RAKENNA OMAAN PIHAASI OIKEA KESÄTERASSI ELI PATIO

Kotkan Meripäivien Meriparaati

Olethan huomannut, että sillä aikaa, kun sinä olet ollut katselemassa Kotkan Meripäivien Meriparaatissa suloisen sutjakkaa polven nousua ja helman heilahdusta, kaiken maailman toispaikkakuntalaiset hampuusit ovat täyttäneet kaupungin jok’ikisen kesäterassin kaikki istuimet, ja sinä joudut kuivin suin katselemaan, kuinka nuo edellä mainitut hampit ja ulkomaanpellet kiskovat niillä sinulle niin tutuilla terasseilla posket lontalla, pää kahtaalle tutisten ja kaksin käsin veltoista muovimukeista kylmän viileän huurteista kaljaa.

Ulkomaanpelle vetää kaljaa Meripäivien 
aikaan kotkalaisella terassilla

Linttaan istuttu lepperi

Sitten kun sinä, siinä jossain puolen yön haminoilla yhytät – kompastuttuasi ensin muutamaan Kotkan vanhimman ehjän rakennuksen, Ortodoksikirkon puiston siimekseen sammuneeseen varhaisteiniin – Kotkan syrjäisimmän terassin pimeimmästä nurkasta vapaan, jo lintalleen menneen lepperin, jolle on kaadettu ainakin puoli mukillista kaljaa – jos ei jotain vieläkin pahempaa, mutta saman väristä – ja riennät pikaisesti ostamaan kaljanjakopisteeltä oman, ylihintaisen mukillisen kuohuvaa mallasjuomaa hakkaavaan janoosi, niin eikös joku juopporenttu istua napota housun persukset märkänä jo tuollakin tuolilla.

Ja vaivalla hankkimasi kaljakin on tietysti aivan taskulämmintä, koska nuo kaiken maailman rapajuopot ovat ryystäneet pilsneriä niin vinhasti, etteivät Meripäiväravintolan kylmäkoneet ole pysyneet mukana vauhdissa.

Ensio Oluen toiveminiä. 
Riivinrauta on onneksi 
jäänyt Kajaaniin

Riivinrauta

Vieläkin pahempi juttu on, jos et ole ehtinyt jostain hiton Kajaanista anopin- tuon iänikuisen riivinraudan - siskon nimipäivän vietolta mukaan koko Kotkan Meripäiville. Harmi!

Mutta tämä katastrofaalinen tilanne ei pääse enää koskaan toistumaan, kun rakennat itsellesi ihka oman kesäterassin eli, kuten jotkut sanovat, pation omaan kotopihaasi!

Patio

Oikea aika oman kesäterassin, eli pation, rakentamisen suunnittelun aloittamisen ryhtymiseen on juuri nyt, niin terassisi on sitten heti keväällä vain rakentamista – ja muutamaa obligatorista kaljakorillista – vaille valmis!

Huolellinen suunnittelu on kaiken rakentamisen lähtökohta, samoin kuin perustus on rakennustyön.

Rakenteen jäykistäminen
pulttaamalla

Valmiita perustuselementtejä hitsauslevyineen saa betonituotetehtailta, muita tarvikkeita, kuten pilarikenkiä, pultteja sekä muttereita – joita tarvitset rakenteen jäykistämiseen – esimerkiksi rautakaupoista, ja lautoja ja muuta puutavaraa tietysti puolestaan lautakaupoista, siis puutavaraliikkeistä.

Suunnittelutyöhön ei maallikon pidä suin päin – etenkään omin päin, pumattakaan, että jos maalliko olisi selvinpäin – ryhtyä. Suunnittelijaksi tulee valita selväpäinen suunnittelija. Tässä tapauksessa kysymykseen rientää avuksi rakennesuunnittelija; rakennusinsinööri, rak.mest., tai hätätapauksessa käy laatuun tietenkin myös Ensio Olut, tai jopa sellainen Dildol…Dipol… no, mikä se nyt on…ai niin, Diploni insenjööri.

Komposiitista ei lähde tikkuja lapsen pyllyyn

Vaikka terassin kantaviin rakenteisiin käy jopa A-luokan painekyllästetty ns. ”Kestopuu”, tai liima- sekä kertopuu, kansirakenne on syytä kuitenkin tehdä jo itsessään lahonkestävästä puutavarasta; painekyllästetyn puun – eli edes kevyemmin suojatun AB-luokan – käyttö ei siis ole tässä paikassa suotavaa, koska eivät vain aikuiset, vaan myös lapset, voivat pyllyillä kotiterassilla.

Kotiterassilla ei ole puketumissääntöjä.
Ei haittaa, jos vaikka vosulta ihan
aluhousutkin jäisivät vinnille 
vallan kokonaan

Höylätty lehtikuusi, tai lämpökäsitelty puutavara kestävät – varsinkin öljykäsiteltyinä – vuosikausia, mutta komposiittimateriaali, joka on tehty lämpökäsitellyn puutavaran höyläyksestä ja sahauksesta ylijääneestä purusta ja kierrätysmuovista muotoonpuristamalla, on lähes ikuista. Eikä siitä lähde tikkuja paljaaseenkaan pyllyyn!

Koska puu, sekä komposiitti, ovat huonosti lämpöä johtavia – toisin kuin kivi ja betoni, on ensin mainituista materiaaleista rakennetulla terassilla miellyttävää pyllyillä, kävellä ja istua viileämmälläkin kelillä. Eikäpä uhkaa peräpukamat, ei virtsatietulehdus – eivätkä edes kylmän kyhmyt!

Pitkä vessajono

Vesivahinko voi käydä,
jos vessaan on liian
pitkä jono

Ja kun vielä kotipihan kesäterassilla on vessakin aina ihan muutaman askeleen päässä, eikä sinne täydy kovinkaan pitkään jonottaa – toisin kuin bajamajoihin vierailla veräjillä – luulisi kotikesäterassin olevan urbaanin kesäihmisen itsestään selvä valinta!

VALEMUMMOT VALELÄÄKÄRIN VALEVASTAANOTOLLA

     

Valelääkärillä on valeviikset

   Vuonna 2011 viimein Kouvola-nimisestä kaupungista - ihan totta, sen niminen kaupunki on ihan oikeasti olemassa - löytyi ja kiinni otettiin aiemmin ainakin Lahdessa ja muuallakin Suomessa toiminut, erittäin varsinkin mummoikäisten naisten suosima ja heidän erittäin päteväksi havaitsemansa valelääkäri, joka sittemmin tuomittiin menettämään valelääkärin oikeutensa ihan oikeassa tuomioistuimessa. Samoihin aikoihin uutisoitiin myös ainakin valesairaanhoitajista, valeliikemiehistä, jne. 

   Tämä marraskuinen tarina kirjaa erään valevastaanottohuoneen tapahtumisista eräänä ihan tavallisena ikävänharmaana marraskuisena aamupäivänä.

Ensio Oluen valemummo, Emävale Olut, istui toisen valemummon kanssa valelääkäri Olli Valevaaran valevastaanoton valehteluodotushuoneessa.

Valekaretti-
kilpikonna

–            Tämä Olli Valevaara se vasta on pätevä valelääkäri, vallan ainakin koko Suomen, saattaapi olla ihan Pohjoismaidenkin pätevin valelääkäri; kuuluu kuulemieni valepuheiden mukaan suorittaneen valelääketieteen valetohtorin opinnot Pietarin valelääketieteellisessä valeyliopistossa valekirjekurssilla. Minunkin valemieheni – valepojanpoikani Ensio Oluen valevaarin, siis tämän Jaseon Vitunvaleen – se määräsi valekarettikilpikonnaliemidieetille ja ehdottomasti vielä karppaukseen kylmällä valelenkkimakkaralla  – ja oikein reippaasti madollisimman terävää valesinappia sen lenkkimakkaran kera – 

Ensio Oluen
valekuollut valevaari
Jaseon Vitunvale

      viime keväänä valejääkiekon valemaailmanmestaruuskisojen aikaan, ja siitä lähtien minun valemieheni on ollut valekuollut, Ensio Oluen valemummo, Emävale Olut, avasi valehtelun.

Ensio Oluen
valemummo

         –            Niin, pätevä on, kovin pätevä. Minun valemieheni on ollut valekuollut jo pitkään – siitä lähtien, kun hän osallistui tämän valelääkäri Olli Valevaaran luulosairauslääkkeen kaksoissokkovaletutkimukseen, ja joutui valevertailuryhmään, jolle annettiin oikean lääkkeen sijaan sitä valelääkettä. Tällainen valekuollut valemies on lähes vaivaton pitää – eikö vain – se ei valehtele menevänsä vaan kävelylle, ja karkaa sitten valekavereidensa valebaariin kaljalle. Ja on valesisäsiistikin! Mitä nyt joskus täytyy sitä ihan valehtelematta vähän sieltä täältä tomuttaa, toinen valemummo valehteli siihen.

Valemummo tomuttaa
valekuollutta valevaaria
vähän sieltä sun täältä

   

    Valemummojen valehtelu

Valesairaanhoitaja

 keskeytyi, kun valesairaanhoitaja tuli noutamaan valevastaanoton valelääkekaapista valeterveyskeskuksen valevuodeosaston valesairaille valevuodepotilaille yhden kourallisen iloisenvärisiä valelääkkeitä ja toisen kourallisen valevastalääkkeitä.

Valevastalääkkeitä

   Tovin hiljaisuuden jälkeen Ensio Oluen valemummo, Emävale Olut, jatkoi valehtelua:

                    

                       - 

Hieman rapautunut 
valesokkeli

Valepojanpoikani, tämä Ensio Olut, on muuten Pietarin teknillistä valekorkeakoulusta valmistunut valerakennusinsinööri. Hän nykyisin pääasiassa valesuunnittelee valerakennusten valesokkeleita. Ja onkin oikein hyvä valesokkelisuunnittelija!

Valepukuinen
valesalapoliisi

        –            Minun valepojanpoikani – toinen valemummo valehteli paremmaksi – on puolestaan valesalapoliisi. Tuo orava, jolla on kamera, siis tuo valeorava tuolla valepuussa, on se valepojanpoikani. Hän on erikoistunut valepukuihin, ja on parhaillaan vakoilevinaan valekirjanpidosta epäiltyjä valeliikemiehiä.

Koiran näköinen
valekissa

        –            Meidän koirapa – joka on oikeastaan koiran näköinen kissa – on valeraskaana, Ensio Oluen valemummo, Emävale Olut, näpäytti takaisin ja otti valekoiransa väärävärivalokuvan vale-Luis Vuitton – valekäsilaukkunsa valevälipohjan alta.

Väärävärikuva
kuusta

Vale-Luis Vuitton

NALLE PUH

Kerran, jos toisenkin, varsinkin ennen konttien tuloa merikuljetuksissa käyttöön, saattoi rahtilaivan kappaletavaralastin purun, eli lossauksen, kuten satamaslangilla sanotaan, yhteydessä sattua, että kuljetuslaatikko vallan särkyi.

Niinpä tapahtui erään kerran Kotkan Kantasataman Härniemen laiturilla, että ihan Ameriikasta asti tullut, pehmoleluja sisältänyt laatikko meni sitten aivan kokonaan rikki ja särki, ja pehmolelut pääsivät siitä kenenkään huomaamatta karkaamaan.

Urhean nallen johdolla pehmolelulauma piiloutui ensihätään siihen aikaan ajanmukaisen ” Creighton Vulkan” – merkkisen satamanosturin taa.

Creighton Vulkan

Nyt tämä kyseinen ”Creighton Vulkan” – nosturi on merimuseoitu Härniemen laiturille merimuseo Vellamon ja museojäänmurtaja Tarmon väliin. Se on se mereltä katsottuna se oikeanpuoleinen. Vai olisiko se kuitenkin se toinen? Tiedä häntä.

Tex Willer

Nalle Puh

Tuo urhea nalle, joka johdatti pehmolelut piiloon, oli saanut lelutehtaan välivarastossa nimen ”Puh”, kun se oli pelannut korttia Tex Willer – nuken kanssa. 

