torstai 3. huhtikuuta 2014

KAIKKI KIELLETTY!


Kielletty kaupunki


Vaikka Suomi on – kuten kaikki tietävät – kieltojen armas kotimaa, jossa eräs jos toinenkin asia on kielletty. Suomi jää ihan sovinnolla ainakin Kiinalle toiseksi, koska Kiinassa on kielletty kokonainen kaupunki.



Jaa, ketkä eivät saa käyttää tissiä?
Kaikkihan Suomessa, tai ainakin lähes kaikki, ovat joskus kulkeneet hissillä, jossa seinällä kieltotaulussa lukee: ALLE 1 VUOTIAAT EIVÄT SAA YKSIN KÄYTTÄÄ TISSIÄ! Missä muussa maassa on tuollaisia pieniä, lukutaidottomia lapsia koskevia kieltoja? Tuskin missään.

Nyt, kun tiettyjä jäätelöpuikkoja saa taas myydä ihan alle 18 vuotiaille, alkaa jopa Ensio Oluen mitta – ja se on pitkä mitta se, jos mikä – olla vedetty suoraksi! Ajatelkaapa nyt, siinä jätskissähän on vallan 0,5 % alkoholia! Siitähän menevät lapset oitis ja vallan känniin! Ensio Olut on tyrmistynyt! Kiellettävä on, ja kiellettävä jyrkästi sellainen turmio!
 
Kaupan simaa

Kotisimaa
Kohta on tulossa Vappu ja vappusima, jossa on 0,8 prosenttia puhdasta alkoholia. Kaupoissa on jo ollut hyvän aikaa myynnissä vappusimaa. Vaikkakaan kaupat eivät myy vappusimaa alaikäisille, niin lasten vanhemmat eivät valvo, etteivät lapset siihen kaupan simaan kotioloissa pääse käsiksi! Kaikkein vastuuttomimmat vanhemmat valmistavat itse lapsosilleen kotona kotisimaa, jonka alkoholiprosentti saattaa olla jopa tasan yksi!

Sitten on vielä se kaiken huippu, se Italian jälkiruokaleivos, se tiramisu, jota vastuuntunnottomat ja ajattelemattomat äidit lapsilleen leipovat!  Eikö enää riitä, että lapset simaa pämppäävät päivät pääksytysten, syöttävätpä nyt nuo nykypäivän äidit nämä viattomat piltit pienoiset umpihumalaan kaiken päälle tiramisuillaan!

Onneksi sentään vain harvat lapset tykkäävät Runebergin tortuista; näin ei sentään koko Suomen kasvava nuoriso – tuo kansakunnan tulevaisuus ja toivo – ajaudu suin päin vallan hunningolle.
Poliisisetä tarkastaa, että
Ensio Olut ei vaan ole
mennyt ihan känniin
syötyään aika monta
liköörikonvehtia
liikaa!

Ennen vanhaan oli vaan niitä liköörikonvehteja, joita syömällä ei mennyt känniin, vaikka kuinka monta konvehtia söi; maha vaan niistä tuli kipeäksi ja alkoi oksettaa, mutta känniin ei mennyt, ei sitten niin millään, kirjoittaa nimimerkki ”Kokeiltu on!”
 
Aina ei ole liköörikonvehteja

Männäjouluna liköörikonvehteja sai vielä kaiken päälle kaupoista oikein etsimällä etsiä, eikä silti löytynyt, sen harvan kerran, kun niitä teki mieli. Ensio Olut riensi oikein viinakauppaankin (amerikaksi ”liquor store”, sehän on suomeksi liköörikauppa) niitä kyselemään, mutta eihän siellä nyt mitään liköörikonvehteja myyty; muuta möivät kyllä. Siinä meni sitten taas sekin jouluntienoo ilman konvehteja.

Saamattomuudesta ja kielloista puheen ollen – miten se nyt näin välähtikin mieleen – uutisissa oli taannoin, että ukrainalaiset naiset ovat kieltäytyneet antamasta venäläisille sotilaille sekä venäläismielisille ukrainalaismiehille ja lausuneet julki, jotta muhinoikoot vaan keskenään.

Sorsien käveleminen 
kielletty?
 Liikennettä ohjataan monin kieltomerkein. Kuitenkaan edes liikennemerkkien asettajat eivät tiedä, mitä mikin merkki kieltää. Hupaisin Ensio Oluen kohdalle sattunut liikennemerkki kielsi sorsien kävelyn. Tämä jonkun paikallisen hyvää tarkoittaneen sorsien ystävän asettama, uskoaksemme linnuille tarkoitettu liikenneopaste oli kahdeksankymmenluvun alussa Kuusankoskella silloin Kymintehtaan kaatopaikkana toimineen suon ohi / läpi johtavan Ahlmannintien varressa.

Ensio Olut toimi tuolloin eräällä asfalttifirmalla työmaapäällikkönä ja ajeli Kymen tiepiirin levityspään varsinaisen valvoja Hempan kokemattoman lomasijaisen sekä perämies-työnjohtaja Jussin kanssa tarkastamassa tuota alkavaa päällystyskohdetta. Merkin jälkeen kohdassa, jossa tie ylittää tuon suon, tepasteli kieltomerkistä välittämättä joukko sorsia.



Ei saa vetää!
No, tietenkin perämies-työnjohtaja Jussi ja Ensio Olut yliviisaina miehinä keksivät kertoa kokemattomalle lomasijaiselle, että täytyykin sanoa liimamiehelle, että tämä kävisi levittämässä bitumiemulsiota jo etukäteen tielle kyseiseen paikkaan; sitten kun päällystystyö olisi edennyt sinne asti ja bitumiliima olisi siinä kohdassa murtunut jo aikoja ja sorsat olisivat liimautuneet räpylöistään tiehen, olisi siitä sitten helppo meidän pikimiesten poimia niitä sorsia iltapaloiksi.

