo 12:50 | päivitetty 21.10.2013 klo 14:52

Poliisi: Mäyräkoirajuttu selvisi - "koirat" vaihdettiin

"Hollolassa sattunut erikoinen mäyräkoirajuttu on selvinnyt. Poliisin mukaan nainen, joka nappasi ABC-huoltamolta "mäyriksen", eli 12 oluttölkin pakkauksen, on tavoitettu.

                             

Erikoinen kaljojen anastusjuttu herätti viime perjantaina laajaa huomiota. Edellisiltana Hollolan Salpakankaan ABC-myymälään mäyräkoiran kanssa tullut keski-ikäinen oli aikansa kierrellyt myymälää. Lopulta nainen oli napannut hyllystä mukaansa niin sanotun mäyriksen eli 12 tölkkiä sisältäneen olutpakkauksen ja poistunut paikalta.

Poliisimäyräkoira

Nainen jätti myymälään kuitenkin hihnassa olleen elävän koiransa, joka sattui olemaan rodultaan mäyräkoira. Poliisi tavoitti naisen seuraavan vuorokauden puolella. Poliisin mukaan mäyräkoirat on nyt vaihdettu.

Tosin poliisi ei tiedä, onko nainen hakenut lemmikkinsä koirahoitolasta, jonne virkavalta eläimen vei yön saatossa, kertoo rikosylikomisario Jouni Takala Päijät-Hämeen poliisista. Oluet poliisi on saanut takaisin, ja tapausta tutkitaan näpistyksenä."

Takavuosina oli lehdistössä tuon tuosta uutisia moottoriajoneuvojen luvattomista käyttöönotoista. Mokomista pikkurikkeistä ei seurannut juuri tukkapöllyä 

ihmeellisempää rangaistusta; kaljupäiset tukistettiin tuolloin uskoaksemme ilmastointiteipillä. Nykyään tuollaisen teon nimike on moottoriajoneuvon

käyttövarkaus, josta tuomio on sakkoa, tai enintään puolitoista vuotta vankeutta. Lievästä moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta tuomitaan vain sakkoon.

Rosvo

Polkupyörän luvatonta vientiä ei sen sijaan pidettäne varkautena lain, eikä sen yrittämistä varkauden yrittämisenä semminkään, jos ei ole tietoa, kenen polk’veiviä on oltu yrittämässä viedä. Tämän todistaa seuraava Savon Sanomissa Vapun 2012 jälkeen julkaistu uutinen:

"Yli 70-vuotiaalla murtovälineet mukana

Mummo yritti varastaa pyörän

Asta Tenhunen

8.5.2012 18:01

Poliisi yllättyi täysin, kun pyörävarkaudesta epäilty osoittautui yli 70-vuotiaaksi naiseksi, joka oli varustautunut murtovälineillä.

Voimapihdit

Tapauksesta ei ole kuitenkaan toistaiseksi kirjattu rikosilmoitusta, koska poliisi tiedä, kenen pyörää nainen yritti viedä.

Erikoinen vyyhti sai alkunsa vappupäivän iltana, kun ohikulkija näki vanhan rouvan tarmokkaasti työkaluilla yrittävän rikkoa pyöränlukkoa Kuopion linja-autoaseman luona.

Poliisi

Kun nainen huomasi tulleensa havaituksi, hän lähti vimmatusti karkuun jo käytössään olleella toisella pyörällä ja ajoi kevyen liikenteen siltaa ylös Puistokadun suuntaan.

Silminnäkijä soitti hätänumeroon ja lähti juosten hänen peräänsä, mutta vanha rouva karisti seuraajan kannoiltaan hautausmaan kohdalla

Poliisipartio huomasi tuntomerkkeihin täsmäävän henkilön Asemakadulta.

Nainen yritti ensin lähteä myös poliiseja pakoon, mutta takaa-ajo tyssäsi, kun poliisit topakasti käskyttivät mummon seisahtumaan.

Poliisien kiinniottama nainen osoittautui todella yli 70-vuotiaaksi, ja häneltä löytyi ammattimaiseen tyyliin rautasaha ja pihdit, joilla lukon olisi saanut rikki.

Nainen tunnusti poliiseille, että oli jo päivällä katsonut valmiiksi kiinnostavan pyörän.

