PIKKU-ENSIO OLUT JA KOULUKIUSAAJAT

Kotkan lyseon lukio

Lukion ensimmäisluokkalainen Pikku-Ensio Olut tuli Suomen Tasavallan Presidentin vaalin toisen kierroksen ennakkoäänestysaikaan maanantaina 30.1.2012 klo 15:36 koulupäivän päätteeksi lähes lorvimatta Kotkan lyseon lukiosta allapäin ja pahoilla mielin kotiin.

Kymenlaakson keskussairaala

Pikku-Ensio Oluen äiti, Äiti-Ensio Olut, joka toimii Kymenlaakson Keskussairaalan sisätautiosastolla sairaanhoitajana, oli kotona oltuaan viikonlopun töissä, huomasi pojan alakulon.

–        Mikä sinua painaa poikani Pikku-Ensio Olut?

–        Sain koulupihalla tappelemisesta kaksi tuntia jälki-istuntoa.

–        Miten sinä, Pikku-Ensio Olut, nyt tappelemaan olet ruvennut? Ethän sinä koskaan aiemmin ole.

–        No, kun koulussa muut pojat kiusaavat, pilkkaavat ja nimittelevät minua.

–        Miten ne nimittelevät?

–        Heteroseksuaalien heteropenikaksi ne minua nimittelevät.

–        Heteroseksuaalien? Eihän se ole nimittelyä. Sinähän tykkäät tytöistä, etkö tykkääkin?

Väisäsen Pikku-Riitta

–        Tietysti tykkään, mutta kun tytöt eivät enää tykkää minusta; paitsi eräs Väisäsen Pikku-Riitta meidän luokalta, se tykkää.

–        Miksi eivät muut tytöt enää tykkää, sinähän olet ollut tyttöjen mieleen jo alakoulusta?

Pekka Haavisto ja rouva Haavisto

–        

         Kun minä sanoin, että meillä ei sitten äänestetä sitä Haavistoa, kun sen rouvakaan ei edes ole nainen. Kaikkien muiden meidän koulun oppilaiden vanhemmat äänestävät sitä Haavistoa, kun se on niiden mielestä niin lutunen ja ihku, kun se on homo. Ja nyt meidän koulun tytöt tykkäävät vaan niistä pojista, joiden vanhemmat äänestävät sitä Haavistoa, kun ne on nii herkkii ja sillee.

–        Ja  hetikö sinä sitten rupesit tappelemaan? Ei politiikan takia pidä lyödä ja tapella!

Veijo Orvokki, jota
Pikku-Ensio Olut
on vetänyt lättyyn

–        En minä heti, enkä politiikan takia, mutta kun ne muut pojat rupes multa vonkaamaan, niin minä vedin niistä kahta suurinta, yhtä Anssi Irmeliä ja yhtä Veijo Orvokkia lättyyn, että niillä kundeilla vaan hameen helmat heilahti! Sitten ne rupes kauheesti parkuun, joku juoksi kantelemaan välituntivalvojalle, että Pikku-Ensio Olut se vaan mättää koulun pihalla muita poikia ihan ilman syytä turpiin, ja välituntivalvoja tuli paikalle, käski minut rehtorin kansliaan, ja minä sain sitten jälki-istuntoa.

Seuraavana viikolla, vaalien jälkeen, tapahtui toisaalla Kotkassa.

Yläsavon Karppaavat Kannibaalit ry

Lauma Yläsavon Karppuavat Kannipualit ry:n jäseniä Iisalmesta oli käynyt Helsingissä Eiran sairaalassa tohtori Antti Heikkilän vastaanotolla. Olivat saaneen Heikkilältä luvan – vaikka vannoutuneita karppaajia olivatkin – syödä joskus välillä myös vähän vihreitä.

Eiran sairaala

Antti Heikkilä

Savolaisten Amerikka

Yläsavon Karppavat Kannibaalit olivat sitten kotimatkallaan eksyneet tänne Kotkaan, savolaisten Amerikkaan. Ja nälkäkin alkoi vaivata. Oli välipalan aika.

Huonoksi onnekseen persu kansanedustaja James Hirvisaari oli etsiytynyt yöksi tänne persu-toveinsa, kotkalaisen kansanedustaja Juho Eerolan tykö satamakaupungin iloihin, ja harhaili nyt Juhon yönselkään hylkäämänä aamuyöstä Kotkan kaduilla kuin Asikkalasta hävinnyt teologian yo, sivari Helsingissä.

–        Eikös tuo tuossa ou nyt se James Hirvisuar, se sellanen vähän vihreä, kun se plokissaan kirjoittel, että suattaapi se äänestääkkii sitä Huavistoa, havaitsi yksi Yläsavon Karppavista Kannibaaleista.

–        No kah, onha tuo, tunnisti toinen.

–        Myöhän voijaanki sitte syyvvä se välipalaks, kun se tohtuor Heikkilä sano, että voipi sitä tälläne karppuava kannipualkii syyvvä välillä vähän vihreetä, iloitsi neljäs karppaava kannibaali.

Tos kovvoo hommoo

–        Vuan että, jo ossaa tämä olla tos kovvoo hommoo, totesi viides Yläsavolainen karppaava kannibaali sitten järsiessään James Hirvisaaren reittä.