PIPPELI VAIKO PIMPPI

Kolmivalssijyrä ja
kumipyöräjyrä
eli "kumijussi"

Päivän puheenaihe on seksuaalinen häirintä, mutta ei siitä sen enempää, kuin eräs tapaus Nastolasta -70-luvun lopulta. Ensio Olut oli jo vapulta valmistunut rakennusinsinööriksi, mutta oli vielä viikon, pari perämies-työnjohtajan hommissa asfalttifirma Viarecta Oy:llä. Eräs omien sanojensa mukaan rivitalossa asuva nainen antava kaula-aukkoinen, melko lyhyt hame yllään yllään tuli valittamaan Ensio Oluelle, että kun heidän rivitalonsa tonttiliittymään ei oltu asetettu tietyöstä varoittavaa liikennemerkkiä, ja hän oli ollut ajaa autollaan jyrän alle.

Lyhyt hame ja
antava kaula-
aukko

Herää kysymys, häiritsikö nainen pukeutumisellaan Ensio Olutta. No ei! Mutta naista häiritsi jokin, kun hän tiuskasi kesken valitussaarnansa, ettei hänen silmänsä ole siellä alhaalla, eikä vielä sielläkään, vaan hänen naamassaan.

Nyt ei kuitenkaan ole tarkoitus kirjoittaa seksuaalisesta häirinnästä, vaan vallan muusta.

Mediassa on nyt virinnyt kummallista keskustelua kummallisesta – ainakin Ensio Oluen mielestä kummallisesta – aiheesta, että saako pieniä poikia yhä sanoa pojiksi ja pieniä tyttöjä tytöiksi.

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja kirjailija Jari Sinkkonen kirjoitti Vantaansanomat.fi verkkosivuilla:

Sinkkonen

”Minä en tällaista moninaisuuspuhetta ymmärrä alkuunkaan. Pojalla on munat ja tytöllä pimppi ja sillä selvä.”

”On kokonaan eri asia, miten lapset kasvavat oman, biologisen sukupuolensa puitteissa. Jos tyttö on rasavilli menijä, olkoon. Jos taas poika on herkkä ja taiteellinen, olkoon. Vanhempien pitäisi tuntea lapsensa, että he osaisivat suhtautua heihin oikein.”

”Silloin, kun lapsi on alle kaksivuotias, hän alkaa tutkia, mikä hänestä on tulossa. Jo pieni lapsi näkee saunareissulla, että isällä on pippeli, mutta äidillä ei. Se ajattelu, että lasta ei saisi sanoa tytöksi tai pojaksi, vaan pelkästään “lapseksi”, se on pöhkö”

Ja sekös villitsi Vihreiden ja Vasemmistoliiton homppelit reuhaamaan, että, ”ettäkö mitä tuli sanotuksi? Ei lapsia saa noin jaotella, lasten täytyy itse saada päättää, ovatko he tyttöjä vai poikia, vaiko molempia!”

Samaiset hörhelöt ovat esittäneet, ettei lapsia saisi erotella vaatetuksella pojiksi ja tytöiksi, vaan lastenvaatteiden tulisi olla sukupuolineutraaleja, etteivät tytöt erehtyisi vaatetuksensa perusteella pitämään itseään tyttöinä, eivätkä ainakaan – mikä olisi vallan kauheaa ja tuomittavaa - pojat itseään poikina. 

Lapset sukupuoli-
neutraaleissa
perunasäkeissä

Mutta mikä olisi sellainen täysin sukupuolineutraali lastenvaate? Olisiko edes perunasäkki sellainen?

Tämä täti on
kyllä setä

Aikuisina sitten sedät saavat – se ei Ensio Olutta haittaa – olla tätejä, ja tädit setiä, ihan miten vaan. Ensio Olut kyllä tietää, mistä viimeistään erottaa, kuka on oikea täti, ja kuka taas on täti, joka onkin oikeasti setä. Ensio Olutta ei vaatteilla noin vain hämätäkään!

Luulisi, että noille suomalaisille homppeleille riittäisi, että suomenkielessä ei sanoja personoida maskuliineiksi ja feminiineiksi, kuten monissa ulkomaankielissä – ainakin Saksanmaalla on sanoilla vielä kolmaskin persoona, neutri (lausutaan ”noitri”, koska kirjainyhdistelmä ”eu” ääntyy saksankielessä ”oi”), mutta ei, heidän mielestään ihan pienet pojat, jotka eivät vielä osaa puhuakaan, eivät saisi nähdessään leikkiauton saisi ruveta päristämään huulillaan, eikä tietenkään – kuten Ensio Olut oli pienenä tehnyt – saatuaan käsiinsä nuken, roikottanut sitä tukasta maitohampaissaan ympäriinsä ja murissut kuin koira. Ensio Olut oli siis jo ihan pikkupoikana jonkin verran outo.

Ainakin vielä ammoisina -70-luvun alkuvuosina, jolloin Ensio Olut oli vasta vähän päälle kaksikymmenvuotias insinöörioppilas, ja oli kesätöinään asfalttihommissa perämies-työnjohtajana, ainakin pienet pojat olivat hyvin tarkkoja sukupuoli-identiteetistään. 

Pikitöitä ammoisina aikoina.
Levitin lienee - päätellen
poikittaisesta moottorista
ja vaihdekeppien sijainnista
sekä matalista tuutin siivistä -
joskus 1940- luvulla valmistettu
Barber-Greene 879A 

Kerrotaanpa tässä, kuinka muutamankin kerran, kun  Ensio Olut oli ammoin töissä Lahden Lemminkäisellä, ja päällystyskalusto siirrettiin tuon tuosta aina uuteen kohteeseen, kuin maasta polkaisten ilmestyi koneiden käynnistyessä ja ensimmäistä massakuormaa levittäjän tuuttiin kipattaessa lauma 5 – 8 vuotiaita pikkupoikia vaara-alueelle aivan koneiden ja kuuman asfaltin viereen. Pojannappulat sai siirtymään kauemmaksi, kun sanoi vaan, että mitäs pienet työt. Pikkupojat huusivat takaisin kuorossa: ”Ei me olla mitään tyttöjä, kun me ollaan poikia! Etkö sä hölmö setä tiedä!”. Nassikat loittonivat siitä yleensä sillä kauemmaksi luoden halveksivia katseita Ensio Oluen suuntaan.

Tähän varmaan sopisi Pikku-Pirjon – 12 v. - kirjoittama aiheeseen sopiva runo. Runon nimi on

      Tyllerö

Minä olen pieni tytön tyllerö,
mulla on päällä vekkihame ja pusero.

Tytön tyllerö

Hameen alla mulla on pikkuinen pimpero.

Naapurin poika on Antero,
Anterolla on ihan pieni napero,
ja koira, sen koiran nimi on Tankero.

Meidän pihalla kukki kesällä kullero.
Nyt kulleron paikalla on potero,
sen poteron kaivoi Tankero.

Naapurin pihalla on Tankeron koppero,
ja naapurin sedän auto, se on Nissan Figaro.
Meillä on keittiö, mutta naapurilla on keittokomero.

Mun äidillä on tuuhea tuhero,
ja tuheron takana on piilolokero,
jonne ei löydä naapurin sedän niljakas lonkero.

Naapurin setä onkin sellainen paksu punkero,
jolle on liian ahdas jopa se niiden keittokomero.
Sen sedän käytöskin on kaikin puolin ihan tökerö!

VAPPUA, VAPPUA, VAPPUA VAAN!

Ylioppilaita
tässä markkeeraa
laulajatyttö Sanni

Vapun sanotaan olevan työläisten sekä ylioppilaiden juhla; tänä päivänä tuohon juhlijoiden joukkoon on lisättävä ainakin tilapäisissä tai epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien ihmisten ja yksinyrittäjien joukko, sekä muodikkaasti ”paskaduuneista” kieltäytvät prekariaatit.

Epätyypillisissä
työsuhteissa
työskenteleviä
edustaa puolestaan
juontaja Vappu Pimiä

Ensio Oluen saamien tietojen mukaan Suomen kansasta vain häviävän pieni vähemmistö tietää Vapun vietosta, tai sen synnystä edes tuon hönkäsen pöläystä. Monet olettanevat, että Vappu on nimetty Tanssii Tätien Kanssa - tv-ohjelman juontajan Vappu Pimiän mukaan. Jotkut – tai ehkä vaan muutamat - tietävät, että Vappu on saanut nimensä vuonna 779 jaa kuolleesta katolisen kirkon pyhimyksestä, merimiesten suojelijattaresta pyhästä Valburgista, jonka syntymän muistopäivä on 1.5. Ai eivätkö tienneet? No, nytpä sitten tietävät.

Miksi, tai oikeastaan keidän aloitteesta Vappua oikeastaan vietetään? Yleisesti luullaan, että Vappu olisi alun perin työväen juhla. Näin ei ole. Suomen ensimmäisen työväen vapunvieton tosin järjesti Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistys vuonna 1890, mutta tapa ei vielä ottanut oikein kipinää.

