RASISTI

KKK Supermarket

Miksi amerikkalaiset valkoihoiset turistit hihittävät taka aikoina hillittömästi mennessään sisälle suomalaiseen K-ketjun Supermarkettiin? Miksi sitten taas puolestaan afroamerikkaiset turistit menevät nauraen S-markettiin?

Vääksyn Ass-Market

No tietysti, koska ensin mainitun katolla kyltissä seisoi ”KKK Supermarket”, jälkimmäisen nimi ”S-Market” suomeksi lausuttuna sitten taas kuulostaa amerikkalaisen korvissa ”Ass-Market”.

Puolalainen S-Market

Sitten seuraa tämän jutun huumoripläjäys, eli ajankohtaista Suomen Eduskunnasta:

Heil Hitler, meil Kosola!

”Puhemiehelle

Syyskuun 27. päivänä 2013 eduskunnassa vieraanani ollut Seppo Lehto teki natsitervehdyksen istuntosalin yleisölehterillä. Otin tervehdyksestä valokuvan.

Ymmärrän nyt toimineeni väärin. Tuomitsen natsismin enkä hyväksy sitä missään muodossa. Pyydän anteeksi tapahtunutta.

Hyväksyn puhemiehen minulle antaman perustuslain 31 §:n mukaisen huomautuksen. Kunnioitan eduskuntaa instituutiona enkä halua sitä loukata.

Jatkossa otan täyden vastuun eduskunnassa luonani vierailevista henkilöistä ja kerron heille eduskuntakäyttäytymisen säännöt.

3.10.2013
James Hirvisaari
Kansanedustaja”

Vääksyn kanava.
Mutta missä on se
kuulu rautateiden 
risteysasema?

Tämä vääksyläinen veturinkuljettaja – Vääksyhän on, kuten vallan hyvin tiedämme, maankuulu, vilkas rautateiden risteysasema, joten siellä on näitä veturimiehiä pilvin pimein – on ilmoittanut lisäksi ei olevansa rasisti, saati äärioikeistolainen. Uskotaan, uskotaan, uskotaanhan se, kun James (Persu-puolueesta erotettu 4.10.2013) ”Potkukelkka” Hirvisaari kerran itse niin sanoo!

Tämä gospel- ja inttiä käymätön C-mies – asevelvollinen voidaan vapauttaa palveluksesta terveydellisistä (joko fyysisistä tai psyykkisistä – kukin arvelkoon itse tykönään, kumpi on tässä tapauksessa kyseessä) syistä rauhanajaksi (palveluskelpoisuusluokka C) –  James Hirvisaari on kastettu supi- perussuomalaisilla nimillä Erkki Kalevi, mutta koska hän rakastaa niin kovin kaikkia ulkomaalaisia ja vallankin eteläisiltä ja itäisiltä mailta tulevia maahanmuuttajia, hän on vaihtanut kotoisen Erkki-etunimensäkin ulkomaalaiseksi Jamekseksi vallan!

Ensio Olut arvelee, että kyseessä tässä tapauksessa taitaa olla latva-C.

 

Sepänsällin spesiaali

Jerry Cotton puolestaan – toisin kuin C-mies James ”Potkukelkka” Hirvisaari – on G-mies, joka ei juuri virsiä veisaa, vaan antaa sen sijaan tarvittaessa sepänsällin spesiaalin viuhua! Tuli tuossa vaan mieleen, kun inttiaikaan tuli noita Jerry Cottoneita KarPr:n prikaatinbussin kyydissä Vekaralta Lahteen, ja päinvastoin, luettua. Jee, jee, Jerry, Jerry!

Sitten vakavampaan, suomalais-ugrilaiseen filologiaan, eli kielitieteeseen.

Nyt Ensio Olut -setä (palveluskelpoisuusluokka A) entisenä vääksyläisenä kertoo, mikä, tai kuka oikein on rasisti.

Aloitetaan sanasta rasi.

 

SA-240, Raskas Sisu, "Rasi"

Rasi – paitsi että se on lyhenne Puolustusvoimien ajoneuvon mallimerkinnästä SA-240, ”Raskas Sisu”, jonka kuljettajaa voidaan loogisesti nimittää rasistiksi (vrt. ”Masi”, SA-150, ”Maasto-Sisu” ja ”Pasi”, XA-180/185, ”Panssari-Sisu”) – tarkoittaa kesä-heinäkuussa parhaassa lehdessä olevaa karsimattomana kuivamaan kaadettua lehtimetsää.

Rasille kaadettua lehtimetsää

Sana rasittaa tarkoittaa alun perin kaskisuomeksi kaataa lehtipuumetsää kuivumaan kaskettavaksi, kunhan rasi on riittävästi kuivunut; tällaisessa rasille kaadetussa rangikossa on sitten rasittavaa kulkea.

Tästä seuraa johdonmukaisesti, että rasisti (vrt. basisti on muusikko, joka soittaa bassoa) on metsuri, joka kaataa puita rasille!

Tämä ei siis ole James Hirvisaari
puhtaissa lakanoissa

Ja näin tuli todistettua, että veturinkuljettaja James ”Potkukelkka” Hirvisaari ei voi olla rasisti; tämä James on vaan yksinkertaisesti typerä.

Sitten se äärioikeistolaisuus.

 

Juha Rihtniemi

Äärikommuistinuoret, eli  taistolaisiset teatteri-, musiikki- ja opiskelijaradikaalit – tai joku näistä – määrittelivät aikoinaan -60-luvun lopulla äärioikeistolaisuuden käyttäen esimerkkihenkilönä Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajaa vv. 1965 – 1971 Juha Rihtniemeä, jolle Urho Kekkonen sanoi, kun Rihtniemi vuonna 1970 esitti porvarillisen vähemmistöhallituksen muodostamista, ”maisteri on helvetin rohkea mies”, että ”ei Juha Rihtniemi nyt niin kovin äärioikeistolainen ole; sen verran oikealla vain, ettei hän ojentaessaan vasemman kätensä juuri ja juuri ylety IKL:ään, tai semminkään NSDAP:hen.”

James ”Potkukelkka” Hirvisaari ja muu nykynuoriso ottakoon selvää vaikkapa Wikipediasta, mikä järjestö IKL oli, jos eivät tiedä. NSDAP – sen verran Ensio Olut voi tässä kuitenkin jo paljastaa – oli liikkeen alkukielellä Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei.

James Potkukelkka

Näin ollen James Hirvisaari ei voi olla äärioikeistolainen, koska hän vuonna 1970 oli ihan Erkkinä Rekolan alakansakoulun kolmannella luokalla Vantaalla vasta, eikä ymmärtänyt politiikasta, saati ulkomaankielestä tuon hömpsäsen pöläystä – no, eipä tuo ymmärrä vieläkään.

Ettei vallan vakavaksi menisi, niin kerrottakoon seuraava ei niin millään tavalla James Hirvisaarta sivuava keskustelu tässä vielä:

Amerikkalainen kenraali William L. Shelton, neuvostoliittolainen amiraali Vladimir Sergeevich Vysotskiyky ja suomalainen kenraali Olli Vaara osuivat kylmänsodan aikaan sattumalta yhtä aikaa -80-luvulla heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Kotkan Meripäiville. No pojat ryhtyivät siitä yhdessä ryyppäämään jo torstaina.

Amerikkalainen ilmavoimien kenraali William L. Shelton kehumaan:

Ameriikan ilmavoimat

Ameriikan
kentraali

       -         Meilläpä sitä on Amerikassa niin paljon ilmavoimissa lentokoneita, että kaikki jos laitettaisiin ilmaan yhtä aikaa, niin yhtään sinistä taivasta ei niiden välistä näkyisi; niin paljon lentokoneita meillä amerikkalaisilla on!

Neukkujen amiraali Vladimir Sergeevich Vysotskiyky ei jäänyt Billiä pahemmaksi, vaan uhosi puolestaan:

Neuvostolaivaston 
ykkösnyrkki
Panssarilaiva Potemkin

Neukkulan
amiraali

   -         Mutta meilläpä Neuvostoliitossa on niin mahtava laivasto, että jos kaikki laivat lähtisivät yht'aikaa merelle, niin eipä veden välkettä niiden välistä näkyisi lain; sellainen mahtava laivasto se meillä Neuvostoliitossa on!

Silloin kenraali Olli Vaara Suomesta otti puheenvuoron:

Jalkkis, kanttikiviä,
eli kanttarellejä sekä
luvallista jakokaappi-
taidetta Kotkan
Sibeliuspuiston
kupeessa

   -         Mutta meilläpä asuu Kotkassa, ihan Kotkansaarella, eräs korpraali Ensio Olut, jolla on niin pitkä kalu, että jos se antaa sen riippua vapaana, sen pää pilkistää ulos sarkahousun puntista ja kävellessä raapiintuu Kotkan katujen nupukivetykseen ja kolhiintuu vallan mustelmille varsinkin jalkkisten kanttarilleihin!

Huuli pyöreänä

Toiset kenraalit vaikenivat ja katsoivat huuli pyöreänä suomalaista kenraali Olli Vaaraa.

   -         No kyllä minä helpotan vähän, amerikkalainen kenraali William L. Shelton katkaisi vihdoin hiljaisuuden.

   -          Minä taisin vähän liioitella, ei meillä sentään niin paljon lentokoneita ole, että niiden välistä ei yhtään taivasta näkyisi, jos ne kaikki nousisivat yhtä aikaa ilmaan. Kyllä silloinkin vähän jostain hieman taivasta pilkistäisi.

   -         Taisin minäkin vähän liioitella, venäläinen amiraali Vladimir Sergeevich Vysotskiyky helpotti.

-         Ei meidänkään laivasto sentään niin mahtava ole, etteikö laivojen väliin vähän vettäkin jäisi, jos ne kaikki lähtisivät samaan aikaan merelle.

-         No kyllä minäkin, kun te muutkin helpotitte, kenraali Olli Vaara Suomesta loihe lausumaan.

Ettei naiskauneus vallan kokonaan 

tässä unohtuisi; sulokkaat Kotkan 

Naisvoimistelijat Keskuskadun 

nupukivetyksellä

Meriparaatissa 

vuonna 2013

  

     -      Ei se meidän korpraali Ensio Olutkaan nyt sentään ihan täällä Kotkansaarella vallan asu, eikä se koskaan käytä edes sarkahousuja; se asuu Kivisalmen sillan takana, Kymin puolella, Hovarilla, ja on siis oikeastaan lähes kymiläinen; oli nyt vaan  tänään torstaina käymässä täällä Kotkansaarella katselemassa  Meripäivien avajaisparaatia.

ELOPPI, NÄYTELMÄ KOLMESSA NÄYTÖKSESSÄ

Nunnan nännit

PROLOGI 

Kuten me vanhat ihmiset tapaamme niin kovin usein sanoa, kaksi on kuolemansyntiä: turha nuukuus ja pieni varkaus. Sitten vielä yksi on turhaa, se on tietenkin työnantajan kiitos ilman palkankorotusta.

Tosin tuo turha on paremmin tunnettu yhteydestään nunnan nänneihin ja paavin palleihin, mutta sopii tuo noiden kuolemansyntienkin yhteyteen, koska tämä juttu alkaa ja jatkuu Nokiasta ja Stephen Elopista.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS

Joren koti

Tapahtumapaikat: Albertinkadun yömaja sekä Viiskulma Helsingissä ja Joren koti Toivonojan kartano Nastolassa Sylvöjärven rannalla.

Seattlelainen halpahalli

Köyhä  Elopin Stepheni oli ostanut lopuilla vähillä rahoillaan USA:n Seattle-Tacoman lentokentältä turistiluokan lentolipun Helsinki-Vantaalle ja saapui hyisenä  perjantaipäivän 10.9.2010 iltana Suomeen työttömänä elintasopakolaisena liian pieni, hieman nuhruinen puvuntakki yllään. 

