ENSIO OLUEN SISARENTYTÄR JA KUNNIAPUHEENJOHTAJA

Ensio Oluen sisarentytär Päivi Olut
entisen työnantajansa uniformu yllään

Ensio Oluen sisarentytär Päivi Olut oli saanut toimen kotimaasta ja toimi nyt Finnairin lentokenttävirkailijana lähtöselvityksessä Helsinki – Vantaan lentokentällä.

Finnairin kotimaanlennon AY4291 torstaina 21.6.2012 Helsingistä Ouluun bisnesluokka oli jo buukattu etukäteen täyteen, kun Kunniapuheenjohtaja saapui lentokentälle. Kunniapuheenjohtaja kiilasi jonon ohi lipunmyyntiin ja vaati lentokenttävirkailija Päivi Olutta ehdottomasti, ja vieläpä kiireellä, järjestämään hänelle paikan tälle lennolle bisnesluokkaan.

Ekonoomiluokan jono. Vain ekonoomeille.

-     Valitan, mutta tämä on ekonomyluokan jono. Teidän on mentävä jonon päähän, minä palvelen ensin näitä jo jonottaneita matkustajia, ja sitten Teitä, kun Teidän vuoronne tulee, Päivi Olut sanoi totutun kohteliaasti.

-     Sen puoleen, tälle lennolle on vapaana vain näitä ekonomyluokan paikkoja, ja teillekin järjestyy sellainen paikka tähän koneeseen; jos se ei kelpaa, niin seuraavalle lennolle on muutama paikka bisnesluokkaan, sillä tämän lennon bisnesluokan paikat tulivat jo täyteen. Järjestän Teille paikan, kun on Teidän vuoronne, lentovirkailija Päivi Olut opasti Kunniapuheenjohtajaa.

Tässä ihan vaan kuin malliksi yksi
 kunniapuheenjohtaja vaimoineen.
Hänestä ei kuitenkaan ole tässä
tarinassa kyse.

Kunniapuheenjohtaja hiiltyi ja alkoi esiintyä tärkeänä, koska hän oli mielestään tärkeämpi, kuin kukaan muu:

-     MINUN ei TARVITSE seisoa JONOSSA. Järjestäkää minulle BISNESLUOKAN paikka, ja TÄHÄN koneeseen, HETI!

-     Ja, ja ONKO TEILLÄ PIENINTÄ AAVISTUSTAKAAN, KUKA MINÄ OLEN, Kunniapuheenjohtaja korotti äänensä niin, että kaikki jonossa olevat matkustajat aivan varmaan kuulivat.

Lentokenttävirkailija Päivi Olut ei hätkähtänyt Kunniapuheenjohtajan polleaa käytöstä, vaan tarttui mitenkään kiirehtimättä ja ystävällisesti hymyillen yleisökuulutusmikrofoniin ja kuulutti virallisella nuotilla:

-     Huomio, anteeksi, voisinko saada hetkeksi lentoaseman kaikkien matkustajien huomion?

Lentokenttävirkailija Päivi Oluen iloinen, mutta kuitenkin virallinen ääni kaikui läpi odotusaulojen.

Lentokenttäkuulutus

-     Täällä kotimaanlentojen lähtöportilla numero 36 on eräs jonon kärkeen pyrkivä matkustaja, jolla ei ole pienintä aavistustakaan, kuka hän on.

-     Henkilöä, joka tunnistaa tämän jo lähempänä seitsemääkymmentä olevan, hyvin pukeutuneen, Ouluun matkalla olevaan, luultavasti melko dementoituneen vanhan miehen, ja voi auttaa tätä miestä kertomalla hänelle, kuka hän on, pyydetään ottamaan yhteyttä lentokentän henkilökuntaan, tai suoraan Finnairin kotimaanlentojen lähtöportille 36!

Koska myös kansamme kasuvava nuoriso
joka ei viellä tienne, mitä käteenveto
tarkoittaa, saattaa lukea "Ensio Olutta",
ei liene soveliasta sellaisesta
kuvaa tähän laittaa.
Tässä sen sijaan kuva
köydenvedosta.

Lentoaseman matkustajat räjähtivät remakkaan nauruun, mutta Kunniapuheenjohtaja mulkaisi murhaavasti lentokenttävirkailija Päivi Olutta, kurottui tiskin yli ja sähähti – kuten maailmanmiehillä on tapana – suureen ääneen mikrofonin ollessa vielä auki:

-     VEDÄ, SINÄ PIKKULIKKA, KUULE KÄTEEN!

-     Valitettavasti Teidän on vain jonotettava; palvelen kyllä Teitä ehkä siinäkin asiassa, jos tarve niin vaatii, ja taito on päässyt unohtumaan, sitten, kun ehdin, mutta vasta sitten, kun Teidän vuoronne tulee, lentokenttävirkailija Päivi Olut vastasi hymyillen ystävällisesti sulkematta mikrofonia.

ENSIO OLUT JA TÄYTETTY PINGVIINI

Suora, sanatarkka lainaus PerSujen (opp.) puheenjohtajan Timo Soinin välikysymyskeskustelun puheenvuorosta Eduskunnassa 13.6.2012:

Pullalla täytetty
pingviini, kun on
suukin ihan
vehnäsellä!

 ”Ministeri Urpilainen on taitava. Jos annamme rahaa, vaadimme vakuudet, hän väittää. Hyvä. Mutta mitkä vakuudet? Vai täytetty pingviini?”

Valtionvarainministeri Jutta Urpilainen (sd, hall.) vastasi tähän:

”Illuusioiden ja harhakuvitelmien viljelemisen sijaan vastuuta kantava poliittinen liike pyrkisi erittelemään politiikkansa seurauksia. Tähän perussuomalaiset eivät ole vielä kertaakaan kyenneet”.

Robbarista ostettu täytetty
pingviini

Selväähän on, että yhdellekään PerSulle, joka tietenkin kuuluu – kuten hyvin tunnettua on – vastuuta kantavaan poliittiseen liikkeeseen, ja pyrkii erittelemään politiikkansa seurauksia, ei tulisi mieleenkään esittää lainanvakuudeksi täytettyä pingviiniä, jos kuka tahansa voisi sellaisen tarjoustuotteena esimerkiksi Robbarista ostaa; Lidlistä niitä yleensä, kuten muutakin tarjoustavaraa, riittää vain enintään kahdelle nopeimmalle, joten Lidlistä ostetulla täytetyllä pingviinillä on parempi vakuusarvo, kun Robinhoodista hankitulla.

Ihan vaan selvyyden vuoksi, pingviinit (Spheniscidae) on pingviinilintujen (Sphenisciformes) lahkon ainoa heimo. Siihen kuuluu luokittelusta riippuen 17–20 lajia, joista kaikki elävät eteläisellä pallonpuoliskolla. Pingviinejä ei esiinny ainoastaan kylmässä ilmastossa, Etelämantereella ja Eteläisellä jäämerellä, vaan myös tropiikissa. Galápagossaarten pingviinit käyvät ruuanhakumatkoillaan jopa päiväntasaajan pohjoispuolella. (Lähde: Wikibedia, ihan niin kuin minä, siis tämän kirjoittaja, sitä en muuten tietäisi)

Ensio Olut kuitenkin uskoo, että eteläeurooppalainen täytetty pingviini, jos se on alkuperältään endeemistä, (Wikisanakirja: endeeminen (biologia), sellainen mikä tai mitä esiintyy ainoastaan jollakin määritellyllä alueella. No, tämänhän mä tiedän muutenkin!) vain Välimeren pohjoisrannikolla elävää pingviinirotua, saattaa olla vallan vaikka kuinkakin arvokas lainanvakuus!

Etelä-Eurooppa.
Osoite: Pohjoinen pallonpuolisko

Tosin tässä tapauksessa Etelä-Eurooppa ei saisi missään olosuhteissa siirtyä päiväntasaajan eteläpuolelle, koska siellä eteläisellä pallonpuoliskollahan pingviineitä on vallan tuhkatiuhassa, ja täytetyn pingviinin vakuusarvo siellä on näin ollen aika mitätön, joll'ei vallan olematon, koska jokaisella eskimolla on tietysti sellaisia iglun jokaisella ikkunalaudalla, ja vallan kaksin kappalein.

