Vanhempi kotkalainen aviopari Pimpo-Pirjo ja Ensio Olut sopivat, kumpi heistä heittääkin lusikkansa nurkkaan ensiksi, tämä yrittää ilmoittaa jälkeenjääneelle, millaista kuoleman jälkeinen elämä on. Ensio Oluen aika täyttyi Vapun alla ennen Pimpo-Pirjoa. Kesäkuun lopulla Juhannuksen tienoilla Pimpo-Pirjo kuuli aamuyöllä heikon aavemmaisen äänen kutsuvan pimeydestä:
- Piiimpo-Piiipsaa... Piiimpoo-Piiiipsaaa....
- Si -si-äkö siellä, E-E-Ensio O-O-Olut va-va-vainaa? Pirjo kysyi arasti.
- Miiiäää täääällä, edesmeeeennyt mieheeeesi EEEEnsiooo OOOOluuut vaainaaaa, kuuuteeen sooovittiiiin.
- Millaista siellä on? Pimpo-Pirjo kysyi. Ja Ensio Olut vainaa tuonpuoleisesta kertoi:
- No, eeeensitöikseni, kuuun herääään aaaamulla, miiiinä raaaakastelen. Siiiitten kasviiiiisaaaamiaisen jälääkeen miiinä taaaas raaakaaaastelen lounaaastaukoooon - jollooooin syön maaaauuukasta raaakaraaaviiintoooaaa - aaasti. Lounaaaan jäääälkeeen maaakaileeen vihreeeällä nurmeeella aaauringooossa ja raaakastelen kaaaaksiiin verroooiiin. viiiiherraaaaaviiintoIllaaallisen jääälkeen miiiinä raaakaaaastelen, jaaa vieläää eeenneeen nukkumaaaanmenoa miiiiinä raaakaaastelen. Siiiitten aaaaaamulla saaaama aaaalkaaaa aaalusta.
- Sinä olet nyt varmaan taivaassa, Ensio Olut vainaa! Mutta onko sinusta, rakas edesmennyt mieheni, tullut vegaani, Pimpo-Pirjo ihmetteli.
- Noooo eeeen, eeeen iiiihaaan, miiiinä ooooleeen cityyykaaaniinina Heeeelsiiiingiiin EEEriiiaaassaa.
Citykaneja Eirassa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti