LUE VALLAN VAAN ENSIO OLUTTA, NIIN LUULET ENEMMÄN KUIN OLET LUULLUTKAAN! TEKSTEISSÄ ON JOSKUS MYÖS HIEMAN ULKOMAANKIELTÄ, JOTTA ULKOMAASSAKIN VOI LUKEA ENSIO OLUTTA!
Miksi
amerikkalaiset valkoihoiset turistit hihittävät taka aikoina hillittömästi mennessään sisälle
suomalaiseen K-ketjun Supermarkettiin? Miksi sitten taas puolestaan
afroamerikkaiset turistit menevät nauraen S-markettiin?
Vääksyn Ass-Market
No
tietysti, koska ensin mainitun katolla kyltissä seisoi ”KKK Supermarket”, jälkimmäisen
nimi ”S-Market” suomeksi lausuttuna sitten taas kuulostaa amerikkalaisen
korvissa ”Ass-Market”.
Puolalainen S-Market
Sitten
seuraa tämän jutun huumoripläjäys, eli ajankohtaista Suomen Eduskunnasta:
Heil Hitler, meil Kosola!
”Puhemiehelle
Syyskuun 27. päivänä 2013 eduskunnassa vieraanani ollut Seppo Lehto teki
natsitervehdyksen istuntosalin yleisölehterillä. Otin tervehdyksestä valokuvan.
Ymmärrän nyt toimineeni väärin. Tuomitsen natsismin enkä hyväksy sitä missään
muodossa. Pyydän anteeksi tapahtunutta.
Hyväksyn puhemiehen minulle antaman perustuslain 31 §:n mukaisen huomautuksen.
Kunnioitan eduskuntaa instituutiona enkä halua sitä loukata.
Jatkossa otan täyden vastuun eduskunnassa luonani vierailevista henkilöistä ja
kerron heille eduskuntakäyttäytymisen säännöt.
3.10.2013
James Hirvisaari
Kansanedustaja”
Vääksyn kanava. Mutta missä on se kuulu rautateiden risteysasema?
Tämä
vääksyläinen veturinkuljettaja – Vääksyhän on, kuten vallan hyvin tiedämme,
maankuulu, vilkas rautateiden risteysasema, joten siellä on näitä veturimiehiä
pilvin pimein – on ilmoittanut lisäksi ei olevansa rasisti, saati äärioikeistolainen.
Uskotaan, uskotaan, uskotaanhan se, kun James (Persu-puolueesta erotettu 4.10.2013)
”Potkukelkka” Hirvisaari kerran itse niin sanoo!
Tämä
gospel- ja inttiä käymätön C-mies – asevelvollinen voidaan vapauttaa palveluksesta
terveydellisistä (joko fyysisistä tai psyykkisistä – kukin arvelkoon itse tykönään,
kumpi on tässä tapauksessa kyseessä)syistä rauhanajaksi
(palveluskelpoisuusluokka C)
– James Hirvisaari on kastettu supi- perussuomalaisilla nimillä Erkki Kalevi, mutta koska hän rakastaa niin kovin kaikkia ulkomaalaisia ja vallankin eteläisiltä
ja itäisiltä mailta tulevia maahanmuuttajia, hän on vaihtanut kotoisen Erkki-etunimensäkin
ulkomaalaiseksi Jamekseksi vallan!
Ensio
Olut arvelee, että kyseessä tässä tapauksessa taitaa olla latva-C.
Sepänsällin spesiaali
Jerry
Cotton puolestaan – toisin kuin C-mies James ”Potkukelkka” Hirvisaari – on
G-mies, joka ei juuri virsiä veisaa, vaan antaa sen sijaan tarvittaessasepänsällin
spesiaalin viuhua! Tuli tuossa vaan mieleen, kun inttiaikaan tuli noita Jerry
Cottoneita KarPr:n prikaatinbussin kyydissä Vekaralta Lahteen, ja päinvastoin,
luettua. Jee, jee, Jerry, Jerry!
Sitten
vakavampaan, suomalais-ugrilaiseen filologiaan, eli kielitieteeseen.
Nyt
Ensio Olut -setä (palveluskelpoisuusluokka A) entisenä vääksyläisenä kertoo, mikä, tai
kuka oikein on rasisti.
Aloitetaan
sanasta rasi.
SA-240, Raskas Sisu, "Rasi"
Rasi
– paitsi että se on lyhenne Puolustusvoimien ajoneuvon mallimerkinnästä SA-240,
”Raskas Sisu”, jonka kuljettajaa voidaan loogisesti nimittää rasistiksi (vrt. ”Masi”, SA-150, ”Maasto-Sisu” ja ”Pasi”, XA-180/185,
”Panssari-Sisu”) – tarkoittaa kesä-heinäkuussa parhaassa lehdessä olevaa karsimattomana
kuivamaan kaadettua lehtimetsää.
Rasille kaadettua lehtimetsää
Sana
rasittaa tarkoittaa alun perin kaskisuomeksi kaataa lehtipuumetsää
kuivumaan kaskettavaksi, kunhan rasi on riittävästi kuivunut; tällaisessa rasille kaadetussa rangikossa on sitten rasittavaa
kulkea.
Tästä
seuraa johdonmukaisesti, että rasisti (vrt. basisti on muusikko, joka soittaa
bassoa) on metsuri, joka kaataa puita rasille!
Tämä ei siis ole James Hirvisaari puhtaissa lakanoissa
Ja
näin tuli todistettua, että veturinkuljettaja James ”Potkukelkka” Hirvisaari ei voi olla rasisti; tämä James on vaan yksinkertaisesti typerä.
Sitten
se äärioikeistolaisuus.
Juha Rihtniemi
Äärikommuistinuoret,
eli taistolaisiset teatteri-, musiikki- ja
opiskelijaradikaalit – tai joku näistä – määrittelivät aikoinaan -60-luvun
lopulla äärioikeistolaisuuden käyttäen esimerkkihenkilönä Kansallisen
Kokoomuksen puheenjohtajaa vv. 1965 – 1971 Juha Rihtniemeä, jolle Urho Kekkonen
sanoi, kun Rihtniemi vuonna 1970 esitti porvarillisen vähemmistöhallituksen
muodostamista, ”maisteri on helvetin rohkea mies”, että ”ei Juha Rihtniemi nyt
niin kovin äärioikeistolainen ole; sen verran oikealla vain, ettei hän ojentaessaan
vasemman kätensä juuri ja juuri ylety IKL:ään, tai semminkään NSDAP:hen.”
James
”Potkukelkka” Hirvisaari ja muu nykynuoriso ottakoon selvää vaikkapa Wikipediasta,
mikä järjestö IKL oli, jos eivät tiedä.NSDAP – sen verran Ensio Olut voi tässä kuitenkin
jo paljastaa – oli liikkeen alkukielelläNationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei.
James Potkukelkka
Näin
ollen James Hirvisaari ei voi olla äärioikeistolainen, koska hän
vuonna 1970 oli ihan Erkkinä Rekolan alakansakoulun kolmannella luokalla Vantaalla vasta,
eikä ymmärtänyt politiikasta, saati ulkomaankielestä tuon hömpsäsen pöläystä – no, eipä tuo ymmärrä
vieläkään.
Ettei
vallan vakavaksi menisi, niin kerrottakoon seuraava ei niin millään tavalla James Hirvisaarta sivuava keskustelu tässä vielä:
Amerikkalainen kenraali William L. Shelton,
neuvostoliittolainen amiraali Vladimir Sergeevich Vysotskiyky ja suomalainen kenraali Olli
Vaara osuivat kylmänsodan aikaan sattumalta yhtä aikaa -80-luvulla heinäkuun
viimeisenä viikonloppuna Kotkan Meripäiville. No pojat ryhtyivät siitä yhdessä ryyppäämään jo torstaina.
Amerikkalainen
ilmavoimien kenraali William L. Shelton kehumaan:
Ameriikan ilmavoimat
Ameriikan kentraali
-Meilläpä sitä
on Amerikassa niin paljon ilmavoimissa lentokoneita, että kaikki jos laitettaisiin
ilmaan yhtä aikaa, niin yhtään sinistä taivasta ei niiden välistä näkyisi; niin
paljon lentokoneita meillä amerikkalaisilla on!
Neukkujen amiraali Vladimir Sergeevich Vysotskiyky ei jäänyt Billiä pahemmaksi, vaan uhosi puolestaan:
-Mutta meilläpä
Neuvostoliitossa on niin mahtava laivasto, että jos kaikki laivat lähtisivät
yht'aikaa merelle, niin eipä veden välkettä niiden välistä näkyisi lain;
sellainen mahtava laivasto se meillä Neuvostoliitossa on!
Silloin
kenraali Olli Vaara Suomesta otti puheenvuoron:
Jalkkis, kanttikiviä, eli kanttarellejä sekä luvallista jakokaappi- taidetta Kotkan Sibeliuspuiston kupeessa
-Mutta meilläpä
asuu Kotkassa, ihan Kotkansaarella, eräs korpraali Ensio Olut, jolla on niin pitkä kalu, että jos se
antaa sen riippua vapaana, sen pää pilkistää ulos sarkahousun puntista ja kävellessä raapiintuu Kotkan katujen nupukivetykseen ja kolhiintuu vallan mustelmille varsinkin jalkkisten kanttarilleihin!
Huuli pyöreänä
Toiset
kenraalit vaikenivat ja katsoivat huuli pyöreänä suomalaista kenraali Olli
Vaaraa.
-No kyllä minä
helpotan vähän, amerikkalainen kenraali William L. Shelton katkaisi vihdoin
hiljaisuuden.
- Minä taisin vähän liioitella, ei meillä sentään
niin paljon lentokoneita ole, että niiden välistä ei yhtään taivasta näkyisi,
jos ne kaikki nousisivat yhtä aikaa ilmaan. Kyllä silloinkin vähän jostain hieman
taivasta pilkistäisi.
-Taisin minäkin
vähän liioitella, venäläinen amiraali Vladimir Sergeevich Vysotskiyky helpotti.
-Ei meidänkään
laivasto sentään niin mahtava ole, etteikö laivojen väliin vähän vettäkin jäisi,
jos ne kaikki lähtisivät samaan aikaan merelle.
-No kyllä minäkin,
kun te muutkin helpotitte, kenraali Olli Vaara Suomesta loihe lausumaan.
Ettei naiskauneus vallan kokonaan
tässä unohtuisi; sulokkaat Kotkan
Naisvoimistelijat Keskuskadun
nupukivetyksellä
Meriparaatissa
vuonna 2013
- Ei se meidän korpraali
Ensio Olutkaan nyt sentään ihan täällä Kotkansaarella vallan asu, eikä se koskaan käytä edes sarkahousuja; se asuu Kivisalmen sillan takana, Kymin puolella, Hovarilla, ja on siis oikeastaan lähes kymiläinen; oli nyt vaan tänään torstaina käymässä täällä Kotkansaarella katselemassa Meripäivien avajaisparaatia.
Kuten me vanhat ihmiset
tapaamme niin kovin usein sanoa, kaksi on kuolemansyntiä: turha nuukuus ja
pieni varkaus. Sitten vielä yksi on turhaa, se on tietenkin työnantajan kiitos
ilman palkankorotusta.
Tosin tuo turha on paremmin
tunnettu yhteydestään nunnan nänneihin ja paavin palleihin, mutta sopii tuo noiden kuolemansyntienkin yhteyteen, koska tämä juttu alkaa ja jatkuu Nokiasta ja Stephen
Elopista.
ENSIMMÄINEN
NÄYTÖS
Joren koti
Tapahtumapaikat: Albertinkadun
yömaja sekä Viiskulma Helsingissä ja Joren koti Toivonojan kartano Nastolassa
Sylvöjärven rannalla.
Seattlelainen halpahalli
Köyhä Elopin Stepheni oli ostanut lopuilla vähillä
rahoillaan USA:n Seattle-Tacoman lentokentältä turistiluokan lentolipun
Helsinki-Vantaalle ja saapui hyisenä perjantaipäivän
10.9.2010 iltana Suomeen työttömänä elintasopakolaisena liian pieni, hieman
nuhruinen puvuntakki yllään.
