perjantai 6. toukokuuta 2022

KÄVELYSÄHKÖSENIORISKOOTTERI

 



Pari kesää takaperin Karhulan sairaalassa lääkäri määräsi minulle kulkemislääkkeeksi rollaattorin, no sen haki Kotkan apuvälinelainaamosta invataksin kuski kuskatessaan minua sairaalasta kotiin. Sitten täällä Meidänkylän Meillä hyppäsi vanhusten ensivasteenhoitaja, fysioterapeutti ja sitten vielä Kymsoten nätti insinöörityttö varmentamassa, ja että sellaisen pystyy helposti rakentamaan, koska tarvitsen rollaattoriluiskan neljän askelman ulkoportaisiin, jotta pääsen käppäilemään rollaattorin avustuksella autolleni. Jokainen kävijä sanoi, että tarpeen minulle sellainen luiska on, ja puoltaa sen rakentamista. Vielä Kymsote vaati käymään minut Kotkansaaren terveyskeskukseen kumm… eikusiiston kunnallisen lääkärin vastaanotolla varmistukseksi ja lääkärin lääkärintodistuksella todistamaan, että minun kävelykykyni on niin huono, että se luiska on tarpeellinen. Tein Kymsoteen anomuksen liitteineen luiskasta, ja rupesin, koska olen yhä rakennusinsinööri - vaikkakin eläkeläinen sellainen - sitä alustavasti jo suunnittelemaan. 


Ja kappas vaan, Kymsotella viisaat katsoivat, että metsittyköön tuo ukko vaan tuvassa, ei sen tarvitse autollaan kylille päästä; eihän sen nyt autonsa P-pysäköintiruutuun pysäköityään tarvitse autosta mihinkään käppäilemään lähteä, puhumattakaan, että nyt kaupoissa, lääkärikäynneillä, eikä edes apteekissakaan tarvitsisi yhtään mitään kävellä; ajaisi se kuitenkin tietysti kaupungilla vaan sillä vanhalla Foordillaan sitä pillurallia. 


Sitten eräs paikallinen rakennusfirma lupautui tekemään sen luiskan ohi kulkiessa talkoilla, ja minä kysymään Kotkan Asunnot Oy:n isännöitsijältä lupaa sen rakentamiseen. Isännöitsijä sanoi, että saahan sen rakentaa, mutta mitään olevia rakenteita ei saa muuttaa. Siis ilmassa leijuvan luiskan olisi saanut rakentaa.


Luiska jäi sitten rakentamatta ja rollaattori on ollut säilössä auton takapenkillä taitettuna jo parisen vuotta siitä lähtien, kun kerran sen sinne vaivalla sain vietyä – ja mies metsittynyt pirtissä tässä sitten vaan on.


Nyt minä tässä heti Vapun jälkeen 3. toukokuuta ostaa ropsautin – kun viimein riittävästi tuvassa istumiseen vittuunnuin – sähkökävelyskootterin, jonka huippunopeus on kolmosella peräti 25 km/ 1 houru, se on nääs sellainen senioriskootteri. Merkiltään se on Juro ja malliltaan Nalle 1300 plus – se Nalle lukee sen perässä, siitä sen tietää – ja se on sininen – sen puolestaan tietää siitä, että se on sininen, eikä punainen – tuohon rappusten pieleen, että rappuset kun vaan könkkään – ja siihen minä kyllä vielä sentään kykenen – alas, niin siitä heti suoraan siitä mopon selkään ja sitten sitä pillurallia ajamaan! Minulta saa kyllä kysyä, mistä ja miten niitä sellaisia senioriskoottereita saa ostaa, jos vaikka herää tarve päästä vaikka ihan muuten vaan ajelemaan.

Juro Nalle 1300 plus


Tosiasiassa, sillä skootterilla pääsee myös ajelemaan monissa kaupoissa, apteekeissa ja sen sellaisissa esteettömissä liike-, yms. tiloissa sisällä, joissa vaan ovet aukenevat meille liikuntavammaisellekin automaattisesti. Ja tuovathan myyjät torikahvilassa possokahvit varmaan ihan pöytään, kun minä nyt sillä skootterilla Kotkan torille pääsen. Pääsee sillä sinisellä Nallella kauemmaskin, kun sen kantomatkan täysillä akuilla mainostetaan olevan 100 kilometriä – saattaapa olla joskus jopa hieman senkin alle!



Nyt vaan siihen siniseen Nalleen on saatava ajoainetta, siis sitä sähköä, ja sitä on eteisen puolella johdonpätkän päässä!

 

Vaan kun ei saa jatkoroikalla sisältä oven raosta ulos sitä vetää, muistuttaa Sähköturvallisuuden Edistämiskeskus, eikä ole ulkona tietenkään suojamaadoitettua, eli suko-pistorasiaa siinä rappujen pielessä, mutta pelko pois, pelko pois Roosmariin, minulla on tuossa eteisessä ihan iskemätöntä  2,5 mm² 5-napaista valkoista sähkökaapelia kiepillä yli 40 metriä, tavallinen suko-kaksoispistorasia ulkokäyttöön maksaa kaupassa 16,00 €, hienoimmat parikymppiä; ei kun sähkötarvikekaupan kautta ja pistorasia följyyn, sitten minun sähkökaapelista siitä kiepiltä pätkäisten muutaman metrin pätkä, reikä seinään läpivienniksi, siihen reikään suojaputki, ja sähköasentamaan!