Tämä kokematon Kymen tiepiirin katupäänvalvojan lomasijainen otti perämies-työnjohtaja Jussin ja Ensio Oluen puheen täytenä totena ja jäi hätistelemään sorsia pois tieltä ja valvomaan, ettei bitumiliimaa vaan levitettäisi etukäteen. Pysyipä tuo ainakin tuon hetken poissa sotkemasta työtekoa. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä nuo samperin tervaturistit saavat päähänsä.

Ei sikoja, ei oleskelua!
On niitä kieltoja sisätiloissa muuallakin, ei ainoastaan hisseissä. Viisikymmenluvulla junissa kolmannen luokan vaunuissa – niissä puisissa – oli vielä kieltotauluja ”ÄLÄ SYLJE LATTIALLE, SPÅTTA EJ PÅ GOLVET”. 
Monikielinen kielto
Täällä Suomen itärajan pinnassa on kuuluisiksi tulleita opasteita wc-tiloissa, mutta tarpeen on näköjään tuollainen opastus muuallakin maassamme – ja vieläpä monikielisesti, että varmasti menee perille.



     Kalaton nauttiminen kielletty!

Suomen Merimies-Unionin jo ammoin Rapalan Ristolle – vai oliko se Enskalle, vai Eskolle, jollekulle Rapalan veljeksistä kuitenkin – poismyydyssä lomakylässä (Ensio Olut ei tässä nyt tällä kertaa kerro, että se oli Vesijärven rannalla Asikkalassa Vääksyn Rantakulmalla, koska eräs Ensio Oluen hyvä kaveri ei sitä kuitenkaan usko; paikan nimi on muuten nykyisin Vaappuranta, silloin sitä sanottiin muistaakseni ”Unionin rannaksi” Alunperin alueen rakentamisen aloitti 1950-luvun lopulla, sittemmin konkursiin päätyneen lahtelaisen Rakennusnotariaatti Oy:n omistaja-toimitusjohtaja varatuomari Aimo Viitala Jorma Oksaselta hankkimalleen määräalalle Suivan tilan maille. Viitalan rannan tuntumaan rankentama savusaunakin ehti palaa kahteen kertaan ennen Rapala-kauppaa) oli ruokala- / kokoustilan seinällä taulu, joka tiukasti rajoitti alkoholin nauttimista kyseisissä tiloissa. Merimiehethän eivät tunnetusti muutenkaan nauti alkoholista; sen juominenhan koko maissaoloajan käy ihan täydestä työstä!

Kielloista tulee mieleen tietenkin myös Suomen kieltolaki vv. 1919 – 1923, joka kielsi kaiken viinan keittelyn, kuljetuksen, myynnin, ostamisen ja juonnin. Milloinkas sitä on Suomessa keitetlty, kuljetettu, myyty, ostettu ja juotu enemmän viinaa, kuin kieltolain aikana?

Keitteleehän se Muumipappakin!

Kuitenkin jo tsaarin aikaan 1866, eli tuonaikaisen arkkiveisun sanoin: 
”Vuonna kuuskytkuus / tuli Suomeen laki uus. / Wiinaa kiellettiin keittämästä, / juomapäiviä viettämästä. / Se oli meininki keisarilla, / että juomaa ei olis juomarilla. / Että leipä riittäis Suomessa / vainolaisen huoneessa. / Vallesmannit vanhatkii / ja lautamiehet laiskatkii / ne juoksee pitkin mettiä, / he tahtoo wiinaa ettiiä./ Jos löytävät he viimeinkii / viinankeiton pienenkii, / niin mukaansa sen ottavat, / pannut, hatut, nappulat. / Mut' taas maahan rankki haudataan, / kuusenoksil' peitetään , / ja taas piilossa rankki happanee, / vaik’ ois talvipakkane. / Kaksi hankkii kauroja / kolmas mallasjauhoja / neljäs pannun hattua / viides viinanappua. / Kun värkit on saatu oordninkiin, / pannaan pannu klaarinkiin. / Putket pannuun liitetään, / sitten käydään keittämään. / Ja wiina se juoksee lirittää, / kun valkian alle virittää. / Talvella ja suvella, / mettäs kuusen juurella". (Jos veisu ei mene ihan noin, siitä tulee syyttää yksin ja ainoastaan Ensio Oluen jo huonoksi käynyttä, vanhaa päänuppia, jossa hiuksetkin ovat kiinni enää vain toisesta päästään).

Ensio Olut oli tosin tuohon aikaan kuitenkin vielä niin ylen nuori, ettei hälle olisi vielä viinaa myyty muutenkaan. Ei tainnut vielä edes yksin saada käyttää tissiä.


Laitetaanpa tähän tämän ylen puisevan tarinan loppuun kevyt loppukevennys vallan muulta alalta – vähän niin kuin kolmostelkkarin kymmenen uutisissa. 


Tämä tarina kertoo, kuinka hajamieliselle professori Ensio Oluelle kävi aikoinaan pankissa. Eikä se ollut ainoa kerta. Tämä kertomus on siis täytekynien valta-ajalta, ajalta, jolloin ei vielä jaeltu halpoja kuulakärkikyniä, siis myös ajalta ennen näitä mm. korvasta mittaavia yms. dikitaalisia kuumemittareita.


Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan seksologian ja vertailevan erotiikan professori Ensio Olut meni kerran takavuosina pankkiin hoitamaan pankkiasioitaan. Kun pankkineiti antoi paperit professori Ensio Oluen allekirjoitettaviksi, professori Ensio Olut otti taskustaan kuumemittarin ja yritti kirjoittaa sillä. Kun pankkineiti huomasi, että väline, jolla professori Ensio Olut yritti kirjoittaa, ei ollut täytekynä, vaan kuumemittari ja huomautti siitä, professori Ensio Olut noitumaan:

Ensio Olut laittoi tähän kuvan Kiira Korven pyllystä;
ei niin, että se täytekynä olisi siellä, vaan eikös joku
lääkäri ollut kieltänyt Kiiralta suloluistelun
harjoittelun nilkkavamman vuoksi?