   Kun nalle oli voittanut "Hullunkurissa perheissä" kaikki Tex Willerin leikkirahat, Tex Willer – nukke oli nojautunut tuolissaan, laittanut kätensä päänsä taakse, ja huokaissut raskaasti: ”Puh huijaa”. Tuosta korttipelistä lähtien tuo urhea nalle on tunnettu nimellä ”Nalle Puh”.

Viimeisenä nosturin taa ehti aasi Ihaa; sen nuppineulalla kiinnitetty häntä oli juuttunut kaikessa tohinassa nosturikiskoon ja irronnut paikaltaan. Onneksi kyseessä ei ollut junarata, sillä satamaraiteilla kulkevat junat muuttuvat harvoin.

Koska yksikään pehmoleluista ei osannut sanoa, missä kohdassa aasia Ihaalta irronnut häntä oli ollut, sen laittaminen takaisin aasiin meni ihan munille. Ja sekös vasta sattui.

Kaksi kokenutta satamatyöläistä
Pimpo-Pirjo ja Plondi-Riitta

Onneksi paikalle osui kaksi kokenutta satamatyöntekijää, Pimpo-Pirjo ja Plondi-Riitta. Irroitettuaan aasin hännän asiantuntevin ottein paikasta, johon häntä ei kuulu, he toimittivat Ihaan operoitavaksi KOKS:in lastenosastolle.

Tuntikausia kestäneen, kivuliaan, ilman kokovartalopuudutusta suoritetun toimenpiteen aikana häntä oli ollut milloin Ihaan korvassa, milloin vasemmassa takareidessä. Olipa häntä ollut lasten mehuhetken ajan jopa aivan väärässä päässä, Ihaan turvassa, keskellä aasin naamaa, sierainten välissä! Ja lapsilla oli ollut hauskaa.

Ihaa

Viimein, kun häntä oli saatu asennettua siihen paikkaan, missä aasit noin yleensä ottaen häntäänsä pitävät, Ihaa pääsi palaamaan lelutovereidensa pariin puolen hehtaarin Härniemen laiturille.

Elämä asettui vähitellen rauhallisiin uomiinsa puolen hehtaarin Härniemen laiturilla. Ihaa oli huolestunut, 

Kengu ja Ru

Tikru

Nasu

Möhköfantin
kiikkulauta

Pöllö

Kengu ja Tikru hyppivät sekä pomppivat päivät pääksytysten, Nasu yritti keinua Möhköfantin kanssa keinulaudalla, ja Nalle Puh etsi itsekseen hyreksien mehiläispesiä löytääkseen ”hinajaa”, kuten hän lystikkäästi nimitti hunajaa.

Pöllö sen kun vain puissa huhuili.

Sitten eräänä päivänä idylli särkyi, kun Kani ryntäili kauhusta valkeana kuin mummon kapiolakana pitkin laituria huutaen suureen ääneen:

Kauhistunut Kani

Puh-Veli

               –     Nalle Puh, Nalle Puh, tule hätiin, veljesi Puh-Veli on tullut perässämme ihan Ameriikasta asti, ja on nyt löytänyt hinaajan, ja haastaa sitä nyt puskukilpailuun!

–            Voi, voi, tätä ilon ja onnen päivää, onko veljeni Puh-Veli tullut ihan Ameriikasta asti ja löytänyt hinajaa! Nalle Puh riemuitsi.

Iso-Pukki

         –   Hinajaa, hinajaa ja aina vaan, ja joka päivä, sitä sun vitun hinajaas! Sulla ei ole muuta mielessäs, kuin se helkkarin hinaja! 


    –   Mutta kun Puh-Veli ei ole löytänyt hinajaa, vaan hinaajan! Nyt on kysymyksessä siis ihan oikea hinaaja, satamahinaaja, Alfons Håkansin Iso-Pukki!

RAKENNA SINÄKIN LUONTOYSTÄVÄLLINEN ULKOVESSA

Ensio Olut sai keväänkorvalla uhkavaatimuksen, että jos et heti rakenna meidänkin pihalle sellaista luontoystävällistä ulkovessaa, jollainen on nyt niin muotia, ja jollainen oli rakennettu telkkarissa ruotsinkielisessä Strömsö-ohjelmassa, niin ei hyvä heilu!