Ja kun minähän en tähän Kotkan Asunnot Oy:n kiinteistöön rupea mitään sähköhommia tekemään – ei niin, ettenkö osaisi, pois se minusta, se tehdään nähkääs niin, että kevi on maajohto, ja se jätetään pisimmäksi kuin muut, sininen on nolla, muut ovat virtapiuhoja, eli vaiheita, väristä välittämättä – ensiksikin, en pääse ylös, jos käyn polvilleni tai kyykkyyn, ja toisekseen, minulla ei ole minkäänlaisia sähköasennusoikeuksia, vaikka minulla onkin sekä abiko-pihdit, että kuorintapihdit käytettäviksi hätätapauksissa, ihan vaan varalta työkalupakissa.

Sama edestä



Eikä minulla ole sellaista sinistä sähkömiehen liiviäkään, jossa on taskut sillä lailla hassusti, ikään kuin ulkopuolella; jos ei sellaista liiviä ole, ei saa sähköasentaa.



Mutta kyllä kai kiinteistöhuoltofirman vaatekaapissa on varmaan sellainen sininen sähkömiehen liivi, koska sieltä lupasivat sähkömiehen ensi viikolla tulevan asentamaan. Pistorasia kaupasta vaan sähkärille mukaan, ja vaan se hassu liivi päälle; kyllä minä voin sitten niitä pihtejä lainata tarpeen mukaan, jos omat unohtuvat pois matkasta.



Vielä yksi juttu.



Täytynee ihan testamentilla määrätä, että jälkeeni jäävät ja edunsaajat, ei siis perilliset, kuten rikkailla, siis niillä, jotka asuvat omistusasunnoissa, sillä tuskin kukaan haluaa näitä, mitä minulla, vuokra-asunnossa keskellä kaupunkia asuvalla on periä – ei halua periä edes yksikään perintäfirma – muistavat purattaa ne sähköt pois, ja seinään siihen reikään siten korkki, koska minä sen kaiken kuitenkin sitten joudun loppujen lopuksi maksamaan!




torstai 5. toukokuuta 2022

KEVÄT SAA, VAAN ENSIO OLUT EI VAAN SAA VIELÄKÄÄN!

 



Rakennusinsinööri Ensio Olut on toipunut vapunvietosta ikämiesten maailmanennätysvauhtia – jo alle viikossa vallan!

Sapokan venesatama, Kotka
Jokaisella ”oikealla” – niin olen kuullut ihan radiossa sanottavan – kotkalaisella on jossain venerannassa venepaikka, vene, jahti, tai jossain ainakin jonkinlainen purkki, jota pääsee näin keväällä pesemään, raaputtamaan, myrkkymaalaamaan, laittamaan ja huoltamaan muutenkin.

Myös Ensio Oluella on oma purkki, oikein rautapeltinen purkki onkin! Väriltään Ensio Oluen purkki on rattoisan puna-kelta–raitainen. Ensio Olut osti sen uutena joulun alla vuonna 2006.

Kuvassa oleva purkki ei
ole Ensio Oluen purkki,
vaan jonkun humoristin!
Purkkiaan Ensio Olut säilytti ensimmäisen talven sisätiloissa tasaisen viileässä. Keväällä, kun se oli jo tyhjä, Ensio Olut teki siihen vanhasta, kuparisesta, paksusta puhelinlangasta – sellaisesta, jollainen aikoinaan talvipakkasessa kiristyessään lauloi – sangan, ja ensimmäisen kesän purkki palveli ämpärinä; toisena kesänä se oli sitten kukkaruukkuna, jona se on toiminut siitä alkaen.

 Ensio Oluen purkin nimi on luullakseni ”Felix Mälikkälän kurkkua 8,2 /4,5 Kg ”, koska sen ruosteisessa kyljessä lukee niin. Tuo purkki ei toki ole Ensio Oluen ensimmäinen purkki; monien aiempien purkkien kyljessä luki "Mälikkälän Herkkukurkkua" ilman tuota ulkomaan "Felixiä".



"Hoh-hoijaa, nukuttipa hyvin!
Taidanpa lähteä tästä Ensio Oluen
ulkorappusille 
kunnon
aamupaskalle!"
Jokakeväiseen koiranpaskakeskusteluun Ensio Olut ei ota kantaa, eikä pohjaa, koska koirat eivät ole käyneet paskomassa Ensio Oluen auton katolle, eivätkä konepellille. Eivätkä ulkorappusille, tai auki olleen ikkunan ikkunalaudalle, mutta pulut, lokit, sun muut paskonärhet ovat!

Siispä – ihan vaan vihjeeksi lehtien tekstaripalstoille kirjoittajille – kaikille Kotkan kaupungin alueella, tai yli lenteleville tirpoille, taveille – ja mitä muita niitä nyt on – ai niin, varekseja ja räkäkättejä - tulee vaatia vaipat!

Meri- ja muuttolinnuille pakolliset vaipanlaittopaikat ainakin Sapokkaan, Mansikkalahteen sekä Kantasatamaan!

Korkeakoskella Kotka Energian hyötyvoimalan edustalla tulee pitää siirtolavaa, jonne linnut voivat sitten tiputtaa käytetyt vaipat.