    -         No pitihän tää arvata! Hienoa, oikein, tosi- ja erittäin hienoa; ja se perkeleen täytekynä on tietysti taas jonkun perseessä!




sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

VENÄLÄINEN VODKA ALENNUSMYYNTIIN HUOMENNA





EU:n komissio on kiristänyt taloudellisia pakotteita Venäjää vastaan​​.
 
Venäläistä vodkaa

Komission määräyksestä (30.03.2020 dnro 5586/3974/228) on kaikkien jäsenmaiden alkoholivalikoimista poistettava Venäjältä tuotu vodka viimeistään tiistaina 1.4.2020 klo 24:00 mennessä. Tämän kellonajan jälkeen varastoihin jääneestä venäläisestä vodkasta on valmistettava voimakkaasti denaturoitua tuulilasinpesunnestettä, tai se on poltettava ongelmajätteenä ongelmajätelaitoksessa; venäläistä vodkaa ei sen myrkyllisyydestä johtuen saa missään tapauksessa kaataa viemäriin.

Vodkan tuontikielto Venäjältä EU:n jäsenmaihin astuu voimaan välittömästi.

Alexander Stubb
Ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb ja Alkon hallintoneuvoston puheenjohtaja kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoivat yhteisessä lehdistötiedotteessaan tänään, että Suomen hallitus velvoitti EU:n komission määräyksen mukaisesti Alkoa rankaisemaan Moskovaa sen raukkamaisesta hyökkäyksestä Krimin niemimaalle.

EU:n komission määräys
koskee myös Tallinnan
viinakauppaa
Sari Sarkomaa
”Alkon varastoissa olevaa venäläistä vodkaa myydään Alkon vähittäismyymälöissä sisäänostohintaan tiistaina 1.4.2020 poikkeuksellisesti klo 24:00 asti, tämän jälkeen jäljelle jääneestä osasta valmistetaan, kuten EU:n komissio on määrännyt, tuulilasinpesunnestettä, ja jos tämä ei riitä, loppu viedään tuhottavaksi Ekokem Oy:n ongelmajätteenpolttolaitokselle Riihimäelle”, Alkon hallintoneuvoston puheenjohtaja kansanedustaja Sari Sarkomaa ilmoitti erillisessä tiedotteessaan.

Anna-Maja Henriksson
”Venäläisen vodkan turistituontikin katsotaan tästä päivästä lukien salakuljetukseksi ja ravintolamyynti lauantain 1.4.2020 klo 24:00 jälkeen salamyynniksi, ja niistä voidaan määrätä direktiivin mukaisena sanktiona EU:n jäsenmaissa sakkoa aina 13.000 euroon asti; törkeimmissä tapauksissa tuomio voi olla jopa kaksi vuotta ehdotonta vankeutta”, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ilmoitti tänään.

MaRa ry


Ravintola-alan työnantajaliitto Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry neuvookin jäsenravintoloitaan myymään kaiken venäläisen viinan heti pois hinnalla millä tahansa. Jos jotain venäläisestä viinasta jää ravintoloihin jäljelle, on se kaikki kaadettava suuriin muovikanistereihin, ja tehtävä se juomakelvottomaksi kaatamalla ½ dl Fairya päälle /litra viinaa. Kanisterit on toimitettava sitten paikalliseen Alkoon, joka toimittaa ne jatkokäsittelyyn. MaRa ry hoitaa neuvottelut valtiovallan kanssa mahdollisista tappioiden korvaamisesta ravintoloille.

Sergei Ivanovin
ensimmäinen varapää?
”Olkoonkin, että vodkalla on maakaasun jälkeen toiseksi suurin osuus Venäjän vientimarkkinoista, kansakunnan poliittinen eliitti ei näytä olevan vähääkään huolissaan vodkan EU-viennin tyrehtymisen taloudellisista vaikutuksista”, Putinin esikuntapäällikkö, Venäjän federation ensimmäinen varapääministeri Sergei Ivanov kertoi The Moscow Timesille aamulla.
”Valmistamme maailman parasta vodkaa, ja jos se on liian hyvää EU:n jäsenmaille, juokoot he siellä meidän puolestamme vaikka kusta.”

Pekka Tennilä
Altian toimitusjohtaja Pekka Tennilä sanoo, että alkoholijuomayhtiö Altia on osannut varautua venäläisen vodkan Euroopan kattavaan maahantuontikieltoon mm. siirtymällä käyttämään kuljetuksessa vähemmän tilaa vieviä, lasipulloja kevyempiä, särkymättömiä kantikkaita muovipulloja, jollaisiin nyt esimerkiksi Koskenkorva pakataan.