Aleksanteri I 

Turun akatemian ylioppilaiden tiedetään viettäneen Vappua jo 1700-luvulla, jolloin kevään tuloa juhlistettiin ”laululla”. 1820-luvulla koko Venäjänmaan Keisari ja Suomen Suuriruhtinas Aleksanteri I kuitenkin kielsi tällaiset vanhat kevätjuhlat. Vuonna 1828 Turun palon jälkeen keisarin määräyksestä Helsinkiin muuttaneen yliopiston ylioppilaat alkoivat kuitenkin pian Nikolai I:n noustua tsaariksi kokoontua vuosittain toukokuun 1. päivänä nykyiseen Kaisaniemen puistoon juhlistamaan Catharina (Kaisa) Wahllundin syntymäpäivää, vanhan, uuteen pääkaupunkiin muuttaneen akatemian nimeksi tuli keisari Aleksanteri I:n mukaan Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto Suomessa (Kejserliga Alexanders Universitetet i Finland).

Mennäänpä nyt kuitenkin ihan Vapun oikeille alkujuurille ja luetaanpa hieman Wikipediaa, siellä kerrotaan seuraavaa:

”Keväällä 1898 alkanut työväestön juomalakko leimahti kahden kotkalaisen työmiehen, Kalle Heikkilän ja Emil Anderssonin aloitteesta. Liiton jäsenet sitoutuivat lopettamaan väkijuomien käytön ainakin yhdeksi vuodeksi. Työmies-lehden päätoimittaja Matti Kurikka oli vahva liikkeen tukija ja alullepanija. Asian sai sanomalehden kautta tietoonsa Oulun piirilääkäri Konrad Relander, jonka ansiosta juomalakko laajeni koko maahan. Liike sai räjähdysmäisen kannatuksen: vuoden 1898 loppuun mennessä noin 70.000 ihmistä kirjoitti nimensä lakkolistoihin. Tämä merkitsi, että juomalakkolaisia oli 

Joukkovoimaa!
Pituus n. 4 m, 
tuoksuu viinalta

moninkertaisesti enemmän kuin nuorisoseuraliikkeessä ja työväenliikkeessä oli jäseniä. Vappuna 1898 juomalakkoliikkeen joukkokokouksiin osallistui Tampereella noin 15.000, Helsingissä ja Turussa noin 10.000 ja Oulussa vajaat 10.000 henkeä.”

Sitten Vappuna vuonna 1899 oli näistä juomalakkoliikkeen alkukokouksista kulunut se yksi vuosi ja juomalakko oli onnellisesti lusittu! Tämän päivän, 1.5.1899, ja näiden kahden oma-aloitteisen kotkalaisen työmiehen, Kalle Heikkilän ja Emil Anderssonin muistoa siis me suomalaiset juhlimme vetämällä väkijuomia kitusiimme kaksin käsin, posket lontalla ja pää kahtaalle tutisten taas tänäkin Vappuna!

Suurrikollisen ja
massamurhaajan
vappupatsas Kotkan
Pohjoispuistossa

Kotkassa, ainakaan ei Kotkansaarella alkaneet vielä mitkään Vappujuhlat tuona vuoden 1899 Vappuna. Suomessa elettiin tuolloin vielä venäjänvallan aikaa ja Vappu oli normaali kuusitoista-, lyhimmillään kaksitoistatuntinen työpäivä. Kotkansaarella asui tai piti muuten majaansa tuolloin sahojen, rautatien sekä sataman työväkeä perheineen, merimiehiä, joukossa joskus neekeritäkin, roistoja – roistoista kuuluisin oli V. I. Lenin - huoria, juopottelevia kasakoita sekä ihan vaan kulkumiehiä ja tietenkin muuta joutoväkeä. Väkeä tällä Kotkansaarella ja Kotkan kaupunkiin jo silloin kuuluneessa Hovinsaaren eteläosassa asui 1800 ja 1900 -lukujen vaihteessa tuhansin päin enemmän kuin nyt, mutta silloisessa Kotkan kaupungissa oli vain yksi poliisi; sahojen patruunat ja muu sen sellainen herrasväki ei puolestaan asunut Kotkansaarella vaan huviloissaan Kymin puolella.

Ennen koiralta
kusi loppuu,
kuin Kotkasta
viina!

Vappuna 1899 viinaa nuoresta satamakaupungista sai, ja sitä juotiin, ja sitten tapeltiin, kuten kaikkina muinakin vuosina kaikkina muinakin vuoden päivinä, tasaiseen tahtiin. Uudenkarheasta, vuonna 1895 Palotorninvuorelle, aiemmin Tschedajeffin vuorena tunnetulle korkealle kalliolle rakennetusta puisesta palotornista oli hyvä näkyvyys yli tiheään rakennetun, puilla lämmitettävän puumökkikaupungin, ja sieltä havaitsikin mainiosti tulipalot, joita syttyi myös Vappuna 1899, kuten muinakin vuoden päivinä, tasaiseen tahtiin. Itse palotorni paloi vasta elokuussa vuonna 1911.

Kotka 1800- ja 1900-lukujen
vaihteessa.
Kaksi piruntorjuntabunkkeria
ja tulipalonvartiontitorni.
Keskellä kauppahalli
nykyisen K-Market
Hyvätuulen
paikalla

Työläisten Vappu ei siis saanut alkusysäystä vuonna 1899 Kotkasta, mutta selityshän se on tuokin Vapun viettoon ympäripäissään.

