ÄLÄ KERRO SATUJA

Mikä onkaan
Mikillä mielessä?

Kautta aikojen on totuutta vääristelleet kulloisetkin – niin aiemmat kuin nykyisetkin vallassaolijat ja heidän hännystelijänsä. Näitä muunnetun historian sepittäjiä tuleekin nimittää satuilijoiksi.

No, Minnipä tietysti!
Vai mitä luulit?

Eivät ainoastaan valtaapitävät vaan myös taloudellisen tai jonkun muun henkilökohtaisen edun tavoittelijat ovat muunnelleet tai jättäneet osan totuutta kokonaan kertomatta. Näitä osatotuuksia ja valhetarinoita sanotaan saduiksi. Yksi tunnetuimmista sadunkertojista on ollut Walt Disney Aku Ankkoineen ja Mikki Hiirineen – näitä tällaisia kummallisesti pukeutuneita eläimiä ei yksinkertaisesti oikeassa elämässä ole olemassa, ne ovat siis keksittyä puppua eli satua - ja Disneyn kuoleman jälkeen tätä rahantakomista pupunkertomisperinteellä on menestyksekkäästi jatkanut upporikkaan Disney-yhtiöiden omistama Walt Disney Pictures.

Nyt on kuitenkin tullut viimein aika kohottaa satujen salaisuuden verhoa; ja tuon verhon kohottajana on – no kukas muu, kuin tietenkin Ensio Olut.

Nämä satujutut tapahtuvat yleensä jossain hiton ”Kaukaisissa maissa, suurten merten takana”. Ja paskan marjat, tosijutut, joita sadunkertojat sitten vääristelevät, tapahtuvat täällä Kotkassa – jos ei nyt ihan tuossa nurkan takana, niin enintään Pyhtäällä.

Tuhkimon äitipuoli
nuoruutensa
aikaisessa työ- /
 rooliasussaan

Otetaanpa esimerkiksi Tuhkimon tarina. Walt Disney käänteli ja väänteli tarinan rahanhimossaan elokuvaksi, joka ei oikeastaan pätkääkään muistuta todellisuutta ilkeine äitipuolineen ja koppavine sisarpuolineen. Oikeassa elämässä Tuhkimon tämä uusi äiti, sanotaan nyt häntä sitten vaikka äitipuoleksi, oli pilkkireissulla heikkoihin jäihin hukkuneen, jo toistakymmentä vuotta aiemmin nuoresta vaimostaan Tuulikista - joka oli Tuhkimon biologinen äiti - leskimieheksi jääneen kotkalaisen junasuorittajan leski ja kolmen tyttären yksinhuoltaja. Tämä Tuhkimon uusi äiti, Vuokko-Irmeli, ei erotellut, kuka tyttäristä oli omatekemä ja ken taas edesmenneen aviomiehen, Keijon uusperheeseen tuoma.

Vuokko-Irmeli teki kolmea työtä elättääkseen ja kouluttaakseen omatekemät aviottomat tyttärensä Annastiinan, 19 v. ja Kerttulin, 18 v., sekä tämän Janitan, perheen viisitoistavuotiaan nuorimmaisen, jota siis kutsuttiin Tuhkimoksi. Tuhkimo-hellittelynimen oli Janitalle antanut tytön Keijo-isä jo Janitan ollessa taapero.

Tuhkimon sisarpuolet
Annastiina ja Kerttuli

Annastiina ja Kerttuli eivät olleet ylpeitä eivätkä lainkaan nokkavia pikkusisartaan kohtaan, vaan opastivat aina tarpeentullen Janitaa, Tuhkimoa, naiseksi tulemisessa ja auttoivat muussakin, koska äiti Vuokko-Irmeli ei työkiireiltään useinkaan ehtinyt. Tytöt lainasivat tietenkin toistensa ja äitinsä vaatteita, kuten siskokset yleensäkin.

