JUNAT EIVÄT MUUTU

VR1

Junat eivät ole juurikaan muuttuneet, 

kuten sanottu!

Nyt täyspitkä, sensuroimaton filmi!

Muu joukkoliikenne sen sijaan kyllä.

 Suomen suurimman joukkokuljetusyhtiö Koiviston auton omistama halpalinja-auto-liikenneliike Onnibus harkitsee linja-autolaivastonsa täydentämistä.

Koiviston auton konsernijohtaja Antti Norrlin "pilotoi" tätä vielä neuvotteluvaiheessa olevaa uushankintasuunnitelmaa Ensio Oluelle Lahdessa tässä taannoin:

Norwegian Boeing 737 Max 8

"Suunnitelmissamme on hankkia halpalentoyhtiö Norwegianilta nyt aluksi pari, kolme lentokiellossa olevaa Boeing 737 Max 8 -lentokonetta. Koneista poistetaan siivet sekä pyrstö ja koneiden rungot tullaan päällystämään yltympäri aurinkokennoilla ja niihin asennetaan tavaratilaan akut; näin ne muunnetaan ympäristöystävällisellä, uusiutuvalla aurinkoenergialla toimiviksi, taajuusmuuttajien ja sähkömoottoreiden voimalla liikkuviksi pitkien matkojen joukkokuljetusvälineiksi".

737 Max 8 linja-auton penkit

”Näihin 737 Max 8 -koneisiin saa parhaimmillaan mahtumaan 200 istumapaikkaa, joten kyytiin mahtuu lähes kolminkertainen määrä matkustajia, kuin nykyisiin linja-autoihimme. Matkatavaraa ja rahtiakin mahtuu mukaan ruhtinaallisesti. Kuljettajakoulutus aloitetaan heti, kunhan Trafilta saadaan päätös kuljettajapätevyysvaatimuksista. Meillä ei ole vielä tietoa, saako 737 Max 8:ia ajaa tavallisella linja-autokortilla, vai vaaditaanko siihen lentokapteenin lupakirja".

Uudet ajoneuvot on tietenkin tyyppikatsastettava modifioinnin jälkeen. Omasta vapaasta tahdostaan nimettömänä pysyttelevä esilausunnon antanut A-Katsastuksen katsastusinsinööri Lahden Hennalasta pelkää asiasta kuultuna, että mitä jos ajoneuvo vaikka kesken testiajon alkaa yllättäen sakkaamaan, niin mitä silloin, vedetäänkö ylös, vai työnnetäänkö alas? Lisätäänkö kaasua, vaiko vähennetäänkö? Tähän on saatava selvät, yksiselitteiset ohjeet ennen kuin kukaan sellaista uskaltaa ryhtyä katsastamaan.

Lentsikan rappuset

Uusien Onnibus 737 Max 8 -linja-autojen liikennöinnissä esiin tulee muitakin ongelmia esimerkiksi linja-autoasemilla ja matkakeskuksissa. Ainakin aluksi, ennen kuin liikennepaikoille ehditään rakentaa kiinteät rampit, joiden viereen ajoneuvo ajetaan, pysähtymispaikoille tarvitaan erityiset lentokentiltä tutut siirrettävät portaikot.

Luikumäki

Jo nyt eräs potentiaalinen matkustaja valitti: "On se nyt hölmöä, että matkustajien täytyy odottaa, että portaat on siirretty Onnibussin ovelle, jotta pääset kyytiin ja kyydistä pois. Sitä sellaista luikumäkeä pitkinkö siitä kyydistä on poistuttava? On se vaan vähän hullua".

Määräysten mukaisesti 
meikattu Norwegianin
lentoemo

Koiviston auton konsernijohtaja Antti Norrlin kertoi Ensio Oluelle, että Norwegianilta siirtyvät 737 Max 8 lentokoneiden mukana Norwegianin lentoemäntien ulkonäkövaatimukset tulevien Onnibussi 737 Max 8 bussiemätien noudatettaviksi. Norwegianin sääntöjen mukaan lentoemäntien on meikattava, mutta ei miten tahansa. Minimivaatimuksena on kevyt meikkivoide, sävyttävä kosteusvoide tai puuteri sekä silmämeikki.