Nätti peppu kireissä
farmarihousuissa
Tässä välissä oli käytävä täydentämässä Kapteeninkadun R-kioskilla piipputupakkavarantoa kahdella topalla Clania, ja kevät ikään kuin aivan läikähti Ensio Oluen vanhassa, harmaakarvaisessa rinnassa, kun Ensio Olut näki palatessaan autolleen Keskuskatua kävelleen nuoren naisen nätin pepun kireissä farmarihousuissa. Oli sillä pepulla – eiku tytöllä – joku sälli mukanaan, kai.

Aivan tuli siinä keväinen nuoruus mieleen, jolloin tytöt olivat nättejä, ja kretonki oli halpaa!
Retonki kretonkimekossa

Ja mieleen tuli myös Vesivehmaan Jenkkapirtin – sen -60 –luvun lopulla puretun, vinolattiaisen ”vanhan Jenkan”, jossa retongit seisoivat kretonkimekoissaan kevätkylmästä hytisten tyrkyllä tanssilattian ympärillä selkä tanssilattiaan päin, ja pojat kierisivät valikoivan näköisinä ulkoseinän viertä kehää hakien katseellaan juuri sitä tiettyä retonkia, jolle sitten tarjota punaista limonaatia – joka vappuiset avajaiset.

Tänä globalisaation aikana kretonki lienee kovinkin kallista, kun tyttöjen hameet ovat käyneet niin kovin niukoiksi. Ensio Olut on sellaisia nähnyt ruotsalaisten postimyyntivaatefirmojen telkkarimainoksissa.


                          Maikki Pisilällä ja Seireeneillä / Neitosilla
                          retonki on ollut edullista!

Toivottavasti sellaisia lyhköisiä hameita alkaa näkyä tänä keväänä myös Kotkan kaupungin kaduilla ja maankuuluissa, monin palkituissa, kaupunginpuutarhuri, puutarhaneuvos Heikki Laaksosen suunnittelemissa ja johdolla - Hernetkosken Tarjaa, "Väiski" Ari Väisästä, tai Linnakon Mattia, Vaakanaisen Hannua ja muitakaan Kotkan kaupungin teknisen toimialan puistotoimen nykyisiä ja jo eläköityneitä uurastajia unohtamatta - rakennetuissa puistoissa; jos ei muuten, niin Ensio Oluen vanhojen silmien iloksi!
Ventatkaas, kunhan kesä saa, niin Ensio Olutkin kyllä sitten varmaan...


Ensio Olut voi poikkeuksellisesti jättää Pohjoispuistossa jököttävän Lenin-rintakuvan rienaamisen alkavaksi kesäksi muille, jos tämä minimuoti valtaisi myös tämän puiston.

Ei sentään vallan
näin lyhyt ole

kevätkään!
Huomaa postilaatikko
taustalla, toinen vasemmalta.
Sinne voi laittaa rahaa.

Mieluummin setelirahaa,
satasia 
ja sellaisia,
tiedättehän
?
Sillä kevät ompi lyhyt, kuin pissiksen hame vain, siks’ ilo meillä pitää olla ain (mukaelma vanhasta, mm. Tapio Rautalapion laulamasta rallista), mikä onkin kätevää – ainakin pissaliisojen kannalta – sillä lyhyt helma ei juuri kastu porttikäytävään, tahikka – miksi ei – Leninin patsaan juurelle kesäiltana kyykistyessä.








Katso tästä linkistä Neiti Kevään tupatiloissa tanssima kevättanssi.
Ensio Olut ei ymmärrä tämän laulun
japanialaisista sanoista niin
pätkääkään, mutta katselee
vallan sujuvasti!

perjantai 29. huhtikuuta 2022

VAPPU ON TAAS, VAPPU ON TAAS!

 


VARMAANKIN JO VAPPUNA 2023 TUON ANKEAN LENININ PATSAKSEN PAIKALLA SEISOO TÄLLAINEN HYVÄNTAHTOINEN KOTKAN PUISTOTONTTU!

tiistai 26. huhtikuuta 2022

VAPPUJEN VAPPUA !

 




Ylioppilaita
tässä markkeeraa
laulajatyttö Sanni
Vapun sanotaan olevan työläisten sekä ylioppilaiden juhla; tänä päivänä tuohon juhlijoiden joukkoon on lisättävä ainakin tilapäisissä tai epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien ihmisten ja yksinyrittäjien joukko, sekä muodikkaasti ”paskaduuneista” kieltäytyvät prekariaatit.

Epätyypillisissä
työsuhteissa
työskenteleviä
edustaa puolestaan
juontaja Vappu Pimiä

Ensio Oluen saamien tietojen mukaan Suomen kansasta vain häviävän pieni vähemmistö tietää Vapun vietosta, tai sen synnystä edes tuon hönkäsen pöläystä. Monet olettanevat, että Vappu on nimetty Tanssii Tätien Kanssa - tv-ohjelman juontajan Vappu Pimiän mukaan. Jotkut – tai ehkä vaan muutamat - tietävät, että Vappu on saanut nimensä vuonna 779 jaa kuolleesta katolisen kirkon pyhimyksestä, merimiesten suojelijattaresta pyhästä Valburgista, jonka syntymän muistopäivä on 1.5. Ai eivätkö tienneet? No, nytpä sitten tietävät.