Kotkan Reserviupseerikerho järjesti maaliskuisena rokkibändi Popedan perjantaisen ravintolakeikan jälkeisenä lauantai-iltana 25.3. Kotkan Seurahuoneen ravintola Amarillossa naamiaspippalot, joita mainostettiin kutsukorteissa hienosti ”Naamiaistanssiaisiksi, joissa tanssia rytmittää soitin- ja lauluyhtye Popeda”. Myös Vuokko-Irmeli tyttärineen oli saanut kutsun ja illalliskortin näihin ”Tanssiaisiin”.

Tuhkimo oli iältään aivan liian nuori päästäkseen anniskeluravintolaan ja Vuokko-Irmeli – vaikka iloluontoinen ja nuori, vielä alta nelikymppinen naisihminen onkin - liian kiireinen ehtiäkseen näihin rientoihin, mutta Annastiina ja Kerttuli olivat toki lähdössä bileisiin.

Tuhkimo valmistuneena
"Naamiastanssiaisiin"

Vuokko-Irmelin lähdettyä illansuussa siivoamaan kotkalaisfirmojen konttoreita Siivouspalvelu Eijamo Ky:n iltatyötekijänä – Vuokko-Irmeli jakoi aamuisin Kymen-Sanomia ja muita Sanoma Oy:n lehtiä Kotkansaarella, päivätyönään hän oli K-Supermarket Hyvätuulen kassaneiti ja iltatöinään siis Siivouspalvelu Eijamo Ky:n konttorisiivooja – vanhemmat siskot huomasivat, että Tuhkimo oli allapäin ja pahoilla mielin, koska hän oli liian nuori päästäkseen illalla anniskeluravintolaan. Mutta eipä hätä ollut tuon näköinen – ei edes pieni eikä punainen – koska Tuhkimo oli muodoiltaan jo lähes aikanainen ja tytöt olivat kokeneita meikkaajia, meikkitaiteilijoita melkein, niin ei aikaakaan, kun Tuhkimo ei ollut enää heidän pikkusisarensa, viisitoistavuotias teinityttö Tuhkimo, vaan upea kaunotar Janita, 21 v.!

Tytöt valitsivat äidin, Vuokko-Irmelin vaatevarastoista Tuhkimolle kaikkein seksikkäimmän naamiaisvaatekerran, lyhkönen mekko, jossa antava dekoltee, sukkanauhaliivit, saumasukat ja siniset, kiiltävät satiinialuspöksyt – Vuokko-Irmeli oli ollut nuorempana seksityöläisenä Kotkan Punaisessa Talossa, mutta Annastiinan ja Kerttulin tultua maailmaan vuoden välein, ja kun Keijokin, Tuhkimon isä, oli ilmestynyt kuvioihin mukaan Vuokko-Irmeli oli hakeutunut oikeisiin töihin.

Perintöpessaari

Kun tytöt olivat jo lähdössä, Kerttuli tuli ajatelleeksi ehkäisyä. Heillä, siis Annastiinalla ja Kerttulilla oli jo hormonikierukat, mutta Tuhkimollapa vielä ei; eikä kondomeja kenelläkään. Tuhkimo kuitenkin sanoi, että ei huolta, hänellä on pöytälaatikossaan tallessa muistot omasta äidistään Tuulikista, ne ainoat, jotka hänelle jäivät, mustavalkoinen passikuva sekä pessaari ja sen kuljetin. Hänen kohdunnapukkansa on aivan saman kokoinen, kuin äidillään, joten se perintöpessaari pysyy napakasti paikoillaan, hän on kokeillut, jotta hänpä kipaisee laittamaan sen heti paikalleen varmuuden vuoksi valmiiksi.

315 kVA:n muuntaja

Amarillon ovimies toki tunsi Annastiinan ja Kerttulin – kukapa terve kotkalainen mies ei – ja tiesi tytöt täysi-ikäisiksi, mutta ei tunnistanut seksiä kuin 315 kVA:n muuntaja hyrisevää Janitaa teinityttö Tuhkimoksi. Kun Annastiina ja Kerttuli vielä kaiken päälle esittelivät Janitan muka Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa sähkötekniikan diplomi-insinööriksi opiskelevaksi serkkutytökseen, portsari ei epäillyt Janitan ikää, vaikka tällä ei ollut esittää henkkareita ja tarkastettuaan tyttöjen illalliskortit toivotti ”Arvon Ladyt” tervetulleiksi.