Silmämeikin pitää olla kevyt ja luomivärien sävyjen hillittyjä. Meikin on sovittava työasuun ja ihonväriin. Säännöt määräävät myös huulipunan sävyt, kynsien muodon ja pituuden, kynsilakan värin.

Tulevaisuuden Onnibussin
bussiemo

Tulevaisuudessa Onnibussin 737 Max 8 bussiemäntien, kuten Norweigianin lentoemäntien, on käytettävä kenkiä, joiden korko on vähintään seitsemän senttiä, mieluummin enemmän. Matalien kenkien käyttämiseen tarvitaan lääkärintodistus.

Korkokenkien käyttövaatimusta Antti Norrlin perusteli sillä, että bussiemäntien on kurkoteltava joskus myös korkealle; matalilla kengillä ei kovin ylös uletu.

Itsenäiset, siis ei Koiviston auton omistamat linja-autoyhtiöt, ja taksiautoilijat varsinkin valittavat tulevasta epäterveestä liikenteen kilpailuasetelmasta Onnibussin tulevaa 737 Max 8 -liikennöintiä vastaan.

Kun, tai jos 737 Max 8:en kuljettamiseen ei riitä tavallinen linja-auton kuljettajapätevyys ja Norwegianin lentoemäntien ulkonäkövaatimuksia tullaan soveltamaan Onnibussin bussiemäntiin, niin matkoilla tullaan tarjoilemaan aivan varmasti myös alkoholia.

Takseja Karhulassa.
Ei alkoholitarjoilua
matkan aikana

”Miten miä, yksin taksia ajava taksisuhari, pystyn tarjoilemaan kyyditettävilleen ajon aikana pirssissä viinaa; ja kun varsinkin ravintoloiden sulkemisaikaan asiakkaat ovat yleensä valmiiksi jo niin saatanan kännissä, että ne eivät joskus edes tiiä, minne helvettiin ovat menossa; että niillekö, perkele, miä tässä nyt meikit naamalla ja korkokengissä vielä lisää viinaa tarjoilemaan”, taksikuski – hänkin omasta vapaasta tahdostaan nimettömänä pysyttelevä – Kotkan Karhulasta kiroili kuultuaan Onnibussin tulevaisuuden suunnitelmista.

SADAN METRIN REIKÄ

”Eikä niin pientä putkea ole, etteikö siinä reikää olisi”, heurekkasi Arkhimedes, tuo antiikin aikainen kreikkalainen nero kun putkea keksi.

Nuppi, nuppi, lipputangon
nuppi!

Haminassa makasi maassa pitkin pituuttaan reikä, iso ja pirun pitkä reikä, peräti sata metriä pitkä, vaan ei putkea sen ympärillä; mitä tehdä, miettivät Haminan viisaat. ”No tilataan siihen se putki, ja laitetaan se pystyyn! Vielä kun laitetaan sen putken päähän nuppi, niin meillä on oikein korkea lipputanko”, oivalsi Kimmo Kiljunen, tuo haminalainen maailman vanhin lapsinero keksittyään lipputangon.

No, Haminan kaupunki sitten sai rekkakuormittain isoja putkenpätkiä, liitti pätkät toisiinsa, sai satametrisen putken, työsi sen reiän siihen putkeen ja laittoi sen männäviikolla pystyyn Sibeliuskadun kentälle melkein keskelle kaupunkia. Kuuluu se olevan Euroopan korkein pystyssä oleva reikä. Reiän hinta on tähän mennessä vaivaiset n. 750.000€, hiukka alle.

Maailman pisin pystyssä oleva reikä
on 170 metriä korkea lipputanko
Saudi-Arabian Jeddassa 

Vastaavan pituinen, tai oikeammin syvyinen reikä peruskallioon – siis porakaivo – kustantaa muutaman kymppitonnin. Porakaivosta saa pumpattua – ei ainoastaan pohjavettä, vaan myös sitä maalämpöä.

"Hei kattokaa, onks toi 
tossa lipputanko?"

Se reikä oli Haminassa siis jo olemassa – ja vieläpä ihan ilmainen reikä – mutta että sen reiän paikka ei jäisi kenellekään epäselväksi, Haminan kaupunki halusi tehdä kolme neljännesmiljoonaa euroa tähän mennessä maksaneella teräskuorella toispaikkakuntalaisille turisteillekin tiettäväksi, että juuri tuossa paikassa Sibeliuskadun kentällä on Haminassa pystyssä reikä, ettei juuri siitä pidä kävellä.

Alun perin oli reiän kuori haluttu tehtävän puusta, mutta rajallisten metsävarojen säästämiseksi tilasivat sitten tähän reikään teräskuoren. Sen puoleen puinen satametrinen putki olisi tullut vielä julmasti kalliimmaksi kuin tämä teräksinen. Hinta olisi puiselle ollut jotain 2,5 miljoonaa, tai jotain sinne päin. Kirjoittaja ei vetänyt hintaa mistään karvahatusta, vaan puisten lipputankojen hintojen laskentaan erikoistunut erikoislaskentainsinööri Ensio Olut laski sen juuri aina niin luotettavalla Stetson-merkkisellä tietokoneellaan!

Suomen pisin villi ja vapaa puu

Ihan vaan kuriositeettina tässä, että Suomen pisin puu on Punkaharjulla kasvava metsänviljelyalueelle, eli puupellolle ihan pienenä puunpoikasena istutettu 47-metrinen euroopanlehtikuusi. Suomen pisin villi puu on Padasjoen Vesijaolla kasvava luonnonvarainen kuusi. Sen vuonna 2017 mitattu virallinen pituus on 45,10 metriä.

Haminan kaupunki tilasi 100-metrisen lipputangon suomalaiselta ADS Finland -yhtiöltä, joka teetti tangon puolestaan sitten ihan ulkomailla – ei, ei intialaisella Kalkutan konepajalla – vaan venäläisellä Amira Group -konepajalla Pietarissa. Jos tanko olisi tilattu suoraan tältä venäläiseltä konepajalta, olisi kustannussäästö, vaikkapa ihan vaan 12% kauttalaskutuslisänä laskien ollut Haminan kaupungille kymmeniä tuhansia euroja.

Nyt sitten kun tuo salko, tanko – salko vai tanko, kuka sen osaa sanoa – on sitten saatu erektoitua Sibeliuskadun kentälle juhlakuntoon, eli pystyyn, huomataankin, että se – sanottakoon sitä sitten vaikka miksi, vaikka pylvääksi – saattaakin olla aito venäläinen susi.

Susitarha

Ja eihän sutta kaupunkiin, jos ei sille tarhaa!

Pietarin sirkus

Haminan kaupunki joutuukin rakentamaan – jos käy ilmi, että tangon lujuuslaskelmat on tehnyt teräsrakenteisiin perehtyneen insinöörin sijaan joku Pietarin sirkuksen pelle, ja tarkastanut toinen pelle – lipputangon ympärille suoja-alueeksi halkaisijaltaan ainakin kaksisataametrisen susitarhan. Tämän lisäksi lähikatujen liikenne on ohjattava muualle.

Siniristilippumme

Ensio Olut toivoo kumminkin, että tuon nyt pystyssä olevan reiän ympärille rakennetun kuoren lujuus osoittautuu jälkilaskennassa riittäväksi ja joulukuun alkupäivistä alkaen Haminan kaupungin yllä liehuisi sadan metrin korkeudessa juhlavasti 16 x 27 metrinen – noin koripallokentän kokoinen, kuten Suomen lippulakiin on kirjoitettu, että sadan metrin korkuiseen tankoon tulee laittaa noin koripallokentän kokoinen lippu – Suomen siniristilippu!

Ettei vaan sen suomalaiselta lipputehtaalta tilatun, käsin päärmätyn yksiöllisen lipun kulmassa olisi lappu, jossa lukee, ”automatic machine woven in Hong Kong”.

"Nukkumatti,
nukkumatti
lasten...
eiku

Hoh-hoijaa. 

Kun noista pellehommista ja Vennäinmaan sirkuksesta oli tuossa edellä, niin Ensio Olut ei millään konstilla – vaikka kuinka yrittäisi – malta olla kertomatta Moskovan Suuresta Sirkuksesta kantautunutta uutista:

Parrakas nainen

Moskovan Suuren Sirkuksen friikkiosaston uusin vetonaula on – vastineena taka-aikojen amerikkalaisen Ryan Murphyn kiertävän sirkusseurueen aidolle parrakkaalle naiselle, Madame Josephine Clofullialle – aito, vallan lääkärintodistuksella oikeaksi todistettu pieni, ihan kokonaan karvaton 1950-luvulla syntynyt mies! 