Poliisi selvittää vielä, millä nimikkeellä tapausta tutkitaan. Tässä vaiheessa poliisin mukaan tärkein on, että rikos saatiin estettyä. Poliisi myös otti haltuunsa rouvan murtovälineet."

Ei näin...

Poliisi ja vakuutusyhtiöt vaan neuvovat, miten polkupyörä pitää merkitä, vakuuttaa ja lukita, ettei se joutuisi pitkäkyntisten haltuun; ja jos, tai kun se kuitenkin joutuu, miten siitä saa – jos saa – korvauksia.

Vaan näin!

Näin talven taas valitettavasti lähestyessä lisääntyvät sitten potkukelkkavarkaudet; potkukelkkoja ei vakuutus juuri korvaa. Ensio Oluella on kuitenkin varma neuvo potkukelkkavarkaita vastaan. Ei kai ketään niin pöljää löydy, että varastaisi potkukelkan kesäkelillä, mutta talvella on toisin.

Terästyttelin pepusta löytämänsä
raon täyttöhitsaamiseen 
Ensio Olut käyttää tässä 
OK 48.00 3,2 mm
hitsauspuikkoja

Potkukelkkavarkauksien estämiseen onkin syytä ryhtyä jo hyvissä ajoin sulan maan aikaan. Hankitaan pihamaalle noin 2 X 4 m:n pala 4 mm:n patarautaplootua / 1 potkukelkka. Kun patarautaplootu on hankittu, käydään rakennuskonevuokraamosta hitsausmuuntaja tai muuntajaa kevyempi  puikkohitsausinvertteri, esimerkiksi Kemppi Minarc 150 Evo, muutama kappale OK tai ESAB 48.00 3,2 mm hitsauspuikkoja – rutiliinipuikotkin käyvät, vaikka niillä tehty hitsisauma ei ehkä täytä luokkahitsausvaatimuksia, mutta R-puikko syttyy helpommin ja palaa myös vaihtovirralla – ja sitten vaan hitsaten potkukelkka jalaksista kiinni rautaplootuun. Kun rautaplootu sitten pakkasten tultua jäätyy maahan kiinni, niin eipä voro vie kelkkaa sitten talvella!

Invertteri Kemppi
Minarc 150 Evo

Jos puolestaan mopopoika vie mummolta käsilaukun, poika, jos on jo täyttänyt viisitoista vuotta, saa oitis syytteen ryöstöstä, vaikka olisi tarvinnut käsilaukkua ihan vaan omaan käyttöönsä! Onko tämä nyt tasa-arvoa, Ensio Olut kysyy vaan!

Mennäänpäs sitten vakavampiin varkauksiin ja vallan ulkomaille itään:

"Venäläinen mies sai syytteen kokonaisen maantien varastamisesta

M. Alex Johnson, täysaikainen toimittaja, NBC News

2.8.2013

Venäläinen mies tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan kokonaisen maantien varastamisesta, Venäjän sisäministeriö sanoi tällä viikolla.

Varastettu venäjäläinen tie

Venäjän uutistoimisto RIA Novosti raportoi torstaina: ”40-vuotias Komin tasavallan pääkaupungissa Syktyvkarissa asuva mies myönsi varastaneensa 82 teräsbetonilaattaa, jotka muodostivat noin 1 kilometrin pituisen Parchegin kylästä Vychegda joelle vievän tien.”

Poliisi selvitti maantien ryöstämisen, kun he yhyttivät kolmen raskaan kuorma-auton saattueen kuljettamassa betonilaattoja. Autojen kuljettajat sanoivat, että laatat oli irroitettu ja kuormattu yhdistelmätyökoneella, joka joka on samalla sekä puskutraktori että trukki.

Sisäministeriön arvion mukaan laattojen arvo on 200 000 ruplaa eli noin 6 095 dollaria (n. 4 572 €)."

Venäläinen yhdistelmätyökone,

kuorma-auto-hullu-jussi

Vaikka on harvinaista. että kokonainen tie katoaa, Venäjän lähihistoria on täynnä muun infrastruktuurin varkauksista, erityisesti siltojen, jotka ovat arvokkaita niiden metallin vuoksi.

Viimeksi Nozma joen ylittävä silta Frolovon kylässä, koilliseen Vologdan kaupungista on varastettu kesäkuussa. Sisäministeriö raportoi, että traktorilla vedetyn sillan raahausjäljet johtivat metsään halki suoraan syyllisen kotiin.