Miksi, tai oikeastaan keidän aloitteesta Vappua oikeastaan vietetään? Yleisesti luullaan, että Vappu olisi alun perin työväen juhla. Näin ei ole. Suomen ensimmäisen työväen vapunvieton tosin järjesti Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistys vuonna 1890, mutta tapa ei vielä ottanut oikein kipinää.



Aleksanteri I 
Turun akatemian ylioppilaiden tiedetään viettäneen Vappua jo 1700-luvulla, jolloin kevään tuloa juhlistettiin ”laululla”. 1820-luvulla koko Venäjänmaan Keisari ja Suomen Suuriruhtinas Aleksanteri I kuitenkin kielsi tällaiset vanhat kevätjuhlat. Vuonna 1828 Turun palon jälkeen keisarin määräyksestä Helsinkiin muuttaneen yliopiston ylioppilaat alkoivat kuitenkin pian Nikolai I:n noustua tsaariksi kokoontua vuosittain toukokuun 1. päivänä nykyiseen Kaisaniemen puistoon juhlistamaan Catharina (Kaisa) Wahllundin syntymäpäivää, vanhan, uuteen pääkaupunkiin muuttaneen akatemian nimeksi tuli keisari Aleksanteri I:n mukaan Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto Suomessa (Kejserliga Alexanders Universitetet i Finland).

Mennäänpä nyt kuitenkin ihan Vapun oikeille alkujuurille ja luetaanpa hieman Wikipediaa, siellä kerrotaan seuraavaa:



”Keväällä 1898 alkanut työväestön juomalakko leimahti kahden kotkalaisen työmiehen, Kalle Heikkilän ja Emil Anderssonin aloitteesta. Liiton jäsenet sitoutuivat lopettamaan väkijuomien käytön ainakin yhdeksi vuodeksi. Työmies-lehden päätoimittaja Matti Kurikka oli vahva liikkeen tukija ja alullepanija. Asian sai sanomalehden kautta tietoonsa Oulun piirilääkäri Konrad Relander, jonka ansiosta juomalakko laajeni koko maahan. Liike sai räjähdysmäisen kannatuksen: vuoden 1898 loppuun mennessä noin 70.000 ihmistä kirjoitti nimensä lakkolistoihin. Tämä merkitsi, että juomalakkolaisia oli 
Joukkovoimaa!
moninkertaisesti enemmän kuin nuorisoseuraliikkeessä ja työväenliikkeessä oli jäseniä. Vappuna 1898 juomalakkoliikkeen joukkokokouksiin osallistui Tampereella noin 15.000, Helsingissä ja Turussa noin 10.000 ja Oulussa vajaat 10.000 henkeä.”



Sitten Vappuna vuonna 1899 oli näistä juomalakkoliikkeen alkukokouksista kulunut se yksi vuosi ja juomalakko oli onnellisesti lusittu! Tämän päivän, 1.5.1899, ja näiden kahden oma-aloitteisen kotkalaisen työmiehen, Kalle Heikkilän ja Emil Anderssonin muistoa siis me suomalaiset juhlimme vetämällä väkijuomia kitusiimme kaksin käsin, posket lontalla ja pää kahtaalle tutisten taas tänäkin Vappuna!
Suurrikollisen ja
massamurhaajan
vappupatsas Kotkan
Pohjoispuistossa



Kotkassa, ainakaan ei Kotkansaarella alkaneet vielä mitkään Vappujuhlat tuona vuoden 1899 Vappuna. Suomessa elettiin tuolloin vielä venäjänvallan aikaa ja Vappu oli normaali kuusitoista-, lyhimmillään kaksitoistatuntinen työpäivä. Kotkansaarella asui tai piti muuten majaansa tuolloin sahojen, rautatien sekä sataman työväkeä perheineen, merimiehiä, joukossa joskus neekeritäkin, roistoja – roistoista kuuluisin oli V. I. Lenin - huoria, juopottelevia kasakoita sekä ihan vaan kulkumiehiä ja tietenkin muuta joutoväkeä. Väkeä tällä Kotkansaarella ja Kotkan kaupunkiin jo silloin kuuluneessa Hovinsaaren eteläosassa asui 1800 ja 1900 -lukujen vaihteessa tuhansin päin enemmän kuin nyt, mutta silloisessa Kotkan kaupungissa oli vain yksi poliisi; sahojen patruunat ja muu sen sellainen herrasväki ei puolestaan asunut Kotkansaarella vaan huviloissaan Kymin puolella.

Ennen koiralta
kusi loppuu,
kuin Kotkasta
viina!
Vappuna 1899 viinaa nuoresta satamakaupungista sai, ja sitä juotiin, ja sitten tapeltiin, kuten kaikkina muinakin vuosina kaikkina muinakin vuoden päivinä, tasaiseen tahtiin. Uudenkarheasta, vuonna 1895 Palotorninvuorelle, aiemmin Tschedajeffin vuorena tunnetulle korkealle kalliolle rakennetusta puisesta palotornista oli hyvä näkyvyys yli tiheään rakennetun, puilla lämmitettävän puumökkikaupungin, ja sieltä havaitsikin mainiosti tulipalot, joita syttyi myös Vappuna 1899, kuten muinakin vuoden päivinä, tasaiseen tahtiin. Itse palotorni paloi vasta elokuussa vuonna 1911.

Kotka 1800- ja 1900-lukujen
vaihteessa.
Kaksi piruntorjuntabunkkeria
ja tulipalonvartiontitorni.

Keskellä kauppahalli
nykyisen K-Supermarket
Hyvätuulen paikalla



Työläisten Vappu ei siis saanut alkusysäystä vuonna 1899 Kotkasta, mutta selityshän se on tuokin Vapun viettoon ympäripäissään.



Monet pitävät työväen Vapun alkusysäyksenä Haymarket-mellakkana tunnettua 4. toukokuuta 1886 Chicagossa Haymarket-aukiolla pidettyä kahdeksantuntista työpäivää vaatinutta työväen mielenosoitusta.



Mielenosoitus oli alkanut rauhanomaisena kulkueena työläisten vastareaktiona poliisin useiden työntekijöiden tappamiselle edellisenä päivänä. Kulkueessa vaadittiin äänekkäästi kahdeksan tunnin päivää. Tuntematon henkilö heitti räjähteen poliisijoukkoon poliisien pyrkiessä hajoittamaan väkivalloin tämän julkisen kokouksen. Pommiräjähdys ja sitä seurannut ammunta johtivat seitsemän poliisin ja vähintään neljän siviilin kuolemaan; haavoittuneita oli useita. Siinäpä hyvä syy ryypätä Vappuna.



Seuraavaksi muita hyviä syitä viinanjuontiin Vappuna:

Keisarikaveukset
Diocleti
 anus ja
Maximi anus



1.5.305 Keisarikaverukset Diocletianus ja Maximianus jäivät eläkkeelle Rooman keisarin hommista.



1.5.1704 Amerikan Bostonissa julkaistiin sanomalehdessä kaikkien aikojen ensimmäinen sanomalehtimainos.



1.5.1715 Preussi julisti sodan Ruotsille.



1.5.1725 Espanja ja Itävalta allekirjoittivat asekauppasopimuksen.

Kamehameha



1.5.1785 Kamehameha voitti Kalanikupulen, perusti Havaijin kuningaskunnan ja julistautui itse Havaijin kuninkaaksi.



1.5.1786 Mozartin oopperan "Figaron avioliitto" ensi-ilta Wienissä.



1.5.1852 Martha Jane Canary-Burke ("Calamity Jane") syntyi.

Doris Day Calamity Janena.
Croucho Marx on kertonut
tunteneensa Doris Dayn
jo, kun tämä ei vielä 

ollut neitsyt



1.5.1883 William "Buffalo Bill" Codyn ensimmäisen Wild West Shown ensi-ilta.



1.5.1889 Bayer toi markkinoille aspiriinipulverin.



1.5.1914 Kiinan tasavallan ensimmäinen presidentti Yuan Shikai julistautui Kiinan keisariksi.



1.5.1941 Orson Wellesin elokuva Citizen Kane sai ensi-iltansa New Yorkissa.



1.5.1948 Pohjois-Korea julistautui Korean demokraattiseksi kansantasavallaksi.



1.5.1951 Mikko Alatalo syntyi.



Priscilla ja Elvis
1.5.1960 Yli 18 km:n korkeudessa lentänyt amerikkalainen U-2-vakoilukone ammuttiin alas Sverdlovskissa Keski-Venäjällä.



1.5.1967 Elvis Presley meni naimisiin Priscilla Beaulieun kanssa.



1.5.1977 Yleisradion tv-uutiset lähetettiin ensimmäisenä kertaa värillisinä.

Paavo Pesusieni



1.5.1999 Paavo Pesusieni esiintyi ensimmäistä kertaa televisiossa.



Että valitse vaikka joku noista.



Vappusima on tärkeimpiä suomalaisen Vapun tunnusmerkkejä. Simaa nautitaan joko koko perheen mietona juhlajuomana - sitä on helppo valmistaa kotona fariinisokeripussin kyljessä olevaa ohjetta tarkasti seuraten – tai sitten tehdä terävämpää aikuisten simaa – sitäkin on helppo valmistaa kotona, kun ei seuraa fariinisokeripussin kyljessä olevaa ohjetta niin kovin tarkasti.



Kaupoissa myytävät ”perinteiset simat” eivät kelpaa oikeastaan edes Koskenkorvan lantringeiksi – paitsi jos on jo ihan kännissä.



Samppanja ja kuohuviinit kuuluvat kuulemma myös Vapun vietoon. Ensio Olutkin on niitä joskus maistanut ja kovin on - kuten kettu - happamiksi ne havainnut.
Vappunenä



Kaupunkien torilla, kävelykadulla ja puistokäytävällä on Vapun aikaan ja varsinkin Vappuaattona Ben Zytsk..., eiku Ben Zystzko..., eiku siis toi Ben Zyskowicz, noinhan se meni, -vappuneniä myyntikojuistaan myyviä kaupustelijoita ja ilmapallokauppiaita. Lapsille ostetaan usein juhlaan kuuluvia asioita kuten vappunaamareita, vappuilmapalloja ja vappuhuiskia; aikuiset vapunviettäjät
Vappunaama
 ostavat itselleen yleensä vain Ben Zyskowicz, nythän se meni kerralla, -vappuneniä, ujommat ostavat Ben Zyskowicz -kuminaamoja. Ja sitten on niin hauskaa!










Tippaleivät ja sun sellaiset saavat olla vakaan peruskotkalaisen 
Tippaleipiä Helsingin
herrasväen
pöydässä
puolesta Helsingin herrasväen ja teekkarien sekä valmiiden tippainssien vappukotkotuksia, aito peruskotkalainen mussuttaa Vappunakin possoa – kuten vuoden muinakin päivinä.





Posso ja muki kahvia
Kotkan torikahvilassa
Vappukotkalaisen erottaa tavallisesta arkikotkalaisesta vain siitä, että possoa syövällä vappukotkalaisella on serpentiinejä kaulan ympärillä.


Insinöörioppilas Aleksandr 
Stepanovitš Popov

Niin, ettei vallan unohtuisi - olihan Ensio Olut insinöörioppilas kerran hänkin, ei tosin nyt tässä Kotkan XAMK:ssa (hyi, mikä typerä nimilyhenne), vaan 1970-luvulla WTOL:ssa, Joensuussa, ihan oikeassa vanhanajan Tekussa.


lauantai 16. huhtikuuta 2022

PÄÄSIÄISEN TODELLINEN TARINA

 




Toive. Neiti Kevät herää,
menneen talven tonttu
häipyy hiipuen pois
Maallinen kulttuuri on oikeastaan juhlinut kevätjuhlana - ja juhlii yhä - kevätpäiväntasausta, kun taas uskonnollinen kulttuuri juhlii ylösnousemusta.



Sanooko kuitenkaan kukaan tavallinen, eli kuten uskovaiset sanovat, ”maallistunut” ihminen, että ”juhlitaanpa nyt tätä kevätpäiväntasausta”. No ei, joten kerrotaanpa:



Todellisuus. Pääsiäinen
2018 - talven tonttu on
yhä voimissaan
Varhainen kristinusko huomasi käytännölliseksi ottaa omaan käyttöönsä ”pakanoiden” juhla-ajan, juuri tämän kevätpäiväntasauksen, ajankohdan, jota länsimaissa vietetään nyt Pääsiäisenä.



Monissa muinaisissa kulttuureissa on kerrottu tarinaa, jossa kerrotaan pojan (aurinko) kuolemasta ristillä (Etelän risti -tähtikuvio), ja kuinka pojan uudestisyntyminen voittaa pimeyden voimat.



Kristinusko perustuu siis muihin, varhaisempiin jumaluskontoihin, se on totta, vaikka tosiuskovaiset sen kiistävätkin.



Olettamus on, että suusanallinen poika / aurinko -yhteys on vanha, jotain jostain muinaisesta maailmasta. Koska muinaiset eivät puhuneet nykysuomea, vaan muinaisulkomaata, emme aivan tarkkaan tiedä, mitä nuo muinaiset uskoivat. Samoin tiedetään, että kaikki tietävät, että eteläinen risti näkyy vain päiväntasaajan eteläpuolella.



Villipeto
Mutta kristittyjen, jotka pitävät väitettä, että kristinusko on vain joukko kopioita vanhemmista uskonnoista, puppuna, ydinvaatimus on, että kaikkialla muinaisessa maailmassa olisi silloin myös täytynyt ristiinnaulita jumalia, on puppua. Ristiinnaulitseminen oli vain yksi kiduttamalla tappamisen muoto, ja roomalaisten erityissuosiossa sirkushuveissa villipedoille elävältä syöttämisen lisäksi.



Myös rinnakkaisia, kilpailevia ylösnousseita pelastajia oli runsaasti. Varmaa on, että moni uskovainen lukija heittää nyt pilkkakirveellä kirjoittajaa, että onkohan tämä kirjoittaja perehtynyt nyt uskontojen historiaan lainkaan?



Vaan kun on. Uskontojen historia on eri asia kuin kirkkohistoria, jota opetettiin ainakin vielä silloin ainoana totuutena, kun tämä ”Ensio Oluen” kirjoittaja kävi koulua. Uskontojen historia sen sijaan on maailmanhistoriaa. Onko sitten mikään kirjoitettu historia oikeasti totta vai vaan kirjoittajansa harhakuvitelmaa, on sitten taas eri asia.



Mennäänpä nyt kuitenkin tähän Pääsiäiseen.

Ēostre

Suomen sana ”Pääsiäinen” on tullut suomen kieleen slaavilaisten kielten kautta latinan pääsiäisaikaa tarkoittavista sanoista Paschale tempus (vrt. ortodoksinen pääsiäisruoka pasha). Monien Ulkomaiden – mm. englantia puhuvien maiden ”Easter” taas juontaa juurensa eurooppalaiseen muinaiseen kevään Ēostre tai Ostara -jumalattareen.



Kristinusko rinnastuu juhlapäivineen, pääsiäisineen ja muine menoineen läheisesti sitä vanhempiin uskontoihin, kuten mithralaisuuteen - yhteisinä piirteinä on, että mm. kummankin kultin jäsenille suoritetaan kaste ja pyhä ehtoollinen. Mithra eli Mitra oli muinaispersialainen, alkujaan intialainen auringon jumala.



Ensimmäisinä vuosisatoina ajanlaskun alun jälkeen Mithran palvonta levisi Roomaan saaden kannatusta varsinkin sotilaspiireissä ja muuttui samalla salaseuralaisuudeksi.
Mithra



Mithra-jumalasta on varhaisimmat maininnat vuodelta 1380 eaa. olevassa Heettiläisten kuninkaan Suppiluliuma I:n ja Mitannin kuninkaan Mativatsan välisessä rauhansopimuksessa.



