perjantai 19. elokuuta 2011

ENSIO OLUT JA TYÖUUPUMUS




Rakennuspäällikkö Risto Lötjönen huomasi eräänä päivänä, että hänen uskollinen alaisensa Ensio Olut kärsi aivan selvästi työperäisestä uupumuksesta.

Työuupunut mies
-      Ensio Olut hei, rakennuspäällikkö Risto Lötjönen sanoi Ensio Oluelle, ja jatkoi:



-      Sinä näytät ylirasittuneelta. Minäpä annan Sinulle, Ensio Olut, hyvän neuvon, tee niin kuin minä tein: Kun stressi alkoi painaa minua; minä menin salaa joka päivä kesken työajan tunniksi kotiini, suutelin ja hellittelin kaunista, nuorta vaimoani ja hän paapoi minua sen tunnin ajan meidän parisängyssämme. Parin viikon jälkeen stressi oli tupotiessään! Teepä Sinä samoin, Ensio Olut, minä tuuran parhaan kykyni mukaan Sinua aina sen tunnin, kun Sinä olet poissa!


Kaunis vaimo


   Ensio Olut teki niin kuin rakennuspäällikkö Risto Lötjönen oli neuvonut, ja olo tuli päivä päivältä paremmaksi. 


   Kun kaksi viikkoa oli kulunut, Ensio Olut oli taas sama tehokas itsensä, eikä stressin häivää!





-      No näetkös, Sinä näytät nyt oikein reippaalta. Minun keinoni ei koskaan petä, rakennuspäällikkö Risto Lötjönen sanoi kaikentietävän miehen ylpeyttä äänessään.


Kaikentietävä mies



-      Minun keinoni paransi Sinutkin Ensio Olut!



-      Niinpä teki, kiitos vaan neuvosta, Ensio Olut sanoi virkeänä.

Virkeä mies











-      Se todella virkisti ja teki terää!









Hästens motoroitu parisänky




-      Muuten, minäkin taidan hankkia kotiini sellaiset niin maanmainiot Hästensin moottoriparisängyt, kuin Sinulla ja vaimollasi siellä teidän kotonanne on!


torstai 18. elokuuta 2011

RAHTARI ENSIO OLUT


Rahtari Ensio Olut ajoi täysperävaunullista raskasta ajoneuvoyhdistelmäänsä hiljaisella öljysoratiellä hämärtyvässä illassa.

Tämä EI OLE rekka, vaan tämä on
raskas täysperävaunullinen ajoneuvoyhdistelmä
Tämäkään EI OLE rekka, vaan 5-akselinen
kuorma-auto - lastenkielellä "iso kuorkki"
Ei, ei! Tämäkään EI OLE rekka, vaan
kevyt kuorma-auto, jakeluauto


Tämä puolestaan ON rekka, 
ihan aikusten oikeesti, eli 
puoliperävaunu!

 Äkkiä Ensio Olut näki auton valokiilan äärirajoilla vihreäpukuisen miehen hyppäävän käsi pystyssä keskelle tietä. 


    Ensio Olut sai yhdistelmänsä pysähtymään, veivasi sivuikkunan auki ja alkoi parjata tielle käsi pystyssä hypännyttä miestä. Vihreäpukuinen mies sanoi surullisena:
Vihreäpukuinen mies


-      Älä soimaa, minä olen homo, enkä sille mitään voi. Mutta en ole saanut mitään syötavää kahten päivään ja nyt minulla on kiljuva nälkä.


Ensio Olut antoi vihreäpukuiselle miehelle viimeisen eväsleipänsä tietäen, että päätien risteyksessä on huoltoasema, josta hän saa lisää syötävää ja jatkoi matkaa.




Keltapukuinen mies
Ajettuaan vain kotvan matkaa Ensio Olut huomasi keltapukuisen miehen hyppäävän käsi pystyssä keskelle tietä.

     Onneksi Ensio Olut sai autonsa pysähtymään ajoissa. Ensio Olut veivasi sivuikkunan auki ja alkoi sättiä auton eteen hypännyttä miestä. Keltapukuinen mies sanoi surullisena:


-      Älä soimaa, minä olen homo, enkä sille mitään voi. Mutta minulla ei ole ollut mitään juotavaa kahteen päivään ja nyt minulla on hakkaava jano.