Lääkärisetä tässä tarkastaa,
ettei mistään löydy
yhtään karvaa

Ja turistit rientävätkin nyt ympäri maailman Haminan lipputangon sijaan tuota ihmettä kummastelemaan!

Taas tuo rauhantahtoinen naapurimme Venäjä pisti paremmaksi!

ENSIN PRESIDENTIKSI, MITÄ SITTEN?

Tarinan kantimiksi tähän alkuun joitakin uutisotsikoita:

JULKAISTU 05.12.2017 12:45

Paavo Väyrynen teki sen – kasaan 20 000 kannattajakorttia ja neljättä kertaa presidenttiehdokkaaksi

MTV UUTISET-STT

IL Lauantai 2.12.2017 klo 19.57

Muki

Suomi Ensin -ryhmittymän oma ehdokas Ilja Janitskin kertoi sosiaalisessa mediassa viime viikolla luopuvansa presidenttiehdokkuuteen vaadittavien kannatuskorttien keräämisestä.

Maahanmuuttokriittinen Suomi Ensin -ryhmittymä kerää kannatuskortteja Paavo Väyrysen saamiseksi presidenttiehdokkaaksi.

- Se on heidän henkilökohtainen valintansa, että keräävät kortteja. Kyllä tämä tieto varmasti paikkansa pitää, Paavo presidentiksi kampanjapäällikkö Seppo Hauta-aho vahvistaa.

Mitä Vittua

Suomi Ensin -ryhmittymä on kerännyt Väyrysen kannatuskortteja ainakin lauantaina Itäkeskuksessa Helsingissä.

Tiedoksi niille, jotka eivät tiedä, kuka tuo Ilja Janitskin on, kerrottakoon, että hän on eräässä ulkomaassa, Espanjassa, Suomen maahanmuuttovastaisten ihmisten ainoana tosiuutisia kertovana uutislähteenä pitämä, ja jonka sanomaan kirjaimellisesti, kuten se kirjoitettu on - aivan kuin sen puolueen, jonka

Rusoposkinen poika

puheenjohtajana on se rusoposkinen poika, presidenttiehdokas Raamatun kertomuksiin - MV (Mitä Vittua) -valeuutisleheteä julkaissut, erinäisistä muistakin rikoksista epäilty henkilö. Tulitteko tuosta selonteosta nyt yhtään hullua hurskaammiksi.

https://www.mtv.fi/uutisetkertoi aamulla 5.12.2017 myös, että käräjäoikeuden päätöksellä lakkautettu natsismia ja rotuerottelua kannattava, maahanmuuttokriittinen Pohjoismainen vastarintaliike on kutsunut avukseen tänne Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä juhlistamaan mm. venäläisiä uusnatseja.

Pelottavia alpakoita

Uutisissa kerrottiin myös, että Töölöntorilla järjestettyä useiden äärioikeiston äärijärjestöjen järjestämää rauhanomaista 612, vai 216-mielenosoitusta olipyrkinyt häiritsemään ja epäjärjestystä lietsomaan joukko pelottavia alpakoita ja pupuja ja - mikä kauheinta – kaiken tämän päälle vielä lasten jumppa-discokin. Poliisi onneksi mellakkavarustein avulla onnistui estämään lasten, alpakoiden ja pupujen pääsyn Töölöntorille.

Nuo olivat muista uutislähteistä saatuja, ja sitä kautta ehkäpä hieman epäluotettavia tietoja. Mutta Ensio Oluellapa on ”suoraan hevosen suusta”, eli itseltään Paavo Väyryseltä saatua tietoa, joten palataanpa siihen Paavo Väyrysen tulevaan presidentteyteen!

Väyrysen jalasmökki

Kemijärveläinen, ainakin takavuosien Ansa ja Oiva -tv-sarjasta tuttu kulttuuri-, tv- ja teatteripersoona Kari Väänänen kertoili tässä taannoin Ensio Oluelle tarinan vuodelta 1975, ajalta, jolloin Paavo Väyrynen oli kirjoilla jalasmökissä Kemijärvellä.

Seuraavassa Ansa ja Oiva - pätkässä esiintyvät tosin vain Kari Väänäsestä kädet, mutta esiintyvätpä perin ansiokkaasti:

Sokos hotelli ja ravintola
Rukan Kuksa

”Meillä täällä Kemijärvellä oli ja toimi tuohon aikaan Sika ja Palvaus Leevi Luusua -niminen sikala- ja palvausalan yritys. Yrityksen omistaja -toimitusjohtaja Leevi Luusua oli tehnyt isohkot joulunaluskaupat Koillismaan Osuuskaupan kanssa Kuusamossa – 1.200 palvikinkkua, liikkiötä, á väh. 8,5 kg, saanut käsirahana käteen 5.000 mk sileinä, painotuoreina ”Urkkeina” eli kymmenen 500 mk:n seteliä, ja kaupan ruhjakaisia oli sitten vietetty tavan mukaan ravintola Rukan Kuksassa.

Emakko ja pahnue

Aamuunhan siinä oli mennyt ja hotelliyön jälkeen Leevi Luusua oli rientänyt taksilla kohta aamuseitsemäksi kotiinsa Kemijärvelle. Leevi sitten ensitöikseen, ennen kuin edes tuvan puolelle oli ehtinyt vaatteiden vaihtoon, limonaadipuku vielä yllään piipahti – sikamies kun henkeen ja vereen kun oli - siitä sikalaan katsomaan juuri paria päivää aiemmin porsinutta emakkoa ja sen pahnuetta. Koska huomasi emakon kiljuvan nälissään, hän päätti antaa emakolle porsineelle emakolle sopivaa sianruokaa, apetta, eli viljasta ja maitoherasta valmistettua valmisrehua jatkettuna silloin vielä sallitulla ravintoloiden jäteruoalla.

"Urkki"

Leevi Luusua oli taksikyytiä maksaessaan ottanut koko setelinipun, jossa oli enää jäljellä yhdeksän ”Urkkia” ja pienempiä seteleitä muutama, lompsastaan, ja taksin maksettuaan hänelle jäi vain viisisatasten lisäksi yksi kympin seteli ja kolikoita. Leevi työsi setelit paidan rintataskuun ajatellen laittaa viisisataset sitten siitä kätevästi sisälle ehdittyään makuukamarin piirongin laatikkoon. Nyt, kuinka ollakaan, Leevin kaataessa ensimmäistä ämpärillistä apetta siankaukaloon koko tuo yhdeksän painotuoreen ja liukkaan ”Urkin” nippu ja nipun sisällä ollut ”Juho Kusti” luiskahtivat Leevin paidan rintataskusta sianruoan joukkoon. Ennen kuin Leevi, joka toki huomasi oitis tuon tapahtuneen, ehti käsineen hätiin, nälkäinen sika oli jo ehtinyt hotkaista rahat.

Leevi Luusua suori siitä hätääntyneenä pirttiin soittamaan eläinlääkärille, että onko mitään muuta keinoa kuin lahdata emakko rahojen takaisin saamiseksi.

"Ruumiin
pesuvettä"

”Elä sie Leevi hyvä nyt emakkoa nyt lahthaamaa tuon takia ruphia, mie lähethän taksin tuomhaan kiiruusti pari litraa ”ruumiin pesuvettä”, A12t Dilutusta – se on niin lievästi denathuroitua 80%:sta pirtua, että kyllä se sialle kelphaa - ja sie kun lanttaat pirtun noin puoliksi lämpimällä vedellä, juothat ensin sille sialle yhden pullollisen sitä taskulämmintä lantattua pirtua, ja sitte potkhaset sitä kohta naphakasti kylkhen, niin jo vain se yskhäsöö ne siun setelis ulos. Jos eivät kaikki rahat tule kerralla ulos, niin annat emakolle kunnon ryyphin toisesta pullosta ja potkhaset taas, niin kyllä se ne kaikki sieltä lopuksi ulos yskhäsöö.”

Poronpaisti

Taksi toi pikapikaa eläinlääkärin lupaamat kaksi litran pulloa sitä denaturoitua pirtua, ja samalla taksikyydillä tuli isänsä Eemelin tilaamaa palvattua poronpaistia noutamaan Martti Miettusen II hallituksen silloinen nuori opetusministeri Paavo Väyrynen. Paavo maksoi taksin, ja näin ei rahansa sian mahaan hävittänyt Leevi Luusua ei jäänyt kyydistä taksikuskille velkaa.

Leevi Luusua nappasi pirtupullot ehtimättä edes juuri vilkaista taksin takapenkillä istuvaa Paavo Väyrystä – sanoipa vain, että, kas Paavo - kiirehti sisään sikalaan, korkkasi ensimmäisen pirtupullon ja alkoi kaataa pirtua vastustelevan emakon kurkkuun.

Urkki, Kale ja
nuori Väyry

Paavo Väyrynen ehti sikalan ovelle juuri ja juuri nähdäkseen, kuinka Leevi Luusua juotti väkipakolla emakolle pulloa tyhjäksi, odotti hetken, ja potkaisi sitten sikaa kylkeen. Sika yskäisi ja kas, ysköksen mukana tuli muutama viisisatanen. Leevi Luusua laski setelit, ja koska niitä oli vain kolme, korkkasi toisen pirtupullon, kaatoi siitä sian kurkkuun kunnon ryypyn, potkaisi taas sikaa, ja sika yskäisi ulos nyt kaksi viissatasta. Kolmannen, hieman reilumman ryypyn jälkeen kaikki yhdeksän ”Urkkia” olivat isännän hyppysissä vain pesua vailla.

Koska pirtua oli vielä pullossa jäljellä, Leevi Luusua tuumi ääneen, että vaihtorahat tänne myös, kaatoi pirtun lopun sian kurkkuun, potkaisi ja sika yskäisi vielä kymmenmarkkasen. Paavo Väyrynen oli katsellut toimitusta silmät ymmyrkäisinä ja kysyi Leevi Luusuan jo huuhdellessa rahoja sian vesiautomaatissa, että mitä tuo oli. Leevi Luusua sanoi ihan vaan piruuttaan, että tällä keinoin sai sikataloudenkin joten kuten kannattamaan.

Helsinkiin palattuaan Paavo Väyrynen soitti Tuusulaan tutulle siankasvattajalle, joka aina oli valitellut sikatalouden huonoa kannattavuutta, että hänpä tietää nyt keinon, kuinka sikojen kasvattaja saa parempaa katetta työstään – ja vieläpä nopeasti. Lupasipa tulla näyttämään sen konstin jo seuraavalla viikolla.

Kossupulloja
museossa

Paavo Väyrynen osti useamman pullon Kossua edulliseen ministerihintaan ja riensi heti maanantaina tuusulalaisen sikalanomistajan pakeille, kertoi isännälle sen, minkä oli Kemijärvellä sikalassa nähnyt, ja yksissä tuumin miehet siitä sikalaan testaamaan äskettäin porsineella emakolla tuota käänteentekevää menetelmää.

Kokeneena siankäsitelijä isäntä alkoi pakkojuottaa emakolle taskulämmintä Koskenkorvaa ja Paavo hoiti potkimispuolen, koska oli nähnyt, millä tyylillä ja mihin kohtaan Leevi Luusua oli emakkoaan potkinut.

Keski-Uusimaa

Seuraavan päivän Keski-Uusimaa -lehdessä oli keskiaukeamalla kahden palstan uutinen, joka oli otsikoitu: ”OPETUSMINISTERI POTKI HENGILTÄ UMPIHUMALAISEN EMAKON”, ja haastateltuna opetusministeri oli todennut lehdelle: 

"Juho Kusti"

”Olisi sen jo pitänyt sillä viinamäärällä kokemukseni mukaan yskäistä ulos, jos ei nyt vallan kokonaista ”Urkkia”, niin edes muutaman ”Juho Kustin.”

Sitten siihen mahdolliseen presidentteyteen.

Paavo Väyrynen presidenttinä

Paavo Väyrynen ilmoitti presidenttiehdokkuutensa julkistamistilaisuudessa, että kun hänet nyt vihdoin valitaan Tasavallan presidentiksi, ja oltuaan  sitten presidentin virassa ne kaksi perustuslain sallimaa kautta, niin hänpä tulee pyrkimään - tai oikeastaan hänet kutsutaan - vielä korkeampaan virkaan.

”Ja mikähän tuo vielä korkeampi virka mahtaa olla, Suomen kuningas, YK:n pääsihteeri ehkä”, joku paikalla ollut tiedusti. Ja Paavo Väyrynen kertoi, että hänestä tulee presidenttiyden jälkeen Hyvä Jumala.

Hyvä Jumala

”Kun minä seitsenkymmenluvun lopulla eräässä Keskustapuolueen tupaillassa - jossa tämän maan suurin auktoriteetti presidentti Kekkonenkin sillä kertaa oli sattumoisin paikalla - synnyinpitäjässäni Kemin maalaiskunnassa alustin keskustelua, niin puheeni loppupuolella kerroin tulevista suunnitelmistani politiikan saralla. Kerroin, että ensialkuun minut valitaan Keskustapuolueen kaikkien aikojen nuorimmaksi puheenjohtajaksi, sitten ulkoasiain ministeriksi ja ehkä muutaman kerran pääministeriksikin. Sitten kun olen ollut ne perustuslain sallimat kaksi kautta presidenttinä, niin minä, ihan vaan retorisena kysymyksenä sanoin, että mikä olisi sen jälkeen minulle kyllin korkea eläkevirka vanhuusvuosikseni, niin presidentti Kekkonen sanoi silloin: ”Hyvä Jumala”. Ja kun Kekkonen sen sanoi, hänen sanaansa minä olen aina uskonut, ja se sana on aina pitänyt!”

PIPPELI VAIKO PIMPPI

Kolmivalssijyrä ja
kumipyöräjyrä
eli "kumijussi"

Päivän puheenaihe on seksuaalinen häirintä, mutta ei siitä sen enempää, kuin eräs tapaus Nastolasta -70-luvun lopulta. Ensio Olut oli jo vapulta valmistunut rakennusinsinööriksi, mutta oli vielä viikon, pari perämies-työnjohtajan hommissa asfalttifirma Viarecta Oy:llä. Eräs omien sanojensa mukaan rivitalossa asuva nainen antava kaula-aukkoinen, melko lyhyt hame yllään yllään tuli valittamaan Ensio Oluelle, että kun heidän rivitalonsa tonttiliittymään ei oltu asetettu tietyöstä varoittavaa liikennemerkkiä, ja hän oli ollut ajaa autollaan jyrän alle.

Lyhyt hame ja
antava kaula-
aukko

Herää kysymys, häiritsikö nainen pukeutumisellaan Ensio Olutta. No ei! Mutta naista häiritsi jokin, kun hän tiuskasi kesken valitussaarnansa, ettei hänen silmänsä ole siellä alhaalla, eikä vielä sielläkään, vaan hänen naamassaan.

Nyt ei kuitenkaan ole tarkoitus kirjoittaa seksuaalisesta häirinnästä, vaan vallan muusta.

Mediassa on nyt virinnyt kummallista keskustelua kummallisesta – ainakin Ensio Oluen mielestä kummallisesta – aiheesta, että saako pieniä poikia yhä sanoa pojiksi ja pieniä tyttöjä tytöiksi.

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja kirjailija Jari Sinkkonen kirjoitti Vantaansanomat.fi verkkosivuilla:

Sinkkonen

”Minä en tällaista moninaisuuspuhetta ymmärrä alkuunkaan. Pojalla on munat ja tytöllä pimppi ja sillä selvä.”

”On kokonaan eri asia, miten lapset kasvavat oman, biologisen sukupuolensa puitteissa. Jos tyttö on rasavilli menijä, olkoon. Jos taas poika on herkkä ja taiteellinen, olkoon. Vanhempien pitäisi tuntea lapsensa, että he osaisivat suhtautua heihin oikein.”

”Silloin, kun lapsi on alle kaksivuotias, hän alkaa tutkia, mikä hänestä on tulossa. Jo pieni lapsi näkee saunareissulla, että isällä on pippeli, mutta äidillä ei. Se ajattelu, että lasta ei saisi sanoa tytöksi tai pojaksi, vaan pelkästään “lapseksi”, se on pöhkö”

Ja sekös villitsi Vihreiden ja Vasemmistoliiton homppelit reuhaamaan, että, ”ettäkö mitä tuli sanotuksi? Ei lapsia saa noin jaotella, lasten täytyy itse saada päättää, ovatko he tyttöjä vai poikia, vaiko molempia!”

Samaiset hörhelöt ovat esittäneet, ettei lapsia saisi erotella vaatetuksella pojiksi ja tytöiksi, vaan lastenvaatteiden tulisi olla sukupuolineutraaleja, etteivät tytöt erehtyisi vaatetuksensa perusteella pitämään itseään tyttöinä, eivätkä ainakaan – mikä olisi vallan kauheaa ja tuomittavaa - pojat itseään poikina. 