Strömsö

Näppärää rakentamista 
telkkarissa

Eipä auttanut; Ensio Olut etsi YLE Areenasta SFT 5:lta Strömsötä, löysi ja katseli jakson, jossa rakennettiin nopeasti ja näppärästi soma ulkohuussi.

Perinteinen ulkohuussi

Ensio Olut ajatteli tehdä sellaisen perinteitä noudattavan, vinokattoisen "Hotelli Helpotuksen", mutta käsky kävi, että komeampi sen olla pitää; tuollaiseenhan nyt on varmaan köyhällä naapurillakin varaa!

Vähän tämäntapainen käskettiin 
rakentaa...

Ensio Olut olisi halunnut
tehdä tällaisen

Ensio Oluelta ei rakennusinsinöörinä mennyt sormi kovinkaan pitkäksi ajaksi suuhun, kun ulkohelpotushuoneen pohjapiirros oli jo laadittu.

Pohjpiirros

Kotkan kaupungin rakennustarkastus myönsi aivan helposti, tosin kaupungin ympäristökeskuksen suotuisen painostuksen avustamana, ulkovessan rakentamiseen tarvittavan toimenpideluvan.

Ensio Oluella kun ei ollut alun aiettakaan tuhlata hulvattomasti pääomaa kyseiseen ulkorakennukseen, ja hän tiesi erään tutun, Pekka Hoon, joka oli saanut määräyksen purkaa Sikosaaressa olleen, romahduspisteessä olevan suurehkon venevajansa, Ensio Olut päätyi kierrättämään käypäisen puutavaran siitä ulkokäymäläksi.

Ympäristökeskuksen kaavio

Periaatteeltaan toimiva ulkokuivahuussi ei ole vaikea toteuttaa. Ympäristökeskuksilta löytyy ohjeita.

Ainoiksi uushankinnoiksi Ensio Oluelle jäi 10 kg:n laatikot 3”, 4” sekä 6”:n lankanauloja, ”Biolan–tuuletin” ilmanvaihtotorven päähän, sekä 50 l:n muovisaavit wc:n reiän alle. Vanha vessanistuin, kuten myös muovikanisterit virtsankeräykseen, sekä muuta tarvittavaa tilpehööriä löytyi ullakkovarastosta.

Biolan-tuuletin

Itse rakentamistyössä kului Ensio Oluelta aikaa ja olutta vieläkin vähemmän, kuin työn aloittamisen ajattelussa ja suunnittelussa.

Ensio Oluen tikkisaha

Koska Ensio Oluen tikkisaha oli tylsä, Ensio Olut päätyi valitsemaan vanhoista puutavaroista kuhunkin paikkaan ja aina kulloiseenkin kohteeseen lähinnä oikean pituiset sekä muutenkin lähinnä sopivat; tämä oivallus nopeutti rakentamista roimasti.

Norjalainen moottorisaha

Vain joidenkin järeämpien tukien, joita täytyi lyhentää, etteivät jäisi ikävännäköisesti törröttämään, kohdalla Ensio Olut käytti tekinsiä apuvälineitä, kuten joitakin vuosia aiemmin Norjasta lomamatkallaan hankkimaansa moottorisahaa.

Valmis puucee istuu, kuten kuvasta näemme, ympäristöön, kuin – no, lukija itse tykönään valitkoon – mikä milloinkin, ja minkä päälle kulloinkin parhaiten istuu.

Tällainen siitä Ensio Oluen rakentamasta ulkohuussista sitten tuli.
Kuvassa myös köyhän naapurin perivihreä pikkurouva, naapurin, 
jolla ei ole varaa rakentaa edes perinteisenmallista ulkopikkulaa, 
vaikka pikkurouva säästää huomattavia summia vaatekuluissaan! 
Köyhän naapurin perivihreä pikkurouva ei suostu enää käyttämään 
omaa sisävesivessaansa, vaan käy aina tarpeillaan Ensio Oluen 
kierrätyspuutavarasta rakentamassa, saumattomasti luontoon 
sulautuvassa ulkopuuceessä!

Rakennuksen viimeistelyn Ensio Olut on jättänyt – ymmärettävistä syistä – suosiolla tuonnemmaksi, sitten, kun aikaa joskus paremmin löytyy…