Ensio Olut antoi keltapukuiselle miehelle puoliksi juodun kokispullon tietäen, että päätien risteyksessä on huoltoasema, josta hän saa lisää juotavaa, ja pääsi jatkamaan matkaa.





Pinkkipukuinen mies


Taas meni muutama kilometri ja mies pinkissä puvussa hyppäsi pensaasta tielle käsi pystyssä.


Rajusti jarruttaen Ensi Olut vältti yliajon, veivasi auton ikkunan auki ja kirosi pinkkipukuisen miehen alimpaan helvettiin.Pinkkipukuinen mies sanoi surullisena:

-      Älä soimaa, minä olen homo, enkä sille mitään voi. Mutta minulta loppuivat tupakat jo eilen ja nyt minulta menee hermot, jos en saa tupakkaa.



Ensio Olut antoi pinkkipukuiselle miehelle viimeisen tupakkansa tietäen, että päätien risteyksessä on huoltoasema, josta hän saa lisää tupakkaa ja jatkoi matkaa.





Muutaman kilometrin ajettuaan Ensio Olut näki sinipukuisen miehen hyppäävän käsi pystyssä keskelle tietä.


    Ensio Olut pysäytti ajoneuvoyhdistelmänsä, veivasi sivuikkunan auki ja huusi:


-      Joo, joo, älä sano, anna mä arvaan, sä oot homo! Ensiks tuolla taaempana vihreäpukuinen homo söi mun eväät, sitten keltapukuinen homo joi mun kokiksen, sitten pinkkipukuinen homo poltti mun tupakat. Ja sinä sinipukuinen homo, et tietenkään sille mitään voi, että olet homo. Säkin oot varmaan jotkin vailla? Kyllä mä arvaan, mitä sinä homo oot vailla, kun kahteen päivään et ole saanut! Mutta siinä menee mun raja. Kyllä mä annan homolle leipää, jos mulla on. Ja juomaa, jos mulla on. Tupakkaakin annan, jos mulla on, mutta muuta en homolle anna, vaikka kuinka olet puutteessa!



Sinipukuinen mies


-      Ajokortti ja auton paperit.




-     Ja sitten vielä reipas puhallus, sinipukuinen mies sanoi rauhallisesti.



keskiviikko 17. elokuuta 2011

HERRA KARHU, HERRA CITYKANI JA ENSIO OLUT



Herra Citykani
Oikein hyvät kaverukset herra Karhu ja herra Citykani olivat Kotkan Hurukselassa korpikuusen kannon takana tarpeillaan. Mörrimöykyn kolo ei ole juuri sen korpikuusen kannon alla, vaan jonkun toisen korpikuusen kannon alla. Tämä vaan kaikille lapsosille tiedoksi.


-      Tarttuuko uloste kuinka sinun turkkiisi, herra Citykani, herra Karhu kysyi herra Citykanilta.

-      Ei ihmeemmin, herra Citykani vastasi.

Herra Karhu kaappasi herra Citykanin suureen kouraansa ja pyyhki herra Citykanilla perseensä. 

-      Ja tämä kyllä vielä kostetaan, herra Citykani mietti puhdistaessaan turkkiaan.


Herra Karhu

Herra Karhu ja herra Citykani eivät edellisestä johtuen enää olleet oikein hyviä kavereita keskenään.

Kerran kun he kui­tenkin kävelivät yhdessä herra Karhun kotikonnuilla Hurukselassa metsäpolkua, he törmäsivät yllättäen Ensio Olut –nimiseen, polulla lepäilevään, sammalmätästä muistuttavaan metsänpeikkoon, ja välttivät juuri ja juuri asumasta Ensio Olut-peikon päälle. Vielä suurempi yllätys oli, kun Ensio Olut-peikko puhutteli heitä:



Metsänpeikko Ensio Olut

-      Koska ette astuneet minun päälleni, saatte kumpainenkin toivoa kolme toivomusta ja minä toteutan ne just jämptilleen jees, Ensio Olut –niminen peikko lupasi.

Herra Karhu oitis toivomaan, että kaikki Kymenlaakson karhut olisivat kiimaisia naaraskarhuja.

-      Toteutettu, Ensio Olut-peikko sanoi.

Herra Citykani toivoi hetken mietittyään moottoripyöräilykypärää, ja pian herra Citykanilla oli uutuuttaan kiiltävä moottoripyöräilykypärä päässään. 


Moottoripyöräily-
kypärä

Herra Karhu kummasteli herra Citykanin toivetta, mutta toivoi vielä, että kaikki karhut koko Suomessa, Skandinaviassa, Baltiassa ja Venäjän puolella luovutetun Karjalan, myös kaikki Itä-Karjalankin karhut olisivat kiimaisia naaraskarhuja.

-      Toteutettu, nyt kaikki Suomen, Skandinavian, Baltian ja Venäjälle luovutetun Karjalan karhut - myös kaikki Itä-Karjalankin karhut ovat sitten kiimaisia naaraskarhuja, Ensio Olut-peikko sanoi.

Herra Citykani toivoi uutta kevytmoottoripyörää, ja kohta herra Citykanilla oli upouusi kevytmoottoripyörä. 




Yhä ihmetellen herra Citykanin kummia toiveita herra Karhu toivoi kolmantena toiveenaan, että hän olisi varmuuden vuoksi ainoa uroskarhu koko Pohjolassa ja Baltiassa, koko Euroopassa sekä laajalla Venäjänmaalla ja sitten vielä Kiinassakin.

-      Toteutettu, nyt olet ainoa uroskarhu koko Euraasiassa ihan Kiinaa myöten, Ensio Olut-peikko sanoi.



Herra Citykanin uusi
kevytmoottoripyörä
on Helilän puolella

alkanut kummasti
ikään kuin keulia
Herra Citykani toivoi kolmantena toivomuksenaan, että herra Karhu olisi umpihomo, kiinnitti uuden, kiiltävän moottoripyöräilykypäränsä remmin leukansa alle, hyppäsi upouuden kevytmoottoripyöränsä selkään ja kaasutti Hurukselantietä pitkin kohti Karhulaa, kohti taaja-asuttuja alueita ikisiksi ajoiksi metsästä pois. 





ENSIO OLUT: KAUPUNKIMITTAUS JA KAAVOITUS, SEKÄ IHAN JOTAIN MUUUTA




tiistai 16. elokuuta 2011

ENSIO OLUT PELAA GOLFIA SAMMAKON OHJEIDEN MUKAAN





Ensio Olut kertoi tarinaansa...

Santalahti Golf, Kotka
– Olin pelaamassa golfia Santalahdessa, ja vaikka yleensä olen erittäin hyvä pelaaja, tuona aamuna ei mikään mennyt putkeen. Kun olin tiiaamassa neljännellä reiällä, kuulin äänen sanovan: ”puukolmonen”. Katsoin ympärilleni, enkä nähnyt, mistä ääni tuli; niinpä asetuin uu­destaan lyödäkseni. Taas ääni sanoi:"puukolmonen". 


Puu-3


– Katsoin alas ja näin pienen sammakon mailabägini vieressä. Sammakko sanoi taas: ”puukolmonen”. Minä otin puukolmosen normaalisti käyttämäni raudan sijaan, ja löin sillä suoraan greenille... yli 200 m! Tulokseni sillä reiällä oli yksi alle par! Otin sammakon maasta ja laitoin sen bägin sivutaskuun. 


– Mietin, olinko tullut hulluksi, kun olin kuullut sammakon sanovan: ”puukolmonen”, mutta kun muuten olin pelannut niin huonosti, ja puukolmosella olin onnistu­nut, otin sen ikään kuin maskotiksi.


Golfbägi kärryssä








Pieni sammakko







– Seuraavalla reiällä sammakko sanoi: ”käytä rautaviitosta”. 



