ENSIO OLUT MUISTAA AMMOISIA VUOSIKYMMENIÄ

Tapahtumista ennen vuotta 1950 Ensio Oluella on vain toisen käden tietoa kuten, että Talvisotatalvena 1939 – 1940 oli pakkasta jatkuvasti ollut yli 50 astetta, ja räntää oli tullut koko ajan ihan taivaan täydeltä.

Numrekset

Mutta -50 –luvulla olivat talvet sellaisia, kuin talvien kuuluukin olla. Hanget kantoivat potkukelkkailla ja nurmeksilla luistella – jok’ikisellä pojalla oli tuolloin nurmesten kiinnitysraudat monojen kantalapuissa.

Lumiukkoja tehtiin kaiken talvea, ja isä paikkasi tösästä mäkihypätessä poikki menneet meidän reknaakeleiden ja milli-villejen sukset kerta toisensa jälkeen Mälikkälän herkkukurkkujen 10 litraisten peltipurkkien pellillä.

Pallosalama

Kesäisin paistoi aina aurinko, paitsi ukonilmoilla. Mutta -50 –luvun ukonilmatkin olivat ihan toista, kuin nämä tämän päivän lälläri-ilmat; eihän nykyisin ole enää edes pallosalamia!

Aina oltiin uimassa, milloin ei paimennettu lehmiä, tai laitettu heinää keppiin.

Kesäin ei kenkiä käytetty, paitsi elokuussa sänkipellolla. Sitten syksyisin, ennen koulun alkua, pestiinkin kuumalla vedellä ja voideltiin Tummelilla ”variksen saappaat” pois jaloista.

Sputnik 1

Ja sitten lokakuun alussa vuonna 1957 venäläiset ampuivat Sputnik 1:den pieneksi, kulkevaksi valopisteeksi avaruuteen lähettämään ”Piip-piip-piip” –radioviestiä. Me, minä ja vanhempi veli, kiipesimme puutarhatikapuille, että näkisimme sen lähempää.

Anttilan postimyyntiluettelo
vuodelta 1956

Ainoa pornolehti oli Anttilan makulatuuripaperille molemmin puolin painettu mustavalkoinen postimyyntiluettelo, jonka sisäsivulla oli tissiliivimainoksia.

Se oli se minun 50 –lukuni.

1960 –luvulla elettiin vielä sotien jälkeisen jälleenrakennuksen aikaa, ja Ensio Olut, tai oikeastaan siis minä, ”Ensio Oluen” kirjoittaja, mutta käytettäköön tässä kirjoittajasta ihan vaan hämäysmielessä nimeä ”Ensio Olut”, oli sitten jo salskea teinipoika.

Kekkonen ja muut kaverit
Havaijilla marraskuussa 1961
poseeraamassa muka
lukien ryssien lähettämää
noottia

Oli ollut noottikriisi loka- marraskuun vaihteessa 1961, ja Kekkonen oli tuolloin Havaijilla, mutta ei kiivennyt siellä palmuun, vaan valittiin toiselle kaudelleen Suomen Tasavallan Presidentiksi talvella 1962. 

Kekkonen "kiipeää"
palmuun.
Itseasiassa tuo palmu
oli lähes vaakasuorassa.

Tuona vuonna Suomen Pientalonpoikien Puolueen – nykyisten Persujen ammoisen edeltäjän – ainoa kansanedustaja Veikko Vennamo putosi Eduskunnasta, ja SDP:n oppositio, TPSL, eli ”Skogilaiset” esiintyi samoissa vaaleissa ensimmäistä kertaa omana ryhmänään. Palmuun Kekkonen kiipesi vasta vuonna 1965 Tunisiassa, ja Maalaisliitto muutti samaisena vuonna nimensä Keskustapuolueeksi.

200 mk 1957

Vanha satanen

1.1.1963 tehtiin Suomessa rahanuudistus, se tarkoitti, että vanha markka uudistettiin niin, että vanhasta satasesta tuli uusi Suomen markka, ja pennit tulivat uudelleen käyttöön sitten vuoden 1953. Markan nallekarkki maksoi sitten pennin, ja kymmenen markan pajatsoista tuli kymmenen pennin pajatsoja. Sadan- ja kahdensadan hopeakolikot katosivat kotikeräilijöiden kukkaroihin.

Kuten tarkkasilmäiset
lukijat huomaavat ja
muistavat, tämä kuva ei ole 
tuosta tilanteesta, koska 
Rutsehvi hakatessaan pöytää 
kenkänsä korolla istui omalla 
paikallaan salissa, ei seisonut 
puhujanpöntössä, ja kenkäkin 
oli vallan toisin päin. Eli tämä
kuva on onnettoman 
kuvankäsittelyn tulos!

Vuonna 1960 YK:n yleiskokouksessa NKP:n pääsihteeri Nikita Hruštšov hakkasi kengällään pöytää, ja Sikojenlahden maihinnousu tapahtui vuonna 1961. Samana vuonna Neuvostoliitto räjäytti kaikkien aikojen suurimman, 50 megatonnin vetypommin Novaja Zemljan yläpuolella. Kolmannen maailmansodan alkamista pelättiin, ja siitä vakavasti välitunneilla keskusteltiin.