Matkatavaranaan miehellä oli seattlelaisen halpahallin Cash&Carry Storen muovikassi, jossa kulahtanut popliinitakki ja Seattle Thunderbirds-jääkiekkoseuran kaulahuivi sekä samaisen jääkiekkoseuran pitkät vaihtokalsarit.

Yömaja, Albertinkatu 4

Seuraava lauantaipäivän vastainen yö oli synkkä ja myrskyinen, eikä Stephenillä ollut paikkaa, mihin päänsä kallistaisi.

Stephen-ressu pyrki yöksi Albertinkadun yömajaan, mutta sieltä ei hänelle sijaa ensipyrkimällä suoutu, koska hänellä ei ollut lennon aikana juuri rahaa viinaan liiennyt ja hän oli näin ollen aivan liian selvinpäin.

"Arska"

Kun Stephen asteli sitten allapäin ja pahoilla mielin kohti Viiskulmaa, häntä vastaan tuli ”Arska”, alan mies, Anssi Vanjoki. Stephen valitteli Anssille kovaa kohtaloaan.

Anssi Vanjoki otti osaa:

-          Voi miesparkaa, vai ei sinulle suotu yösiaa yömajassa.

-          Well Sir! Ei suotu, ei, koska olen liian selvinpäin. Nyt täytynee minun vaan astella tämän kylmän kaupungin katuja tämä yö ja lähteä sitten aamulla väsyneenä, nälissään ja pienessä krapulassa työn hakuun. No Sir!

-          Älä huoli, veli veikkonen, mennään meidän Joren luo, se kyllä tarjoaa pienet, ja varmaan sillä on jotain pientä yöpalaa sulle pistää – ja on se meidän Jore vaan sellainen dirika, että kyllä se sitten maanantaina sulle jotain duunintynkääkin järkkää; vaikka pääkonttorin ala-aulan osa-aikaisia vahtimestarin hommia, tai jotain. Kyllä sulle työsuhdekämppäkin jostain järkkääntyy, ettei ihan ulkosalla sitten…

 

Viisi nälkäistä suuta

Stephen Elop kiitteli pyyhkäisten kyyneltä silmäkulmasta:

   -          Well, se olisi vallan mukavaa, mulla kun on kotipuolessa kuusi nälkäistä suuta ruokittavana, vaimo Nancy ja viisi nälkäistä lasta; voisin niille sitten lähettää osan palkasta sinne kotipuoleen, yes Sir!

   -          No, no, hyvä mies, kyllä se siitä. Mä kuule soitankin Jorelle, että me ollaan tulossa, Anssi Vanjoki lohdutteli miestä.

Jore

Tämä ”Jore” – kuten te, valistuneet lukijat, varmaan jo arvaatte – oli tuolloinen Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila.

Anssi Vanjoki pyyteli Jorma Ollilalta jo ovella anteeksi myöhäistä kylääntuloaan:

Viiskulma

   -          Sori Jore, että me näin myöhään, 
mutta kun mä löysin tämän amerikkalaisen työttömän maahanmuuttajan tuolta Rööperistä, Viiskulman liepeiltä nälissään ja rahattomana, joten jos sulla olis jotain suuhunpantavaa tälle. Ai niin, tän miehen nimi on Stephen Eloppi.

Pellillinen Joren
leipomaa kinkkupitsaa

   -          Nythän on viikonloppu vielä nuori, huomenna saa aamulla nukkua, joten eiköhän, pojat, oteta ensin pienet! Mä oon leiponut monta pellilistä kinkkupitsaa; eikös siellä Amerikassakin se pitsa ole sitä amerikanherkkua, Stephen?

   -          Well, yes Sir, mutta minä olen oikeastaan kanadalainen; työn perässä olen vaan USA:han muuttanut. Mutta nyt olen työtön, ja suuri perhekin on elätettävänä. Amerikan työttömyyskorvaukset ja sosiaaliavustukset eivät siihen oikein riitä, siksi tulin tänne Suomeen, jos täältä saisi töitä. Yes Sir!

-          No, eiköhän me sulle jotain puuhastelemistä keksitä; tulet sitten maanantaiaamuna mun mukana Nokian pääkonttorille, niin kyllä se siitä!