Sisuviinaa
”Altia sai sisäpiirin tietoa tulevasta venäläisen vodkan ja muidenkin venäläisten alkoholijuomien mahdollisesta maahantuontikiellosta jo muutama viikko sitten”, toteaa toimitusjohtaja Tennilä.
”Tehtaamme niin Rajamäellä kuin Koskenkorvallakin ovat toimineet jo parisen viikkoa täysillä ja ympäripyöreitä vuorokausia pullottaen Euroopan markkinoille pääosin Koskenkorvaa ja Sisuviinaa; varsinkin Sisuviinan kysyntä muualla Euroopassa on ylittänyt kaikki odotuksemme ja olemme joutuneet palkkaamaan tehtaillemme lisää työvoimaa satoja henkilöitä.”
Altian viinatehdas

”Jos Krimin kriisi jatkuu pidempään, harkittavaksi tulee uusien tehdasyksikköjen avaaminen; olemmekin jo tutkineet useampien Kymenlaaksossa tyhjilleen jääneiden paperitehdasrakennusten soveltuvuutta viinatehtaiksi.”
”Tyhjilleen jääneet paperi- ja sellutehtaat soveltuvat mitä mainioimmin kokonsa, ja Kymenlaaksossa sijaitsevat Suomen suurimman vientisataman läheisyyden vuoksi eritoten, viinatehtaiksi.”
Japanin Altia
”Jos kriisi eskaloituu suuremmaksi kahakaksi, kuten vaara pyörii, myös Aasian suuntaan, ja Kiina kieltää venäläisen vodkan tuonnin, avautuu Altialle maailmanlaajuiset markkinat, koska USA:kin on kieltämässä venäläisen alkoholin maahantuonnin! Mm. Japani on jo käynyt alustavia neuvotteluja Altian paikallisen edustajan, Altia Hashimoto Co., välityksellä kanssamme”, toteaa toimitusjohtaja Tennilä lopuksi.

Kimmo Naski
HaminaKotka Satama Oy:n satamajohtaja Kimmo Naski ja satamaoperaattori Steveco:n toimitusjohtaja Henri Kuitunen ottavat ilolla vastaan Altian suunnitelmat laajentaa viinateollisuuttaan Kymenlaaksoon.

”Krimin kriisi ei olisi voinut osua HaminaKotka Satama Oy:n tämänhetkisen tilanteen huomioon ottaen parempaan aikaan”, lausuu satamajohtaja Kimmo Naski.
 
Venäjäläinen
soturi



”Jos, kuten jotkut sotilasasiantuntijat epäilevät, kriisi laajenee luoteeseen, EU:n jäsenmaiden suuntaan, paras vaihtoehto estää konfliktien syntyminen on olla myöntämättä viisumeita venäläisille sotilashenkilöille”, toteaa joka alan asiantuntija Ensio Olut asiasta kuultuna.



lauantai 22. maaliskuuta 2014

LENTOTURMATUTKINTAA






Malysia Airlinesin Boeing 777-2H6ER lento 370
Parisen viikkoa sitten katosi Malysia Airlinesin lento 370 (MH370/MAS370) Malesian Kuala Lumpurista matkallaan Pekingiin Kiinaan, eikä siitä ole löydetty jälkeäkään; ainakaan vielä tänään lauantaina 22.3.2014.

On esitetty moninaisia syitä koneen katoamiseen terrorismista koneen ohjaamossa syttyneeseen tulipaloon. Mitään varmaa tietoa, miten, mihin ja minkä takia kone katosi ei ole saatu.

Eduskuntatalo

Nyt kuitenkin Suomen kansa on saanut tietää, että tuo meidän kaikkien tuntema ”siipiliikenneasiantuntijamme”, sisäministeri Päivi Räsänen oli edellisenä päivänä saanut Amerikoista sähköpostia, jossa on kerrottu, mihin tuo lentokone on joutunut. Ministeri Räsänen oli vallan halukas lausumaan tietonsa tieotustilaisuudessa julki.

Tietenkin myös Ensio Olutta kiinnosti heti saada tietää, että minne, tai mihin ja minkä takia on mennyt, hyppäsi autoonsa ja riensi tuota pikaa Eduskuntaan tuota kuulemaan.

Maahan törmännyt 
ulkoavaruuden uhvo
ja pieniä vihreitä miehiä 
Ensio Olut on muuten, aivan vaan sivumennen sanoen, ollut aivan itse kehittelemässä ufo-kaappaus- / törmäysteoriaa, jonka mukaan lentokoneen reitille on erheytynyt erittäin kookas ulkoavaruuden ufo. Tämän ulkoavaruus-ufon ruorissa saattoi olla joku kokemattomampi peräailieni (ufosta kyseen ollen ei voi kai sanoa ”perämies”, koska ainakaan Ensio Olut ei tiedä, onko niillä ufoilla lentelevillä alieneilla sukupuolia lain; kukaties, jos ne vaikka lisääntyvätkin, milloin silmitöntä lisääntymistarvetta tuntevat, suvuttomasti, 
Silmukoitia
vaikkapa silmukoimalla, tiedä häntä) eksyi maailmankukkeutta kiertävältä ulkoavaruusreitiltään sisäavaruuteen, eli meidän aurinkokuntaamme, ja vieläpä Maan ilmakehään ja joutui tämän lentokoneen reitille aivan vahingossa ja tämä Malysia Airlinesin Boeing 777-2H6ER-kone mojahti siihen pahki.

Ulkoavaruuden ufot voivat olla – tätähän kukaan ei voi varmaksi tietää – koostumukseltaan vaikkapa jotain geelimäistä, hyytelömäistä ainetta – esimerkiksi sianpääsylttyä, tytinää – jolloin ufo yksinkertaisesti vaan ”nielaisee” siihen törmäävän lentokoneen. Törmäyksen jälkeen hyytelö-ufo vaan tytisee hetken, kuin mehukiisseli tai muu hyydyke, ja ampaisee sitten takaisin avaruuteen, eikä mitään jälkiä maan päälle jää.

Amelia Erhard Locheed
Electran nokalla
Eikä tämä olisi edes ensimmäinen kerta; katosihan yksinlentäjänainen Amelia Earhart vuonna 1937 maailmanympärilennollaan Lockheed Electra -koneineen jäljettömiin Tyynenmeren yllä. Ja onhan niitä kadonnut kokonaisia lentolaivueitakin. Ufo-juttuja kaikki!

