HOROSKOOPPI, ODOTETTAVISSA JUHANNUKSEEN ASTI

Laatinut kurssit käynyt tähdistä ennustaja ja selvän näkijä Ensio Olut.

Kaksoset

Mars saapuu merkkiisi jo tällä viikolla. Juhannusaattona naimattomille nuorille kaksosille koittaa mahdollisuus hyvin herkkään hetkeen, mutta koska Mars on sodan, ei rakkauden planeetta, Marsilla ei ole kaksosiin mitään vaikutusta, 

kaksoset vain ovat ja seistä möllöttävät, eivät puhu, eivät pukahda, kun olisi aika jo toimia, joten et menetä neitsyyttäsi vielä tänäkään Juhannuksena. Vanhemmilla kaksosten merkeissä syntyneillä ei luultavasti ole enää mitä menettää – ainakaan useimmilla.

Rapu

Joskus pienet asiat merkitsevät ravuille paljon, kuten esimerkiksi jo toukokuussa lämmenneiden vesien aiheuttaman nuoten rapujen liian aikaisen aikuistumisen takia liian pieneksi käynyt kuori. Ravuilla kuoren vaihto tapahtuu tänä vuonna juuri Juhannuksen alla, ja vie aikansa, ennen kuin uusi kuori on kovettunut tarpeeksi, joten vielä tämän Juhannuksen nuori rapu pysyy piilossaan. Mutta heinäkuun lopulla Kotkan Meripäivillä ollaankin sitten jo niin kovaa tyttöä ja poikaa, että! Vanhempien rapujen kuori on elämä jo aikoja sitten kovettunut läpäisemättömäksi.




Leijona

Olet yrittänyt kovasti ja ihan tosissasi olla parempi ihminen ja olet uskonut, että puhelaulujen sanoituksilla saavutetaan – jos ei nyt ihan maailmanrauhaa, niin jotakin, mutta viimeistään perjantaina, Juhannusaattona, saat kuulla, että sinun suosikkiräppärisi on ottanut laulutunteja, ja on ryhtynyt laulamaan iskelmämusiikkia – ettei vaan tämän tähtäimessä olisi päästä niiden muiden ikäloppujen joukkoon Seinäjoen Tangomarkkinoiden loppukilpailuun!





Neitsyt

Olet pienessä, nuoressa mielessäsi usein miettinyt, eläisitkö joskus sellaisen kesän, josta Pate Mustajärvi ”Pitkä kuuma kesä” -laulussa laulaa, ja tähtien vastaus sinulle on: "ei vielä". Vanhemmat neitsyet tietävät, että Suomen kesät ovat kylmiä ja sateisia ihan järkiään.









Vaaka

Vanhat vaa'at ovat usein, pitkään ja hartaasti toivoneet, että voisivat palata teinivuosiinsa tietäen kaiken sen, minkä tietävät nyt ja ovat nähneet päiväunta aikamatkoista takaisin nuoruuteen. Nuoret vaa'at puolestaan tietävät, että vanhemmat ovat vaan tyhmiä, koska eivät ole koskaan olleet nuoria, siispä sinä päätätkin tehdä nyt Juhannuksena itse ihan samat tyhmyydet, kuin vanhempasi aikoinaan.




Skorpioni

Olet aina ensimmäisenä auttamassa ystävää hädässä, ei ainoastaan silloin, kun se tarkoittaa esimerkiksi parin euron avustusta kaverin pizzaan, vaan myös silloin, kun sinulla on täysi-ikäinen isoveli tai -sisko, joka voi ystäväsi puolesta, koska kumpikin, sekä sinä että ystäväsi, olette vielä alle kahdeksantoista vuotiaita, hakea kaupasta juhannuskaljat. Koska merkurius on Juhannusaattona perihelissä, ystävälläsi on huonompi viinapää kuin sinulla, hän sammuu puistonpenkille jo alkuillasta, poliisi tulee paikalle ja käskee sinun itse – soitettuaan ensin vanhemmillesi ja tiedoittaen samalla heille, että poliisilla on velvollisuus ilmoittaa alaikäisten alkoholinkäytöstä myös lastensuojeluun - kaataa loput pussikaljoista maahan.





Jousimies

Selityksesi, että sivistynyt ihminen ei syö kuin joku siivoton apina, ei mene enää läpi, joten lopeta sen käyttäminen tekosyynä pizzan syömiseesi haarukalla ja veitsellä. Sinä saat kuulla vielä Juhannuksen jälkeenkin, että olet ääliö.









Kauris

Vaikka vastakkainen sukupuoli ei kiinnosta sinua, etkä kehtaa käydä kaupungin ainoassa pornokaupassa, tai jos olet vielä kauriinvasa, siellä ei suostuta myymään ”aikuisten leikkikaluja” alaikäisille, kumpikaan seikka ei liikuta sinua millään tavalla. Seksipartnerin puute ei häiritse sinua tänäkään Juhannuksena, sillä nettikaupoissa voit aina valehdella nimesi ja/tai ikäsi – ja sehän sopii sinulle kuin suutarin sormi sian persiiseen.





Vesimies

Saat tuskallisen omakohtaisen oppitunnin humalassa örveltämisestä, mutta ainakin kotipaikkakuntasi asukkailla riittää puheenaihetta hyvän aikaa vielä Juhannuksen jälkeenkin.












Kalat

Olet pitänyt leppäkerttuja söpöinä, viattomina hyönteisinä, jotka vain lentävät ison kiven juureen ja syövät kirvoja ruusuistasi, mutta Juhannusyönä sammuttuasi shortsit jalassa pihakeinuun saat tuta, että kun niitä tarpeeksi paljon, ne käyvät kimppuusi ja jyrsivät jalkasi luuta myöten. Ainakin luulet niin, koska näet unta että leppäkertut jyrsivät jalkojasi. Vastatoimena hyönteismaailmaa vastaan ryhdyt – koska leppäkertut maistuvat pahalle – syömään jauhokoin toukkia ja kotisirkkoja.




Oinas

Miespuoliset oinaat, tai ainakin ne, jotka ovat mielestään olleet, tai joita on tähän Juhannukseen asti ainakin kateellisten puheissa sanottu ”lääninpässeiksi” - ja miks' ei varmuuden vuoksi kaikki muutkin Suomen miehet - saavat nyt jo ennen Juhannusta varoa, sillä tämän MeToo-kampanjan varjolla fanaattisimmat naiset vievät ainakin oinaan merkeissä syntyneiltä, syvästi inhomiltaan lauantaimakkaran värisiltä suomalaisilta miehenpuolilta – Ruotsissa ovat jo falukorvin värisiltä ruotsalaismiehiltä vieneet – munat, ja näin konstein nämä naisfanaatikot pyrkivät tekemään meistä kaikista Suomen pässeistä oinaita.
Niillä oinaan merkeissä syntyneillä pirkoilla ja riitoilla, jotka eivät ole astuneet näiden fanaatikkonaisten yhteisrintamaan, sen sijaan on Juhannuksen jälkeen niin ihanan omenainen olo – on punaiset posket ja siemenet sisällä.

Härkä

Venus siirtyy nyt Juhannuksen alusviikolla härän tähtikuvioon, ja tämähän merkitsee sitä, että härän merkissä syntyneet miehet, kun hameen helma – näin Juhannuksen tienoilla tietenkin kukkamekon helma – jossain vaan heilahtaa, tuntevat huimausta kullissa - ja aina. Sanansa oikein asettavilla härillä kävisi tänä Juhannuksena flaksi - se on sitten aivan satavarma asia se! Mutta kun härän kohtalo on ollut yhtä kova kuin oinailla edellä, he ovat nyt pallitttomia, siis entisiä sonneja, nyt juhannuskonsultteja.

Härän merkissä syntyneet neidot – ei tietenkään heitä pidä muuksi mainita, vaikka kuinka tekisi mieli – ovat sen sijaan kukkeimmillaan ja he löytävät unelmiensa prinssin, joka on ostanut ja ottanut mukaansa perhepakkauksen juomukondomeja. Pakkaus on vielä puolitäysi!

ENSIMMÄINEN KERTA

Ilta-Sanomissa oli otsikko:

Cristiano Ronaldo

Cristiano Ronaldo iski ilmiömäisen maalin, Juventuksen fanit taputtivat seisaaltaan – katso videot!

Ja viereisellä palstalla luki puolestaan:

Tunnettu tv-kokki iski 22-vuotiaan tarjoilijan – poikkeuksellinen parisuhde kuohuttaa Britanniassa: ”Oksennan”

Sote tulee!

Jostain täysin käsittämättömästä syystä nämä otsikot saivat Ensio Oluen muistelemaan 1960-luvun jälkipuoliskolla elettyä kukkeinta nuoruusaikaansa tarkoittaen sillä tietenkin teini-ikäänsä, kun ei jaksanut jauhaa sotesta ja maakuntauudistuksesta.

Ensio Olut oli jo kuudentoista, tai ainakin jotain niillä main, ostaessaan ensimmäisen kahden kappaleen kondomipaketin. Kondomin ostoon ei ollut tuohon aikaan tuon ikäisille oikeastaan mitään oikeaa tarvetta kuin että sai pelata ”isoa poikaa” ja näyttää muille samalla tai alemmilla luokilla oleville pojille, että mullapa on rahapussissa jo tällaisia ja kertoa, että näitä tällaisia sanotaan sitten presevatiiveiksi eli kondomeiksi, tai oikeastaan kortongeiksi.

Plodi-Riitta 14v.

Ensio Olut oli kesällä jo talutellut itseään paria vuotta nuorempaa Plondi-Riittaa, veistonopettajan – jatkosodan aikaan rykmentin keskiraskaan sarjan nyrkkeilyestari muuten - tytärtä, mutta olivatko uskaltaneet edes pussata, sitä ei Ensio Olut joko muistanut, tai halunnut muistaa. Puolestaan sen, että hän olisi ollut jo silloin sellainen niin upea hanu, että samanikäiset ja varsinkin nuoremmat – omien puheidensa mukaan jopa monet vähän vanhemmatkin tytöt katsoivat teini-ikäistä Ensio Olutta - Junnu Vainion sanoin sanottuna - ”kuin yököt aurinkoon”, Ensio Olut muistaa varmaankin väärin.

Kondomeita myytiin tuohon aikaan vain apteekeissa – ja niissäkin ikään kuin ”tiskin alta”. Saattoihan olla, että anniskeluravintoloiden miestenvessoissa olisi ollut kondomiautomaatteja, mutta eihän teinipojilla niihin ollut mitään asiaa; anniskelupaikkoihin pääsyn alaikäraja oli tuohon aikaan kaksikymmentäyksi, joissain sitäkin korkeampi.

Eihän Ensio Olut kehdannut mennä lähimpään kylällä olleeseen isoon apteekkiin kortonkiostoksille, vaan huristeli mopolla isältä perittyjen vanhojen moottoripyoräilijän kumiteräsaappaiden varret alas kaksinkerroin käännettynä yli kymmenen kilometrin päässä olleeseen tuon ison apteekin pieneen sivuapteekkiin, jossa häntä ei aivan varmasti tunnistettu.

Apteekinneiti

Apteekinneitinä – kuten tuohon aikaan apteekkien naispuolisia työntekijöitä, farmaseutteja nimitettiin – tuossa sivuapteekissa oli oikein nätti, ehkä noin kolmekymppinen nainen, jota vielä muutamaa vuotta sitten, vain paria vuotta nuorempana Ensio Olut olisi sanonut ”apteekin tädiksi”. Apteekinneiti huomasi oitis, vaikka Ensio Olut yritti pelata rehvakkaana kokenutta miestä, että Ensio Olut oli ensikertalainen siinä pelissä. Apteekinneiti antoi Ensio Oluelle tiskin alta laatikosta kondomipaketin - olivatko olleet "Venus" -merkkisiä vaiko "Sultaneja" - 

Venus

ja kysyi, osasiko tai tiesikö Ensio Olut miten niitä käytetään. Ensio Oluen oli ollut pakko rehellisesti vastata, että ei, kun tämä oli ensimmäinen kerta.

Apteekinneiti otti, koska apteekissa ei ollut muita asiakkaita, laatikosta toisen paketin, näytti, kuinka pakkaus repäistään nätisti auki, otti yhden kortongin ja rullasi sen peukalonsa päälle sanoen, että näin ja näin. Neiti opasti Ensio Olutta aina huolehtimaan, että kondomi oli aina varmasti paikallaan ja rullattu aina juuren asti. Ensio Olut oli neuvoista huolimatta yhä vielä kuin hoo moilanen, suu auki, joten apteekinneiti kurkisti ikkunoista, näkyisikö kadulla ketään sen näköistä, jolla olisi apteekkiasiaa. Ei ollut.

"Hetkinen vain", apteekinneiti sanoi ja käveli ovelle, lukitsi sen ja laittoi oven ikkunaan lapun, jossa luki: ”Hetki vain, palaan pian”.

1960-luvun tissiliivit

Neiti tarttui Ensio Outta kädestä, talutti pojan takahuoneeseen, avasi työtakkinsa napit ja riisui takin yltään. Sitten neiti avasi rintaliivinsä hakaset ja antoi liivien pudota. "Onko nämä sinun mielestäsi kiihottavat", apteekinneiti kysyi hyväillen terhakoita rintojaan.

Ensio Olut oli näkemästään niin äimän käkenä, että kaikki, mitä Ensio Olut kykeni tekemään, oli pieni pään nyökkäys. Sitten apteekinneiti sanoi, että nyt on Ensio Oluelle koittanut aika opetella käyttämään kondomia. Kun Ensio Olut repäisi oppimansa mukaisesti kondomipaketin varoen auki, apteekinneiti pudotti hameensa, laski pikkuhousut polviin ja pyllisti pöytää vasten.

"No hyppääpä satulaan, poika", apteekinneiti sanoi hitunen sääliä äänessään, "meillä ei ole paljon aikaa." Ensio Olut kiipesi pukille. Ja sepä olikin niin uutta ja nannaa, että kokematon Ensio Olut ei voinut juurikaan pidätellä, ja JAHUUU’UUU, se oli hetkessä ohi.

Apteekinneiti nousi, kääntyi ja katsoi Ensio Olutta hieman ehkä Ensio Oluen nopeuteen pettyneenä. ”Tästä sinä ainakin opit, kuinka ja mihin kondomia käytetään - laitoithan kondomin huolella paikalleen”, apteekinneiti kysyi vetäessään nimettömiään ylös.

Ensio Olut peukuttaa

"Aivan neidin ohjeiden mukaisesti," Ensio Olut vastasi ja nosti peukalonsa, peukutti ja sanoi, kuten silloin juuri suureen suosioon noussut laulu- ja soitinyhtye Beatleskin sanoi: "JEE".

”Voi ei”, apteekinneiti kiljaisi ja hänen naamansa kalpeni.

Älkääpä, hyvät ihmiset, nyt vielä lopettako lukemista, ei Ensio Olutkaan vielä lopettanut teiniaikojensa muistelua.

Plondi-Riitalla, siis Ensio Oluen silloisella neljätoistavuotiaalla tyttöystävällä oli ollut koulussa terveysopin oppitunti. Kun Plondi-Riitan isä tuli töistä, tyttö sanomaan hänelle, että isä oli valehdellut hänelle, että jos Plondi-Riitta ja hänen poikakaverinsa Ensio Olut olisivat silleen ennen kuin Plondi-Riitta olisi täyttänyt seitsemäätoista – tuohon aikaan tunnettiin termi ”viisitoista vaan ei seitsemäätoista” - poikakaveri, siis tässä tapauksessa Ensio Olut, kuolee. Opettaja oli terveysopin tunnilla sanonut, ettei poikakaveri siihen sentään kuole.

”Kyllä kuolee, aivan satavarmasti kuolee”, oli Plondi-Riitan isä todennut ykskantaan.

SE PÄÄSIÄISEN TARINA

Toive. Neiti Kevät herää,
menneen talven tonttu
häipyy hiipuen pois

Maallinen kulttuuri on oikeastaan juhlinut kevätjuhlana - ja juhlii yhä - kevätpäiväntasausta, kun taas uskonnollinen kulttuuri juhlii ylösnousemusta.

Todellisuus. Pääsiäinen
2018 - talven tonttu on
yhä voimissaan

Sanooko kuitenkaan kukaan tavallinen, eli kuten uskovaiset sanovat, ”maallistunut” ihminen, että ”juhlitaanpa nyt tätä kevätpäiväntasausta”. No ei, joten kerrotaanpa:

Varhainen kristinusko huomasi käytännölliseksi ottaa omaan käyttöönsä ”pakanoiden” juhla-ajan, juuri tämän kevätpäiväntasauksen, ajankohdan, jota länsimaissa vietetään nyt Pääsiäisenä.

Monissa muinaisissa kulttuureissa on kerrottu tarinaa, jossa kerrotaan pojan (aurinko) kuolemasta ristillä (Etelän risti -tähtikuvio), ja kuinka pojan uudestisyntyminen voittaa pimeyden voimat.

Kristinusko perustuu siis muihin, varhaisempiin jumaluskontoihin, se on totta, vaikka tosiuskovaiset sen kiistävätkin.

Olettamus on, että suusanallinen poika / aurinko -yhteys on vanha, jotain jostain muinaisesta maailmasta. Koska muinaiset eivät puhuneet nykysuomea, vaan muinaisulkomaata, emme aivan tarkkaan tiedä, mitä nuo muinaiset uskoivat. Samoin tiedetään, että kaikki tietävät, että eteläinen risti näkyy vain päiväntasaajan eteläpuolella.

Villipeto

Mutta kristittyjen, jotka pitävät väitettä, että kristinusko on vain joukko kopioita vanhemmista uskonnoista, puppuna, ydinvaatimus on, että kaikkialla muinaisessa maailmassa olisi silloin myös täytynyt ristiinnaulita jumalia, on puppua. Ristiinnaulitseminen oli vain yksi kiduttamalla tappamisen muoto, ja roomalaisten erityissuosiossa sirkushuveissa villipedoille elävältä syöttämisen lisäksi.

Myös rinnakkaisia, kilpailevia ylösnousseita pelastajia oli runsaasti. Varmaa on, että moni uskovainen lukija heittää nyt pilkkakirveellä kirjoittajaa, että onkohan tämä kirjoittaja perehtynyt nyt uskontojen historiaan lainkaan?

Vaan kun on. Uskontojen historia on eri asia kuin kirkkohistoria, jota opetettiin ainakin vielä silloin ainoana totuutena, kun tämä ”Ensio Oluen” kirjoittaja kävi koulua. Uskontojen historia sen sijaan on maailmanhistoriaa. Onko sitten mikään kirjoitettu historia oikeasti totta vai vaan kirjoittajansa harhakuvitelmaa, on sitten taas eri asia.

Mennäänpä nyt kuitenkin tähän Pääsiäiseen.

Ēostre

Suomen sana ”Pääsiäinen” on tullut suomen kieleen slaavilaisten kielten kautta latinan pääsiäisaikaa tarkoittavista sanoista Paschale tempus (vrt. ortodoksinen pääsiäisruoka pasha). Monien Ulkomaiden – mm. englantia puhuvien maiden ”Easter” taas juontaa juurensa eurooppalaiseen muinaiseen kevään Ēostre tai Ostara -jumalattareen.

Kristinusko rinnastuu juhlapäivineen, pääsiäisineen ja muine menoineen läheisesti sitä vanhempiin uskontoihin, kuten mithralaisuuteen - yhteisinä piirteinä on, että mm. kummankin kultin jäsenille suoritetaan kaste ja pyhä ehtoollinen. Mithra eli Mitra oli muinaispersialainen, alkujaan intialainen auringon jumala.

Ensimmäisinä vuosisatoina ajanlaskun alun jälkeen Mithran palvonta levisi Roomaan saaden kannatusta varsinkin sotilaspiireissä ja muuttui samalla salaseuralaisuudeksi.

Mithra

Mithra-jumalasta on varhaisimmat maininnat vuodelta 1380 eaa. olevassa Heettiläisten kuninkaan Suppiluliuma I:n ja Mitannin kuninkaan Mativatsan välisessä rauhansopimuksessa.

Roomalainen mithralaisuus oli mysteeriuskonto, jonka oppeja ei tunneta tarkasti. Sen uskonharjoittajat eivät kirjoittaneet oppejaan pyhiksi kirjoituksiksi, vaan siirsivät tietonsa suullisesti eteenpäin.

Mithra syntyi talvipäivänseisauksen aikaan päivänä, jota me nyt kutsumme Joulupäiväksi, ja hänen seuraajansa juhlivat ”Voittamatonta Aurinkoa” (Sol Invictus) kevätpäiväntasauksen aikaan. Mithra-kultin kuvissa Mithra tappaa härän ja juo sen verta.

Vasta niin myöhään kuin 4. vuosisadalla jaa. tämä Mithrasiin liittyvä aurinkouskonto oli viimeinen suuri ”pakanallinen” kultti, jonka katolinen paavin kirkko joutui voittamaan.

Vatikaanin Pyhän Pietarin kirkon paikalla oli Rooman keisarien aikaan erään toisen uskonnon Kybele-jumalattaren temppeli, jossa kunnioitettiin jumalattaren lisäksi hänen poikaansa Attista. Attis kuoli ja ylösnousi vapahtaen luonnon keväiseen kukintaansa ja ihmiset iloitsemaan elämästä. 

"Täh, eikö kristinuskon keskeisin mysteeri siten olekaan kristillinen idea", kysyvät nyt varmaan useat, jos ei vallan muutamat. No eikun ei, henkiin herääminen ja ylösnousemus, sun muut sellaiset neitseestä syntymisestä lähtien olivat jo 2.000 vuotta sitten ikivanhoja, moneen kertaan kierrätettyjä juttuja!

Kybelen rakastaja Attis syntyi neitsyestä, kuoli ja syntyi uudelleen vuosittain. Tämä kevätjuhla alkoi veripäivänä mustana perjantaina nousten crescendoon kolmen päivän kuluttua sunnuntaina, Auringonpäivänä (lat. Solis) iloiten Attiksen ylösnousemuksesta.

Kybele

Kybele tai Kibele oli muinainen Vähän-Aasian kansojen palvoma suuri äitijumalatar. Hänen palvontansa oli peräisin Fryygiasta. Kybele oli luonnon ja sen elinvoiman, eläinten, kasvillisuuden ja viljelyksen sekä myös yhteiskuntaelämän suojelija. Kybeleä palvottiin myös Kreikassa ja Roomassa, missä hänet tunnettiin nimellä Magna Mater.

Kybelen palvontamenoille olivat ominaisia hurjat ekstaattiset (ei eksoottiset) tanssit.

Freija ja emakko

Attis oli tarinan mukaan paimen, johon Kybele-jumalatar ihastui. Toisen tarinan mukaan hän oli Kybelen poika. Attis kuitenkin rakasti Nana-nymfiä, Kybele vihastui tästä, mikä johti murhenäytelmään. Alkuperäisimmässä traditiossa Attis kuolee verenvuotoon kastroituaan itsensä. Hänen verensä vuotaa kuusen juurelle; kuusi toistaa jokaisena keväänä tämän murhenäytelmän punaisissa kukinnoissaan. Anatoliassa kuusi olikin pyhä puu vielä myöhäiselläkin ajalla. 

Zeukseen liittyvässä tarinassa, jonka mukaan Kybele ei ollut suostuvainen Ylijumalalle, mainittu villisika, karju, jonka Zeus lähetti kostoksi tuhoamaan Fryygian sekä Lyydian kasvit, on sekin Kybele-jumalattareen liitetty eläin, joka esiintyy vielä skandinaavisen Freija-jumalattaren ratsuna ja edustajana -tällä kertaa emakkona.

Sika tai villisika on myös neoliittisen Kaakkois-Euroopan jumalatar-figuurien valikoimassa, mikä yhdistää Kybele/Attis -traditiota myöhäiskivikauteen. Kybele hautasi Attiksen ensin Pessinukseen, mutta käyttikin sitten voimaansa palauttaakseen hänet henkiin.

Robert Wilhelm Ekman
"Lemminkäinen tulisella järvellä".
Pilvissä Ukko, Ylinen Jumala

Myös luonto oli kuollut ja nääntynyt Attiksen kuollessa, ja ylösnousemus elvyttikin kasvillisuuden. Attis kuuluukin samaan maanviljelyskulttuurien kuolevien ja ylösnousevien siittäjä-jumaluuksien jatkumoon, kuin varhaisten sumerien Damu-zid / Tammuz Mesopotamiassa, Adon / Adonis Syyriassa, ja Lemminkäinen / Lempo Suomessa. Luonnon ja viljelykauden lepovaihe - meillä täällä pohjoisessa talvi, Levantissa kuiva kausi - ymmärrettiin siittäjä-jumalan Manalassa oleskelun ajaksi. Kun Attis / Adonis / Tammuz / Lemminkäinen palaa elämään, luonto elpyy ja viljelijän työt alkavat.

Akseli Gallen-Kallela "Lemminkäisen äiti".
Taustalla Tuonen virta, josta Lemmon äiti
on onkinut poikansa osat ja liittänyt ne
yhteen. Yläkantilla surajaa kevään
alkavan airut, Maija mehiläinen

Sika tai metsäsika on myös neoliittisen Kaakkois-Euroopan jumalatar-figuurien valikoimassa, mikä yhdistää Kybele/Attis -traditiota myöhäiskivikauteen.

Kybelen kultin keskus oli Fryygiassa, Vähässä-Aasiassa, missä oli myös koko antiikin maailmassa kunnioitettu Fryygian Kybelen patsas. Tämä patsas oli hopeinen, paitsi että kasvot oli tehty mustasta meteoriitista. Sitä, siis sitä patsasta, ei meteoriittia, säilytettiin Pessinuksessa Galatiassa.

Kybelen papit, galloi, olivat kastraatteja. Keväisissä juhlissa innokkaimmat kannattajatkin intoutuivat joskus kastroimaan itsensä. Näissä juhlissa esitettiin nopeaa musiikkia ja tanssittiin hyvin villisti.

Palatinus-kukkula

Roomalaiset tunsivat ja arvostivat Fryygian Kybelen korkealle. Heille Hän oli Mater Deum Magna, ”Suuri Jumalten Äiti”, jota pyydettiin apuun Hannibalin ollessa Rooman porteilla. Sibyllan ennustuksen mukaan Karthagon armeija ei poistu Italiasta, ellei Suurta Äitiä tuoda Roomaan. Diplomaattisten kontaktien ja vetoomusten avulla Kybelen kuuluisa patsas tuotiinkin Roomaan Palatinus-kukkulalle vuonna 191 eaa. – siis sille, jolla naarassusi imetti Rooman alkuasukkaita, Romulusta ja Remusta, ja jolla mäellä Romulus sittemmin tappoi veljensä Remuksen - mikä rohkaisi roomalaisia toivottomalta näyttäneessä sotatilanteessa. Rooman kansalaisilta kuitenkin kiellettiin itsensä kastroiminen. Kybelen patsas jäi Palatinukselle rakennettuun temppeliin.

Uhrilammas

Kuolevien ja ylösnousevien jumalien sarjaan täytyy lisätä vielä yksi: Jeesus. Kuten äitinsä Kybelen viha aiheuttaa Attiksen kuoleman, Jeesus kuolee ristillä – ei tällä kertaa äitinsä, vaan isänsä Jehovan tahdosta ja osana tämän jumalallista suunnitelmaa. Epiteetit ”Hyvä Paimen” (myös Krishna) ja myös ”uhrilammas” johtavat ajatuksen Attikseen.

”Veren puhtaaksipesevä voima” esiintyy myös Kybelen ja Attiksen Taurobolium-rituaalissa. Uhrattaessa härkää sen veren annettiin valua kuopassa tai kaivossa alastomina seisovien uskovaisten päälle, jolloin näiden uskottiin ”syntyvän uudelleen”. Tarkoituksen sopi myös lammas, jos härkää ei ollut miloin saatavilla, joten uhraajat puhdistuivat ihan yhtä hyvin lampaan lapsen, karitsan kuin nautaeläimen, häränkin verellä.

Tähän loppuun vielä varmistettu uutinen tuonpuoleisesta: Itsestään Isästä Jumalasta on tulossa ateisti!

Taivaassa kiertää huhu on, että Jumala Kaikkivaltias on kyseenalaistanut itsensä olemassaolon ja kaiken, mikä hänen ympärilleen on kuudessa vuosituhannessa rakentunut.

Taivahan enkeli

Useat Taivahan enkelit ovat vahvistaneet nähneensä Hänet vaeltelemassa Taivaan Ilossa pilvien keskellä uskonsa kadottaneena ja hämmentyneenä.

Ensio Olut kysyi tässä äskettäin WhatsApp-pikaviestipalvelun välityksellä Jumalalta, olisiko Tämä halukas jakamaan joitakin näkemyksiään kanssamme. Hän suostui - tosin pitkin hampain.

”Uskovaiset ajattelevat, että hallitsen jokapäiväisen elämän jokaista osa-aluetta, mutta se ei ole totta: olen tosin luonut maailmankaikkeuden ja sen ohella teidät ihmiset ja antanut teidän sitten pärjätä omillanne. Mutta pari uskonnon peruslakia olen asettanut, ettei kukaan menisi vallan hulluksi yrittäessään ymmärtää, miten maailmankaikkeus toimii.

Ensimmäinen laki oli, että Maapallo on kuusi tuhatta vuotta sitten luotu litteä lättänä ja maailmankaikkeuden keskipiste. No aikansa siihen uskottiin, mutta sitten nämä helkkarin - kuten tänä MeToo -aikana täytyy Itse Jumalankin sanoa - tiedemiesoletetut menivät ja todistivat, että näin ei ole.

Stephen Hawking

Ja sitten tuli tämä pirulainen, tämä Stephen Hawking - Lempo soikoon, en paremmin sano - ja totesi, että kaikkeuden syntyminen ei ole vaatinut Jumalan vaikutusta, vaan on syntynyt luonnonlakien mukaisesti ihan tuosta vaan ja itsestään. Teoksessaan Ajan lyhyt historia: Alkuräjähdyksestä mustiin aukkoihin hän selittää sen niin kansantajuisesti, että jopa minäkin sen ymmärsin, kun luin sen miehen äskettäin kuoltua ihan vaan mielenkiinnosta, että missä mättää, kun häntä ei tänne tämänpuoleiseen ole kuulunut. Ja nyt edes meikkä ei sitten oikeastaan enää usko itseensä.”