Jääkarhu popsii silliä

Ai niin, eskimothan asuvat Pohjoisnavalla, ja se kai nyt sentään säilyy pohjoisella pallonpuoliskoilla. 

   Eikä Pohjoisnavalla ole pingviinejä, koska jääkarhut ovat ne kai jo ammoin pistäneet poskeensa ja popsivat nyt siellä vaan hylkeitä, sillejä sekä silloin tällöin joitakin eskimoita!

Seuraavassa tarinassa kerotaan kuitenkin, että pingviineitä esiintyy Etelä-Euroopassa ihan oikeasti; joskaan laji ei olekaan mikään jokapaikan tuttavuus, niin ainakin Vatikaanissa – paikka lienee Simo Soinille varsin tuttu, joten Soinin vertaus lienee saatu tuon Kirkkovaltion faunasta – niitä esiintyy:

6 pientä kääpiötä - Jörö on muissa puuhissa

Seitsemän pientä kääpiötä olivat Vatikaanissa vierailulla Pyhän Istuimen luona. Uteliaalla oli asiaa; niinpä Utelias kysyi isovarvastaan lattiaa vasten pyöritellen Paavilta:

– Oi Pyhä Isä, ei muuten, eikä millään, mutta kun me vähän epäillään... Roomassahan on paljon nunnia, mutta onko täällä Vatikaanissa yhtään nunnaa?

Roomalaiskatolinen
nunna

– On, poikani, kyllä täällä Vatikaanissa on paljon nunnia, epäilemättä on, Paavi vastasi.

– No entä, Pyhä Isä, kerropa, onko täällä Vatikaanissa yhtään mustaa nunnaa, Vilkas puolestaan jatkoi kyselyä.

– On, aivan varmaan on täällä Vatikaanissa joku mustakin nunna; emmehän me täällä Pyhän Istuimen luona nunnia toki rotuerottele, Paavi vastasi huvittuneena.

– Entäs, Pyhä Isä, onkos täällä Vatikaanissa yhtään mustaa kääpiönunnaa, Jörö jatkoi tivaamista Paavilta.

– En usko, poikani, josko on edes koko maailmassa montakaan mustaa kääpiönunnaa. Jossain päin maailmaa saattaa tietysti olla jokunen, mutta ei täällä Vatikaanissa. Ei, täällä Vatikaanissa ei ole ensimmäistäkään mustaa kääpiönunnaa, siitä olen aivan varma, Paavi vastasi.

– No voihan sun kilin kellit, Jörö alkoi noitumaan.

Silloin Lystikäs ja Vilkas räjähtivät nauramaan, ja he, sekä kaikki muut kääpiöt – Viisas ja Uneliaskin mukaan lukien – osoittamaan pienillä etusormillaan Jöröä ja pilkkaamaan:

Pingviini täyttää toista pingviiniä

– Läl-läl-läl-lällää, Jöröpä pani pingviiniä, läl-läl-läl-lällää! Jöröpä pani pingviiniä, läl-läl-läl-lällää!

Ei siis ole täysin mahdotonta saada Euroopan etelälaidalta miljardilainan vakuudeksi yhtä täytettyä pingviiniä!

Elefanttilintu.
Kuten näkyy, kaikki lihat on
vallan tarkkaan syöty poies!

Mutta ei kuitenkaan liene tarvetta lähteä edes niin kauas, kuin Etelä-Eurooppaan hankkiakseen täytettyä pingviiniä; Pohjanmaaltahan löytyi kattava kokoelma linnunmunia – yksi erityisen arvokas lajikin on joukossa; kyseessä on vasta vuonna 1650 luultavasti merenkulkijoiden sukupuuttoon syömän Madagaskarin Elefanttilinnun, (Aipyornus Maximus), fossiloitunut muna – sekä satoja erikaltaisia lintuja pakkasesta, että täytettyinä; kyllä sieltä pakastimesta penkomalla yksi pingviinikin saattaa löytyä. Siitä vaan sitten sulattamaan ja toppaamaan!

Ja tähän loppuun vielä pari vitsiä: Jussi Halla-aho, Teuvo Hakkarainen ja Juho Eerola (siis keitä ihmeen kummia); mutta kyllä ainakin Ensio Olutta naurattaa kovin!

ENSIO OLUT SENIORIN VIIMEINEN TOIVE

Isä-Ensio Oluen isoisän isä Ensio Olut senior oli jo hyvin, hyvin vanha, vakavasti sairas pappa, ja teki kuolemaa saattohoitokodin vuoteessa.

Pastori Oili Vaara

Vaikkakaan Ensio Olut senior ei ollut koskaan eläissään minkäänlainen uskovainen ollut, hän kuitenkin halusi, että lähes nuorimman Ensio Oluen perhetuttu pastori Oili Vaara kutsuttaisiin hänen luokseen.

Pastori Oili Vaara saapui Ensio Olut seniorin sairasvuoteen äärelle viimeisillä hetkillä, sillä Ensio Olut senior vetäisi kohta viimeisen henkäyksensä.

Pastori Oili Vaara luki Ensio Olut seniorille juuri pyhää sanaa, kun Ensio Olut senior viimeisillä voimillaan sai viittoillen pyydetyksi pastori Oili Vaaraa antamaan hänelle kynän ja palan paperia.

Pastori Oili Vaara täytti kuolevan toiveen antaen tälle kynän ja paperia.

Ensio Olut senior raapusti paperille muutaman sanan ja kuoli pois.

Vanha Raamattu

Pastori Oili Vaara talletti Ensio Olut seniorin viestin vanhan raamattunsa väliin antaakseen sen omaisten luettavaksi vasta vainajan muistotilaisuudessa.

Ensio Olut seniorin murheen murtama suku hankki hautapaikan ja järjesti Ensio Olut seniorin eläissään esittämän toiveen mukaisesti perin vaatimattomat maahanpaniaiset.

Ensio Olut seniorin leski, Kyllikki Olut, oli käynyt Kymen-Sanomien toimituksessa laittamassa lehteen Ensio Olut seniorin kuolinilmoituksen.

Kyllikki Oluelle oli kerrottu Kymen-Sanomien toimituksessa, että kuolinilmoituksessa hinta oli 2,50 € palstamillimetriltä ja minimi kaksi riviä, eli neljä palstamillimetriä, yhteensä siis 10 €.

Kyllikki Olut oli oppinut rahan arvon jo Ensio Olut seniorin eläessä, ja tiesi, että Ensio Olut senior ei ollut halunnut suurellista kuolinilmoitusta; vain pari riviä, siinä kaikki.

Niinpä Kyllikki Oluen laatima ilmoitus kuului:

Lada Samara -86

”Ensio Olut senior on kuollut.

Myydään Lada Samara vm. -86.”

Kun Ensio Olut senior oli saatettu maan poveen ja väki oli kerääntynyt muistamaan poisnukkunutta, pastori Oili Vaara oli muistopuheessaan muistellut mm. Ensio Olut seniorin raittiutta ja rehellisyyttä seuraavasti:

– Kunnollinen Vaalimaan tullimies Kullervo Kallinen, jonka teistä moni vallan hyvin tunteekin, kertoi kerran minulle, että takavuosina, kun hän oli ollut työvuorossa, silloin jo lähes eläkeiässä ollut rahtari Ensio Olut senior oli raskaalla ajoneuvoyhdistelmällään pitkältä Uralin taakse Neuvostoliittoon suuntautuneelta kappaletavaralastin kuljetusreissultaan päässyt vihdoin Suomen puolelle pitkään rajan takana Venäjän tulissa jonotettuaan.

Alkoholia

– Tupakkaa? Alkoholia? Huumeita? Laittomia aseita? Kullervo Kallinen oli Ensio Olut seniorilta ykstoteen tiedustellut, kuten kunnollisen tullimiehen kuuluu.

– Kiitos, mutta nyt ei maistu; joku toinen kerta sitten. Mutta nyt, jos olis iso kuppi kunnollista, vahvaa suomalaista kahvia ja tuore possumunkki, niin sellaiset kyllä maistuisivat.