Sitten Eduskuntaan, jossa sisäministeri Päivi Räsänen kertoi toissapäivänä, torstaina iltapäivällä kyselytunnin jälkeen tietonsa: Malysia Airlinesin lento 370 on päätynyt Taivaaseen!

-         Miten niin ”taivaaseen”, eikös se ollut jo taivaalla, Ensio Olut kysyi kysymysvuoron saatuaan.

-         Eikäku Taivaaseen isolla Teellä. Siis tuonne Yläkertaan, ministeri Räsänen sanoi osoittaen kädellään ylöspäin.

Sisäasiainministeri
Päivi Räsänen
ulko-ovella
   -         Siiskö tuonne tämän Eduskuntatalon vintille on se lentokone mennyt? Kyllähän nämä meidän pojat siellä joskus, muka salaa, sököä pelaamassa ja tupakalla käyvät – tänäänkin aamupäivällä kävivät – mutta että siellä olisi ihan lentokone, kyllä ne olisivat siitä mulle kertoneet, Eduskunnan ylivahtimestari ihmetteli.

   -         Sököllä ei tänään käyty, varmana ei, pari kierrosta venttiä vaan vedettiin, Eero Heinäluoma siihen.

   -         Herrat puhemies ja ylivahtimestari eivät nyt taida ottaa asiaa ihan vakavasti, vaan irvistelelevät vaan vakavassa asiassa, sisäasianministeri Päivi Räsänen torui tohkeissaan Eduskunnan puhemies Heinäluomaa ja ylivahtimestaria, mutta jatkoi:

   -         Kuunnelkaa näsäviisaat nyt kerrankin minua edes vähän aikaa! Yritän nyt sanasta sanaan selittää, mitä vietissä luki:

   -          En ole mikään kansainvälisen lentoliikenteen asiantuntija, mutta se tiedän, että Jumala tuolla ylhäällä katselee meitä – nii'in, enkä nytkään tarkoita Eduskuntatalon vinttiä – ja kaikkihan me tiedämme, että mikä menee taivaaseen, se ei sieltä koskaan pääse pois. Tämä selittää, miksi koneen hylkyä ei ole löytynyt merestä, eikä kukaan ole nähnyt koneen laskeutuvan mihinkään tai syöksyvän maahan.

-         Ei, edustaja Donner, ei Taivas ole mikään pakkolaitos, vaan palkkio! Ja kun sanoin ”pääse”, tarkoitin tietenkin ”tule”, Pitäkää nyt Herran tähden turpanne kerrankin kiinni!

Ensio Oluen kirjoittaja
-         Tutkatietojen mukaan lento 370 lensi ainakin 45 000 jalan (n. 13,7 km; esim. Airbus A380:n suurin lentokorkeus on 43 000 jalkaa, eli 13 115 m; tämä on vaan tällainen kirjoittajan huomautus) korkeudessa, mikä on reilusti yli tavanomaisten matkalentokorkeuden. Kuka tietää, kuinka paljon korkeammalla kone tosiasiassa lensi? Tämä oli retorinen kysymys, edustaja Skinnari, ei tarvitse viitata.

Kristuksen valtakunnan pääsisäänkäynti
   -         Tietenkin nämä meidän uskonnonvastaiset mediamme voivat keksiä kaikenlaisia maallisia selityksiä tälle mysteerille. Mediat eivät koskaan kerro yleisölle, että ratkaisu voisikin olla Jumala! Toivon, että Malesian viranomaiset ja kansainväliset lentoturmatukijat katsoisivat joskus tosiasioita suoraan  silmiin ja vakavasti harkitsisivat ajatusta, että tämä lento törmännyt Kristuksen valtakuntaan eikä tule sieltä takaisin!

   -         Ministeri Räsänen, tänään on havaittu eteläisellä Intian-valtamerellä noin 24 metriä pitkä kelluva esine, ehkä sen lentokoneen osa. Jos käy ilmi, että se on osa tätä lentokonetta, niin miten se on pääsyt putoamaan pois sieltä Taivaasta, jos kerran sinne mennyt ei koskaan tule sieltä pois, Ensio Olut ihmetteli.

-         No ei se ole mikään kumma – enemmänkin lentokoneen osia saattaa löytyä, ja kaikkihan tämän nyt tietävät – Taivaassa ei tarvita lentokoneita, siellä kaikillahan on omat siivet, ministeri Räsänen tiesi.

Ensio Olut sai tarpeekseen, poistui Eduskuntatalosta päätään pyöritellen ja päätti jatkaa mieluummin hyytelö-ufo-teoriansa kehittelyä, kuin kuunnella sisäministeri Päivi Räsäsen huuhaata, koska hyytelö-ufo-teoria on paljon todennäköisempi selitys lentokoneiden katoamiselle jäljettömiin, kuin tuollainen Taivas-höpinä.

Pikaposti ennen
sähköpostia
Kotimatkallaan Kotkaan Ensio Olut muisti USA:n ilmavoimilla salaisissa tehtävissä toimineen Amerikan-serkkunsa Square Beerin kerran -90-luvulla, kun sähköpostihomma oli vielä uutta, ja sitä piti tietysti kokeilla, hänelle lähettämän muka tositarinan ja kertoi sen matkankuluksi Olli Vaaralle, joka oli lähtenyt mukaan ihan vaan seuraneidiksi Helsingin reissulle.

   -         Sinäkin, Olli Vaara, olet kuullut US Air Forcen korkeimman turvallisuustason super-salaisesta tutkimuskesksustukikohdasta Nevadassa, joka tunnetaan yleisesti nimellä ”Area 51”. Ai olet, no hyvä. Mun serkkupoika Square Beer oli nääs siellä töissä. Se laitto aikoinaan mulle sieltä tekstiviestin. Haluut sä kuulla, mitä se kirjoitti? Ai et, no hyvä, mäpä kerron.