Monet pitävät työväen Vapun alkusysäyksenä Haymarket-mellakkana tunnettua 4. toukokuuta 1886 Chicagossa Haymarket-aukiolla pidettyä kahdeksantuntista työpäivää vaatinutta työväen mielenosoitusta.

Mielenosoitus oli alkanut rauhanomaisena kulkueena työläisten vastareaktiona poliisin useiden työntekijöiden tappamiselle edellisenä päivänä. Kulkueessa vaadittiin äänekkäästi kahdeksan tunnin päivää. Tuntematon henkilö heitti räjähteen poliisijoukkoon poliisien pyrkiessä hajoittamaan väkivalloin tämän julkisen kokouksen. Pommiräjähdys ja sitä seurannut ammunta johtivat seitsemän poliisin ja vähintään neljän siviilin kuolemaan; haavoittuneita oli useita. Siinäpä hyvä syy ryypätä Vappuna.

Seuraavaksi muita hyviä syitä viinanjuontiin Vappuna:

Keisarikaveukset
Diocleti anus ja
Maximi anus

1.5.305 Keisarikaverukset Diocletianus ja Maximianus jäivät eläkkeelle Rooman keisarin hommista.

1.5.1704 Amerikan Bostonissa julkaistiin sanomalehdessä kaikkien aikojen ensimmäinen sanomalehtimainos.

1.5.1715 Preussi julisti sodan Ruotsille.

1.5.1725 Espanja ja Itävalta allekirjoittivat asekauppasopimuksen.

Kamehameha

1.5.1785 Kamehameha voitti Kalanikupulen, perusti Havaijin kuningaskunnan ja julistautui itse Havaijin kuninkaaksi.

1.5.1786 Mozartin oopperan "Figaron avioliitto" ensi-ilta Wienissä.

1.5.1852 Martha Jane Canary-Burke ("Calamity Jane") syntyi.

Doris Day Calamity Janena.
Croucho Marx on kertonut
tunteneensa Doris Dayn
jo, kun tämä ei vielä 
ollut neitsyt

1.5.1883 William "Buffalo Bill" Codyn ensimmäisen Wild West Shown ensi-ilta.

1.5.1889 Bayer toi markkinoille aspiriinipulverin.

1.5.1914 Kiinan tasavallan ensimmäinen presidentti Yuan Shikai julistautui Kiinan keisariksi.

1.5.1941 Orson Wellesin elokuva Citizen Kane sai ensi-iltansa New Yorkissa.

1.5.1948 Pohjois-Korea julistautui Korean demokraattiseksi kansantasavallaksi.

1.5.1951 Mikko Alatalo syntyi.

Priscilla ja Elvis

1.5.1960 Yli 18 km:n korkeudessa lentänyt amerikkalainen U-2-vakoilukone ammuttiin alas Sverdlovskissa Keski-Venäjällä.

1.5.1967 Elvis Presley meni naimisiin Priscilla Beaulieun kanssa.

1.5.1977 Yleisradion tv-uutiset lähetettiin ensimmäisenä kertaa värillisinä.

Paavo Pesusieni

1.5.1999 Paavo Pesusieni esiintyi ensimmäistä kertaa televisiossa.

Että valitse vaikka joku noista.

Vappusima on tärkeimpiä suomalaisen Vapun tunnusmerkkejä. Simaa nautitaan joko koko perheen mietona juhlajuomana - sitä on helppo valmistaa kotona fariinisokeripussin kyljessä olevaa ohjetta tarkasti seuraten – tai sitten tehdä terävämpää aikuisten simaa – sitäkin on helppo valmistaa kotona, kun ei seuraa fariinisokeripussin kyljessä olevaa ohjetta niin kovin tarkasti.

Kaupoissa myytävät ”perinteiset simat” eivät kelpaa oikeastaan edes Koskenkorvan lantringeiksi – paitsi jos on jo ihan kännissä.

Samppanja ja kuohuviinit kuuluvat kuulemma myös Vapun vietoon. Ensio Olutkin on niitä joskus maistanut ja kovin on - kuten kettu - happamiksi ne havainnut.

Vappunenä

Kaupunkien torilla, kävelykadulla ja puistokäytävällä on Vapun aikaan ja varsinkin Vappuaattona Ben Zytsk..., eiku Ben Zystzko..., eiku siis toi Ben Zyskowicz, noinhan se meni, -vappuneniä myyntikojuistaan myyviä kaupustelijoita ja ilmapallokauppiaita. Lapsille ostetaan usein juhlaan kuuluvia asioita kuten vappunaamareita, vappuilmapalloja ja vappuhuiskia; aikuiset vapunviettäjät

Vappunaama

 ostavat itselleen yleensä vain Ben Zyskowicz, nythän se meni kerralla, -vappuneniä, ujommat ostavat Ben Zyskowicz -kuminaamoja. Ja sitten on niin hauskaa!