 Pastori Oili Vaara lopetti liikuttavan muistopuheensa, sanoihin:

– …ja vielä viimeisillä voimillaan rakas vainajamme Ensio Olut senior kirjoitti viestin meille tänne murheen alhoon jääneille. Hän varmaan halusi, että me lukisimme sen tässä tilaisuudessa.

– Minä en ole katsonut, mitä hän kirjoitti sille paperille, jonka hänelle annoin, vaan taittelin sen ja talletin viestin visusti tämän vanhan raamatun väliin.

Pikku-Pirjo

– Jospa Sinä, Pikku-Pirjo, Ensio Olut senior-vainajan tyttärentyttären tyttärenä ties monennessako polvessa, ottaisit tämän paperin ja lukisit nyt meille nuo meille kaikille niin rakkaan vainajan viimeiset sanat.

Pikku-Pirjo sai pastori Oili Vaaralta tämän huolellisesti raamatun väliin taitteleman paperin, avasi sen ja luki:

– Saatanan kappalainen, ota heti se piikkikorkosi pois mun happiletkun päältä!

ENSIO OLUT JA PIKKUHOUSUT

Seksologian tohtorin ja vertailevan erotiikan päivystävän dosentin Ensio Oluen nähtäville ilmestyi tietokoneen näytölle kuin tyhjästä seuraava lehtijuttu. Suora lainaus:

Iltalehti:

Kauppaan terveellisesti
jätetyt pikkuhousut

"Jätä pikkuhousut kotiin - se on terveellistä?

Tiistai 22.5.2012 klo 14.41

Pikkuhousuttomuudesta on paitsi käytännön hyötyä, se saattaa olla myös terveellistä, uskoo seksologi.

Pikkuhousuitta kulkeminen voi lisätä seksuaalista itsetuntoa. 

Kun alushousuja ei käytä, säästyy ylimääräiseltä pyykkikuormalta eikä tarvitse huolehtia vaatteiden alta näkyvistä pikkuhousunrajoista. Kommandona kulkeminen voi kuitenkin myös kasvattaa seksuaalista itsetuntoa ja lisätä seksihaluja, kertoo Cosmopolitan-lehti.

– Poistamalla intiimialueidesi suojat, pääset kosketuksiin luontaisen aistillisuutesi kanssa, sanoo losangelesilainen kliininen seksologi Ava Cadell.

Cadell uskoo myös, että pikkuhousuttomuus lisää miehen seksihaluja, sillä naisen erittämät feromonit vapautuvat helpommin ilman alusvaatteita.

Cosmopolitan-lehden haastatteleman Cedars-Sinain sairaalan naistentautien erikoislääkärin Lisa Mastersonin mukaan pikkuhousuttomuudella on kuitenkin varjopuolensa; alushousujen käyttämättömyydestä saattaa pahimmillaan seurata satiaisia ja infektioita. Suurta vaaraa ei kuitenkaan Mastersonin mukaan ole, jos muistaa huolehtia hyvästä intiimihygieniasta.

IL" 

   Lainaus päättyi.

Satikutianen (Pthirus pubis)

Nii’in, satiaisiapa satiaisia, ja lisäksi vielä infektioita; Amerikan ulkoilmahan on vallan sakeanaan satiaisia ja infektioita, jotka vaan väijyen odottavat, milloin avuton alushousuton naisihminen astuu ulos asuntonsa ovesta!

Palataanpa ajassa takaperin 1800-luvulle ja siitä vieläkin taaemmas, aina aikaan, jolloin Ensio Olut oli – kuten tunnettua – vielä kovin nuori. Tuolloin naiset eivät juurikaan käyttäneet minkäänlaisia alushousuja – nimettömiä, kuten niitä vielä 1960-luvulla häveliäästi nimitettiin – puhumattakaan pikkuhousuista, eli ”pikkareista”.