Rockyhtye Popeda

Janitan astuessa ravintolasaliin reserviupseerijoukossa kävi kohahdus ja eräs seitsenkymmenvuotias rakuuna, reservin yliluutnantti - jonka ainakin omasta mielestään pitäisi olla arvoltaan vähintään reservin majuri, jos ei eversti vallan - ponkaisi pystyyn ja teki kantapäät yhteen kopsauttaen asennon. Juuri keikkaansa aloittavan Popedan komppikitaristi Costello Hautamäki huomasi tämän ja löi

Popeda M20B GAZ

 ”Haluatko mua tosiaan”-kappaleen alkutahtien sijaan intron ja alkukompin Junnu Vainion ”Vanhaan rakuunaan” ja Pate Mustajärvi aloitti: ”Vanha rakuuna kun naisen näkee päässä tärähtää, ja viisari värähtää...”.

Janita oli aluksi hämillään saamastaan huomiosta, mutta niiasi kohta syvään ja sievästi vanhalle rakuunalle huomatessaan, että hän – tai oikeastaan he – olivat tämän huomionosoituksen kohteena. Vanha rakuuna halusi tarjota Janitalle paukut, mutta tyttö kieltäytyi kohteliaasti sanoen, että hän haluaa nauttia nyt saamastaan huomiosta selvin päin. Mikä olikin järkevää jo ravintolankin kannalta, sillä eihän siitä ollut kulunut oikeastaan kuin kotva, kun Kotkan Seurahuoneen kahdessa ravintolassa oli tarjoiltu alaikäiselle, ja käry oli väliaikaisine alkoholinmyyntikieltoineen käynyt.

Transvestiitiksi naamioitunut
lääketieteen kandidaatti
Erkki

Illallisen jälkeen Janita sai erityishuomiota Kymenlaakson keskussairaalassa naistentautien osastolla apulaislääkärinä toimivalta ja gynekologin urasta haaveilevalta viitisen vuotta päälle parikymppiseltä lääketieteen kandi Erkiltä. Tanssiin Janitan pyytänyt Erkki oli naamioitunut urahaavettaan sivuten transvestiitiksi ja kertoi Janitalle, kun oli kuullut tämän sisarten kutsuvan tätä Tuhkimoksi, olevansa hyvä haltiatar, jolla on taikasauva mekon alla. Janita ei epäillyt, etteikö Erkki olisi ollut sen lisäksi, että hän oli lääketieteen kandidaatti, myös hyvä haltijatar - varsinkaan, kun Janita huomasi tuon taikasauvan nousevan ja tunsi sen painuvan tanssilattialla vaativasti vatsaansa vasten. Viisitoistavuotiaana kotkalaistyttönä Janita toki jo tiesi, mikä tuo Erkin ”taikasauva” oikeastaan on.

Sitten, kesken toisen tanssin, Janita tunsi pessaarin paisuvan emättimessään, ja irrottautui Erkin tanssiotteesta kiirehtien mitään sanomatta pois tanssilattialta. Tytön kuukautiset olivat aivan yllättäen alkaneet. Janitan, kuten monen muunkin nuoren naisen kuukautiset olivat epäsäännölliset, mutta runsaat. Janita ei ollut odottanut niiden alkavan vielä moneen päivään, joten hänellä ei ollut edes tamponeita mukanaan.

Kurpitsa

Ja voi, Janita ei ehtinyt ottaa kuin muutaman askeleen, kun kurpitsaksi paisunut pessaari irtosi kohdunnapukasta, plumpsahti jo ulos, kierähti satiinialuspöksyjen vyötärönauhan alta ja läjähti lattiaan. Kasvoiltaan tulipunaiseksi lehahtanut Janita nappasi lähimmästä pöydästä nipun servettejä ja juoksi pysähtymättä ulko-ovelle asti. Ennen astumistaan ulos Janita työnsi servetit pikkuhousuihinsa, ja kuin taijottuna Seurahuoneen oven edessä seisoi vapaa taksi. Taksin kuljettajana sattui vielä olemaan ymmärtäväinen nainen, Pirkko, joka tunsi hyvin Vuokko-Irmelin ja Janitankin, ja suostui heittämään tytön kotiin velaksi.