Lapset sukupuoli-
neutraaleissa
perunasäkeissä

Mutta mikä olisi sellainen täysin sukupuolineutraali lastenvaate? Olisiko edes perunasäkki sellainen?

Tämä täti on
kyllä setä

Aikuisina sitten sedät saavat – se ei Ensio Olutta haittaa – olla tätejä, ja tädit setiä, ihan miten vaan. Ensio Olut kyllä tietää, mistä viimeistään erottaa, kuka on oikea täti, ja kuka taas on täti, joka onkin oikeasti setä. Ensio Olutta ei vaatteilla noin vain hämätäkään!

Luulisi, että noille suomalaisille homppeleille riittäisi, että suomenkielessä ei sanoja personoida maskuliineiksi ja feminiineiksi, kuten monissa ulkomaankielissä – ainakin Saksanmaalla on sanoilla vielä kolmaskin persoona, neutri (lausutaan ”noitri”, koska kirjainyhdistelmä ”eu” ääntyy saksankielessä ”oi”), mutta ei, heidän mielestään ihan pienet pojat, jotka eivät vielä osaa puhuakaan, eivät saisi nähdessään leikkiauton saisi ruveta päristämään huulillaan, eikä tietenkään – kuten Ensio Olut oli pienenä tehnyt – saatuaan käsiinsä nuken, roikottanut sitä tukasta maitohampaissaan ympäriinsä ja murissut kuin koira. Ensio Olut oli siis jo ihan pikkupoikana jonkin verran outo.

Ainakin vielä ammoisina -70-luvun alkuvuosina, jolloin Ensio Olut oli vasta vähän päälle kaksikymmenvuotias insinöörioppilas, ja oli kesätöinään asfalttihommissa perämies-työnjohtajana, ainakin pienet pojat olivat hyvin tarkkoja sukupuoli-identiteetistään. 

Pikitöitä ammoisina aikoina.
Levitin lienee - päätellen
poikittaisesta moottorista
ja vaihdekeppien sijainnista
sekä matalista tuutin siivistä -
joskus 1940- luvulla valmistettu
Barber-Greene 879A 

Kerrotaanpa tässä, kuinka muutamankin kerran, kun  Ensio Olut oli ammoin töissä Lahden Lemminkäisellä, ja päällystyskalusto siirrettiin tuon tuosta aina uuteen kohteeseen, kuin maasta polkaisten ilmestyi koneiden käynnistyessä ja ensimmäistä massakuormaa levittäjän tuuttiin kipattaessa lauma 5 – 8 vuotiaita pikkupoikia vaara-alueelle aivan koneiden ja kuuman asfaltin viereen. Pojannappulat sai siirtymään kauemmaksi, kun sanoi vaan, että mitäs pienet työt. Pikkupojat huusivat takaisin kuorossa: ”Ei me olla mitään tyttöjä, kun me ollaan poikia! Etkö sä hölmö setä tiedä!”. Nassikat loittonivat siitä yleensä sillä kauemmaksi luoden halveksivia katseita Ensio Oluen suuntaan.

Tähän varmaan sopisi Pikku-Pirjon – 12 v. - kirjoittama aiheeseen sopiva runo. Runon nimi on

      Tyllerö

Minä olen pieni tytön tyllerö,
mulla on päällä vekkihame ja pusero.

Tytön tyllerö

Hameen alla mulla on pikkuinen pimpero.

Naapurin poika on Antero,
Anterolla on ihan pieni napero,
ja koira, sen koiran nimi on Tankero.

Meidän pihalla kukki kesällä kullero.
Nyt kulleron paikalla on potero,
sen poteron kaivoi Tankero.

Naapurin pihalla on Tankeron koppero,
ja naapurin sedän auto, se on Nissan Figaro.
Meillä on keittiö, mutta naapurilla on keittokomero.

Mun äidillä on tuuhea tuhero,
ja tuheron takana on piilolokero,
jonne ei löydä naapurin sedän niljakas lonkero.

Naapurin setä onkin sellainen paksu punkero,
jolle on liian ahdas jopa se niiden keittokomero.
Sen sedän käytöskin on kaikin puolin ihan tökerö!