-          Well, kiitos näin jo etukäteen. Saisinkohan minä vielä sitä pitsaa, kun lentokoneen sapuskat oli mitä ne nyt olivat, joten minulla on nälkä, kuin hevosella. Yes Sir!

Troijan Heluna

   -          Sano Jore vaan, niin ne muutkin sanovat. Heh, heh! Pitsaa on ja riittää, vaikka hevoset söis! Oletkos sinä Stephen muuten koskaan – mistä se nyt noin putkahti mieleen – käynyt koskaan Turkin länsirannikolla, siellä muinaisen Troijan maisemissa? Siellä kun oli vankina se kreikkalaisten big bossin, sen Odysseuksen kaunis muija, se Troijan Heluna. Ja sitten siellä oli se puuhevonen, jonka ne troijalaiset hinas keskelle toria sinne Trioijaan sisään – ne purki oikein osan kaupunkinsa muuria, kun ne luuli, että kreikkalaiset on luovuttanu ja lähteneet poijes vallan ja jättäneet puuhevosen heille lahjaks ja ikään kuin voitonmerkiks. Sen hevosen sisällä oli kuiteski se Odysseus itse ja pirusti kreikkalaisia, niitten troijalaisten vihulaisia!

-          Well, oliko siellä Turkin Troijassa hevonen? Ei, ei minulla ole ollut mitään tekemistä Turkin Troijan hevosen kanssa! Jos siellä Troijassa on joskus ollut hevonen, niin no Sir, en minä sitä hevosta tarkoita; enhän edes ole kuullut, josko siellä Troijassa on joskus ollut hevonen! No Sir! Siitä USA:n Michiganissa olevan Troijan Helunasta olen kuullut joskus puhuttavan, mutta en ole käynyt sielläkään, en! No Sir!

VÄLIAIKA

Tanssityttöjä

Baarin puolelta virvokkeita ja tanssityttöjä.

Nokian pääkonttori

TOINEN NÄYTÖS

Tapahtumapaikka: Nokian pääkonttori, Keilaniemi, Espoo

Mersedes-Benz S-malli vm. -01
3.2 litran bensakoneella

Jore ja Stephen saapuivat Nokian pääkonttorin pääovelle Nokian vanhimman edustusauton – hopeanvärinen vm 2001 Mersedes-Benz S-malli 3.2 litran bensakoneella, muuten, rek.nro. UIZ-537 – takapenkillä.

Edustusauton kuljettaja ei noussut kuskin paikalta, koska Nokian pääaulan portsari juoksi aukaisemaan Jorelle apumiehen puoleisen takaoven ja avitti Joren ulos autosta; Stepheni sai nousta ulos kuskinpuolisesta takaovesta aivan omin avuin.

Keskustelivat nyt tietysti Nokian englanniksi; Nokian englantihan on Nokia mobile phonen kotikieli. Tässä keskustelut on kuitenkin simultaanitulkattu suomeksi.

 

Nokian pääkonttori ja Keilalahti

    -          Tässä tämä nyt on, tämä meidän firman – käyvältä arvoltaan, mitä nyt sanoisin, päivän hintaan noin sata miljardia euroa – tämä pääkonttori. Vähänhän tämä on tällainen, koreilematon, mutta – kuten meillä siellä kotipuolessa Pohojammaalla Seinäjoella sanotahan – notta se on rumaa, jos pääkonttori on koree.

    -          Well! Olen minä siellä minun kotikaupungissani Seattlessa rumempiakin pääkonttoreita nähnyt. En tosin monia, mutta nähnyt olen, yes Sir!

-          Jos nyt aloittaisit aluksi tässä meidän firman vastaanoton ovimiehen apupoikana ja puhelinvastaajana; katsotaan sitä palkkaa ja asemaa meidän firmassa sitten myöhemmin. Tämä Uolevi Mäkinen antaa sulle virkapuvun ja neuvoo ensialkuun, mitä sun tehtäviin kuuluu.

-          Thank You Sir! Minä olen nopea oppimaan! Yes Sir!

Uolevi Mäkinen ottaa Stephenin hoiviinsa ja alkaa neuvoa:

Narikkalappu

   -          Avatessasi oven, kuten myös vastatessasi puhelimeen – niin, meillä on täällä vastaanotossa vielä nämä lankapuhelimet – sanot aina ensin: ”Nokia yhdistää ihmiset, hyvää päivää”, se on meidän tunnuslauseemme. Autat tulijalta päällystakin päältä, viet sen naulakkoon ja annat narikkalapun. Onko kysyttävää?

   -          No Sir! Tämä on selvä! Yes Sir!

0

Nukkuva kisssa ja hiiri

    -          Töihin poika siitä sitten, ei hiiri nukkuvan kissan suuhun juokse!

    -          No Sir! Ei juokse se hiiri suuhun! No Sir!

    -          Joren sä jo näköjään tunnet, mutta täällä sitä puhuttelet Mister Ollilaksi. Jos et tiedä tulijan nimeä tai arvoa, puhuttelet sitä yksinkertaisesti Mister. Tietenkin, jos tulija on nainen, puhuttelet häntä varmuuden vuoksi, jos et tiedä hänen aviosäätyään, Miss. Onko tämä nyt selvä? Mä meen nyt tupakille tonne nurkalle.

-          Yes Sir! Tämä selvä! Thank You Sir!

 

Kieltomerkki

-          Täällä pääkonttorissa ei sisällä, eikä yleensäkään pääkonttorin alueella sitten lainkaan piereskellä – tuolla on tulotiellä siitä oikein kieltomerkki! Ja käyttäydytään muutenkin siivolla!

-          Yes Sir! Ei piereskellä alueella! No Sir!

Kuinka ollakaan, Uolevi Mäkisen ollessa yhä tupakilla Jore soittaa, Stepheni vastaa ja aloittaa:

-          Nokia yhdistää ihmiset, hyvää päivää…

-          Älä turhaan sitä jorise, täällä on Jore. Tule heti tänne johtoryhmän kokoushuoneeseen ylimpään kerrokseen!

VÄLIAIKA

Lisää tanssityttöjä

Baarin puolelta lisää virvokkeita ja lisää tanssityttöjä.

KOLMAS NÄYTÖS

Tapahtumapaikka: Nokian johtoryhmän kokoushuone.

Jore aloittaa:

-          Moi taas Stephen, heitä pois toi ovimikon vormu, sovita tuosta vaatekaapista kunnollinen puku ja istu alas kuuntelemaan, mitä me ”isot pojat” olemme täällä vähän suunnitelleet.

-          Yes, Mister Ollila! Sir!

Varmoja nakkeja

   -          Nyt voit jatkossa – ainakin näin meidän kahden kesken – sanoa Jore vaan. Katos, me ”isot pojat” ollaan täällä funtsittu, että kun toi Olli-Pekka ei toimitusjohtajana muuta, kuin on ahnehtinut optioita, niin se saa nyt potkut. Vanjoen Anssi – senhän sä jo tunnetkin – olis muuten hyvä, mutta kun se jatkuvasti inttää, että jotkut sellaiset kosketusnäytöt olis tulevaisuudessa matkapuhelinbisneksessä varmoja nakkeja; 

Koskettimet

     pölhömpikin sen nyt ymmärtää, että näytöt on näyttämistä varten, ei koskettelua – koskettelua varten on koskettimet. Ja se Anssi taitaa kaiken päälle olla niitä iän ikuisia meego-miehiä. Mä itse en yksinkertaisesti enää jaksa sitä Meegoa, se on sellainen meidän talon nörttipoikien kehittelemä juttu. Valitako siis käyttikseksi nyt – tämä on tärkeää – Symbianin tilalle Android, Windows, vai mikä. Mutta ei sitä helvetin Meegoa! Mitä mieltä sä Stephen olet, jos sä vaikka toimitusjohtajaksi tässä saman tien rupeaisit?

-          Jore, Sir, entäs se palkka? Sir!

-          Käviskö tollanen 1.450,50 €?

-          Ai kuussa vai Jore? Sir, aika vähän, Jore Sir!