Seuraa lainaus Taina Myöhäsen folkloristiikan alan Pro Gradu – tutkielmasta

Helsingin yliopisto

Kulttuurien tutkimuksen laitos, toukokuu 2004. Suora lainaus taas:

”Heikinmäen mukaan ensimmäinen merkintä naisten alushousuista Suomessa löytyy turkulaisen ravintoloitsijan, neiti Maria Marghareta Holmbergin perunkirjasta vuodelta 1817. Vastaavia merkintöjä löytyy myös muiden aikansa suurkaupungeissa, Helsingissä ja Turussa, eläneiden säätyläisnaisten perunkirjoista. Näiden merkintöjen pohjalta voi olettaa, että suurimpien kaupunkien varakkailla naisilla oli alushousuja käytössä jo 1800-luvun alun vuosikymmeninä.

Naisten alushousujen käyttö oli aluksi harvojen tyyli. Edelleen perunkirjamerkintöjen pohjalta Heikinmäki on tehnyt havainnon, että Helsingissä 1830-luvulla vain noin 10 prosentilla naisista mainitaan olleen jäämistössään alushousuja. Maininnat kuitenkin lisääntyvät tasaisesti vuosikymmenten myötä, ja noin parikymmentä vuotta myöhemmin ensimmäinen maininta naisten alushousuista löytyy hämeenlinnalaisesta perunkirjasta.”

   Lainaus päättyi taas.

(lähde: http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/kultt/pg/myohanen/nimettom.pdf )

(Lisättäköön tähän pieni Ensio Oluen korjaus Taina Myöhäsen käyttämään termistöön; kysessä ei ole perunkirja, vaan perukirja).

Tämä tutkielma todistaa, ettei ainakaan Suomen pienemmissä kaupungeissa, kuten esimerkiksi Kotkassa, joka tosin perustettiinkin vasta vuonna 1879, puhumattakaan köyhällä maaseudulla, ei pidetty 1800-luvulla, eikä vielä 1900-luvun alkupuolellakaan ulkoilmassa väijyviä satiaisia ja infektioita kovin suurena uhkatekijänä.

    Tuolta neitseelliseltä ajalta periintyy myös sanonta, alunperin ehkä jostain Savon seutuvilta, tai Laatokan pohjoispuolisesta Karjalasta: "siitä on nyt liikkeellä kahenlaista ilimoo. ko entisellä tytöllä, toine nostaa helemoo, ja toine puhaltaa lunta pilluun".

Tässä neidolla on, ei punapaula,
ei, ehei, vaan tuo Iltalehden
uutisjutussakin 22.5.2012
epäterveelliseksi mainittu
asuste, pikkuhousut

Sen sijaan – perustuen seksologian tohtorin ja vertailevan erotiikan päivystävän dosentin Ensio Oluen empiirisiin tutkimuksiin (Empiirinen tutkimus (kreik. Empeiria,) eli kokemusperäinen tutkimus, perustuu tutkimuskohteen havainnointiin tai mittaamiseen) – sotien jälkeisenä aikana 1940-luvulta aina 1960-luvulle, kun pikkuhousujen käyttö naisten keskuudessa oli jo melko yleistä, vaarana oli – ei vieläkään satiaiset – vaan, johtuen huonolaatuisista vyötärökuminauhoista, kompastuminen nilkkoihin pudonneisiin pikkuhousuihin.

Taiteilijan näkemys pudonneista
alushousuista Amerikasta ajalta
ennen valokuvauskoneen
keksimistä. Tuolloin
kadutkin olivat
kultaa!

Varsinkin ankaran puritaanisessa (so. siveellisessä) Amerikassa, jossa ostokset kannettiin, ja kannetaan yhä, kaupasta kantokahvattomissa paperipusseissa, tämä alushousujen nilkkoihin putoaminen oli yleinen ongelma ja monenlaisten, ei suinkaan sairauksien, vaan fyysisten sekä myös henkisten vammojen aiheuttaja.

Myös autoliikenteessä koettiin moniaita vaaranhetkiä, kun kuljettajien keskittyminen herpaantui hetkeksi pois ajosuoritteesta.

Suomessa ei lainsäätäjä ole määrännyt naisille pikkuhousupakkoa, mutta moraalinen pakko niiden käyttämiseen on ollut voimassa vuosikymmeniä.