US Air Forcen erittäin salainen
tutkimuskeskus "Area 51"
-         Myöhään eräänä iltapäivänä, kun serkkupoika oli ollut US Air Forcen muiden vuorotyöntekijöiden joukossa juuri lähdössä töistä, hän oli muiden mukana hämmästynyt suuresti nähdessään Cessna 152:n laskeutuvan sinne niiden eritäin salaiseen tukikohtaan. No sen koneenhan ne vartijat siellä tietysti olivat heti takavarikoineet ja syynänneet sen läpikotaisin, ettei siinä vaan ole mitään vakoiluvehkeitä, ja sotapoliisi oli lennättänyt sen lentäjän suoraan ikkunattomaan kuulusteluhuoneeseen. Ei ollut siinä jalka kuulemma maata hipaissut!

-         Cessna-pilotin kertomus oli ollut, että hän oli lähtenyt Las Vegasista, eksynyt autiomaan yläpuolella, radio oli mennyt sököksi ja mies oli lennellyt sitten vähän sinne sun tänne tietämättä, missä oli, ja polttoainekin oli ollut loppumassa. Viimetingassa hän ja oli huomannut horisontissa kiitoradan, ja juuri kun hän oli ollut kaartamassa finaaliin, bensiini oli loppunut totaalisesti ja moottori oli sammunut. Onneksi Cessnan liito-ominaisuudet ovat niin hyvät, että lasku oli onnistunut.

Cessna 152
   -         US Air Force aloittanut ohjaajan taustan täyden tutkimisen ja tarkistamisen FBI:n sekä salaisen palvelun agenttien avustuksella, ja koska tutkimus oli vienyt aikaa, mies oli pidetty pidätettynä yön yli.

Salainen agentti
   -         Seuraavana aamuna, kun US Air Force ja United States Secret Service olivat lopulta vakuuttuneita siitä, että lentäjä todella oli ihan tavallinen eksynyt amerikkalainen, eikä mikään vihollisvallan vakooja, he olivat tankanneet miehen lentokoneen, pitäneet tälle pelottavan sinä-et-sitten-ole-nähnyt-yhtään-mitään –henkisen puhuttelun, jossa oli uhattu, että mies viettäisi loppuelämänsä eristyssellissä, jos hän ikänään kertoisi kenellekään, että tällainen on täällä, antaneet lento-ohjeet Las Vegasiin, Nevadan aavikon kartan, jossa ei ollut ollut ”Area 51:ttä” merkittynä lain ja lähettäneet miehen koneineen matkaan.


-         Seuraavana päivänä oli se koko US Air Forcen porukka seisonut tukikohdan pihalla haavi auki, kun sama Cessna oli laskeutunut taas ”Area 51:n” kiitoradalle.

Lentäjän vaimo
   -         Kun MP: n miehet olivat piirittäneet taas koneen, oli huomattu, että koneessa olikin tällä kertaa kaksi ihmistä, lentäjä ja nainen.

   -         Se sama edellispäivän pilotti oli hypännyt Cessnan kuskin pukilta ulos ja huutanut: ”Tehkää, saatana, mulle ihan mitä vaan haluatte, mutta mun vaimo on tossa kyydissä; kertokaa nyt helvetissä sille, missä mä olin viime yönä, kun mä en kerta saa!”

Kuuntelit sä?

   -         Joo, ai mitä…







torstai 20. maaliskuuta 2014

CROCSIT, NUO LUUSEREIDEN JALKINEET




Puutarhaidylli kevään korvaa odotellessa
Näin keväänkorvalla Ensio Olut muistelee usein haikeudella menneitä, ja mieleen ihan hakematta putkahtelee monesti puutarhaidylli ja sitä myötä tuo puutarhanhoito, josta jo muinaisilla kiinalaisilla oli mielipiteensä. Ensio Oluellapa sitten taas ei.





Crocsit


Puutarhanhoidosta Ensio Oluelle muistuu valitettavasti mieleen usein myös nämä muotijalkineet, siis nämä Crocsit ja Crocsien käyttäjät.


Muistuupa mieleen joskus muutakin, mutta siitä ehkä toiste, tai myöhemmin. No niin, mennäänpä sitten kuitenkin aluksi tieteen, eritoten sosiologian pariin.

Turun Yliopiston sosiologian laitoksen puutarhanhoito-osaston tänä vuonna julkaiseman tutkimuksen tulokset osoittavat, että valtaosalta ihmisistä, jotka käyttävät Crocseja, puuttuu innostus, he eivät odota elämältään mitään, ovat mielikuvituksettomia, eikä heillä ole mitään, ainakaan mitään rakentavaa sanottavaa.

Tutkimuksessa todettiin myös, että ihmiset, eritoten naiset, jotka käyttävät säännöllisesti Crocseja, eivät aja partaansa, ajele kainaloitaan, eivätkä sheivaa jalkojaan.

Torihevonen (virolaislähtöinen puoliverinen
hevosrotu) ja Aurajuusto
”Kyll ainaski mää ton jo tieäsi”, hekumoi tuntien syvää halveksuntaa näitä ”muodikkaita” naisia kohtaan Turkulainen -lehden nimimerkki ”Torihevonen ja Aurajuusto” palstallaan ”Tul vaa sääki Turkkuse” tutkimustulosten tultua julki.

Tutkimus toteutettiin sosiologian professorin, puutarhanhoidon dosentti Ilkka Kanervan johdolla vuosina 2009 – 2012.

Vuosittain yhteensä yli yhdeksän kuukauden ajan professori Ilkka Kanerva opiskelijoineen haastatteli kattavasti yhteensä yli kuuttatuhatta Crocsien käyttäjää kaikkialla Lounais-Suomessa. Professori Kanerva tunnusti olevansa hieman yllättynyt ja jopa hieman hämillään tuloksista, koska hänellä itselläänkin on nuo tuollaiset jalkineet – tosin vain vapaa-ajankäytössä.