Roomalainen mithralaisuus oli mysteeriuskonto, jonka oppeja ei tunneta tarkasti. Sen uskonharjoittajat eivät kirjoittaneet oppejaan pyhiksi kirjoituksiksi, vaan siirsivät tietonsa suullisesti eteenpäin.



Mithra syntyi talvipäivänseisauksen aikaan päivänä, jota me nyt kutsumme Joulupäiväksi, ja hänen seuraajansa juhlivat ”Voittamatonta Aurinkoa” (Sol Invictus) kevätpäiväntasauksen aikaan. Mithra-kultin kuvissa Mithra tappaa härän ja juo sen verta.



Vasta niin myöhään kuin 4. vuosisadalla jaa. tämä Mithrasiin liittyvä aurinkouskonto oli viimeinen suuri ”pakanallinen” kultti, jonka katolinen paavin kirkko joutui voittamaan.



Vatikaanin Pyhän Pietarin kirkon paikalla oli Rooman keisarien aikaan erään toisen uskonnon Kybele-jumalattaren temppeli, jossa kunnioitettiin jumalattaren lisäksi hänen poikaansa Attista. Attis kuoli ja ylösnousi vapahtaen luonnon keväiseen kukintaansa ja ihmiset iloitsemaan elämästä. 

"Täh, eikö kristinuskon keskeisin mysteeri siten olekaan kristillinen idea", kysyvät nyt varmaan useat, jos ei vallan muutamat. No eikun ei, henkiin herääminen ja ylösnousemus, sun muut sellaiset neitseestä syntymisestä lähtien olivat jo 2.000 vuotta sitten ikivanhoja, moneen kertaan kierrätettyjä juttuja!



Kybelen rakastaja Attis syntyi neitsyestä, kuoli ja syntyi uudelleen vuosittain. Tämä kevätjuhla alkoi veripäivänä mustana perjantaina nousten crescendoon kolmen päivän kuluttua sunnuntaina, Auringonpäivänä (lat. Solis) iloiten Attiksen ylösnousemuksesta.

Kybele

Kybele tai Kibele oli muinainen Vähän-Aasian kansojen palvoma suuri äitijumalatar. Hänen palvontansa oli peräisin Fryygiasta. Kybele oli luonnon ja sen elinvoiman, eläinten, kasvillisuuden ja viljelyksen sekä myös yhteiskuntaelämän suojelija. Kybeleä palvottiin myös Kreikassa ja Roomassa, missä hänet tunnettiin nimellä Magna Mater.

Kybelen palvontamenoille olivat ominaisia hurjat ekstaattiset (ei eksoottiset) tanssit.



Freija ja emakko
Attis oli tarinan mukaan paimen, johon Kybele-jumalatar ihastui. Toisen tarinan mukaan hän oli Kybelen poika. Attis kuitenkin rakasti Nana-nymfiä, Kybele vihastui tästä, mikä johti murhenäytelmään. Alkuperäisimmässä traditiossa Attis kuolee verenvuotoon kastroituaan itsensä. Hänen verensä vuotaa kuusen juurelle; kuusi toistaa jokaisena keväänä tämän murhenäytelmän punaisissa kukinnoissaan. Anatoliassa kuusi olikin pyhä puu vielä myöhäiselläkin ajalla. 

Zeukseen liittyvässä tarinassa, jonka mukaan Kybele ei ollut suostuvainen Ylijumalalle, mainittu villisika, karju, jonka Zeus lähetti kostoksi tuhoamaan Fryygian sekä Lyydian kasvit, on sekin Kybele-jumalattareen liitetty eläin, joka esiintyy vielä skandinaavisen Freija-jumalattaren ratsuna ja edustajana -tällä kertaa emakkona.



Sika tai villisika on myös neoliittisen Kaakkois-Euroopan jumalatar-figuurien valikoimassa, mikä yhdistää Kybele/Attis -traditiota myöhäiskivikauteen. Kybele hautasi Attiksen ensin Pessinukseen, mutta käyttikin sitten voimaansa palauttaakseen hänet henkiin.



Robert Wilhelm Ekman
"Lemminkäinen tulisella järvellä".

Pilvissä Ukko, Ylinen Jumala
Myös luonto oli kuollut ja nääntynyt Attiksen kuollessa, ja ylösnousemus elvyttikin kasvillisuuden. Attis kuuluukin samaan maanviljelyskulttuurien kuolevien ja ylösnousevien siittäjä-jumaluuksien jatkumoon, kuin varhaisten sumerien Damu-zid / Tammuz Mesopotamiassa, Adon / Adonis Syyriassa, ja Lemminkäinen / Lempo Suomessa. Luonnon ja viljelykauden lepovaihe - meillä täällä pohjoisessa talvi, Levantissa kuiva kausi - ymmärrettiin siittäjä-jumalan Manalassa oleskelun ajaksi. Kun Attis / Adonis / Tammuz / Lemminkäinen palaa elämään, luonto elpyy ja viljelijän työt alkavat.


Akseli Gallen-Kallela "Lemminkäisen äiti".
Taustalla Tuonen virta, josta Lemmon äiti
on onkinut poikansa osat ja liittänyt ne
yhteen. Yläkantilla surajaa kevään
alkavan airut, Maija mehiläinen



Sika tai metsäsika on myös neoliittisen Kaakkois-Euroopan jumalatar-figuurien valikoimassa, mikä yhdistää Kybele/Attis -traditiota myöhäiskivikauteen.