Tippaleivät ja sun sellaiset saavat olla vakaan peruskotkalaisen

Tippaleipiä Helsingin
herrasväen
pöydässä

puolesta Helsingin herrasväen ja teekkarien sekä valmiiden tippainssien vappukotkotuksia, aito peruskotkalainen mussuttaa Vappunakin possoa – kuten vuoden muinakin päivinä.

Posso ja muki kahvia
Kotkan torikahvilassa

Vappukotkalaisen erottaa tavallisesta arkikotkalaisesta vain siitä, että possoa syövällä vappukotkalaisella on serpentiinejä kaulan ympärillä.

Insinöörioppilas Aleksandr Stepanovitš Popov

Niin, ettei vallan unohtuisi - olihan Ensio Olut insinöörioppilas kerran hänkin, ei tosin nyt tässä Kotkan XAMK:ssa (hyi, mikä typerä nimilyhenne), vaan 1970-luvulla WTOL:ssa, Joensuussa, ihan oikeassa vanhanajan Tekussa.

SUKLAATI JA TERVATURISTIT

Ensio Olut on kuullut, että maailmalla kerrotaan höpöjuttuja jostain ”Lumikista” ja ”seitsemästä kääpiöstä”; tuohan on kokonaan ihan satua, lapsosille kerrottavaa juttua, jota ei varmaan kukaan aikaihminen usko. Näin se ihan aikuisten oikeasti Ensio Oluen muistin mukaan ainakin joiltain osilta meni:

Delta Rhythm Boys
alkuperäiskokoonpanossa

Oli vuosi 1999 ja kesäkuu, ei siis niin - ainakaan Ensio Oluen mielestä - kovinkaan kauan sitten, kun  kuuluisa amerikkalainen lauluyhtye The Delta Rhythm Boys oli taas Suomessa keikkarundilla – ei tietenkään sillä alkuperäisellä kokoonpanolla, eihän eletty enää mustavalkoista aikaa, kuten Ensio Oluen nuoruudessa alkuperäiskokoonpanon keikkailuaikaan 1970-luvun Suomessa. 

Sitten vuoden 2000 helmikuussa syntyi Päijät-Hämeen keskussairaalassa – ei siis missään kaukana seitsemän kukkulan takana – vielä lukioikäiselle tytölle tyttövauva. Tapaus ei ehkä millään tavalla liittynyt, eikä kukaa ole edes niin väittänyt, The Delta Rhythm Boysien Vääksyssä Hotelli Tallukassa yhdeksää kuukautta aiemmin heittämään keikkaan. Tyttövauva oli syntyessään sairaalloinen ja niin ryppyinen rääpäle, ettei hänen uskottu selviävän elämään. Lapsi sai hätäkasteessa nuoren, kovin Fazerin Sinisestä pitävän äidin toivomuksesta sitten nimen ”Suklaati”, koska ensimmäinen nimiehdotus ”Fazerin Sininen” ei hätäkasteen suorittaneen kätilön mielestä ollut kelvollinen nimeksi.

Suklaati toukkana

Muutamassa päivässä Suklaati-tyttö kuitenkin potristui kummasti, ja kun vastasyntyneen ryppyisyys oikeni, saivat kätilöt huomata, että Suklaati oli kuten nimensä, ihan maitosuklaan värinen. Teiniäidin oli kuitenkin luovuttava lapsestaan, koska lapsen isovanhemmatkin olivat haluttomia huolehtimaan ”jonkun neekerin alkuun panemasta mustasta” - kuten he asian ilmaisivat - ”äpärästä”; olihan heillä työttöminä jo täysi työ huolehtia omasta viisipäisestä lapsikatraastaan. Ja kun värillinen lapsi ei kelvannut adoptioon yhdellekään pariskunnalle, Suklaati sijoitettiin perheryhmäkotiin jonnekin päin Suomea.

Peilikuva

Perheryhmäkodin äiti piti itseään niin kauniina, että kyseli peilikuvaltaan joka aamu, että kuka se onkaan ainakin tämän kylän kaunein. Ja vastasi aina itselleen, ”Minähän se”.

Nokia Lumia 900

Markkinoille tuli älykännyköitä. Perheryhmäkodin äiti osti heti vuonna 2002 itselleen Nokia 7650 -kamerakännykän ja opetteli ottamaan sillä selfieitä. Koska tuossa ei ollut kameraa kuin ainoastaan takapuolella, kuvien osumatarkkuus ei tyydyttänyt häntä, joten hän jatkoi kyselyä peilikuvaltaan. Vuodet vierivät ja äiti hommasi vuonna 2012 kaksikameraisen Nokia Lumia 900 -kännykän ja ryhtyi jakamaan kuviaan sosiaalisessa mediassa. Kovin hänen kuvistaan siellä tykättiin,  häntä siellä jopa kommentoitiin kauniiksi. Ainakin muutama naapurikylän niilo oli kommentoinut.