”Olin hämmästynyt, kuinka huikea osa Crocsien käyttäjistä kärsii masennuksesta, ahdistuksesta, kunnianhimon puutteesta, ja yleisestä arvottomuuden tunteesta. Valtaosa ihmisistä, joita haastattelimme, sanoi, että he eivät voineet keksiä mitään, mikä aidosti kiinnostaisi heitä.”

Crocsien omistaja
”Velttous ja taustalla vaaniva pahoinvointi leimaa useimpien Crocsien käyttäjien olemusta ja elämää yleensäkin. Tosin vain pieni osa Crocsien käyttäjistä omaksuu turvallisen arvottomuuden vallan elämäntavaksi, jotta eivät vaipuisi liian syvälle masennuksen alhoon. 

Kaikki Crocsien käyttäjät eivät tietenkään ole ikäviä, apeuteen taipuvaisia ja lihavia, mutta lihavilla, apeilla ja ikävillä ihmisillä on aivan varmasti ikiomat Crocsit.”

”Monet, varsinkin naiset huokaisivat helpotuksesta, kun Crocsit muutama vuosi sitten ilmestyivät myymälöiden hyllyille. Crocsit lievittävät valinnan tuskaa, kun kenkäkauppojen valikoimissa on lamauttavan paljon jalkinevaihtoehtoja.”

Ikävystynyt
”Miettikääpäs, mitä naiset kohtaavat tänään, kun he menevät kenkäostoksille. Monesti ihan tavallisessa kenkäkaupassakin on satoja eri malleja ja tuotemerkkejä, joista naisen on valittava. 

Kun nainen, jolla ei ole innottoman 
television katselun lisäksi ole esimerkiksi minkäänlaisia yhteiskunnallisia intressejä, joutuu valitsemaan parin kenkiä niiden lukemattomien vaihtoehtojen joukosta, hän tympääntyy pian, ottaa hyllystä lähimmät Crocsit, köllähtää ikävystyneenä makaamaan kaupan lattialle ja nukahtaa.”

Tutkimus siis osoittaa vastaansanomattomasti, että Crocsien avulla ihmiset, jotka ovat aina tunteneet itsensä syrjäytyneiksi, voivat vihdoin tuntea olevansa osa suurempaa yhteisöä.

”Kun saavuin Naantalin seudun Vihreiden edustajana Vihreän Liiton kesäkokoukseen, jossa pääteemana oli ”kestävä vaihtoehto massatuotannolle”, tunsin, että en ehkä saata kuulua joukkoon. Kun sitten näin, että muillakin kokousedustajilla oli jalassaan Crocsit, juoksin vessaan ja aloin parkumaan ääneen silkasta onnesta”, Vihreän Liiton liittokokousedustaja Elina Herrala kertoi haastateltaessa.

Hamaa takakammarin taavi
"Crocsit tekivät sen, että tällaisesta harmaasta ”takakammarin taavistakin” voi tulla osa yhteisöä ja voin olla murehtimatta, että kaikki muut on parempia kuin minä. Kun ensimmäistä kertaa sitten huomasin, että useimmilla minun naapureistani oli jaloissaan Crocsit, tunne oli jokseenkin sellainen, että ikään kuin se tumma pilvi, joka oli leijunut koko elämäni yllä, olisi haihtunut. Ja kun se kirkas onnen aurinko alkoi paistaa minun risukasaani, huomasin ensimmäistä kertaa, että oli olemassa muitakin tällaisia, kaltaisiani ihmisiä!”, totesi puolestaan pitkäaikaistyötön elintarviketyöläinen Matti Rihko Raisiosta.

Professori Kanerva on todennut, että hänen tutkimuksessaan havaittiin myös, että melkoisesta joukosta syystä tai toisesta yhteiskunnan sivuraiteille joutuneista kansalaisista tuli emotionaalisesti tasapainoisia yhteisön jäseniä ryhdyttyään käyttämään Crocseja.

Mies Crocsit jalassaan
”Sen osan ihmisistä, jotka käyttävät Crocseja, on tyydyttävä elämään jatkuvasti tuskien täyttämää elämää tuntien vain apatiaa ja voimattomuutta. Useat näistä ihmisistä on yli kuusikymmentävuotiaita miehiä, joille ensin heidän äitinsä, sitten vaimonsa on määrännyt, miten pukeutua. Nämä miehet eivät ole saaneet itse valita vaatteitaan vuosikymmeniin. Vaikkakin he esittävät, että he itse ovat aina päättäneet, miten he pukeutuvat, suurin osa heidän epäsosiaalisista muotivalinnoistaan voidaan yleensä jäljittää heidän päällepäin passiivisiin, mutta pohjimmiltaan äkäisen aggressiivisiin vaimoihinsa, jotka tarkoituksella koristelevat miehensä mielensä mukaisesti pukemalla heidät narrien näköisiksi.”

Tohtori Kanerva varoittaa myös lapsia ja varsinkin heidän vanhempiaan Crocsien käytön vaaroista.

Pikkanen poika ja
vaaleanpunaiset
Crocsit
”Useimmat lapset eivät pane Crocseja jalkaansa suurin surmin, tai ainakaan omasta vapaasta tahdostaan​, vaan äidit ovat yleensä tästä vastuussa ajattelematta, että sillä on kielteisiä vaikutuksia lapsen myöhempiin vuosiin. Kuitenkin, jos lapsi, varsinkin poikalapsi, haluaa vapaaehtoisesti laittaa täytettyään kymmenen Crocsit jalkaansa, suosittelen terapiaa, ja vaikeimmissa tapauksissa  – varsinkin, jos poika haluaa käyttää vaaleanpunaisia Crocseja – mahdollisesti jopa laitoshoitoa”, sosiologian professori, puutarhanhoidon dosentti Ilkka Kanerva kirjoitti tutkimuskertomuksen loppulausunnossaan.