Kotona Janita siistiytyi, puki yöpuvun ylleen ja muuttui taas teinitytöksi, Tuhkimoksi.

Kotkalainen taksiauto

Kun Vuokko-Irmeli sitten puolenyön jälkeen tuli siivoushommista kotiin, hän keroi Tuhkimolle, että taksikuski Pirkko oli soittanut hänelle ja kertonut Tuhkimon iltaisista seikkailuista ja siitä, että Tuhkimo oli kertonut Pirkolle taksimatkansa aikana tavanneensa illalla ravintolassa myös toisen hyvän haltijattaren. Vuokko-Irmeli halusi vaan tietää, kuka mahtoi olla tuo toinen hyvä haltijatar.

”Se oli yks Erkki vaan”, Tuhkimo vastasi.

Tuosta oli kulunut jo useampia vuosia, Erkki oli jo väitellyt vitusta itsensä gynekologian tohtoriksi ja olikin hyvin pidetty gynekologi pitäen mm. yksityisvastaanottoa Kotkan Lääkäriasemalla. Peruskoulun luokanopettajaksi valmistunut Janita oli tilannut ajan gynekologin vastaanotolle Kotkan Lääkäriasemalle, ja kuinka ollakaan, lääkärinä oli juuri Erkki.

Jantan asetuttua hoitopöydälle gynekologi Erkki totesi, ”Onpa Janitalla soma pimppi, kai somin, mitä minä olen koskaan nähnyt; voipi olla, etten tule somempaa näkemäänkään.”

”Ei tohtori nyt höpäjä turhia, ihan tavallinen Tuhkimon pimppihän se.”

Silloin Erkki tajusi yhdistää nimet Janita ja Tuhkimo ja sanoi, että hän on juuri se Erkki, se hyvä haltijatar, joka tanssitti juuri tätä tyttöä, tätä Tuhkimoa Kotkan Seurahuoneella ravintola Amarillossa silloin, kun Tuhkimo juoksi pois pessaarin pudottua tanssilattialle.

Se, mitä tuon vastaanoton jälkeen tapahtui, voi olla satua, mutta tuohon asti – noin se ihan oikeasti meni!

Kissa Pirulainen
keikkastuolissa

Ensio Olut on kuullut kerrottavan tarinaa Tuhkimon vanhuudenpäivistä ja että Tuhkimo yli ysikymppisenä leski-ihmisenä viettäisi vanhuusvuosiaan vetoisassa mökissään yksinäisenä keikkastuolissa kiikkuen ja eläen kädestä suuhun seuranaan vain Pirulainen -niminen leikattu lihava kollikissa. Ja sitten muka olisi Tuhkimolle ilmestynyt hyvä haltijatar, joka olisi muka taikonut Tuhkimon nuoreksi taas, köyhyyden rikkauksiksi, kiikkastuolinkin kultaiseksi vallan, Tuhkimon mökin kuninkaanlinnaksi ja Pirulainen -kissan uljaaksi prinssiksi, joka olisi muka sanonut Tuhkimolle, että luulis sua nyt vituttavan, kun annoit eläinlääkärin napsaista multa pallit pois.

Tuohan on silkkaa satua, senhän nyt tajuaa hölmökin. Ainoa paikkansa pitävä juttu on se leikattu lihava kissa, se Pirulainen. Niin, ja keikkastuoli, mutta se ei ole kultaa.

Pirulainen toimii tätänykyä öisin Kotkansaarella kissamaailman konsulttina; se osaa kyllä kertoa, kuinka homma täytyy tehdä, kun se tehdään oikein, mutta ei pysty itse sitä tekemään.