Matkatavaranaan miehellä oli seattlelaisen halpahallin Cash&Carry
Storen muovikassi, jossa kulahtanut popliinitakki ja Seattle
Thunderbirds-jääkiekkoseuran kaulahuivi sekä samaisen jääkiekkoseuran pitkät vaihtokalsarit.
Yömaja, Albertinkatu 4
Seuraava lauantaipäivän vastainen
yö oli synkkä ja myrskyinen, eikä Stephenillä ollut paikkaa, mihin päänsä
kallistaisi.
Stephen-ressu pyrki yöksi
Albertinkadun yömajaan, mutta sieltä ei hänelle sijaa ensipyrkimällä suoutu,
koska hänellä ei ollut lennon aikana juuri rahaa viinaan liiennyt ja hän oli
näin ollen aivan liian selvinpäin.
"Arska"
Kun Stephen asteli sitten
allapäin ja pahoilla mielin kohti Viiskulmaa, häntä vastaan tuli ”Arska”, alan
mies, Anssi Vanjoki. Stephen valitteli Anssille kovaa kohtaloaan.
Anssi Vanjoki otti osaa:
-Voi miesparkaa, vai ei sinulle
suotu yösiaa yömajassa.
-Well Sir! Ei suotu, ei, koska olen
liian selvinpäin. Nyt täytyneeminun vaan astella tämän kylmän kaupungin katuja
tämä yö ja lähteä sitten aamulla väsyneenä, nälissään ja pienessä krapulassa
työn hakuun. No Sir!
-Älä huoli, veli veikkonen,
mennään meidän Joren luo, se kyllä tarjoaa pienet, ja varmaan sillä on jotain
pientä yöpalaa sulle pistää – ja on se meidän Jore vaan sellainen dirika, että
kyllä se sitten maanantaina sulle jotain duunintynkääkin järkkää; vaikka
pääkonttorin ala-aulan osa-aikaisia vahtimestarin hommia, tai jotain. Kyllä
sulle työsuhdekämppäkin jostain järkkääntyy, ettei ihan ulkosalla sitten…
Viisi nälkäistä suuta
Stephen Elop kiitteli
pyyhkäisten kyyneltä silmäkulmasta:
-Well, se olisi vallan mukavaa,
mulla kun on kotipuolessa kuusi nälkäistä suuta ruokittavana, vaimo Nancy ja
viisi nälkäistä lasta; voisin niille sitten lähettää osan palkasta sinne kotipuoleen, yes
Sir!
-No, no, hyvä mies, kyllä se
siitä. Mä kuule soitankin Jorelle, että me ollaan tulossa, Anssi Vanjoki
lohdutteli miestä.
Jore
Tämä ”Jore” – kuten te,
valistuneet lukijat, varmaan jo arvaatte – oli tuolloinen Nokian hallituksen
puheenjohtaja Jorma Ollila.
Anssi Vanjoki pyyteli Jorma
Ollilalta jo ovella anteeksi myöhäistä kylääntuloaan:
Viiskulma
-Sori Jore, että me näin
myöhään, mutta kun mä löysin tämän amerikkalaisen työttömän maahanmuuttajan
tuolta Rööperistä, Viiskulman liepeiltä nälissään ja rahattomana, joten jos
sulla olis jotain suuhunpantavaa tälle. Ai niin, tän miehen nimi on Stephen
Eloppi.
Pellillinen Joren leipomaa kinkkupitsaa
-Nythän on viikonloppu vielä
nuori, huomenna saa aamulla nukkua, joten eiköhän, pojat, oteta ensin pienet! Mä oon
leiponut monta pellilistä kinkkupitsaa; eikös siellä Amerikassakin se pitsa ole sitä amerikanherkkua,
Stephen?
-Well, yes Sir, mutta minä olen
oikeastaan kanadalainen; työn perässä olen vaan USA:han muuttanut. Mutta nyt
olen työtön, ja suuri perhekin on elätettävänä. Amerikan työttömyyskorvaukset
ja sosiaaliavustukset eivät siihen oikein riitä, siksi tulin tänne Suomeen, jos
täältä saisi töitä. Yes Sir!
-No, eiköhän me sulle jotain
puuhastelemistä keksitä; tulet sitten maanantaiaamuna mun mukana Nokian
pääkonttorille, niin kyllä se siitä!
-Well, kiitos näin jo
etukäteen. Saisinkohan minä vielä sitä pitsaa, kun lentokoneen sapuskat oli
mitä ne nyt olivat, joten minulla on nälkä, kuin hevosella. Yes Sir!
Troijan Heluna
-Sano Jore vaan, niin ne
muutkin sanovat. Heh, heh! Pitsaa on ja riittää, vaikka hevoset söis! Oletkos sinä
Stephen muuten koskaan – mistä se nyt noin putkahti mieleen – käynyt koskaan Turkin
länsirannikolla, siellä muinaisen Troijan maisemissa? Siellä kun oli vankina se
kreikkalaisten big bossin, sen Odysseuksen kaunis muija, se Troijan Heluna. Ja
sitten siellä oli se puuhevonen, jonka ne troijalaiset hinas keskelle toria sinne
Trioijaan sisään – ne purki oikein osan kaupunkinsa muuria, kun ne luuli, että
kreikkalaiset on luovuttanu ja lähteneet poijes vallan ja jättäneet puuhevosen
heille lahjaks ja ikään kuin voitonmerkiks. Sen hevosen sisällä oli kuiteski se
Odysseus itse ja pirusti kreikkalaisia, niitten troijalaisten vihulaisia!
-Well, oliko siellä Turkin Troijassa
hevonen? Ei, ei minulla ole ollut mitään tekemistä Turkin Troijan hevosen
kanssa! Jos siellä Troijassa on joskus ollut hevonen, niin no Sir, en minä sitä hevosta tarkoita; enhän edes ole kuullut, josko siellä Troijassa on joskus
ollut hevonen! No Sir! Siitä USA:n Michiganissa olevan Troijan Helunasta olen kuullut joskus
puhuttavan, mutta en ole käynyt sielläkään, en! No Sir!
VÄLIAIKA
Tanssityttöjä
Baarin puolelta virvokkeita ja
tanssityttöjä.
Nokian pääkonttori
TOINEN
NÄYTÖS
Tapahtumapaikka: Nokian
pääkonttori, Keilaniemi, Espoo
Jore ja Stephen saapuivat
Nokian pääkonttorin pääovelle Nokian vanhimman edustusauton – hopeanvärinen vm
2001 Mersedes-Benz S-malli 3.2 litran bensakoneella, muuten, rek.nro. UIZ-537 – takapenkillä.
Edustusauton kuljettaja ei
noussut kuskin paikalta, koska Nokian pääaulan portsari juoksi aukaisemaan
Jorelle apumiehen puoleisen takaoven ja avitti Joren ulos autosta; Stepheni sai nousta ulos kuskinpuolisesta takaovesta aivan omin avuin.
Keskustelivat nyt tietysti
Nokian englanniksi; Nokian englantihan on Nokia mobile phonen kotikieli. Tässä
keskustelut on kuitenkin simultaanitulkattu suomeksi.
Nokian pääkonttori ja Keilalahti
-Tässä tämä nyt on, tämä meidän
firman – käyvältä arvoltaan, mitä nyt sanoisin, päivän hintaan noin sata
miljardia euroa – tämä pääkonttori. Vähänhän tämä on tällainen, koreilematon, mutta
– kuten meillä siellä kotipuolessa Pohojammaalla Seinäjoella sanotahan – notta
se on rumaa, jos pääkonttori on koree.
-Well! Olen minä siellä minun
kotikaupungissani Seattlessa rumempiakin pääkonttoreita nähnyt. En tosin monia,
mutta nähnyt olen, yes Sir!
-Jos nyt aloittaisit aluksi tässä
meidän firman vastaanoton ovimiehen apupoikana ja puhelinvastaajana; katsotaan
sitä palkkaa ja asemaa meidän firmassa sitten myöhemmin. Tämä Uolevi Mäkinen
antaa sulle virkapuvun ja neuvoo ensialkuun, mitä sun tehtäviin kuuluu.
-Thank You Sir! Minä olen nopea
oppimaan! Yes Sir!
Uolevi Mäkinen ottaa Stephenin
hoiviinsa ja alkaa neuvoa:
Narikkalappu
-Avatessasi oven, kuten myös
vastatessasi puhelimeen – niin, meillä on täällä vastaanotossa vielä nämä lankapuhelimet – sanot aina ensin: ”Nokia yhdistää ihmiset, hyvää päivää”, se
on meidän tunnuslauseemme. Autat tulijalta päällystakin päältä, viet sen
naulakkoon ja annat narikkalapun. Onko kysyttävää?
-No Sir! Tämä on selvä! Yes
Sir!
0
Nukkuva kisssa ja hiiri
-Töihin poika siitä sitten, ei
hiiri nukkuvan kissan suuhun juokse!
-No Sir! Ei juokse se hiiri
suuhun! No Sir!
-Joren sä jo näköjään tunnet,
mutta täällä sitä puhuttelet Mister Ollilaksi. Jos et tiedä tulijan nimeä tai
arvoa, puhuttelet sitä yksinkertaisesti Mister. Tietenkin, jos tulija on
nainen, puhuttelet häntä varmuuden vuoksi, jos et tiedä hänen aviosäätyään, Miss.
Onko tämä nyt selvä? Mä meen nyt tupakille tonne nurkalle.
-Yes Sir! Tämä selvä! Thank You
Sir!
Kieltomerkki
-Täällä pääkonttorissa ei
sisällä, eikä yleensäkään pääkonttorin alueella sitten lainkaan piereskellä –
tuolla on tulotiellä siitä oikein kieltomerkki! Ja käyttäydytään muutenkin
siivolla!
-Yes Sir! Ei piereskellä
alueella! No Sir!
Kuinka ollakaan, Uolevi
Mäkisen ollessa yhä tupakilla Jore soittaa, Stepheni vastaa ja aloittaa:
-Nokia yhdistää ihmiset, hyvää
päivää…
-Älä turhaan sitä jorise, täällä
on Jore. Tule heti tänne johtoryhmän kokoushuoneeseen ylimpään kerrokseen!
VÄLIAIKA
Lisää tanssityttöjä
Baarin puolelta lisää
virvokkeita ja lisää tanssityttöjä.
KOLMAS
NÄYTÖS
Tapahtumapaikka: Nokian
johtoryhmän kokoushuone.
Jore aloittaa:
-Moi taas Stephen, heitä pois
toi ovimikon vormu, sovita tuosta vaatekaapista kunnollinen puku ja istu alas
kuuntelemaan, mitä me ”isot pojat” olemme täällä vähän suunnitelleet.
-Yes, Mister Ollila! Sir!
Varmoja nakkeja
-Nyt voit jatkossa – ainakin näin
meidän kahden kesken – sanoa Jore vaan. Katos, me ”isot pojat” ollaan täällä
funtsittu, että kun toi Olli-Pekka ei toimitusjohtajana muuta, kuin on
ahnehtinut optioita, niin se saa nyt potkut. Vanjoen Anssi – senhän sä jo
tunnetkin – olis muuten hyvä, mutta kun se jatkuvasti inttää, että jotkut sellaiset kosketusnäytöt olis tulevaisuudessa matkapuhelinbisneksessä varmoja nakkeja;
Koskettimet
pölhömpikin sen nyt ymmärtää, että näytöt on näyttämistä varten, ei koskettelua
– koskettelua varten on koskettimet. Ja se Anssi taitaa kaiken päälle olla niitä iän ikuisia
meego-miehiä. Mä itse en yksinkertaisesti enää jaksa sitä Meegoa, se on
sellainen meidän talon nörttipoikien kehittelemä juttu. Valitako siis käyttikseksi
nyt – tämä on tärkeää – Symbianin tilalle Android, Windows, vai mikä. Mutta ei
sitä helvetin Meegoa! Mitä mieltä sä Stephen olet, jos sä vaikka
toimitusjohtajaksi tässä saman tien rupeaisit?
-Jore, Sir, entäs se palkka?
Sir!