16-vuotias Suklaati

Sitten vuonna 2016 perheryhmäkodin äiti hankki itselleen heti helmikuussa iPhone 7 -puhelimen ja antoi myöhästyneenä 16-vuotissyntymäpäivälahjana vanhan Nokia Lumiansa Suklaatille. Suklaati laittoi sitä lykkyä sitten huhtikuun lopulla yhden kuvansa Instagramiin myös. Vain yhden, ja vain Instagramiin.

Ujona ja vaatimattomana tyttönä Suklaati ei osannut odottaa sitä tykkäämisten ja kommenttien tulvaa, mikä tuosta seurasi; palvovia kommentteja tulvi ympäri maailman aina Norjasta Naurusaarille ja Ahvenanmaalta Amerikkaan. Muutama tykkäys tuli jopa Pohjois-Koreasta!

Perheryhmäkodin äiti ei ollut tätä tykkäämisten tulvaa vielä huomannut, kun laittoi somesivuille jälleen kerran uuden selfiensä ja jäi katsomaan, kuinka hänen kuvastaan taas tykättäisiin. Mutta ei edes kukaan niistä aiemmista takuuvarmoista tykkääjistä, niistä naapurikylän niiloista, ei peukuttanut perheryhmäkodin äidin kuvaa. Sitten perheryhmäkodin äiti huomasi somessa kasvattinsa Suklaatin kuvan ja tulistui vallan, kun näki, miten Suklaatista oli tykätty. Yli 1.000.000 tykkäystä vain parissa päivässä, eikä se siihen tyrehtynyt.

Perheryhmäkodin äiti
on löytänyt somesta
Suklaatin kuvan

Yhdessä omalta kylältä tulleessa kommentissa luki, että Suklaati on kaunein, ei vain tuon kylän, vaan ehkä koko maan, jossei jopa maailman kaunein tyttö. Tämä oli sentään jo liikaa perheryhmäkodin omahyväiselle äidille; hänhän oli omasta mielestään yhä se kylän kaunein tyttö. Perheryhmäkodin äiti otti Nokia Lumia 900 -kamerakännykän pois Suklaatilta ja heitti sen seinään. Tytölle jäi vain hänen oma, vanha, mutta rakas ja kestävä Nokia 3310 -kännykkänsä.

Naapuripikkukaupungin
hörhöt

Vihastuksissaan perheryhmäkodin äiti kirjoitti yöllä MV (Mitä Vittua) -nettilehden, Magneettimedian ja parin muun maahanmuuttokriittisen valeuutismedian sivuille, että Suklaati on vain suomalaistytöksi naamioitunut mamu ja ehkä jopa muslimikin vallan. 

Eräs oman kylän pikkurikollisista ja muusta yhteiskunnan jätteestä koostuvan, työtä vieroksuvan, väkivaltaisen Soldiers of Odin -”kodinturvajoukon” johtohahmo oli lukenut tämän perheryhmäkodin äidin vuodatuksen ja uskonut sen ilman kritiikkiä, niinpä tämä oman kylän Soldiers of Odin päätti naapuripikkukaupungin hörhöjen kanssa yksissä miehin ja koko joukolla ajaa nuoren Suklaati-tytön keinoja kaihtamatta heti pois kotoaan ja koko kotikylästään.

Muuten saamaton tallukka, vätys ja hissukka perheryhmäkodin isä oli etukäteen varoittanut luettuaan aamun ensitunteina ohikulkiessaan perheryhmäkodin äidin avoimeksi jättämän tietokoneen näytöltä vielä silloin lähettämättä olleen viestiluonnoksen Suklaatia tulevasta vaarasta. Suklaati ei jäänyt odottamaan näiden hörhöjen iskua, vaan pakkasi vähän omaisuutensa selkäreppuun ja pakeni ehtimättä edes aamupuuroa syömään noin kilometrin verran metsän läpi läheiselle entiselle kanta- nykyiselle valtatielle. Kun nämä ”kodinturvaajat” polttopulloineen saapuivat perheryhmäkodin pihamaalle, perheryhmäkodin äiti riensi heitä vastaan kertoen ja kädellään suuntaa viitaten, että Suklaati oli paennut tuon metsän läpi tuosta. No, urheat soturit siitä tytön perään, mutta eivät tavoittaneet Suklaatia, 

Myrskyn kaataman männyn juurakko

eksyvätpähän metsäretkellään niin täysin, että poliisin ja puolustusvoimien yhteisvoimin mobilisoima etsintä- ja pelastusryhmä löysi viimeisen klanipään pelosta täysin sekapäisenä, "äiti auttaa" sopertelevana, sikiöasentoon myrskyn kaataman männyn juurakon suojaan käpertyneenä vasta etsinnän neljäntenä päivänä.

Suklaati sen sijaan riensi puolessa tunnissa suorinta reittiä metsän läpi valtatielle ryhtyen rohkeasti liftaamaan, koska ainakaan polttopulloiskussa kuoloa pahempaa ei liftikyydistä seuraisi. Nälkäkin jo kouri kovalla kourallaan tytön tyhjää masua.

Sinisenmusta Opel Ascona 2.0 i

Muutama yhdistelmä ja kuorma-auto – rahtarit eivät tätänykyä juurikaan saa ottaa liftareita kyytiin – ja muukin auto sujahti ohi, mutta sitten – olisiko se ollut viides tai ehkä kuudes henkilöauto – hehkuliivi kuskinistuimen selkänojalla penkin takana roikkuen autoa kuljettavan vanhemman harmaapartaisen miehen sinsisenmustan, lähes musta porrasperäinen Opel Ascona 2.0 i pysähtyi ja Suklaati sai kyydin.

Mies heitti valkoisen kypäränsä apumiehen paikalta auton takapenkille ja kehotti tyttöä nostamaan reppunsa myös sinne. Kuljettajan kysyessä tytön matkan määränpäätä tyttö vastasi, ihan minne vaan, mutta kuitenkin pois sieltä, mistä hän oli tulossa. Sitten Suklaati kertoi kuljettajalle tarinansa ja kuljettaja, kumma kyllä, laittoi radion hiljaiselle ja malttoi kuunnella tytön kertomusta ajaessaan.

Liikenteenohjaaja.
Kuva kiltin työmaapäällikön 
arkistosta v:lta 1983

Tultiin suoranpätkälle autojonon päähän, kas, siellä oli suoran toisessa päässä liikenteenohjaus ja autoja tuli letkassa vastaan. Kuljettaja soitti pari pikaista puhelua; ensimmäiseen näytti vastaavan liikenteenohjaaja, kuljettaja nosti autonsa katolle keltaisen vilkun, liikenteenohjaaja näytti puhuvan taas puhelimeensa, vastaantulevien autojen tulo loppui ja kuljettaja ohitti odottavien autojen jonon. 

Ohitettavien osoittaessa mieltään autontorvien toitotuksella Suklaati ihmetteli, miksi he saavat ohittaa jonon kun muut eivät saa. Kuljettaja vastasi osin ulkomaaksi, että ”Katsos tyttö, kun minä olen tämän työmaan kiltti työmaapäällikkö, that's why. Nuo tuolla”, kiltti työmaapäällikkö sanoi osoittaen eteenpäin, ”tosin sanovat - ja ovat aina sanoneet, jo vuosikymmenet ovat sanoneet – minua näillä asfalttityömailla keskenään vaan Ukoksi. Koska ne luulevat – ovat aina luulleet - etten minä sitä tiedä, niin sano sinäkin minua ihan vaan vaikka pirruuksissas Ukoksi. Voit sinä sanoa minua kiltiksi työmaapäälliköksikin, ihan kummin vaan haluat. Oikeaa nimeä minulla ei kai enää olekaan muuten kuin ainoastaan virallisissa yhteyksissä.”

Levityspää paidattomaan aikaan
1980-luvulla Kuusankosken
Venäläistöyryllä.
Asfaltinlevitin Blaw Knox 90,
Elgin perä, eli palkki, eli liitta.
Kuva kiltin työmaapäällikön 
arkistosta v:lta 1983

Kiltti työmaapäällikkö pysähtyi levityspään kohdalle, haki autonsa peräkontista paketin metrimakkaraa - hampparinkäyrää, kuten hän sitä vanhasta muistista nimitti - laittoi makkaran paistopussiin ja otti peräpaksista vielä hehkuliivin, antoi hehkuliivin Suklaatille ja käski Suklaatin laittaa se päälleen kun nousee autosta, nappasi takapenkiltä valkoisen kypärän päähänsä ,veti oman hehkuliivinsä päälleen, varoitti tyttöä kuumasta asfaltista ja käveli makkarapaketin kanssa vielä päällystämättömän kaistan poikki itse päällystettävälle kaistalle kuumalle massalle.

Hetken päästä kiltti työmaapäällikkö palasi autolleen kantaen varovasti kahdella sormella kuumaa, pitkistä paistopussia, otti autostaan sanomalehden ja muovipullon mustakorkkista Kotisinappia, levitti lehden konepellille, avasi paistopussin ja sanoi Suklaatille, että murjaseppas, tyttö, tuosta pikimiesten ja -naistenkin – tervaturistien, kuten reissuhommia tekevät asfalttityöntekijät itseään tapaavat kutsua – perinneruokaa, röppömakkaraa ja laita siitä sinappia päälle, niin nälkä, jos ei muuta, niin ainakin siirtyy.