Rauta-5




– Väylä oli par kolme, ja minä löin... ja - hole in one! - elämäni ensimmäinen hole in one!!! Tein birdien kaikilla lopuilla rei'illä, ja vain kuuntelemalla sammakkoa!



– Päätin ottaa sammakon mukaan Kotkan Seurahuoneen rulettipöytään ja pelasin sielläkin sammakon ohjeiden mukaan. Minä tyhjensin ruletin kassan vain kuuntelemalla sammakon ohjeita!





– Sitten menin huoneeseeni, otin sammakon mukaan yöksi ja nostin yöpöydälle. Sammakko sa­noi: ”Ota minut syliisi ja suutele minua.!” 


– Minulla ei ollut aikomustakaan ottaa sammakkoa syliini, saati suudella sitä, mutta sammakko sanoi ano­valla äänellä:

Koska tässä blogissa Ensio Olut ei 
julkaise kuvia ilkialastomista tytöistä,
saati sitten ilkialastomista alaikäisitä
tytöistä, niin tässä nyt olisi sen sijaan
vähäpukeinen täysi-ikäinen nainen.
Eikä pöytäkään ole rulettipöytä, 
koska Ensio Olut ei myöskään 
julkaise kuvia rulettipöydistä!

 ”Itseasiassa olen nuori, kaunis neito, mutta ilkeä noita muutti minut sammakoksi! Ota minut syliisi ja suutele minua, niin muutun takaisin kauneimmaksi koskaan näkemäksesi neljätoista­vuotiaaksi neidoksi. Jos et suutele minua, joudun lopun ikääni olemaan sammakko. Ja sammakothan, kuten varmaan tiedät, eivät elä kovin pitkään, joten minä tulen kuolemaan hyvin nuorena, jos et nyt suutele minua.”




– Mitäpä muutakaan olisin siinä tilanteessa voinut tehdä. Siis näin, herra tuomari, tämä alaston neljätoistavuotias tyttö päätyi syliini hotellihuo­neeseen...






maanantai 15. elokuuta 2011

ENSIO OLUT: ALIENIT KYLMÄLLÄ ASEMALLA



Intergalaktinen avaruusalus laskeutui avaruuden tiettömältä korpitaipaleella Kotham Sityn kaupungin liepeillä olevan kylmän jakeluaseman lähelle. Kolme alieniveljestä, Ensio Esso, Toisio Esso ja Veijo Esso, lähestyivät ensimmäistä polttoainepumppua. Ensio Esso tarttui kädellään polttoaineletkun kahvasta ja veti letkua toisella kädellään ulos jonkun matkaa, ravisti sitä sanoen:
Kylmä polttoaineen jakeluasema 
Kotham Sityn kaupungin liepeilä

Kolme alienia. Vasemmalta: 
Ensio Esso, Toisio Esso 
ja Veijo Esso
-      Päivää maan asukas. Met olemma ne kuulut Esson veljekset, met olemma alienit toiselta puolelta galaksia. Met tulemma rauhallisin aikein, mutta tästä alkaen met määräämmä tällä planeetalla. Ole hyvä ja kerro, kuka teistä on nykyinen johtajanne.

Yksikään polttoainepumppu ei tietenkään vastannut mitään.

-      Onpa täkäläinen väki töykeää tai huonokuuloista, pumpun kahvaan tarttunut alieni Ensio Esso sanoi ja huusi nyt suureen ääneen vetäen samalla polttoaineletkun koko pituudessaan ulos:

-      PÄIVÄÄ MAAN ASUKAS. MET OLEMMA NE KUULUT ESSON VELJEKSET, MET OLEMMA ALIENIT TOISELTA PUOLELTA GALAKSIA. MET TULEMMA RAUHALLISIN AIKEIN, MUTTA MET OLEMMA TÄSTÄ ALKAEN - OLETTEPA MITÄ MIELTÄ TAHANSA - TEIDÄN PAHAISEN PLANEETTANNE JOHTAJIA.

Pumput pysyivät tietenkin yhä vaiti. 

Ensimmäinen alieni Ensio Esso puristi polttoainepumppua kahvasta, tankkauspistooli irtosi paikoitaan ja letkusta lirahti polttoainetta Ensio Esson avaruusjalkineelle. Silloin Ensio Esso suuttui, irroitti otteensa letkun kahvasta, veti sädepyssynsä kotelostaan ja karjui:


-      JOS EI HYVÄLLÄ, NIIN SITTEN PAHALLA, MUTTA MET OLEMMA NYT TEIDÄN JOHTAJIANNE!

-      Älä hitossa ammu, se voi suut... , Veijo Esso  estelemään veljeään, mutta ei ehtinyt sanoa enempää, kun Ensio Esso jo pamautti. 
Syntyi valtava räjähdys ja paineaalto heitti niin alienit kuin intergalaktisen avaruusaluksenkin yhteen kasaan satojen metrien päähän.

Intergalaktinen 
avaruusalus ja alienit 
yhdessä kasassa
Kun alienit tulivat vihdoin tajuihinsa, Toisio Esso jatkoi alieniveljensä Veijo Esson puheenvuoroon:


-      Ja jos jotain olen oppinut pitkien matkojeni aikana ympäri galaksia, niin se on: ”Älä koskaan vedä kullista jätkää, jolla on niin pitkä kalu, että se voi kiertää sen monta kertaa itsensä ympäri.


-       Ja varsinkin, jos se kaivaa sen siittimensä päällä korvaansa, ja jos sitä silloin vetää munasta - ja etenkin, jos se silloin kaiken päälle saa ennenaikaisen siemensyöksyn - niin aivan varmaan se suuttuu.”



perjantai 12. elokuuta 2011

ENSIO OLUT JA KISSAJÄNIS



Kissajänis
Hymy-lehdessä oli 60-luvulla artikkeli kissajäniksestä, joka oli syntynyt kissan ja jäniksen kiihkeän lemmenhetken hedelmänä. Eläin oli puoliksi kissa, puoliksi jänis. Juttuhan oli tietysti ihan pelkkää totta, kuten kuvasta näkee!







Täysikasvuiseksi tultuaan Kissajänis lähti suureen maailmaan. Ensiksi Kissajänistä tuli vastaan hirvikärpänen.

       "Minä olen Kissajänis, hyvää päivää. Mutta mikäs epeli se sinä olet", Kissajänis tiedusti hirvikärpäseltä.


Hirvikärpänen


       "Minä olen hirvikärpänen."

   "Sen vainen valehtelet", Kissajänis totesi ja jatkoi matkaansa.







Seuraavaksi vastaan tuli hevosmuurahainen.

 "Minä olen Kissajänis, päivää. Mutta mikäs ihmeen ötökkä se siinä mönkii", Kissajänis ihmetteli hevosmuurahaista.


Hevosmuurahainen

    "Minä olen hevosmuurahainen."

    "Et ole, en  usko, ei ole mahdollista mitenkään", Kissajänis ilmoitti ykskantaan ja pyöritti päätään niin, että luppakorvat vaan heiluivat.








Sitten Kissajänis kohtasi muurahaiskarhun.
Muurahaiskarhu


"Minä olen Kissajänis, hyvää päivää. Mutta kuka se olet, joka siinä kömmit", Kissajänis tiedusti muurahaiskarhulta.

"Minä olen muurahaiskarhu."

"No tuokaan ei voi millään pitää paikkaansa, samaa puppua tämäkin minulle yrittää syöttää. Tämä suoltaa kirkkain silmin ja naama peruslukemilla aivan yhtä mahdotonta sopaa, kuin nuo edellä kohtaamani eläimet. Ovatko kaikki metsänelävät tällaisia valehtelijoita", Kissajänis mietti kummissaan.



Kissajänis tapas sitten Ensio Oluen täydessä sotisovassa.

    "Minä olen Kissajänis, mikäs ihme vempula se sinä sitten olet? Äläkä sinä vaan yritä syöttää minulle mitään puutaheinää, kuten kaikki edelliset elukat."


Everstiluutnantti


   "Minä olen everstiluutnantti."

         
     "No, tuo alkaa kuulostaa jo niin uskottavalta, että tuo voi olla totta!"