Miehen, jonka viranomaiset sanoivat vaivalla purkaneen sillan polttoleikkurilla, voivan myös saada jopa kaksi vuotta vankeutta."

Pysytään entisen Neuvostoliiton alueella, nyt siirrytään 1960-luvulle Neuvosto-Eestiin Vironmaalle. Ja maalta vesille.

Lossiranta, kuvakaappaus

Vanhemmat Ensio Oluen lukijat muistanevat Hannu Karpon ohjelman varastetusta Kavatsun lossista, joka oli Võrtsjärvestä Peipsjärveen laskevassa Emajõessa.

Kavatsun lossi oli ollt kateissa jutun tekoaikaan jo yksitoista vuotta, mutta tuoko olisi lossivahteja haitannut; miehet kävivät lossituvalla säännöllisesti ”töissä” ja palkka juoksi. Mikäs sen mukavampaa. Varastettu lossi palveli tuon ajan kalastusaluksena Peipsjärvellä.

Kavatsun lossi nyt

Emajõessa on nykyisin uusi lossi ja lossirantakin lossitupineen on kunnostettu. Lossivahteja ei kuitenkaan näy mailla, ei halmeilla, ja lossikin on lukittu rantaan vahvalla kettingillä.

Sitten aavalle merelle merirosvojen joukkoon, mutta ei suinkaan – kuten lukijat varmaan tässä vaiheessa odottavat – Jäämerelle ja öljynporausta vastustavien Greenpeacen merirosvojen pariin, vaan lämpimämmille vesille, Caribian leppeille aavoille ja tositapahtumiin vuosisatojen taa.

 

Tässä kuitenkin ennen aavoille siirtymistä videoita eräästä toisesta luvattomasta lossin käyttöönotosta tuolta itäisen rajamme takaa:

Ja voi sitä riemua, kun lossi sitten löytyi!

No nyt lopuksi se odotettu merirosvotarina:

Caribian aava meri

Merirosvo-kapteeni Roope Grant ja hänen papukaijansa Polly – kaikkien merirosvojen papukaijojen nimi on Polly – olivat paenneet merirosvolaivan upottua dramaattisessa, perin urheassa St Thomas -saaren vesillä käydyssä taistelussa Espanjoolan laivastolle ainoina pakoon päässeinä merirosvoina ainoalla pinnalle jääneellä merirosvolaivan pelastusveneellä, ja olivat nyt tuuliajolla purjeetta, airoitta Caribian meren rannattomilla aavoilla.

Vanha
traanilamppu

Tutkiessaan löytyisikö veneestä muonavaroja, merirosvo Roope Grant törmäsi vanhaan kupariseen traaniamppuun. Toivoen salaa mielessään, että lamppu olisi sellainen taikalamppu, jossa on henki, kapteeni Grant alkoi hieroa lamppua voimakkaasti epäillen kuitenkin, että tuskin sieltä mitään lampun henkeä tulisi esiin; sellaistahan tapahtuu vain saduissa ja tämä oli totisinta totta. 

 

Elttaantuelta
valaanrasvalta
haiseva lampun henki

Merirosvo-kapteeni Roope Grantin hämmästykseksi, arvon lukijat, lampun elttaantuneelta valaanrasvalta haiseva henki näyttäytyi. Tämä henki kuitenkin totesi, että hän – lilluttuaan haisevassa valaanrasvassa iät ja ajat –  oli menettänyt suurimman osan taikavoimistaan, ja voisi toteuttaa ainoastaan ​​yhden toiveen, ei enää alkuperäisen standardin mukaista kolmea. 

Hetkeäkään miettimättä  merirosvo tokaisi, "Täytä koko meri maailman parhaimmalla rommilla!" 

Lampun henki taputti käsiään, syntyi korviahuumaava kohina, ja heti koko meri muuttui hienoimmaksi rommiksi, mitä kukaan kuolevainen oli koskaan juodakseen saanut. 

Tämän tapahduttua henki sekä haju katosivat. Vain lempeä rommin liplatus veneen laitoja vasten rikkoi hiljaisuuden. 

Tympiintynyt papukaija

Papukaija Polly katsoi tympeän näköisenä merirosvoa ja pitkän hiljaisuuden jälkeen rääkkyi:

"Nythän sinä  saatanan kaheli meriroismo ja umpitollo sen laitimmaisen tempun teit; nyt meidän täytyy sitten kusta veneeseen!"