Tutkimuksessa siis todettiin, että Crocsit jalassaan ihmiset voivat jakaa muiden kanssa tunteen, että heillä on vähän tai ei lainkaan itsetuntoa. Heidän elämänsä on vailla tarkoitusta ja he ovat jo kauan sitten luopuneet odottamasta elämältään mitään.

Suurimmalle osalle ihmisistä, jotka käyttävät Crocs-kenkiä, elämällä on tarjottavanaan apeutta, ikävystymistä ja pelkkää mielipahaa, ei mitään muuta.

Nokian saappaita
Kun kirjoittajamme kysyi sosiologian professorilta, puutarhanhoidon dosentti Ilkka Kanervalta, miten ja mistä oli saatu näinä yliopistokentässä taloudellisesti kireinä aikoina rahoitus näin suurisuuntaiselle ja uraauurtavalle tutkimukselle, professori vastasi hetken jottailtuaan, että Nokian Saappaat oli ollut tutkimuksen tilaaja ja sitämyötä myös päärahoittaja.

Seksologian, sekä vertailevan erotiikan riippumaton tutkija Ensio Olut, peruskoulutukseltaan rakennusinsinööri, nyt jo eläkkeellä, on perehtynyt, ja syvällisesti myös tutkinut jalkinemuodin ja puutarhanhoidon yhteyttä asuessaan aiemmin esikaupunkimaisessa omakotitaloyhteisössä.

Hoitamaton puutarha
Seksologian, sekä vertailevan erotiikan tutkija Ensio Olut on – kuten tohtori Ilkka Kanerva – havainnut, että mitä harmaampi ja ikävystyneempi puutarhaansa hoitava naapuri olemukseltaan on, sitä varmemmin hänellä on jalassaan Crocsit. Ja päinvastoin. Tällaisen henkilön puutarhan hoitokin on yleensä vähän niin ja näin.

Esimerkiksi Ensio Oluen entinen rajanaapuri entisellä asuinpaikkakunnallaan luonnonkauniissa Vääksyssä, vanhapiika virkaheitto lääketieteen tohori kyyläsi joko lähes jatkuvasti ikkunastaan, tai useimmiten, jos sää salli, omalta puoleltaan hoitamattomasta, villinä rehottavasta puutarhastaan omenapuiden siimeksestä Ensio Oluen puolelle, josko pääsisi huomauttamaan Ensio Olutta epäsiveästä elämästä, kun omaa elämää ei ollut. Tämä ikäneito käytti aina Crocseja.



Naapurin pikkurouva
Sitten puolestaan kadun toisen puolen pikkurouvat taas eivät varmaan kuunaan olisi laittaneet Crocseja jalkaansa, vaan käyttivät yleensä aina – jopa hoitaessaan puutarhojaan – korkokenkiä ja pukeutuivat joskus minihameeseen, useimmiten kuitenkin piukeisiin farkkushortseihin.




Ensio Olut – höveli ja avulias perusluonteeltaan kun on – kävi rankentelemassa joutessaan naapurien pikkurouville heidän puutarhoihinsa kätevät käytävät kestopuusta, että pikkurouvien kenkien korot eivät painuisi multaan. Naapurin pikkurouvat olivatkin tämän jälkeen vallan ahkeria puutarhanhoitajia.

 
Toisen naapurin pikkurouva




Niin ahkeria, että riensivät tuon tuosta kadun yli hoitamaan myös Ensio Oluen puutarhaa istutellen milloin kukkasipuleita Ensio Oluen asfaltoidun pihatien vierustoille, milloin kitkien ja kastellen Ensio Oluen kukkapenkkejä pyyteettömästi aina korkokengissään ja piukeissa shortseissaan.








Puutarhanhoitoon uppoutuneita
puutarhatonttuja
Myös Ensio Olut uppoutui vapaa-aikanaan usein – ja jopa ihan mielellään, muttei kuitenkaan koskaan liikaa, eihän Ensio Olut nyt sentään mikään puutarhatonttu koskaan ole ollut – puutarhan hoitoon, tietenkin vain tarpeellisin osin; mieluiten Ensio Olut istuksi kuistillaan sahtimuki ulottuvillaan.

Esimerkiksi nurmikon ainaista leikkaamista Ensio Olut kuitenkin inhosi niin suuresti, että antoi, oikeastaan edisti, nurmikenttiensä sammaloitumista tiivistämällä nurmikon kasvualustaa ja lisäämällä maan happamuutta.


Ensio Oluen ehdotus Kotkan puistotoimistolle
apean Leninin kuvatuksen korvaamisesta
iloisempi-ilmeisellä tonttupatsaalla
Sittemmin Ensio Olut on myynyt pois oman osuutensa osin omistamastaan rakennusfirmasta, omakotilonsa, ostanut Crocsit ja muuttanut Kotkaan Museoviraston suojelemaan vanhaan hirsitaloon pienen puiston viereen liki Leninin patsasta.

Sen jälkeen Ensio Oluen elämä onkin mennyt – vaikka ei ole laittanut niitä Crocseja jalkaansa kuin kerran – vallan vaan ihan päin persettä!


 
Sukkanauhat takaisin!





Esimerkiksi Ensio Oluen yritys elvyttää - jopa laajentaa kansanliikkeeksi - muonavahvuudesta vuonna 1980 yläviistoon poistuneen kirjailija-toimittaja Aake Jermon jälkipolville perinnöksi jättämää ”Sukkanauhat Takaisin” –yhdistystä on epäonnistunut surkeasti. Niin kuin muutkin Ensio Oluen Kotkaan muuton jälkeiset hankkeet.