Moralismin huippu saavutettiin -60-luvulla, kun mm. ainakin Lahden Suurlavalla poliisi suoritti suurratsian, jossa tarkastettiin, onko kaikilla tytöillä alushousut hameen alla. Ei ollut. Tämä episodi tapahtui siihen kulta-aikaan, kun naiset eivät Suomessa vielä käyttäneet sukkahousuja, niitä erotiikan tappajia, jotka kotoisin ovat itsestää perkeleestä - Ensio Olut ei muuta sano - vaan pukeutuivat

Sukkanauhat takaisin!

 saumallisiin liivisukkiin, koska saumattomia nailonsukkia yhtenä kyr... eiku siis tuona putkena suoltavia pyöröneulekoneita - jotka nekin ovat itsestään perkeleestä kotoisin - oltu vielä tuotu suomalaisten sukkatehtaiden tehdassaleihin. Saumasukkien kera naiset pukeutuivat sukkanauhavyöhön tai -liiveihin. Monet muodikkaat naiset pukivat vielä tuolloin ylleen korsetinkin. Oi noita ilon ja onnen aikoja!

Sukkanauhat takaisin!

Ensio Olut ei ollut tuolloin Lahden Suurlavalla paikanpäällä, mutta voi mielessään kuvitella juurevat lahtelaiskonstaapelit ja komisariukset konttaamassa tanssilavan lattialla kurkistelemassa taskulampun kanssa tyttöjen helmojen alle.

     Hannu Karpon tv-ohjelmassa, vai oliko se Hymy-lehdessä, siitä poliisikunnan suurella ja asian vakavuuden huomioonottavalla hartaudella suorittamasta hameiden alle kurkkimismanööveristä oli kuvareportaasi, niin Ensio Olut sen muistaa. 

Tämän päivän poliisit eivät enää virka-aikana kurki tyttöjen hameiden alle; ei niin, etteikö heillä tervettä halua enää siihen olisi, vaan kun kaikki aika menee ajelessa ympäriinsa kaksivärisellä pakettiautolla etsimässä huumehörhöjä sun muita roismoja.

Koska kuvaa konttaavasta lahtelaispoliisista
väijymässä tyttöjen mekkojen alle ei kuvan
julkaisemisesta koituvan oikeustoimiuhan
varjolla voi julkaista, niin tässäpä
pari kuvaa Englannin poliisista
-60-luvulta mittaamassa
tyttöjen minihameita.
Mukavaa hommaa
sekin; ainakin
poliiseista.

Tuosta muistuikin mieleen, että ei ainoastaan seksologian tohtori ja vertailevan erotiikan päivystävä dosentti Ensio Olut tervehdi ilolla – huom! pelkästään ammatillisista syistä – tuota tämän jutun alussa olevaa Iltalehden julkaisemaa uutista, vaan tiettävästi myös Plondi-Riitta sekä Pimpo-Pirjo ovat iloisia siitä, että nyt he voivat jättää pikkarit kotiin.

Plondi-Riitalla eikä Pimpo-Pirjolla linja-autossa, ei myöskään missään muussa julkisessa kulkuneuvossa enää tule kiire riisua alushousujaan, kun kuulevat takanaan istuvien, luultavasti pummilla ajavien teinityttöjen kiekuvan, ja Plondi-Riitta joutuu usein huomauttamaan Pimpo-Pirjolle loppukiekaisujen kera:

Koska tuota kyseistä ammattikuntaa pian
ei ole ehkä enää olemassa, niin tässäpä
kaksi iloista vi... eiku matkalipun
tarkastajaa kaukaa tuolta
Ameriikan kultamaasta.

”Alahan sinäkin - ja vallan kiirulla sittenkin - riisua pikkuhousujasi, etkö kuullut, kun takapenkin tytöt sanoivat, että nyt ne vitun tarkastajat nousivat  taas tähän julkiseen kulkuneuvoon!”

  

EUROOPAN UNIONI JA AVIORIKOS

Suomen pysyvä edeustusto
Euroopan Unionissa
Brysselissä

Rouva Pirjo Olut on paljon kotimaastaan poissa olemaan joutuva virkanainen, meri- ja maaliikenteen erityisasiantuntija Suomen pysyvässä edustustossa Euroopan Unionissa Brysselissä.