-          Eiku tunnissa. Ja lisät päälle, vähän toista miljoonaa vuodessa, se tekee noin neljä miljoonaa ja kolmesataatuhatta yhteensä per vuosi; niin ja sitten vapaat kädet, kun mä parin vuoden kuluttua lähden kokonaan muihin hommiin. Laitetaanko heti nimet paperiin?

Palava lautta

   -          Thank You Jore Sir, laitetaan vaan nimet! Sir! Sir Jore, saanko puhua sitten myös palavasta lautasta; minä tykkään niin puhua palavasta lautasta, Sir!

   -           Tämä Ok, puhu vaan mun puolesta vaikka palavasta soutuveneestä; niitä meillä poltetaan juhannuskokoissa! Eihän palava lautta voi Nokiaan, eikä sitämyötä Nokian pörssikurssiin saata mitenkään liittyä, eli ei palavasta lautasta puhumisessa mintään vahinkoakaan voi olla, että puhu mun puolesta ihan mitä vaan sylki suuhun tuo! Jep, työt alkaa sitten ens maanantaina 21.9. siinä puolelta päivin; mennään sitten lounaalle. Eiks jeh?

Ballmerin Steve

    -          Selvä on Jore, Sir. Minä ehdinkin sitten tässä välissä käymään kotona. Samalla käyn Redmondissa tervehtimässä hyvää ystävääni Steve Ballmeria. Sir!

    -          Onks se se Microsoftin Ballmerin Steve? Sano ihmeessä Jorelta terveisiä!

-          No hänhän hän on. Kiitos sanon. Jore Sir!

VÄLIAIKA

Ja can-can-tyttöjä

Baarin puolelta jälleen lisää virvokkeita ja vielä lisää tanssityttöjä; tällä kertaa can-can-tyttöjä!

EPILOGI

Tapahtumapaikka: Nokian pääkonttori, auditorio, Keilaniemi, Espoo

Stephen Elop on myynyt Nokian matkapuhelinyksikön 5,44 miljardilla eurolla Microsoftille, saanut potkut toimitusjohtajan pallilta saaden 18,8 miljoonan euron kultaisen kädenpuristuksen, ja saanut oitis töitä Microsofilta. Stephen saapuu Microsoftin Balmerin Steven kanssa kättä kaulaa näyttämölle sankarin elkein:

Troijan puuhevonen

   -          Katso Steve, minähän olen hevonen! Oikea Troijan hevonen! Minä tein sen vihdoin; minulta meni melkein kolme vuotta, että sain myytyä Nokian matkapuhelintoimialan ihan pilkkahintaan meille Microsoftille! (LOL! eli Lots Of Laugh, Paljon Naurua!)

Steven Palmer vetää Stephen Elopin selän takaa t-paidan, näyttää sitä yleisölle ja huutaa:

    -          Näitä on sitten myynnissä ovilla.  Kaikille riittää, eikä maksa paljon! Nokia Connecting People!(LOL! LOL! LOL! LOL!)

Connecting People

Huuto katsomosta:

   -          Mitä toi Elopin sälli täällä vielä hilluu, sehän on saanut Nokialta loppatilin ja lomarahat! Eiks täällä oo järkkäreitä, että ulkoistais sen!

Toinen huuto katsomosta:

   -          Nii, sen muijakin antoi sille jo fudut! (paljon naurua).

Mikael Jungner astuu näyttämölle ja lausuu:

-          Minkä Jore loi, sen Eloppi vei. Noin niinkuin runollisesti kiteytettynä.

ESIRIPPU

Vielä enemmän tanssityttöjä

Näyttämölle esiripun eteen marssii lauma amerikkalaisia tanssityttöjä. 

Tanssitytöt pyllistävät Nokian pienosakkaille, kuuluu moniäänistä pörinää ja auditorioon leviää vieno, imelä metaanin ja rikkivedyn sekainen tuoksu. Virvokeita ei osakkeenomistajille enää baarinpuolelta tarjoilla; kaikki juovat omia eväitään.

Esirippu ei enää nouse, katsojat eivät taputa.