Kiltti työmaapäällikkö istumassa
edellisen Asconansa konepellillä
1980-luvulla koneasema-alueella
Alivieskassa

”Ja lisää on tuolla tien luiskassa asfalttimassassa paistumassa, jos tämä ei riitä”, kiltti työmaapäällikkö sanoi ja söi itsekin.

”Ja entäs sitten”, kiltti työmaapäällikkö kysyi Suklaatilta, ”mihinkäs nyt, kun sinulla ei ole oikeastaan mihin mennä? Minä ehdotan, kun tuon Hammin, siis tuon etujyrän jungakuski on nainen, Hilja - emme me enää, kuten huomaat, kaikki tänä päivänä miehiä ole, vaikka pikimiehistä puhutaankin - että olisit yön yli huomiseen hänen parakissaan koneasemalla, niin saat aikaa miettiä; pääset hänen kanssaan saunaan ja pesulle, jos vaan sinulle käy? Minä jo äsken puhuin hänen kanssaan, eikä hänellä ole mitään sitä vastaan. Saunan jälkeen mennään sitten syömään; minä tarjoan”.

Pikimiesten parakkileiri
Vihtijärvellä -80-luvulla.
Kiltin työmaapäällikön
asuntovaunu oikealla,
keltainen on sauna ja
VPK on tuomassa
saunalle vettä

Ei, kiltti työmaapäällikkö ei - kuten joku voisi luulla - vienyt itseään viisikymmentä vuotta nuorempaa Suklaatia asuntovaunuunsa ja ryhtynyt "kehdon ryöstäjäksi", kuten vain paria vuotta kilttiä työmaapäälikköä vanhempi laulutaiteilija Ilkka "Danny" Lipsanen ryhtyessään nuoreen tangokuningattareen, ei. 


Seuraavana päivänä Suklaati oli mietittyään ja keskusteltuaan illalla Hiljan parakissa Hiljan kanssa, että hän ei voi eikä halua mennä takaisin perheryhmäkotiin, vaan hän voisi muuttaa asumaan Hiljan perheeseen - ja koulukin tulisi käytyä Hiljan saman ikäisen tyttären kanssa. Tähän järjestelyyn tarvittaisi vain sosiaaliviranomaisen suostumus.

Hamm-täryjyrä

Paikallisen sosiaalisen toimen viranhaltija esitti Suklaatin nähtyään, että asia kuuluu varmaankin maahanmuuttoviranomaisten hoidettavaksi, mutta uskoi viimein, että Suklaati on Suomessa suomalaiselle naiselle syntynyt Suomen kansalainen. Suklaati pääsi lähtemään jo perjantaina Hiljan mukana uuteen kotiin. Muut seikat varmentuivat sittemmin.

Kun Suklaati sai tietää, että kiltillä työmaapäälliköllä ei ollut omia lapsia, saati sitten lapsenlapsia, hän lupautui mielellään ryhtyvänsä kiltin työmaapäällikön lapsenlapseksi, koska hänellä ei puolestaan ole isovanhempia. Suklaati-tyttö lupasi nimittää kilttiä työmaapäällikköä jatkossa ”Ukoksi”.

Eihän perheryhmäkodin
äiti nyt vallan susiruma 
ollut, pois se meistä, 
ei sinne päinkään!

Tuota perjantaita seuraavan viikon alussa illansuussa perheryhmäkodin äiti, saatuaan viikonloppuna selville ja luultuaan, että Suklaati olisi vielä koneasemalla, saapui räyhäämään kiltille työmaapäällikölle. Kävi kuitenkin niin, että kuultuaan Suklaatin olevan jo muuttanut uuteen kotiin, hän ihan omasta tahdostaan joutui ainakin kolmen tervaturistin yhden yön morsiameksi. Eihän nyt vallan susirumakaan ollut, vaikk'ei ollutkaan maassa kaunehin.

Kiltti työmaapäällikkö jäi vuoden 2016 urakointikauden jälkeen eläkkeelle, mutta ”Ukko” sai Suklaatilta ystävänpäiväkortin ja varmaankin saa isänpäiväkortinkin ainakin seuraavana vuonna.

Perheryhmäkodin äiti synnytti vuodenvaihteen tienoilla potran pienen ”tervaturistin”. Perheryhmäkodin isä puolestaan ihmettelee varmaan vieläkin, mistä ihmeestä noita aina tulee. Täytyisiköhän jonkun kertoa jo hänelle, miten niitä lapsia oikein tehdään? Ei kai.

Ja sen pituinen se.

Onko tämä satua, vaiko totista tottako vallan, mene häntä ja tiedä.