Kybelen kultin keskus oli Fryygiassa, Vähässä-Aasiassa, missä oli myös koko antiikin maailmassa kunnioitettu Fryygian Kybelen patsas. Tämä patsas oli hopeinen, paitsi että kasvot oli tehty mustasta meteoriitista. Sitä, siis sitä patsasta, ei meteoriittia, säilytettiin Pessinuksessa Galatiassa.



Kybelen papit, galloi, olivat kastraatteja. Keväisissä juhlissa innokkaimmat kannattajatkin intoutuivat joskus kastroimaan itsensä. Näissä juhlissa esitettiin nopeaa musiikkia ja tanssittiin hyvin villisti.



Palatinus-kukkula
Roomalaiset tunsivat ja arvostivat Fryygian Kybelen korkealle. Heille Hän oli Mater Deum Magna, ”Suuri Jumalten Äiti”, jota pyydettiin apuun Hannibalin ollessa Rooman porteilla. Sibyllan ennustuksen mukaan Karthagon armeija ei poistu Italiasta, ellei Suurta Äitiä tuoda Roomaan. Diplomaattisten kontaktien ja vetoomusten avulla Kybelen kuuluisa patsas tuotiinkin Roomaan Palatinus-kukkulalle vuonna 191 eaa. – siis sille, jolla naarassusi imetti Rooman alkuasukkaita, Romulusta ja Remusta, ja jolla mäellä Romulus sittemmin tappoi veljensä Remuksen - mikä rohkaisi roomalaisia toivottomalta näyttäneessä sotatilanteessa. Rooman kansalaisilta kuitenkin kiellettiin itsensä kastroiminen. Kybelen patsas jäi Palatinukselle rakennettuun temppeliin.



Uhrilammas
Kuolevien ja ylösnousevien jumalien sarjaan täytyy lisätä vielä yksi: Jeesus. Kuten äitinsä Kybelen viha aiheuttaa Attiksen kuoleman, Jeesus kuolee ristillä – ei tällä kertaa äitinsä, vaan isänsä Jehovan tahdosta ja osana tämän jumalallista suunnitelmaa. Epiteetit ”Hyvä Paimen” (myös Krishna) ja myös ”uhrilammas” johtavat ajatuksen Attikseen.



”Veren puhtaaksipesevä voima” esiintyy myös Kybelen ja Attiksen Taurobolium-rituaalissa. Uhrattaessa härkää sen veren annettiin valua kuopassa tai kaivossa alastomina seisovien uskovaisten päälle, jolloin näiden uskottiin ”syntyvän uudelleen”. Tarkoituksen sopi myös lammas, jos härkää ei ollut miloin saatavilla, joten uhraajat puhdistuivat ihan yhtä hyvin lampaan lapsen, karitsan kuin nautaeläimen, häränkin verellä.



Tähän loppuun vielä varmistettu uutinen tuonpuoleisesta: Itsestään Isästä Jumalasta on tulossa ateisti!



Taivaassa kiertää huhu on, että Jumala Kaikkivaltias on kyseenalaistanut itsensä olemassaolon ja kaiken, mikä hänen ympärilleen on kuudessa vuosituhannessa rakentunut.



Taivahan enkeli
Useat Taivahan enkelit ovat vahvistaneet nähneensä Hänet vaeltelemassa Taivaan Ilossa pilvien keskellä uskonsa kadottaneena ja hämmentyneenä.



Ensio Olut kysyi tässä äskettäin WhatsApp-pikaviestipalvelun välityksellä Jumalalta, olisiko Tämä halukas jakamaan joitakin näkemyksiään kanssamme. Hän suostui - tosin pitkin hampain.



”Uskovaiset ajattelevat, että hallitsen jokapäiväisen elämän jokaista osa-aluetta, mutta se ei ole totta: olen tosin luonut maailmankaikkeuden ja sen ohella teidät ihmiset ja antanut teidän sitten pärjätä omillanne. Mutta pari uskonnon peruslakia olen asettanut, ettei kukaan menisi vallan hulluksi yrittäessään ymmärtää, miten maailmankaikkeus toimii.



Ensimmäinen laki oli, että Maapallo on kuusi tuhatta vuotta sitten luotu litteä lättänä ja maailmankaikkeuden keskipiste. No aikansa siihen uskottiin, mutta sitten nämä helkkarin - kuten tänä MeToo -aikana täytyy Itse Jumalankin sanoa - tiedemiesoletetut menivät ja todistivat, että näin ei ole.

Stephen Hawking

Ja sitten tuli tämä pirulainen, tämä Stephen Hawking - Lempo soikoon, en paremmin sano - ja totesi, että kaikkeuden syntyminen ei ole vaatinut Jumalan vaikutusta, vaan on syntynyt luonnonlakien mukaisesti ihan tuosta vaan ja itsestään. Teoksessaan Ajan lyhyt historia: Alkuräjähdyksestä mustiin aukkoihin hän selittää sen niin kansantajuisesti, että jopa minäkin sen ymmärsin, kun luin sen miehen äskettäin kuoltua ihan vaan mielenkiinnosta, että missä mättää, kun häntä ei tänne tämänpuoleiseen ole kuulunut. Ja nyt edes meikkä ei sitten oikeastaan enää usko itseensä.”