-Käviskö tollanen 1.450,50 €?
-Ai kuussa vai Jore? Sir, aika
vähän, Jore Sir!
-Eiku tunnissa. Ja lisät
päälle, vähän toista miljoonaa vuodessa, se tekee noin neljä miljoonaa ja
kolmesataatuhatta yhteensä per vuosi; niin ja sitten vapaat kädet, kun mä parin
vuoden kuluttua lähden kokonaan muihin hommiin. Laitetaanko heti nimet
paperiin?
Palava lautta
-Thank You Jore Sir, laitetaan vaan
nimet! Sir! Sir Jore, saanko puhua sitten myös palavasta lautasta; minä tykkään niin puhua palavasta lautasta, Sir!
- Tämä Ok, puhu vaan mun puolesta vaikka palavasta soutuveneestä; niitä meillä poltetaan juhannuskokoissa! Eihän palava lautta voiNokiaan, eikä sitämyötä Nokian pörssikurssiin saata mitenkäänliittyä, eli ei palavasta lautasta puhumisessa mintään vahinkoakaan voi olla, että puhu mun puolesta ihan mitä vaan sylki suuhun tuo! Jep, työt alkaa sitten ens
maanantaina 21.9. siinä puolelta päivin; mennään sitten lounaalle. Eiks jeh?
Ballmerin Steve
-Selvä on Jore, Sir. Minä
ehdinkin sitten tässä välissä käymään kotona. Samalla käyn Redmondissa tervehtimässä
hyvää ystävääni Steve Ballmeria. Sir!
-Onks se se Microsoftin
Ballmerin Steve? Sano ihmeessä Jorelta terveisiä!
-No hänhän hän on. Kiitos
sanon. Jore Sir!
VÄLIAIKA
Ja can-can-tyttöjä
Baarin puolelta jälleen lisää
virvokkeita ja vielä lisää tanssityttöjä; tällä kertaa can-can-tyttöjä!
EPILOGI
Tapahtumapaikka: Nokian
pääkonttori, auditorio, Keilaniemi, Espoo
Stephen Elop on myynyt Nokian
matkapuhelinyksikön 5,44 miljardilla eurolla Microsoftille, saanut potkut
toimitusjohtajan pallilta saaden 18,8 miljoonan euron kultaisen
kädenpuristuksen, ja saanut oitis töitä Microsofilta. Stephen saapuu
Microsoftin Balmerin Steven kanssa kättä kaulaa näyttämölle sankarin elkein:
Troijan puuhevonen
-Katso Steve, minähän olen hevonen! Oikea
Troijan hevonen! Minä tein sen vihdoin; minulta meni melkein kolme vuotta, että
sain myytyä Nokian matkapuhelintoimialan ihan pilkkahintaan meille Microsoftille!
(LOL! eli Lots Of Laugh, Paljon Naurua!)
Steven Palmer vetää Stephen
Elopin selän takaa t-paidan, näyttää sitä yleisölle ja huutaa:
-Näitä on sitten myynnissä
ovilla. Kaikille riittää, eikä maksa
paljon! Nokia Connecting People!(LOL! LOL! LOL! LOL!)
Connecting People
Huuto katsomosta:
-Mitä toi Elopin sälli täällä
vielä hilluu, sehän on saanut Nokialta loppatilin ja lomarahat! Eiks täällä oo
järkkäreitä, että ulkoistais sen!
Toinen huuto katsomosta:
-Nii, sen muijakin antoi sille
jo fudut! (paljon naurua).
Mikael Jungner astuu
näyttämölle ja lausuu:
-Minkä Jore loi, sen Eloppi
vei. Noin niinkuin runollisesti kiteytettynä.
ESIRIPPU
Vielä enemmän tanssityttöjä
Näyttämölle esiripun eteen
marssii lauma amerikkalaisia tanssityttöjä.
Tanssitytöt pyllistävät Nokian
pienosakkaille, kuuluu moniäänistä pörinää ja auditorioon leviää vieno, imelä metaanin ja rikkivedyn sekainen tuoksu. Virvokeita ei osakkeenomistajille enää baarinpuolelta tarjoilla; kaikki juovat omia eväitään.