Rouva Pirjo Olut oli alkanut epäillä, että hänen miehensä Ensio Olut pettää häntä hänen ollessaan viran hoidon takia niin paljon poissa kotoa.

Rouva Pirjo Oluen epäilyt vain vahvistuivat, kun hän yritti moneen kertaan soittaa Ensio Oluen kännykkään, ja kun siihen ei vastattu, etsi kesken kiireisen, raskaan kokouspäivän käsiinsä lankapuhelimen ja soitti, kun ei muistanut kotinumeroaan, ensin numerotiedusteluun, ja luetteli miehensä nimen kirjain kirjaimelta, koska ranskankieliset ovat siinä suhteessa kummallisia, etteivät ymmärrä selvää suomea. 

   Belgialainen numerotiedustelu löysi Suomesta kotvan eri lähteistä etsittyään vain yhden lankapuhelinnumeron haulla "Ensio Olut, Kotka, Finland".

Le Soir

Rouva Pirjo Olut kirjoitti numeron paikallisen ranskankielisen ”Le Soir” –sanomalehden kulmaan, ja soitti sitten ylöskirjaamaansa lankanumeroon. Siellä vastasi puhelimeen nainen, jota Pirjo Olut ei tunnistanut.

-     Haloo, Riitta puhelimessa, kuului hieman epävarma vastaus langan toisesta päästä.

-     Kuka ihmeen ”Riitta” siellä on puhelimessa, rouva Pirjo Olut tiedusteli tiukkaan sävyyn.

Kotiapulainen Riitta
Jokuvainen

-     Riitta Jokuvainen, kotiapulainen, nainen langan toisessa päässä vastasi.

-     Mutta kun meillä ei ole kotiapulaista, rouva Pirjo Olut sanoi ääni kireänä.

-     Talon isäntä palkkasi minut eilen aamulla, kotiapulainen vastasi.

-     Ja missä tämä ”talon isäntä” nyt on, rouva Pirjo Olut ivaa äänessään.

-     Makuuhuoneessa, sängyssä nuoren naisen kanssa; talon isäntä sanoi, että nainen on hänen nuorikkonsa, vastavihitty vaimonsa.

-     Voi herssimunleidi sentään, ja anna mun kaikki kestää, vai niin se pukki sanoi! Minä olen Pirjo Olut, olen hänen vaimonsa, olen ollut jo kaksitoista vuotta, tiedä se!

-     Niin sanoi. Mutta mistä minä…

-     Haluatko tienata 50.000 euroa, rouva Pirjo Olut kysyi kotiapulaiselta hyvin rauhallisella, lähes jäätävällä äänellä.

-     Kyllä, kaikin mokomin. Mitä minun pitää tehdä ansaitakseni tuon rahasumman, kotiapulainen vastasi.

.22 kaliberin Walther PPK

-     Puhelinpöydän lukitussa laatikossa on .22 kaliberin Walher PPK-pistooli, josta numerot on viilattu pois, ja ammuslipas; laatikon avain on siinä pöydän yläpuolella taulun takana. Avaa laatikko, lataa ase, mene makuuhuoneeseen ja ammu se huoripukki ja se kalkkuna, jonka kanssa se siellä vehtaa, rouva Pirjo Olut ilmoitti tylysti.

Rouva Pirjo Olut kuuli, kuinka kotiapulainen avasi puhelinpöydän laatikon ja latasi aseen. Sitten kuului askelia ja kaksi pistoolin laukausta. Kohta kotiapulainen palasi puhelimeen ja kysyi:

-     Mitä minä teen ruumiille?

-     Heitä ruumiit pihan uima-altaaseen, ja hautaa ase ruusupenkkiin, rouva Pirjo Olut käski.

Kotiapulainen laski luurin pöydälle, seurasi taas tauko ja kuului askelia. Kotiapulainen palasi puhelimeen:

-     Mutta rouva, kun tässä talossa ei ole pihalla uima-allasta, eikä ruusupenkkiäkään, pelkkää asfalttia vaan; tämä on kerrostalo.

Lankapuhelin

-     Onhan tämä numero nyt varmasti +358 5 845 7638?