Ensio Olut oli kohta täyttämässä 100 vuotta; niinpä hän matkusti junalla Kotkaan ja jatkoi juna-asemalta taksin kyydissä ensimmäisen kerran seitsemäänkymmeneen vuoteen katselemaan vanhaa kotikaupunkiaan. Tuttuja seutuja katsellessaan hän kertoili taksikuskille:
 | |||
| Kotkan eräänä yönä purettu Kauppahalli. |
- Tuossakin on tuo tori yhä paikoillaan. Vaan Kauppahallia ei ole. Kun minä olin 25:den, minä olin nupukiveämässä tätä toria mukulakivien päälle. Täällä Kotkassa vakka kiveät torin, niin sanooko kukaan Sinua kivimieheksi, siksi mieheksi, joka kivesi torin? Eivätpä kotkalaiset sanoneet torinkiveäjäksi, eivätpä sanoneet!
 |
| Haukkavuoren näkötorni |
Ajoivat Haukkavuorelle; vesitornia, nykyistä näkötornia katsellessaan Ensio Olut jupisi:
- Kun olin vähän sitten vanhempana rappaamassa tätä vesitornia, sanoiko kotkalaisista kukaan minua tornin rappaajaksi? Eipä tuntenut kukaan minua vesitornin rappaajana. Kukaan ei sanonut, että tuossa menee se Ensio Olut, se oiva vesitornin rappaaja!
 |
| Ahtausta vai lossausta |
- Kun olin kolmenkymmenen, ahtasin ja lossasin satoja laivoja täällä Kantasatamassa, mutta sanoiko kukaan, että siinäpä kävelee tuo oiva mies, tuo ahtaaja Ensio Olut, joka ahtaa kaukomaille lähtevien laivojen ruumat täyteen ja lossaa satamaan saapuneet rahtialukset reippaasti ja nurisematta? Eipä sanonut, ei yksikään kotkalainen sanonut niin!
 |
| Tytyväinen lammas |
Mutta erehdypä sitten, vaikka vaan yhden kerran, panemaan lammasta...!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti