ENSIO OLUT JA SIIRTOELINJUTTUJA 60-LUVULTA

Tähän alkuun vanha tarina 60-luvulta. Tämä tarina saattaa olla pääosin tottakin.

Urho Kekkonen

Anita Hallama

Suomen silloinen Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen ja Kansainvälisen Olympiakomitean suomalaisjäsen, kaupunginjohtaja Erik von Frenckell olivat olleet yhtä aikaa elinsiirtoklinikalla Sveitsissä. Anita Hallama oli vihjannut Kekkoselle, että voisi Kekkosella olla vähän isompikin. Tabe Slioor oli vihjannut jotain samansuuntaista von Frenckelille.

Kekkoselle oli onnistuttu löytämään ja toimittamaan lentoteitse pikana tapaturmaisesti kuolleen masai-miehen elin, ja von Frenckelillekin oli löydetty kookkaampi.

Tabe Slioor

Erik von Frenckell

Suomessa Kekkonen oli sitten kutsunut von Frenckelin Tamminiemen saunaan. Pukuhuoneessa Kekkonen tuli siinä kehaisseeksi uutta elintään, ja von Frenckell oli tehnyt samoin. Jolloin Kekkonen – von Frenckelin uuden elimen nähtyään – oli todennut:

- Katos, ovat laittaneet sulle ton mun vanhan.

Tarina voisi olla ihan totta, mutta – toisin kuin naiset yleensä luulevat – miehet eivät vertaile saunassa elimiään. Juttu ei siis ole totta.

Alkuperäisen Urho Kekkosen
silmälasit

Erään aikalaiskertomuksen mukaan olivat kylläkin vaihtaneet – ei pelkästään Urho Kekkosen munat – vaan koko Kekkosen toiseen, Itä-Saksassa Stasin verstaassa KGB:n toimeksiannosta valmistettuun; Ensio Olutkin muistaa sen lehdessä julkaistun Kekkonen ennen – jälkeen "Sveitsissä" käynnin –kuvaparin, ja lehtijutun, jossa kerrottiin, että "alkuperäisestä Kekkosesta on jäänyt jäljelle vain silmälasit". Nämä silmälasit on nyt museoitu, kuten oheisesta kuvasta näkyy, joten siinä jutussa saattoi puolestaan olla vinha perä!

Sitten tositarina 60-luvulta:

Ravintola Karoliina
Puutarhakatu 11
48100 KOTKA

Kolme miestä, yksi Markku "Make" Lettupannu, oudompi mies Haminasta, Olli Vaara ja Ensio Olut – Kotkan miehiä kumpikin – istuivat kaljalla Ravintola Karoliinan terassilla Puuhatarhakadulla Kotkassa. "Make" Lettupannu alkoi kehumaan:

- Sain tämä siirtokäden, tämän vasemman. Oma meni Tallinmäessä, kun lumilinkoa puhdistin toissa talvena. Kotkassa Kymenlaakson keskussairaalassa laittoivat.

Vasen käsi

- Ja hyvinkö on käsi toiminut? Entä onko ollut hylkimisoireita, Olli Vaara kysymään.

- Oikein hyvä käsi tämä; on ollut alun perinkin ollut haminalainen, mutta, kuten huomaatte, on olut naisen käsi, jonkun vanhanpiian Poitsilasta. Ei ole ollut hylkimisoireita, ei niin minkäänlaisia. Oikeastaan päinvastoin; olis nimittäin ihan kiva, jos se sentään irroitais otteensa kusella käydessä, ja erehdyn käyttämään tätä vasenta, kun tämä uusi käsi tahtoo hemputtaa ja hemputtaa vaan.

Johon Olli Vaara:

Varvastossut

- Miun veljeltän men jalka reidestä asti sodanaikaiseen miinaan tässä joku vuos sitten, kun se oli Sandiksessa intissä. Laittoivat Tilkassa - siis KSS 1:ssä - tilalle varuskunnan komentajan auton alle kuolleen balleriinan jalan, kun muuta ei sillä hetkellä ollut saatavilla.

- Ja hyvinkö on velipojan uusi jalka toiminut. Onko toiminut kuin oma, tiedusteli "Make" Lettupannu, eikä meinannut uskoa.

- Hyvin on toiminut, oikein hyvin. Siro ja sievä jalkahan se balleriinavainaalta siirretty. Eikä sekään oikeasti haittaa, että se on lyhyempi kuin se sen velipojan toinen, kun velimies käyttää siinä balettitanssijan varvastossua, kun se jalka on niin tottunut siihen.

Joutsenlampi

- Mutta, jos tämän Pjotr Tšaikovskin Joutsenlampi – varsinkin se Pienten joutsenten tanssi – alkaa soida, niin, jumankavita, se sitten on aikamoista menoa se!

Jolloin Ensio Olut:

- Siirtoelin sitä on miullakin. Tuossa miä kun toissa kesänä oksia haketin Metsolassa oksasilppurilla, niin se pirun härveli nappasi miun housunsepaluksesta. Ennen kuin muija miut siitä irti sai, niin kullikin oli jo silppuna. No siitä miä verissäni KOKS:in päivystykseen. Koska siellä ei vielä tehdä niin vaikeita leikkauksia, niin laastaria vaan laittoivat ja panivat ambulanssiin ja ei kun Helsinkiin Meilahteen.

- Mistä ne siellä sulle ny uuden kullin, Lettupannu epäili.

Sariolan tivolin norsu

-     No vähänhän siinä vaikeuksia oli löytää sopiva. Onneksi Sariolan tivolin sirkusvaunu oli kaatunut siinä ihan melkein keskussairaalan, KOKS:in vieressä, siinä Kotkantiellä, Paimenportissa, siinä Paalasenmäen kurvissa. Urosnorsu oli niiltä siinä rytäkässä kuoliaaksi ruhjoutunut. No saivat kuitenkin siltä norsulta talteen vaihtoelimen; ei penistä, mutta ihan ehjän kärsän. Ja kun – niin oudolta, kuin se kuulos­taakin – sen norsun kudosryhmä täsmäsi, niin laittoivat sen kärsän siitä mukaan samaan kyytiin. Meilahdessa siirsivät sen sitten miulle.

-    Hah, hah, naureskeli tämä Markku "Make" Lettupannu epäuskoisena.

-     Vai norsun kärsän laittoivat. No onkos se ”elin” hyvin toiminut. Miten on, onkos ollut mitään haitallisia sivuoireita siitä ”elehvantin elimestä”?

Elehvantti ja elehvantin kärsä

-     Muuten on ollut elimenä hyvä tämä norsun kärsä, toimii oikein hyvin. Vähiin ovat sivuoireet jääneet – mitä nyt se joskus välillä nousee pystyyn ja toitottaa, kun hyväpyllyinen nainen on näköpiirissä, ja roiskiihan kusella käydessä joskus vähän sinne sun tänne.

Elehvantti toitottaa kärsällä

- No ei se töräyttely, eikä veen roiskiminen minnuu ennää oikeestaan paljoo häirihe, siihen tottuu, mutta kun se kesäisin nurmikolla kävellessä tuppaa nyhtämään vanhasta tottumuksesta heinätuppoja maasta ja työntää niitä sitten miun pers’reikään, niin siihen miä en taho millään tottua!