Ja 22. marraskuuta 1963 John F. Kennedy joutui salamurhan uhriksi.

Sukkahousuja perkele!

Sitten -60 –luvun näinä samaisina myrskyisinä alkuvuosina, kun Anttilan postimyyntiluettelokin oli jo monisivuinen ja nelivärinen, ja ehkäisypillerit jo tekivät tuloaan, niin eikö joku – lähteet esittävät, että tuo oli saatanan kaaho, pölvästi, perkeleen pässinpää Allan Gant Sr -niminen mies; tämän miehen täytyi olla Ensio Oluen olettaman mukaan myös hinttari, niin kuin edellä mainituissa mainesanoissa ei olisi ollut jo yhdelle miehelle aivan kyllin – mennyt ja keksinyt sukkahousut! Vuonna 1959 sukkahousut tulivat jo markkinoille ja silloin monen nuoren miehen – mukaan lukien nuori Ensio Olut – maailma järkkyi!

Pala paljasta reittä

1950 –luku oli ollut Ensio Oluelle viatonta lapsuusaikaa, jolloin sitä vaan oli ihmetellyt, miksi ne isommat pojat pyrkivät käsineen isojen tyttöjen hameiden alle; mutta oppikouluun päästyä sekin selvisi: siellä hameen alla oli  marjapuuronpunaisten alushousujen puntin kuminauhan ja sukansuun välissä noin puolen kämmenen leveydeltä – parhaassa tapauksessa vallan täyden kämmenen leveyden verran ihan paljasta tytön reittä!

Lahden Suurhallissa tanssi-iltana Lahden poliisi ja "lentävät" (Liikuva poliisi) tekivät yhteisratsian tuohon aikaan – ainakin me silloiset Vääksyn yhteiskoulun teinipojat olisimme halunneet olla siinä mukana, ja mielessämme olimmekin – että onko tytöillä mekon ja alushameiden alla alushouousut vaiko eikö. Minihameidenkin alle poliisin etsivä silmä ylsi.

Ensio Oluen mieleen oli tuolloin muistunut poikasena lukemansa pohjoisnorjalaisen seksuaaliterapeutin Gjøre Faren 1900 –luvun alkupuolella norjankielellä norjaksi – jota sitäkin Ensio Olut virtuoosinomaisesti osasi ymmärtää lukea, mutta ei vielä silloin ymmärtänyt lukemaansa – kirjoittama seksuaalisivistysopas ”Hvordan selv-misbruk og kvinnens lår er skadelig for helsen til den unge” (Kuinka itsesaastututus ja naisen reidet ovat haitaksi nuorukaisen terveydelle) (Ja voihan villun villu, jälleenko Ensio Olut suomensi). Tässä valistusteoksessa varoitetaan nuoria miehiä pyrkimästä koskettelemaan tyttöjä hameen helman alta, koska tällainen säädytön toimi johtaa vääjäämättä sellaiseen lopputulemaan, että nuorimies kivipatsaaksi muuttuu vallan!

Ensio Olut oli tuona muutoin niin auvoisana hetkenä, kun oli päässyt ensi kerran koskettamaan tuota, siihen asti lähes tutkimatonta aluetta, tuntenut, kuinka kivipatsaaksi muuttuminen oli alkanut jalkojen välistä, mutta pääsi tuosta pälkähästä yrittämällä päässään ratkaista sitä ikiaikaista geometristä ongelmatehtävää, missä pässi syö nurmikentän kehälle lyötyyn rautakankeen kiinnitetyssä lieassa puolet pyöreän nurmikentän heinästä, että kuinka pitkä on se pässin naru.

No, tuo samainen höpöheikki Gjøre Fare siinä samaisessa teoksessaan oli varoitellut – jollei vallan uhkaillut – että selkärankakin jossain sellaisessa, kuten hän häveliäästi sanoo, itsesaastutuksessa märkänee ja vallan luuttomaksi menee, sekä valahtaa alas raappahousuun! Ja sokeuskin siinä heti kohta tällaisen itsesaastuttajan yllättää!

Tuon valheopin Ensio Olut oli jo ammoin omin käsin aivan paskapuheeksi havainnut! 

 Eikä Ensio Oluella raappahusuja ole senpuoleen ollut sitten äidin helmoista päästyä. Myydääköhän sellaisia enää missään?



Eipä ole ihme, että Pohjoisnorja on yhä niin kovin harvaanasuttua seutua! Siellä kai on yhä raappahosuja siirtomaatavarakauppojen erikoistajouksena myynnissä silloin tällöin. Jos ei useamminkin.

Pankkiroismo

Sittemmin, kun Ensio Olutkin jo pääsi omin käsin etsimään tuota maagista ihokaistaletta, oli jo vastassa tuo kirottu haarakiila.

Sukkahousuista ei tiettävästi ole ollut koskaan mitään hyötyä, saati kenellekään isommin iloa.

Paitsi mitä nyt pankkirosmoille ja Niksi-Pirkan lukijoille!

SUKKANUHAT TAKAISIN!
https://www.facebook.com/groups/495170797319371/

Eipä onnistuisi pankkroismoaminen sukkanauhauhaliivit ja saumanailonit päässään, eihän?